Olen kyllästynyt vaimooni

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Ota ero ja pompotelkaa lapsia kahden "kodin" välillä jatkuvasti. Kinastelkaa keskenänne omista menoistanne, viikonloppujärjestelyistä ja muusta vaivasta joka lapsista aiheutuu villeille ja viriileille sinkuille. Etsi uusi nainen itsellesi ja muuta yhteen sen kanssa. Tehkää senkin kanssa lapsia. Se on hyvännäköinen ja hyväkroppainen kunnes se lihoo kuten nykyisesi. Lakkaat haluamasta sitä kuten nykyistäsi koska haluat vain itseäsi ja hetken mielijohteitasi, poikamieselämää ja urbaania seikkailua. Se alkaa nalkuttaa ja sitten otat taas eron ja uuden vaimon. Kaikkien näiden liittojen ja nykyisen vaimosi uusien liittojen lapset pompotellaan kodista toiseen ja niistä kasvaa samanlaisia nihilistejä kusipäitä jotka eivät tiedä mikä on perhe, koti tai parisuhde. Ole siis huoleti, he kyllä levittävät itsekeskeisyytenne opittuina kasvatusarvoina sukupolvia eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Suurin huoli on miten lapset suhtautuisivat eroon ja kalliiksi tulisi kahden asunnon maksaminen.

Ap

Vuoroasuminen ei paljoa eroa tutkimusten mukaan _toimivasta_ ydinperheestä lasten onnellisuuden ja pärjäämisen suhteen. Parempi se on, kuin toimimaton avioliitto. Pahimmillaan lapset vielä kantavat esimerkkinne omiin parisuhteisiinsa.

Esimerkin siitä, että erotaan, kun ei olekaan enää kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella menee huonosti ja he eroavat.

Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.

Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.

Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.

Yritän olla ystävällinen ja halata vaimoa kun nähdään, mutta jos vaimo aloittaa nalkuttamisen niin samantien alkaa vituttaa.

Ap

Ah, kiitos muistikuvasta.

Se henkisesti väkivaltainen mieheni tapasi tulla halaamaan ja oli sitä mieltä, että sen pitäisi poistaa minulta oikeuden olla hyväksymättä hänen halveksuntaansa ja vähättelyään. Suuttui kun halaaminen ei muuttanutkaan hänen tekemäänsä tekemättömäksi.

Vaimon painoa en ole koskaan haukkunut, muutenkin yritän sanoa asiat nätisti, varsinkin lasten ollessa paikalla. Vaimolla taas ei ole minkäänlaista suodatinta.

Eli sun vaimos halveksii sua?

Se on varmin merkki siitä, että ero on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Suurin huoli on miten lapset suhtautuisivat eroon ja kalliiksi tulisi kahden asunnon maksaminen.

Ap

Vuoroasuminen ei paljoa eroa tutkimusten mukaan _toimivasta_ ydinperheestä lasten onnellisuuden ja pärjäämisen suhteen. Parempi se on, kuin toimimaton avioliitto. Pahimmillaan lapset vielä kantavat esimerkkinne omiin parisuhteisiinsa.

Esimerkin siitä, että erotaan, kun ei olekaan enää kivaa.

Jos suhteessa ei ole kenelläkään kivaa, niin väkisin pitäisi vaan jaksaa ja tartuttaa katkeruuden lapsiinsa, jotka eivät saa koskaan mallia toimivasta parisuhteesta ja ajautuvat sitten itsekin vastaavaan tilanteeseen? Eihän parisuhteen tarvitse aina helppoa olla ja lapsiarki on kyllä kuluttavaa ja raskasta, mutta kyllä suhteen pitäisi olla yksi voimatekijä siinä arjessa, ei yksi lannistaja lisää.

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä voisit tehdä jotta hänellä olisi parempi olo? Mistä kiukuttelu/raivoaminen johtuu? Kuulostaa, että hänellä on paha olla eikä tiedä/kykene purkamaan sitä. Ehkä hänelläkin on odotuksia suhteestanne, jotka eivät ole täyttyneet tai suhde muuttunut laimeaksi? Ei hänkään varmasti ole tyytyväinen lihomiseensa ja tämä tyytymättömyys kaivaa ja saa vihaamaan itseään? Mitä olet tehnyt ja voisit tehdä tukeaksesi häntä saavuttamaan mielenrauhan? Laihtumaan? Tuntemaan itsensä kauniiksi ja haluttavaksi? Miten voisit omilla toimillasi saada suhteeseenne taas kipinää? Milloin raivoaminen on alkanut, ei hän varmaan kuitenkaan koko15v ole raivonnut? Kuten sanoit, hän on perustyytymätön, mutta ei kai hän ole ollut sitä kuitenkaan aina - mikä tässä välissä on muuttunut, mihin hän ja samoin sinä olette tyytymättömiä, onko ja mitä niille on tehtävissä? Esim tuo laihtuminen voisi ratkaista monta asiaa ja on kuitenkin toteutettavissa. Olisitteko sen myötä suhteessanne paremmat mahdollisuudet onnellisuuteen? Haluaisitko häntä silloin enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Ja jälleen uusi mies saa ihmetellä miten se kaunis nain muuttui mätisäkiksi..

Vaimosi toivoo että tekisit asiat oikein ettei aina tarvitse valittaa samasta asiasta. Esim mainitsemasi pyykinpesu - miten se on niin vaikea oppia kerralla oikein eli tekemään niin kuin hän toivoisi? Tuskin hän joka kerta eri asioita pyykin pesulta toivoo. Vähemmästäkin palaa hermo kun toinen joko tyhmyyttään ei kerrasta tai parista opi, on joko oikeasti niin vajaa, tai ei vaan viitsi huomioida että huomioisi pyykinpesussa toisen mielipiteen hyvyyttään tai yksinkertaisesti vittuillessaan pesee joka kerta juuri päinvastoin? Millä näistä selität miksi se pyykinpesu on aina nalkutuksen kohteena?

Tuliko mieleesi että sinä todellakin teet jotain väärin - tuskin vaimosikaan niin paljon nauttii siitä että ilokseen joka kerta huomauttaa asiasta.

Miten voisit käytökselläsi saada hänet tuntemaan että hän on edelleen yhtä haluttava, rakastettava ja ainoa, jota himoitset? Kun saat hänet uskomaan ja tuntemaan näin, loppuu tuo kiukuttelukin ja kaikkien elämä on helpompaa. Sillä tuskin hän alusta saakka on ollut raivoava kiukkupussi. Eli tuo yksi neuvo melaa mekkoon on ihan hyvä, mutta ei vaimosi mitään peruspuuhia kaipaa vaan intohimoa ja

sitä tunnetta että oma mies on mies joka ottaa. Hän kaipaa sitä kipinää välillänne, sitä että voi haluta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.

Ap

Mistä kaikesta se haukkuu sua ja mitä et saa tehdä niin kuin haluat? listaa tulemaan.

Esim. Pesen pyykit väärin, laitan pahaa ruokaa eli teen asiat eri tavalla kuin vaimo

Tää on niin tuttua. Ruoka on väärin laitettua kun se ei ole just samaa kun vaimo tekee. Uuden reseptin kokeilu se vasta saa valitusta aikaan.

Pyykit on pesty väärin = annostelen pesu- ja huuhteluaineet ohjeen mukaan eli vaimon mielestä liian vähän.

Tiskikoneen laitan kuulemma liian aikaisin päälle ”puolityhjänä”. Hän itse laittaa kippoja kahteen kerrokseen niin että osa jää likaiseksi, tämä jää häneltä huomaatta koska minä yleensä siiirrän puhtaat kaappiin.

Ajan autolla niin ajokortiton vaimo valittaa jotain ajostani vaikka ajan aina rauhallisesti ja nopeusrajoitusten mukaan.

Muuten menee hyvin mut olisi se kiva jos osaisi tehdä jotain ”oikein”.

No kutsu se nainen seuraavan kerran paikalle kun tyhjennät konetta ja sano hänelle että tämä astianpesukone on ihan paska ja katso nyt, liian täynnä nämä ja nämä jää pesemättä. Että voisiko hän ensi kerralla huomioida tämän? Jos suuttuu siitä niin anna suuttua, viisas nainen ymmärtää.

Ajokortin ja autolla ajon suhteen, viet naisen autokouluun että ole hyvä opettele myös itse ajamaan. Loppuu se nalkutus kun annat hänenkin ajaa välillä. Jos ei suostu menemään niin sanot aina noissa tilanteissa että mitäs jos hän sittenkin harkitsisi vielä autokoulua (et takerru sanottuun asiaan nopeudesta, vilkun käytöstä ties mistä).

Se vaan on niin että tekemällä ja näkemällä itse voi vasta ymmärtää. Tekisi hyvää vaimollesi oikeasti mennä sinne autokouluun.

Henkinen väkivalta ei ole ikinä ok. Vaimosi on muututtava tai sinun on paras erota. Parhaimmillaan pariterapia voi avata molempien silmät siihen mitä on tehtävä. Lasten ei ole hyvä kasvaa tuollaisessa dynamiiksssa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä voisit tehdä jotta hänellä olisi parempi olo? Mistä kiukuttelu/raivoaminen johtuu? Kuulostaa, että hänellä on paha olla eikä tiedä/kykene purkamaan sitä. Ehkä hänelläkin on odotuksia suhteestanne, jotka eivät ole täyttyneet tai suhde muuttunut laimeaksi? Ei hänkään varmasti ole tyytyväinen lihomiseensa ja tämä tyytymättömyys kaivaa ja saa vihaamaan itseään? Mitä olet tehnyt ja voisit tehdä tukeaksesi häntä saavuttamaan mielenrauhan? Laihtumaan? Tuntemaan itsensä kauniiksi ja haluttavaksi? Miten voisit omilla toimillasi saada suhteeseenne taas kipinää? Milloin raivoaminen on alkanut, ei hän varmaan kuitenkaan koko15v ole raivonnut? Kuten sanoit, hän on perustyytymätön, mutta ei kai hän ole ollut sitä kuitenkaan aina - mikä tässä välissä on muuttunut, mihin hän ja samoin sinä olette tyytymättömiä, onko ja mitä niille on tehtävissä? Esim tuo laihtuminen voisi ratkaista monta asiaa ja on kuitenkin toteutettavissa. Olisitteko sen myötä suhteessanne paremmat mahdollisuudet onnellisuuteen? Haluaisitko häntä silloin enemmän?

Ap ei näe itsessään mitään vikaa vaan halveksii vaimoaan. Hän projisoi ongelmat vaimon ongelmiksi. Vaimon bmi:kin voi olla vaikka 18 ja hän on lihava vain ap:n silmissä. Tällaisia miehiä on yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella menee huonosti ja he eroavat.

Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.

Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.

Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.

Yritän olla ystävällinen ja halata vaimoa kun nähdään, mutta jos vaimo aloittaa nalkuttamisen niin samantien alkaa vituttaa.

Ap

Millainen omien vanhempiesi suhde on? Valittaako äitisi isällesi? Kun olet katsonut sitä menoa kotona vuosikaudet, oletko kasvanut siihen että sinullehan ei akat nalkuta - mistä johtuu että sinulla herää heti ensimmäiseksi vitutus joka sulkee korvat ja hämärtää loogisen ajattelun etkä kuule/sisäistä mitä toinen yrittää sanoa. Toki vikaa on myös hänessä koska hän yrittää kommunikoida asiaa väärin keinoin, mutta siksi tilanne onkin patissa kun viesti ei kohtaa mitenkään koska molemmat olette lukossa kun viestitte. Toisen teistä tulisi kyetä ensin astumaan ulos kaavasta, esim sinun kuulemaan mitä hän yrittää sanoa ja sulkea vitutus ulos.

Minusta tuo kuulostaa siltä että molemmat kaipaatte muutosta elämäänne ja arkeenne. Se ei välttämättä vaadi eroa vaan muutosta yhteiseen arkeenne. Hänen osaltaan tyytymättömyys purkautuu kiukkuna kun kokee voimattomaksi ja neuvottomaksi muuttaa niin monia asioita, joihin on tyytymätön. Taustalla voi myös olla 1-2 suurempaa osa-aluetta, jotka eivät toteudu kuten hän haluaisi ja ne tunnistamalla ja muuttamalla tilanne ratkeaa ainakin osittain. Kyse ei todennäköisestikään ole siitä että teet pahaa ruokaa, vaan se kiukku kohdistuu ruokaan koska ruoka-annos sattui olemaan tarjolla suuren kiukun hetkellä ja siihen on helpompi kanavoida viha/tyytymättömyys, jonka perisyy on jossain muualla esim. peilin minäkuvassa (läskiä), epätyydyttävässä seksielämässä, työssä, suhteessa vanhempiin/anoppiin/kavereihin, yt-uhassa, väärässä alavalinnassa, muissa stressin lähteissä jne. Tai ylipäätään että arki sellaisenaan ei miellytä, on tasapaksua ja samaa kaavaa (ruoka aina sitä samaa koska helppoa ja nopeaa, kotitöitä, ruokakauppakäyntejä, siivoamista, lasten asioita, tylsä työ, seksikin samaa tai juuri ollenkaan jne). Keskustelkaa mistä tyytymättömyys johtuu, mitä toivoisitte sen tilalle, minkälaista arkea ja elämää haluaisitte viettää! Ja eliminoikaa tylsät jutut.

Minkä ikäisiä olette? Kuulostaa hyvin yleiseltä 40v+ kriisiltä kun ei tiedä mitä elämässään vielä haluaisi kun perussetti on olemassa (opinnot suoritettu, työ vakiintunut, asuntolaina, auto, lapset, koira..) ja saavutettuna niin seuraavaksi pitäisi keksiä mistä kaivaa sisällön elämäänsä seuraaviksi 20-30 vuodeksi ennen eläkettä. Ja nyt havaitseekin että tätä samaa kaavaako tässä pitäisi toistaa se aika. Rakentakaa yhteisiä tavoitteita ja unelmia, joihin sitoutua ja löytää taas suunta jatkaa yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Suurin huoli on miten lapset suhtautuisivat eroon ja kalliiksi tulisi kahden asunnon maksaminen.

Ap

ööö.. miksi sun pitäisi kahta asuntoa maksaa? Jos eroattte, myytte nykyisen asuntonne ja hankitte molemmat omat tai vaihtoehtoisesti jompikumpi lunastaa itselleen nykyisen asuntonne ja toinen hankkii oman jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Suurin huoli on miten lapset suhtautuisivat eroon ja kalliiksi tulisi kahden asunnon maksaminen.

Ap

Vuoroasuminen ei paljoa eroa tutkimusten mukaan _toimivasta_ ydinperheestä lasten onnellisuuden ja pärjäämisen suhteen. Parempi se on, kuin toimimaton avioliitto. Pahimmillaan lapset vielä kantavat esimerkkinne omiin parisuhteisiinsa.

Esimerkin siitä, että erotaan, kun ei olekaan enää kivaa.

Jos suhteessa ei ole kenelläkään kivaa, niin väkisin pitäisi vaan jaksaa ja tartuttaa katkeruuden lapsiinsa, jotka eivät saa koskaan mallia toimivasta parisuhteesta ja ajautuvat sitten itsekin vastaavaan tilanteeseen? Eihän parisuhteen tarvitse aina helppoa olla ja lapsiarki on kyllä kuluttavaa ja raskasta, mutta kyllä suhteen pitäisi olla yksi voimatekijä siinä arjessa, ei yksi lannistaja lisää.

Lapsille on tärkeää myös osoittaa että suhteessa olevat vaikeudet on voitettavissa ja käännettävissä voimavaraksi, eikä luovuttaa kun ei olekaan enää kivaa.

En lukenut kaikkia viestejä, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen hyvin yksinkertainen ohje:

KUUNTELE VAIMOASI JA TOIMI SEN MUKAAN.

Esim. jos vaimosi pyytää sinua piereksimään tai kaivamaan nenääsi privaatisti, sinun ei pidä jatkaa pieremistäsi ja nenänkaivuutasi missä ja milloin vaan, koska SINUN mielestäsi se on sinun rikkomaton ihmisoikeutesi, vaan kunnioittaa vaimosi tahtoa. Jos toistuvasti teet vaimosi tahdon vastaisesti siten, että hän joutuu asiasta useammin huomauttamaan, alkaa vaimosi halveksimaan ja inhoamaan sinua. On täysi syy olettaa, että vaimosi toiveet eivät ole mielivaltaa, vaan perusteltuja joko hyvien käytöstapojen tai käytäntöjen hengessä.

Todennäköisesti vaimosi on sinua fiksumpi ihminen.

Parisuhteessa nalkuttaminen pikkuasioista johtuu usein siitä, että on kyllästynyt tai suuttunut suurempiin asioihin.

Kun niistä isommista asioista ei jostain syystä voida, haluta tai uskalleta puhua, niin pikkunalkutus helpottaa pahaa oloa.

Saa ainakin sanoa jostain toiselle.

Oma paha olo puretaan toiseen ja ehkä nautitaan kun saa loukata toista.

Vaikka pitemmän päälle se ei tuo helpotusta.

Esimerkiksi pariskunnat pelkää, että jos alkaisi avata niitä pahimpia solmuja ei tiedä mihin se johtaisi. Tai pelkää ettei kykene käsittelemään esilletulevia asioita.

Pelkää miten suhde jatkuu jos piilotetut asiat ja aggressiot otetaan esille.

Myös pelkona on ettei kuitenkaan ole valmis esimerkiksi eroamaan ja pelkää mitä kaikkea sieltä piilosta löytyy.

Aloittajan tapauksessa molemmilla on paha olo. Vaimokin miettii eroa, mutta kumpikaan ei saa sitä aikaiseksi.

Ensin kannattaisi yrittää selvittää onko vielä mahdollisuuksia ilman eroamista.

Mutta se vaatii ulkopuolista apua, keskenänne ette enää asioita pysty avaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Miten sä olet niin vakuuttunut siitä, että sinä saisit kyllä muita, mutta vaimo kokisi asian niin, ettei löytäisi ketään? Kyllä sitä vaimoakin varmaan vituttaa sun seuras, kaikkia pitkässä parisuhteessa kyllästyttää ja ärsyttää joskus toisen pärstävärkki ihan täysiä. Nyt teidän täytyy vaan yhdessä miettiä mitkä on teidän tavoitteet ja unelmat parisuhteen suhteen ja mitä olette valmiita tekemään saavuttaaksenne ne. Ja missä asioissa ette suostu tekemään kompromisseja.

Sanoin ettei vaimo todennäköisesti löytäisi parempaa, koska on luonteeltaan perustyytymätön ja nykyään reilusti ylipainoinen. Itse olen melkein komeampi kuin 15v sitten

Näinhän ne keski-ikäiset miehet aina kuvittelevat... 😂

Osaatko kertoa miksi sitten me keski-ikäiset miehet saamme eron jälkeen reilusti nuorempia ja kauniimpia naisia kuin entinen vaimo oli?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia viestejä, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen hyvin yksinkertainen ohje:

KUUNTELE VAIMOASI JA TOIMI SEN MUKAAN.

Esim. jos vaimosi pyytää sinua piereksimään tai kaivamaan nenääsi privaatisti, sinun ei pidä jatkaa pieremistäsi ja nenänkaivuutasi missä ja milloin vaan, koska SINUN mielestäsi se on sinun rikkomaton ihmisoikeutesi, vaan kunnioittaa vaimosi tahtoa. Jos toistuvasti teet vaimosi tahdon vastaisesti siten, että hän joutuu asiasta useammin huomauttamaan, alkaa vaimosi halveksimaan ja inhoamaan sinua. On täysi syy olettaa, että vaimosi toiveet eivät ole mielivaltaa, vaan perusteltuja joko hyvien käytöstapojen tai käytäntöjen hengessä.

Todennäköisesti vaimosi on sinua fiksumpi ihminen.

Olet todella naurettava. Jos ykiskään mies laatisi tuollaisia ohjeistuksia naislle, niin koko av.mammasto olisi miesten kimpussa ja takuulla tappaisivat, jos löytäisivät tuollaisia miehiä.