Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?

Se, ettei kiinnosta pätkän vertaa, ei ole koskaan kiinnostanut. Olen 38v.

Koska en halua. Ei ole mitään sen erikoisempaa syytä. Avioliitto ja vakituinen hyväpalkkainen työ. Mies kävi juuri vasektoniassa. Emme halua lapsia.

Mielenterveysongemat ja työttömyys ovat olleet jo niin suuri este etten ole viitsinyt miettiä niitä pidemmälle. Löytyisikö syitä muitakin pohjimmiltaan, en tiedä.

Minulla periytyviä sairauksia suvussa, samoin miehelläni. Ei siis kannata.

Huomasin pari kertaa nuorena seurustelua kokeiltuani, että olen erakkoluonne joka olen onnellisin yksin. En ole siis pariutunut koskaan, saati lapsia hankkinut. n 43 v.

Koska huomasin hyvin nopeasti sen ekankin virheeksi.En ole  äitityyppiä.

Olen väärässä ketjussa. Mutta voin sanoa, että yksin en olisi tehnyt yhtäkään. Ja vähemmän osallistuvan miehen kanssa olisi jääty selvästi alle kansallisen keskiarvon.

T. Kolmen äiti.

En ole kovin äidillinen ihminen, yks lapsi on ollut hieno juttu ja laajentanut maailmankuvaa paljon, mutta mitään intressiä lähteä toistamaan prosessia ei ole.

Tiesin jo lapsena, etten halua itse lapsia, koska liikakansoitus on maapallon suurin ympäristöuhka.

Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.

Olen mies, enkä voi sietää pienten lasten äitejä. En vaikka se olisi oma vaimoni.

Yksi on ja totesin etten ole perinteistä äitityyppiä.

En ole koskaan osannut kuvitella itseäni äidiksi. Perheen perustaminen tuntuu ajatuksena yhtä oudolta kuin vaikkapa maanviljelyn aloittaminen, hevosen hankkiminen tai fundamentalistivegaaniksi ryhtyminen. Ei siinä mitään jos joku on onnellinen sellaista elämää eläessään, mutta ei vaan taida olla niin sanotusti "mun juttu".

Tein yhden lapsen kun olin 21v, vakkarityössä, parisuhteessa ja kaikki oli hyvin. Sitten mies petti useita kertoja ja jätin hänet, hän päätti sitten jättää lapsen mulle yksin hoidettavaksi kostona jätetyksi tulemisesta.

Lapsi on kohta täysi-ikäinen ja päätin jo silloin kun erosimme, että viimeiseksi jää.

En ole katunut.

En ole varma haluanko lapsia, ehkä sitten, jos löytyisi kunnollinen, fiksu ja vastuuntuntoinen mies. Mutta ei ole löytynyt. N30

Kaikki tapaamani kiinnostavat naiset ovat keksineet jonkin tekosyyn sanoa ei. Nyt en enää häpeän pelossa lähesty, vaan odotan että minua lähestytään. Eikä lähestytä.

En vain halua. Samoin kun en halua ostaa avoautoa, alkaa harrastaa kamppailulajeja, ottaa kissaa, muuttaa kerrostaloon... Yms ihan "normaaleja" asioita, joihin varmasti kyllä tottuisin jos kokeilisin. En vain halua.

Koska sen voi nykyään ulkoistaa ja saada siitä hyvästä itselleen rahaa. Säästän eläkettä varten, niin ettei oikein jää ylimääräiseen rahaa. En ymmärrä lasta haluavia sen perusteella mitä saan nähdä ja kuulla ympärillä olevilta vanhemmilta. Kiitoksena saatat saada kioskeja ryöstelevän nulikan jolle ei rehellinen työ maistu.

Lapsesta on liikaa stressiä, huolta ja vastuuta. Kodista katoaa kaikki rauha. Ja ainakin pk-seudulla on liian kallista elää useamman lapsen kanssa (asuminen), ellei sitten tienaa useita tuhansia kuussa. En luota, että yhteiskunnalta saa tukea tarvittaessa (kroonisesti sairas lapsi, erityislapsi, käytösongelmat ).

Akka oli salaa lopettanut pillerit vaikka aina väitti ettei halua lasta.

No tuo on nyt ja viimeiseksi jäi.