Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Berliinin lentokentällä nuori nainen yksinään vuonna -15, toukokuussa. Letit, pyöreät silmälasit ja hattu. Odotti samalla lähtöportilla, Air Berlin lento Helsinkiin. Oli jotenkin lumoava. Ja tiedoksi olen heteronainen =)
Pari vuotta myöhemmin näin hänestä jutun hesarissa. Oli asunut useamman vuoden Berliinissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa vanhat ku..rppa...äm..mät se nuorten poikien kattelu. Älköä...
Älköä....😂😂....on nämä sun kirjoitusvirheet, mutta jatka toki, se on todella viihdyttävää!
Kun argumentit loppuu, niin herjataan kirjoitusvirheistä. Ketä oikeasti kiinnostaa kun asia tuli perille? Itse olen samaa mieltä että vähän ällöttää tuo vanhojen naisten nuorten poikien kattelu ja ihailu. Eipä ihmekään kun Suomessa on niin paljon tullut esille näitä naisten tekemiä hyväksikäyttöjä..
Heh, sillä lailla.. onneksi sun tuskin tarvitsee pelätä, että kukaan katselisi tai ihailisi sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa vanhat ku..rppa...äm..mät se nuorten poikien kattelu. Älköä...
Älköä....😂😂....on nämä sun kirjoitusvirheet, mutta jatka toki, se on todella viihdyttävää!
Kun argumentit loppuu, niin herjataan kirjoitusvirheistä. Ketä oikeasti kiinnostaa kun asia tuli perille? Itse olen samaa mieltä että vähän ällöttää tuo vanhojen naisten nuorten poikien kattelu ja ihailu. Eipä ihmekään kun Suomessa on niin paljon tullut esille näitä naisten tekemiä hyväksikäyttöjä..
Heh, sillä lailla.. onneksi sun tuskin tarvitsee pelätä, että kukaan katselisi tai ihailisi sinua.
:D sanopa tuo mun poikaystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa vanhat ku..rppa...äm..mät se nuorten poikien kattelu. Älköä...
Älköä....😂😂....on nämä sun kirjoitusvirheet, mutta jatka toki, se on todella viihdyttävää!
Kun argumentit loppuu, niin herjataan kirjoitusvirheistä. Ketä oikeasti kiinnostaa kun asia tuli perille? Itse olen samaa mieltä että vähän ällöttää tuo vanhojen naisten nuorten poikien kattelu ja ihailu. Eipä ihmekään kun Suomessa on niin paljon tullut esille näitä naisten tekemiä hyväksikäyttöjä..
Argumentit? Kellä tässä on argumentit hukassa? Missä kohtaa on tullut esille että kohde on alaikäinen ja minkä ikäinen on tarkalleen ollut ihailija?
Kallio 90-luvulla suuren laman aikaan, talvi ja helvatan liukkaat kadut, ei meinannut päästä ylämäkeä eteenpäin, kun liukui aina takaisinpäin. Edelläni kulki tavattoman pitkä, muodokas, vaalea nainen paksussa turkissaan, hillittömän korkeissa koroissa, Chanel-laukku olalla heiluen. Hän oli tavattoman humalassa ja ponnistellessaan eteenpäin liukkaalla kadulla, meni tietysti komeasti ja pauhulla nurin. Nousi ylös ja kaatui saman tien uudestaan. Ja nauroi koko ajan. Jotenkin sain hilauduttua auttamaan naista ja jostain autosta ilmestyi myös nuori mies auttamaan naista pystyyn. Nainen oli paljon pitempi ja isompi kuin kumpikaan meistä. Saimme vaivoin kammettua estottomasti nauravan ja velton naisen pystyyn ja seinää vasten, josta hän yhä iloisesti nauraen hilautui läheiselle rapulle ja meille moikattuaan kaivoi avaimet laukusta ja painui sisään.
Oliko hän venäläinen ammattilainen tulossa päiväkaffekeikalta? Vai vain todella omituisesti pukeutunut arvoisa kalliolainen (vaatteet kun olisivat sopineet enneminkin jonnekin Espoon ghettoon)? Vai sittenkin boheemin sielun omistava espoolaishulttiorouva tulossa katsomaan Kalliossa asuvaa boheemia (tai sellaista näyttelevää) jälkikasvuaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran töissä asiakkaakseeni tuli n 20v artenomiksi opiskeleva nuori mies. Hän vangitsi minut persoonallisella kauneudellaan; vihreät silmät, kuparin punainen kleopatramaisesti leikattu vahva tukka. Minun oli vaikea keskittyä asiani hoitamiseen, kun en oikein tiennyt, puhuako miehelle vaiko naiselle. Mieleni olisi tehnyt vain tuijottaa hänen vangitsevia kasvojaan.
Olin itse 15v häntä vanhempi naimisissa oleva nainen. Hän vain halusi saada asiansa hoidettua eikä minullakaan ollut muuta tunnetta kuin hämmentynyt olo hänen erityisen kauneutensa edessä.
Ketju ylös! Mulle jöi mieleen 90-luvulla nainen joka meikkasi itsensä hammastahnalla. Kaupunkia en tähän laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin vessaan festareilla erään naisen ohitse, katsottiin toisia silmiin ja tunsin heti kiinnostusta tähän. Vessasta tullessa nainen seisoskeli samassa kohtaa ja katsoi takas silmiin. Menin ihan lukkoon, kävelin takaisin seurani luo ja mietin tätä koko loppuillan. Mikä siinä on ettei uskaltanut mennä juttelemaan.. En yleensä jänistä samalla tapaa.
Nuorena likkana hengailin kaverin kanssa festarialueen ulkopuolella viihteellä, rahaa ei ollut itse alueelle pääsyyn.
Olin ottanut muutaman huikan liikaa ja tuli huono olo. En muista oksensinko, vai olinko vaan kaksinkerroin yökkimässä tms. kun poliisiauto pysähtyi kohdalla. Mulla ei ole tarkkaa käsitystä minkälainen nuori mies oli, joka tuli mun luo ja otti hartioista kiinni ja sanoi poliiseille, että kaikki on kunnossa, hän pitää kyllä musta huolen. Poliisit jatkoivat matkaa. Kiitin ja sanoin jotain että näyttää pahemmalta kuin onkaan. Hän lähti pois kun näki että pärjään, enkä enempää kyllä juonut ko. iltana enää.
Tämä ystävällinen nuori mies tulee aina silloin tällöin mieleeni vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävelin vessaan festareilla erään naisen ohitse, katsottiin toisia silmiin ja tunsin heti kiinnostusta tähän. Vessasta tullessa nainen seisoskeli samassa kohtaa ja katsoi takas silmiin. Menin ihan lukkoon, kävelin takaisin seurani luo ja mietin tätä koko loppuillan. Mikä siinä on ettei uskaltanut mennä juttelemaan.. En yleensä jänistä samalla tapaa.
Ehkä se festarin vessajono oli liikaa.
16-vuotiaana ensimmäisellä laivareissulla v. 2001 ihastuin ruotsinlaivan discossa söpöön reivaajapoikaan (oli n. 18-20 v.) jolla oli mustat piikikkäät hiukset ja musta t-paita jossa oli keltainen vilkkuva valosymboli. Olin todella todella ujo, mutta uskaltauduin pummaamaan häneltä tupakkaa ja tanssinkin hänen kanssaan jonkin aikaa Daruden Sandstormin tahtiin. Mitään ei kuitenkaan juteltu. :)
Kohtaaminen on jäänyt mieleen koska oli aivan ensimmäisenä ihastuminen (jos ei jotain Leonardo DiCapriota tmv. lasketa :D) , ja kun poika erottui niin hyvin joukosta, en ole ole koskaan nähnyt sellaista valopaitaa sitä ennen enkä sittemmin. Joskus vieläkin mietin, että kukahan hän oli ja mitä hänelle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi vuotta sitten 2h bussimatka ja takanani istui päälle 2-kymppinen nainen jolla oli kissa kantokopassa. Kissa naukui matkan aikana, mutta minua se ei haitannut, olen aina pitänyt kissoista. Puolessa välissä matkaa kuulin takaa pari raskasta hengähdystä ja sitten tuo tyttö henkeään haukkoen pyysi minua sanomaan kuskille ettei saa henkeä. Lähdin nopeasti bussin etuosaan ja kuski soitti hätäkeskukseen. Matka jatkui ja muutkin matkustajat olivat huolestuneina. Ympärillä istuneet rauhoittelivat tyttöä ja kissaa. Hän toipui vähitellen ja yleisesti pohdittiin siinä, että olisi ehkä saanut jonkin paniikkikohtauksen. Suosittelimme hänelle, että kävisi kuitenkin lääkärissä pääsään kotiin. Kun jäimme Kampin linja-autoasemalla pois näin miten hän kiirehti ohitseni kohti liukuportaita. Aina välillä mietin, että kävikö lääkärissä ja oliko kaikki hyvin.
Vaikka onkin vähän aiheen vierestä, niin välillä näkee täällä tai muilla palstoilla ketjuja joissa joku kysyy hätääntyneenä terveyteen liittyviä kysymyksiä. Usein häntä patistellaan lääkärille ja lopulta ilmoittaakin menevänsä. Ketjuun harvoin enää palaa ja mietityttää että miten mahtoi käydä.
Kesäkuussa 2015 kohtasin Onnibussissa kaksi naista: keski-ikäisen ja yhden varttuneemman. He olivat puheliaita ja hyväntuulisia olentoja, ja olivat itsekin tutustuneet vasta sinä aamuna, odottaessaan bussin saapumista. Kuulin heidän puheensa jo kun astuivat kyytiin. Ilahduin, kun istuivat vastapäätä minua pöytäpaikalle, ja ei kauan mennyt, niin olin jo mukana heidän keskusteluissaan.
Oli oikein mukavat rupattelut, täytyy myöntää. Jäin viimeisenä pois kyydistä, ja oli mukava katsoa, kun ensimmäisenä lähtenyt vieläpä halasi sitä toista naista ennen lähtemistään.
Minulla on edelleen muistissa ainakin sen keski-ikäisen naisen nimi, ja mietin, josko ottaisin häneen yhteyttä. Hän oli hyvin eloisa ja valloittava persoona, ja minusta tuntuu, että hän saattoi puhua totta, kun sanoi olevansa työssään päivittäin tekemisissä julkkisten kanssa. Meillä oli muutenkin hyvin luottamukselliset ja avoimet keskustelut.
Se oli mukava kohtaaminen, ilman mitään ihastumista tai sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junassa oli täyttä ja jouduin seisomaan junan eteisessä tai mikä välikkö se onkaan. Vieressäni seisoi nuori, kaunis ja seksikäs nainen jolla oli n. vuoden ikäinen lapsi rattaissa. Nainen oli pukeutunut näyttävästi mutta vaikutelman pilasi se, että hän roikotti puolihuolimattomasti tuttipulloa lapsen imettäväksi ja samassa kädessä oli palava tupakka. Lapsi raukka! Tämä oli sitä aikaa kun junissa oli 'eteiset' ja junissa sai tupakoida. Tästä on n. 30v ja näky on jäänyt muistiini ikuisiksi ajoiksi.
Luukin uimarannalla muutama vuosi sitten! Grillikatoksessa oli oman porukkansa kanssa mies johon tunsin aivan jarjetonta vetoa. Meilla katseet kohtasi muutaman kerran ja aivan jarjeton vetovoima meidan valilla. Lahdettiin siita sitten eri suuntiin, mutta on jaanyt mieleen. Hanella oli mukana joitakin lapsia ja joku ystava mies. Minulla sukulaisia ja lapsi joka oli kai 5v. Olin naimisissa silloin mutta mies ei ollut mukana.
Luokkaretkellä Helsingissä :) menimme ratikalla jonnekin, ja siellä oli nuorehko, pari-kolmekymppinen mies jolla oli todella värikkäät ja trendikkäät kasarivaatteet. Tyyliin keltainen jakku ja pinkit housut ja vihreä kravatti. Hän katseli meitä maalaisteiniä hymyillen ja positiivisesti ja tämä positiivinen olemus jäi positiivisesti mieleen. Hän ei nauranut meille, eikä ollut nenä pystyssä vaan ihan avoimesti positiivinen olemukseltaan.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että Esa Saarinen näyttää hyvin samanlaiselta ja pukeutumiseltaankin olisi sopinut siihen mielikuvaan. Jos olit sinä, Esa, niin kiitos! Se on yllättävää miten paljon pelkkä myötämielinen olemus ja hymy voi vaikuttaa epävarmaan teiniin.
Vierailija kirjoitti:
Sanja kirjoitti:
Olin tulossa lapseni kanssa päiväkodista ja menimme juna-aseman hissiin. Olin väsynyt ja olin ollut viime aikoina alakuloon taipuva.
Hissiin tuli kanssamme nainen, jolla oli punertavanruskeat hiukset, hyvin vaalea iho ja hätkähdyttävät, meripihkan väriset silmät.
Tunnelma hississä oli outo. Aivan kuin nainen olisi täyttänyt koko hissin. Minulle tuli jotenkin kummallinen olo, vähän jopa epämukava olo hänen läsnäolostaan.
Jäimme hissistä, nainen kulki edelläni kymmenisen askelta. Sitten hän kääntyi eteeni, katseli minua ja tytärtäni lempeästi ja sanoi: "Jumala rakastaa teitä."
Ensin hämmästyin, mutta sitten minuun levisi hyvä olo ja kiitin häntä.
Nainen katosi ihmisvilinään ja minä jatkoin matkaani kauppaan.En ole oikeastaan kovin uskonnollinen. Olen ennemminkin "tapakristitty", enkä oikein tiedä uskonko Jumalaan.
Silti mietin jälkeenpäin, oliko kohtaamani nainen enkeli? Hän oli niin erikoisen näköinen, enkä ole nähnyt häntä enää uudestaan, vaikka kuljen monta kertaa viikossa tämän samaisen juna-aseman läpi.Itsellä vastaava kokomus nuoresta naisesta jolla myöskin meripihkan väriset, valoa loistavat silmät. Toi mukanaan jonkun itseään suuremman läsnäolon ihan vain kaupan kassajonossa seisoessaan.
Samantapainen kokemus täälläkin. Olin harjoittelujaksolla sairaalassa kroonikko-osastolla. Eräässä yhden hengen huoneessa oli terminaalivaiheen syöpää poteva vanha nainen. Hän ei kyennyt puhumaan. Sängyn pääty oli nostettu puoli-istuvaan asentoon joten näin hänet aina kun kuljin hänen ovensa ohi. Hän hymyili aina lempeästi minulle. Ja valehtelematta, hänestä näytti tulevan jonkinlaista säteilyä. Aivan kuin hänellä olisi ollut sädekehä ympärillään. En osaa kuvailla sitä kunnolla enkä ymmärtänyt näkemääni. Väistämättä tuli mieleen enkeli.
Tästä on vuosikymmeniä. En unohda häntä koskaan.
Hkin Lastenlinnan edessä nainen, joka käveli pois sairaalasta. Naisen kasvot oli surun vääristämät. Olisi tehnyt mieli sanoa jotakin, tuntui niin pahalta. Vuosi oli ehkä 2004. Toivottavasti asiat kääntyi heillä parhain päin.
Kun argumentit loppuu, niin herjataan kirjoitusvirheistä. Ketä oikeasti kiinnostaa kun asia tuli perille? Itse olen samaa mieltä että vähän ällöttää tuo vanhojen naisten nuorten poikien kattelu ja ihailu. Eipä ihmekään kun Suomessa on niin paljon tullut esille näitä naisten tekemiä hyväksikäyttöjä..