Lue keskustelun säännöt.
Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?
27.07.2018 |
Yritä miettiä mahdollisimman rehellisesti mitkä asiat ovat oleellisella tavalla vaikuttaneet päätökseesi.
Kommentit (243)
Mulla on mukavuudenhalu syynä siihen, että on vain yksi lapsi. Olen perfektionisti ja yhden kanssa jaksan hoitaa kaiken, mutta en jaksaisi sitä samaa rumbaa lähteä toistamaan toisen, kolmannen ja neljännen kerran. Yksi asia on myös se, että synnytys ei ollut helppo eikä mukava ja siinä konkretisoitui hyvin ne riskit, mitä siihen liittyy. En ole erityisen halukas ottamaan niitä riskejä uudestaan. Lisäksi riski erityislapsesta ei myöskään erityisesti viehätä - lähipiirissä olen nähnyt, miten rankkaa sellainen voi olla. Tottakai sen jaksaisi, jos pakko olisi ja tottakai sitä oman lapsensa eteen sitten tekisi kaiken, mutta on vähän sellainen fiilis, että haluaako tietoisesti sellaista riskiä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan vapaa-aikaani, omaa itsenäisyyttäni ja työllä ja vaivalla tienattuja rahojani liikaa, ei kiinnosta investoida 24h päivässä aikaa ja rahaa lapseen. En pidä lapsista, ja olisin luultavasti ollut erittäin huono äiti.
Yhden lapsen kanssa on vielä mukavaa. Rahat riittää, eikä arki ole pelkkää huutoa ja kirkumista, kuten liki jokaisessa tuntemassani monilapsisessa perheessä.
Harkitsin eka toista lasta, mutta vierestä kun on katsellut miten monilapsiset perheet ovat väsyneitä ja aina hermostuneita, rahat tiukilla ja parisuhde puolisin kanssa rakoilee, niin olen ollut tyytyväinen vain yhden lapsen äiti.
Turha niistä puuttuvista sisaruksistakaan on marista, koska sisarukset eivät automaattisesti ole kavereita keskenään. Minä olen sisarukseni kanssa irlantilaiset kaksoset, eli alle vuosi ikäeroa. Ei tulla toimeen vuorokautta kauempaa samassa tilassa, väleissä meidät pitää vain riittävä etäisyys.
En ole koskaan kokenut olevani äitityyppiä. Tulin kuitenkin suunnittelematta raskaaksi ja päätin yhdessä lapsen isän kanssa pitää lapsen. Raskausaika oli todella hankala pahoinvointeineen ja 2 kuukauden vuodelepoineen, jolloin päätin sen kokemuksen jäävän viimeiseksi kerraksi. Lapsen synnyttyä vauva-aika tuntui luontevalta ja helpolta, mutta ei tullut minkäänlaista tarvetta hankkia lapsia lisää. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta tai halua elää monilapsisen perheen äitinä. Minusta jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja haluttuna, ei siksi, että on tehty toinen vain siksi, kun se ”kuuluu” tehdä esikoiselle kaveriksi.
Mä en saanut yhtään. Kaikki keinot käytettiin, ei vaan niin ei. Nyt ollaan adoptoitu kaksi, ottaisin kaksi lisää jos ei olisi niin hankalaa ja kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aiemmin seurustellut vakavasti. Nyt seurustelen ja toiveena lapsia tulevaisuudessa.
N27
Yksikään seurustelukumppaneistani ei olisi ollut sopiva isäksi. No, ehkä vielä ehtii, nyt ikä 38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ennen kolmeakymmentä miettinyt tosissani lasten hankintaa. Oli vaikeuksia tulla raskaaksi, olin 36, kun lapsi syntyi. Minulla oli raskausdiabetes. En erityisemmin innostu vauvoista en ole hoivaajatyyppiäta enkä perhekeskeinen ihminen. Haluan omaa aikaa ja tilaa. Tykkään enemmän vaihtelusta kuin rutiineista. Olisin stressaantuneempi, jos minulla olisi enemmän lapsia. Tuossa nuo tärkeimmät.
Meillä on yksi lapsi. Hän on ihana ja olen maailman onnellisin, että saan kokea äitiyden. Hän alkaa kuitenkin olla vaippaiän ohi, juttelee sujuvasti eikä ole enää jatkuvasti kanniskeltava. Alan saada ns. itseäni vähän takaisin. Meillä ei ole lainkaan tukiverkkoja, haluan mukavaa elämää, enkä välttämättä enää jaksaisi toista raskasta vauva-/taaperoaikaa. Näin on hyvä! Pelkkää plussaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä halua lasta. Haluan käyttää tän lyhyen elinaikani keskittymällä useisiin liikuntaharrastuksiini. Liikkuminen on kivaa. Haluan myös olla vapaa ja rauhassa. En myöskään usko että jaksaisin lapsen kitinöitä ja sitä helmoissa roikkumista. Ahdistaa ajatuskin. Olen tosi lempeä luonne ja ystävällinen, mutta haluan päättää milloin saan olla yksin kotona rauhassa ja milloin lähden seurustelemaan ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea raskaus pitää huolen siitä, ettei toista lasta tule. Vaikka lapsi on rakas niin toista kertaa en aio olla 9kk neljän seinän sisällä joko oksentamassa tai hirveissä kivuissa samalla kuunnellen "raskaus ei ole sairaus" mantraa.
Mies oli raskauden aikana ihan paras, mutta muun maailman oli mahdotonta ymmärtää, että en v1ttuillakseni ollut raskaana huonossa kunnossa enkä kyennyt normaaliin elämään.
Yksi lapsi on ja yhteen jää. En halua enempää. Synnytyksestä jäi traumoja ja varsinkin gynekologista, joka teki todella kovakouraisen sisätutkimuksen juuri kivuliaimpien supistusten aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Hän on ihana ja olen maailman onnellisin, että saan kokea äitiyden. Hän alkaa kuitenkin olla vaippaiän ohi, juttelee sujuvasti eikä ole enää jatkuvasti kanniskeltava. Alan saada ns. itseäni vähän takaisin. Meillä ei ole lainkaan tukiverkkoja, haluan mukavaa elämää, enkä välttämättä enää jaksaisi toista raskasta vauva-/taaperoaikaa. Näin on hyvä! Pelkkää plussaa!
Meillä on kyllä tukiverkkoa, mutta muuten täysin sama juttu. Taapero opettelee juuri pois vaipoista, juttelee neljä-viisisanaisia lauseita jne. Ja itse alan taas löytää itseni, saaden elämään taas muitakin rooleja kuin pelkkä äitiys.
Miehen kanssa haluan myös viettää laatuaikaa korjaten vauva-ajan säröjä. Ei enää riidellä kuten vauva-aikana, vaan alettu taas olemaan läheisiä.
Mukavaa elämää, en tiedä miksi pitäisi tehdä lisää lapsia. Siksikö, että pääsee valittamaan raskaasta arjesta?
Yksi lapsi on ja enempää ei tule.
En pitänyt erityisemmin vauva-ja pikkulapsiajasta, ei mitään tarvetta kokea niitä enää uudestaan. Useamman lapsen kanssa liikkuminen olisi hankalampaa, aikaa omille jutuille vähemmän, työura pitempään katkolla, enemmän rahanmenoa, uusi raskaus ja synnytys sekä valvomiset ei kiinnosta. Olen mukavuudenhaluinen.
Yhden kanssa elämänlaatu ja elintaso balanssissa, asiat eivät muuttuneet liikaa eikä tarvinnut luopua liikaa mistään kummankaan. Kahden kanssa menisi jo säätämiseksi ja luopumiseksi.
Haluan elämääni nyt ihan muita asioita kuin lisää lapsia. Siinä kai se suurin syy.
Oltaisiin molemmat haluttu 3 lasta, mutta saa nyt jäädä kahteen. Nuorempi on nukkunut koko 1,5-vuotisen elämänsä niin huonosti, että en enää jaksa toista settiä samanlaista valvomista näin 30+ iässä.
Jos olisi mennyt toisinpäin, että esikoinen olisi ollut tämä huono nukkuja ja nuoremmalla olisi ollut esikoisen hyvät unenlahjat, voi olla, että olisin jo valmiina yrittämään kolmatta.
Yhden kanssa on niin paljon helpompaa! Ennen ihmiset väsäsivät varmuuden vuoksi penikoita vanhuuden varalle kun nurmituomas kumminkin vei vähintään puolet lapsukaisista.
-Taloudellinen epävarmuus
- En jaksa/osaa etsiä naisystävää
Eronnut yhden lapsen yht huolt isä 36v
Yhden kanssa on helppoa ja mukavaa. Nykyään kun naisetkin käyvät töissä ja elävät kuten miehetkin, niin tokihan se näkyy lapsiluvussa ja asenteissa.
Ennen naisella ei ollut tärkeämpää tehtävää, tai edes vaihtoehtoja, kuin olla kotona emännöimässä ja huolehtimassa perheestä. Lapsia piti olla ja elämä pyöri kodin ympärillä naisilla. Nykyään on urat, oma elämä, harrastukset ym. siinä missä miehilläkin. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta tehdä lisää lapsia, kun on muita, kiinnostavampia asioita tehtävänä elämässä. Ja hyvä niin.
Kyllähän monet edelleen sen yhden edes haluavat, saa lapsen, mutta sen kanssa ei vielä tarvitse elää ihan niin täysillä sitä perinteistä lapsiperhe-elämää. Ja riittää energiaa muuhunkin.
Minä sekä mieheni tykkäämme molemmat nukkumisesta todella paljon. Siksi vain yksi.