Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Yksi on ja totesin etten ole perinteistä äitityyppiä.

En ole myöskään perinteinen äitityyppi mutta minulla on 2 lasta. Itse olen ainoa lapsi ja usein olen toivonut sisarusta itselleni. Siksi itselläni on 2.

En ole löytänyt sopivaa miestä. Pääsyy tähän on ahdistukseni ja ujouteni. En ole myöskään kovin nätti niin luonnetta olisi tarvinnut. Hyviä tai edes välttäviä miehiä on harvassa.

Olen reipas ja mukava mutta en vain pysty olemaan normaalisti miesten kanssa.

Seurustelukumppanit ovat olleet outoja introvertteja tai päihdeongelmaisia, kun en ole muita saanut ja nämä ovat kaikki sitten päättyneet joko että mies ei halua perhettä (haluaa omaa rauhaa) tai en ikinä tekisin lapsia narkille.

saijaijsijaijaijaiii kirjoitti:

Mukava kärsiä sit vanhana, kun ei ole "lasta" auttamassa pikkuasioissa, jota ei kertakaikkiaan pysty tekemään, kun vanha ja hauras... ;)

Juu, lapsihan ei voi kuolla ennen vanhempiaan, sairastua vakavasti tai muuttaa vaikka toiselle puolelle maailmaa...

En todellakaan odota, että meidän ainoa lapsi asuu tässä mamman ja papan naapurissa koko elämänsä meitä passaamassa. Sehän olisi täysin häiriintynyt ajatus. Toivottavasti meidän lapsi löytää oman onnellisen tiensä ja kulkee sitä.

Esikoisen isä häippäsi raskausaikana. Aikaa olisi vielä todennäköisesti saada enemmänkin lapsia, mutta ei ole sellaista parisuhdetta. Eikä minulla ole niin paljon halua levittää omia geenejäni lisää, että alkaisin lisääntymisvimma silmissä kiiluen deittailemaan.

Minulla yksi lapsi, jonka sain aika iäkkäänä. Olisi kiva, jos olisi sisarus lapsella, mutta en ole näin vahoilla päivillä enää minestakaan syystä enää halunnut hankkiutua raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko Iltalehteen vai Iltasanomiin, ja meneekö kopiot valtioneuvostoon kanssa?

Toivottavasti tutkijoille, niin loppuisi se höpönpöppöö ”kyllä tutkimuksemme mukaan jokainen oikeasti haluaa lapsia”.

Olen 31 vuotias, on ollut 15 työpaikkaa elämän aikana. Määräaikaisuuksia toisen perään, vaikka olen ammatti-ihminen. Ystäväpiirillä sama kokemus, jokainen työpäivä voi olla elämäsi viimeinen ja työttömyysturvan saantikin voi riippua siitä, suostutko yhtäkkiä muuttamaan pois (ja samaan aikaan puolisolla työ täällä)

Lapsi kainalossa taksvärkkiä? Hohhoi, mielummin edes yritän nauttia tämänkinkaltaisesta elämästä kuin ottaa siihen mukaan lapsen. Itse siedän stressin, kyykytyksen ja epävarmuuden. Lapselle en sitä halua.

Kannattaisi varmaan katsoa tilastoa siitä kuinka ikäluokkani on ensimmäinen sukupolvi, joka on köyhempi kuin vanhempansa. Voi ehkä kertoa jotain. Mutta olen huomannut ettei lapsettomuudelle haluta antaa järkisyitä, vain ihmisten mollaaminen ja syyllistäminen ja tyhmentäminen kelpaa. Ollaan niin hölmöjä että telkkari ja sanomalehti vaikuttaa typeriin aivoihimme. 

Typerältä tosin alkaa tuntuakin, kun elämää ei voi suunnitella kuin puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tulevaisuus, unelmat? Mitä ne on? Unelmani on maksaa vuokra vielä joulunkin jälkeen, jolloin nykyinen työ loppuu. Vuoden päästä voin olla Venäjällä tai velkavankeudessa.

Haluaisin nähdä sen päivän, kun ajatuslistani on niin lyhyt että sieltä löytyisi ajatus lapsesta. "ei rahaa, ei töitä, vuokrasopimus loppuu, takuuvuokra ei riitä pitää olla työpaikka seuraavalle vuokranantajalle, hammasta särkee, pyörästä puhkesi kumi... hei vauva?"

Ei lapsia. Ensisijaiset syyt: En ole koskaan kokenut vauvakuumetta. En halua ottaa itselleni mitään riskiä raskaudesta tai synnytyksestä. Ajatus mahdollisesta kropan hajoamisesta ja terveyden menettämisestä yököttää. Inhoan ylimääräisiä lääkärissä käyntejä. Raskaus ja synnyttäminen eivät vaan ole minua varten.

Muut syyt:

Mies löytyi vasta 35 vuotiaana. Olemme ihan tyytyväisiä kahden. Emme jaksaisi lapsen aiheuttamaa yövalvomista ja kodinhoitoa. Emme halua luopua harrastuksista. Lisäksi maapallon tulevaisuus pelottaa, onko lapsien enää hyvä elää täällä jos ihmiset tuhoavat kaiken?

Siinä olisi liikaa omaan ja lapsen terveyteen liittyviä kysymyksiä.

Yksi lapsi on, toista ei ole kuulunut. Toisaalta näinkin on hyvä, joten emme ole hakeutuneet hoitoihin. Kaksi olisi joka tapauksessa ihan maksimi lapsimäärä, jonka pystyisimme elättämään pääkaupunkiseudulla.

Minulla on yksi 5-vuotias. Haluaisin toisen, mutta mies ei. Siispä joudun tyytymään yhteen lapseen.

Yksi on, toista ei voi yrittää, koska terveys ei kestä. Fyysinen terveys siis. Surettaahan se, kun en tätä ihan näin suunnitellut.

En ole avioliitossa.

Niin, ja nykyään kai pitää erikseen vielä kertoa, että seksi kuuluu mielestäni avioliittoon. Ei seksiä = ei lapsia.

Emme halunneet lapsia. Eipä tuossa sen syvempää juurta ole.

Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, ja olen tosi onnellinen ystävien ja tuttujen puolesta, jotka niitä haluavat ja ovat saaneet. Nautin jopa viettää aikaa lasten kanssa, vaippojen vaihto ja nukutustaistelut ja lasten ehdoilla eläminen ei haittaa. Koskaan ei ole vain käynyt mielessäkään hankkia omia--ehkä musta puuttuu jotakin. En yksinkertaisesti halua lapsia. Ihan samalla lailla, kuin en myöskään halua kouluttautua hitsaajaksi, syödä täytekakkua tai aloittaa huilunsoittoa--en vain halua. Ja haluaminen on täysin verrattavissa asioihin uskomiseen--vaikka joku huutaisi mulle seuraavat kuusi vuotta, että maapallo on litteä, en saisi itseäni siihen uskomaan. Samalla tavalla en myöskään pysty yhtäkkiä haluamaan asioita, joita en halua.

Aiempi hieno parisuhde kaatui juuri tähän, mies olisi kovasti halunnut lapsia. Mun mielestä taas jokaisen lapsen pitää olla toivottu (on sitten suunniteltu tai ei)--mun kohdalla näin ei olisi ollut, ja se olisi ollut epäreilua kaikkien suhteen. Nykyinen mies onneksi samalla kartalla. Molemmat ollaan korkeakoulutettuja kolmekymppisiä. Plus mua kuvottaa ajatus raskaana olemisesta--en kestä ajatusta siitä, että jokin kasvaa mun sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi lapsi. Olisin halunnut toisenkin, mutta mies ei halua :(

Sama minulla :-(! Kuinka pystyt hyväksymään asian ilman katkeroitumista miehelle? T. Kohtalotoveri

Minulla on yksi lapsi. En ole kokenut mitään suurta vauvakuumetta sen suhteen, että pitäisi saada toinen. Sekä minä että mies on koettu, että perheemme on kokonainen juuri näin, kumpikaan ei ole erityisesti toivonut toista lasta. Asiaan on varmasti vaikuttanut sekin, että tykkään siitä, että koti on siisti ja rauhallinen ja lapsilauman kanssahan näin ei yleensä ole. Minusta on ihana olla yhden lapsen äiti ja keskittyä täysillä häneen ja hänen tarpeisiin ja järkätä aina juuri hänen ikäänsä sopivaa tekemistä. Mulla on aika vaativa työ ja en ehkä jaksaisi sen päälle vielä paapoa jotain hirveän isoa lapsi laumaa. Tuttavapiirissä on ihan tarpeeksi näitä esimerkkejä, että "pakko tehdä kaksi tai kolme, kun se on normi" ja sitten äidit on ihan poikki ja kireitä kuin viulunkielet. Meillä ei myöskään ole sellaisia isovanhempia, jotka olisivat todella paljon pystyneet hoitamaan lasta kuten joissakin perheissä tehdään. Myönnän, olen mukavuudenhaluinen ja yhden kanssa on tosi helppo matkustella ja tehdä kaikkea. Toisen lapsen kanssa olisi myös pitänyt muuttaa isompaan asuntoon, ja vaikka meillä olisi siihen taloudellisesti ihan hyvin varaa, jotenkin sekään ei yhtään houkutellut.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo lapsena, etten halua itse lapsia, koska liikakansoitus on maapallon suurin ympäristöuhka.

Minulla aivan samat syyt. Hieno kuulla etten ollutkaan ainoa =)

Ei vaan kiinnosta yhtään. Ahdistaa ajatuskin lapsen myötä väkisin tulevista pakollisista rutiineista.

Vierailija kirjoitti:

En ole avioliitossa.

Niin, ja nykyään kai pitää erikseen vielä kertoa, että seksi kuuluu mielestäni avioliittoon. Ei seksiä = ei lapsia.

No kai se nyt on itsestäänselvää ettei kysymystä suunnattu niille joilla ei ole kumppania. Ekasta sivusta asti sinkut vastailleet itsestäänselvyyksiä, "ei ole miestä/naista". Huohh