Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?

Täysin rehellisesti, yksi lapsi, koska sen vain pystyin itse elättämään omalla työlläni. Mitä se muille kuuluisi?

Virallisesti sukulaisten tiedossa oleva syy on sairaudet. Oikea syy on aito vela-aate, se että ei voisi vähempää kiinnostaa eikä koskaan ole kiinnostanut. "Sairaudet" eivät ole este edes raskaudelle, mutta eipähän tule painostusta.

Olisin halunnut toisen, mutta eipä näytä tulevan... :(

elämä muuttuu liikaa. taloudellinen tilanne heikkenee.

EI ole löytynyt tarpeeksi hyvää naista. m30

Vierailija kirjoitti:

Yhden kanssa on helppoa ja mukavaa. Nykyään kun naisetkin käyvät töissä ja elävät kuten miehetkin, niin tokihan se näkyy lapsiluvussa ja asenteissa.

Ennen naisella ei ollut tärkeämpää tehtävää, tai edes vaihtoehtoja, kuin olla kotona emännöimässä ja huolehtimassa perheestä. Lapsia piti olla ja elämä pyöri kodin ympärillä naisilla. Nykyään on urat, oma elämä, harrastukset ym. siinä missä miehilläkin. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta tehdä lisää lapsia, kun on muita, kiinnostavampia asioita tehtävänä elämässä. Ja hyvä niin.

Kyllähän monet edelleen sen yhden edes haluavat, saa lapsen, mutta sen kanssa ei vielä tarvitse elää ihan niin täysillä sitä perinteistä lapsiperhe-elämää. Ja riittää energiaa muuhunkin.

Suomessa nainen on kyllä aina tehnyt töitä miehen rinnalla, niin sodassa kuin rauhassa. Ne lapset on sitten hoidettu siinä sivussa koko kylän voimin.

En halua lapsia.

Jos haluaisin lapsia, niin kaikki lapsiin liittyvät ns. negatiivisemmat asiat, joita täällä jo listattu, ei haittaisi enää samalla tavalla.

... niin ja äidinvaistot löytyy kyllä, mutta en silti vaan halua.

N30

No se nyt varmaan kuuluu sulle millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia. Pidän lapsista, mutten halua olla äiti. Ajatus äitiydestä tuntuu yhtä epäluontevalta kuin ammatinvaihto viemärisukeltajaksi. Lastensaantia ajatellessa tuntuu siltä kuin jokainen solu minussa kiljuisi vastaan ettei se ole hyvä ajatus. Kunnioitan tuntemuksiani, sillä uskon niiden olevan kehoni keino kertoa etten ole soveltuva lisääntymään ja kasvattamaan jälkeläisiä. Suvussani on paljon autismia, pakko-oireisuutta ja masennusta, enkä halua laittaa vahinkoa kiertämään. Jos mennään syvällisemmälle tasolle niin koen elämäni alkuvaiheen olleen niin rankka että tahdon valita mahdollisimman rauhallisen ja miellyttävän loppuelämän, jossa minun ei tarvitse murehtia lasteni (tai itseni) pärjäämisestä.

Haluan kuitenkin lapsia elämääni ja olen innoissani siitä että minusta on pian tulossa kummitäti. Saamme mieheni kanssa nauttia pieninä annoksina lasten riemusta, mutta säilyttää silti seesteisen elämämme kahden.

Oletko minä? Boldattu teksti on kuin suoraan elämästäni. 

Jos olisin saanut olla lapsi, jaksaisin ehkä olla äiti. Nyt en usko, että minusta olisi sellaiseen.

Lapset nyt vain yksinkertaisesti perseestä.

Koska en haluaisi päätyä yh:ksi, en millään usko että saisin kasvatettua täysipäisen lapsen yksikseni, ja miehiin taas ei voi luottaa tippaakaan ettei ne häipyisi heti kun on vähän vaikeampaa, joten parempi pysyä lapsettomana. Miesten syytä siis.

En ole ikinä halunnut omia lapsia ja päätökseni on pysynyt samana aikuiseksi asti. Voisin toki jossain vaiheessa adoptoida, koska haluaisin antaa turvallisen kodin sellaista tarvitsevalle lapselle.

T. N24

Lapsia ei hankita, ne saadaan. Sen sain itse kokea karvaasti kun selvisi, että lisääntymisterveydessäni on vakavia ongelmia. En siis voi saada lasta, vaikka haluaisinkin.

Ei sopivaa kumppania, haluan tarpeeksi vahvan tunteen ja sopivan elämäntilanteen. Ei tuosta vaan lasta hankita vaikka helposti käykin. Haluan olla aikuinen asian suhteen. Lisäksi jos olen itse halunnut seurustella, toinen ei halunnut vakava..lisäksi jätin yhden kenen kanssa piti mennä kihloihin ja perustaa perhe, oli käynyt maksullisissa ja pettämistä, joten jätin tämän tapauksen. Naiset katsokaa kenen sankarin otatte rinnallenne, joka pysyy siinä ja ei petä. Ja miehet, ei sen oman rakkaan tarvitse olla instagram-horo joilla tuhansia seuraajia, tai malli. Ei sellaiset jälkikasvua kasvata tai ole hyvä tyttöystävä välttämättä.

Yksi lapsi on jo.

Toinen raskaus päättyi keskenmenoon.

Avioliitto miehen kanssa niin huonossa jamassa, että toista ei kannata.

Mietin koko ajan, että on helpompaa sitten eron jälkeen, jos on vain yksi lapsi.

Sydän on särkynyt ja kaipaus toiseen lapseen valtava, mutta näillä mennään. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. :(

Suurin yksittäinen teko minkä voi tehdä ilmaston hyväksi on jättää lapsi tekemättä. Kahdetsa lapsesta siis nuorempana haaveilin, mutta lapsilukumme jää yhteen. Rehellisesti sanottuna olen valtavan lapsirakas ihminen, mutta löytyy niitä lapsia ympäriltä muutenkin. Olemme myös puhuneet mahdollisesti tutustuvamme jonkinlaiseen tukivanhemmuuteen, yritettäis välittää niistä lapsista joita täällä jo on.

Haluaisin lapsia, mutta sitä ennen vakityön. Tuntuisi paremmalta tietää, että on työpaikka johon palata ja jolla elättää perhettä.

Minulla on kaksi lasta, joten et ehkä hakenut juuri minun mielipidettäni. Mutta itse koen kaksi lasta alhaiseksi lapsiluvuksi, koska unelmani ja suunnitelmani oli aina saada vähintään kolme lasta, mieluummin 4-5. Voi olla, että mieli vielä joskus muuttuu, mutta toistaiseksi olemme päättäneet, että lapsiluku saa olla tämä 2. Olemme tulleet tähän päätökeen siitä syystä, että esikoisemme on erittäin vaativa lapsi (mahdollisesti erityislapsi, mutta ei ole vielä mitään diagnoosia), joka vie voimat täysin. Lisäksi asumme ulkomailla ilman mitään tukiverkkoja. Isovanhempia ei lastenhoito ja auttaminen kiinnosta. Jos kaikki lapset olisivat yhtä "helppoja", kuin kuopuksemme on, niin voisin helposti hankkia vaikka 10 lasta ongelmitta. Esikoiseemme menee voimia ja energiaa nimittäin arviolta kymmenen kertaa sen verran, kuin kuopukseen. Rakas lapsi, mutta olen ihan poikki. Onneksi tämä kuitenkin kai helpottaa pikkuhiljaa. Meillä siis syynä vanhemmuuden ja arjen rankkuus, ja siitä johtuva voimien puute.

Olen eläkkeellä joten ei terveyttä eikä rahaa. Ei sosiaalisia taitoja, eikä ulkonäköä eikä oikeen enää kiinnostakkaan tän ikäisenä (35).

 Perhe-elämää ruuhkavuosina en kestäis mitenkään sekoamatta.

 Ja olen mies.

Liian isot päivähoitomaksut. Yksi saa riittää