Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?

Kahteen jäi, vaikka älykkäiden pitäisi lisääntyä rutosti kompensoidakseen vahingossa lisääntyvien idarien ja hihhulien tulvan. En jaksanut keskosen jälkeen kolmatta käytännössä yksin.

Syynä sekundäärinen lapsettomuus. En saanut koskaan toista lasta, vaikka olisin halunnut. Hoitoihin en lähtenyt, kun ikää oli mielestäni jo liikaa.

ei jaksa, niin paljon parempi miehen ja koirien kanssa. kun mietinkin että tässä olisi nyt yksi kakara välissä ja sitä huolen ja lisätyönmäärää, niin ei. sitä paitsi sukurasitteet, en halua periyttää tauteja lapselle tai selitellä miksi maailma on niin julma paikka.

Perhe-elämä ei sovi persoonalleni. Tarvitsen omaa rauhaa ja yksinoloa sekä paljon aikaa omille harrastuksilleni. Olen myös vähäenerginen tyyppi, enkä jaksa työpäivän päätteeksi raataa kotona kotitöiden kimpussa saati kuskailla ketään harratuksiin. En myöskään kestä melua. Näistä syistä mulla ottaa koville jo pelkän avopuolison sietäminen samoissa nurkissa, saati sitten lapsen, jossa olisin paljon enemmän kiinni. 

Lapsen teko ei kiinnosta myöskään raskauden ja synnytyksen aiheuttamien mahdollisten sairauksien ja vammojen takia. Maapallon ja Suomen tulevaisuus myös näyttää synkältä. Oma elämäntilannekin on työttömyyttä, pätkätöitä ja jatkuvaa kouluttautumista. Hyvä, kun täällä itsensä jotenkin elättää. 

Traumaattinen lapsuus johti siihen, että koko elämä on mennyt itseäni korjaillessa. Lapsuutta minulla ei oikeastaan edes ollut. En usko, että minulla olisi lapselle riittävästi annettavaa, kun en itse saanut huolenpitoa ja rakkautta.

yksi lapsi on  siunaantunut, olisin mielelläni toisenkin lapsen kantanut, mutta ei ole yrityksistä ja hoidoista huolimatta ilmoitellut tulostaan. jotenka olen todella kiitollinen ainokaisestani.

Työttömyys... olen köyhä ja köyhyys on periytyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin häkeltynyt miten paljon nykyään ja varmasti tulevaisuudessa on yksilapsisia perheitä.

Itse 80-luvulla syntyneenä olin melkein luonnonoikku kun olin ainut lapsi. Jopa sukulaiset puuttuivat aika suorasanaisesti asiaan äidilleni, että pitäisi tehdä toinen.

Minulle asiaan on aina suhtauduttu joko kauhistellen tai säälien.

Lohduttavaa ajatella, että tulevaisuudessa asia on huomattavasti normaalimpi.

Kyllä yksilapsisuudesta vielä jonkunverran tulee noottia.

Paras oli kun lapsettomuustaustalla olin viimein tullut raskaaksi ja raskausviikkoja oli hädintuskin se rv 12. Taustasta tietävä ystävä kyseli, että kuinka monta lasta olen ajatellut haluavani, ja vastasin tähän, että tämä yksi kyllä riittää. Ystävä sitten kauhisteli, että ei saa vain yhtä hankkia, kun tulee olemaan yksinäinen ilman sisaruksia 👍

Tuosta kieltämättä vähän jo pahastuin, vaikka varmaankin vain ajattelematon sammakko ystävältä. Kun ei ollut edes taetta, että sen yhdenkään saisin turvallisesti maailmaan, niin olisi pitänyt miettiä jo seuraavia.

Tuli onneksi turvallisesti syliin asti, nyt on jo iso taapero, eikä minulla tai miehellä hinkua seuraavasta lapsesta.

Kyllä olen saanut yksilapsisuudesta kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Sain loppuraskaudessa vaikean raskausmyrkytyksen ja pääsin lopettamaan verenpainelääkkeet vasta 3 kk lapsen syntymän jälkeen. Tästä huolimatta jopa neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että tämä lapsi on niin hyvistä tarpeista tehty, että älkää nyt vaan jättäkö lapsentekoa tähän yhteen. Uutta lasta olisi pitänyt kuulemma alkaa työstää lapsen täyttäessä vuoden, jotta tulisi noin kahden vuoden ikäero.

En vaan voi ymmärtää, miksi ihmisten pitää ottaa kantaa ja kysellä toisten perheenperustamissuunnitelmista. Ne ovat kuitenkin jokaisen pariskunnan keskinäisiä asioita.

Minulla on yksi lapsi. Haluaisin hänelle sisaruksen, mutta en ole lainkaan varma, jaksaisinko toista vauvavuotta valvomisineen. Myöskään imettämistä en kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin häkeltynyt miten paljon nykyään ja varmasti tulevaisuudessa on yksilapsisia perheitä.

Itse 80-luvulla syntyneenä olin melkein luonnonoikku kun olin ainut lapsi. Jopa sukulaiset puuttuivat aika suorasanaisesti asiaan äidilleni, että pitäisi tehdä toinen.

Minulle asiaan on aina suhtauduttu joko kauhistellen tai säälien.

Lohduttavaa ajatella, että tulevaisuudessa asia on huomattavasti normaalimpi.

Kyllä yksilapsisuudesta vielä jonkunverran tulee noottia.

Paras oli kun lapsettomuustaustalla olin viimein tullut raskaaksi ja raskausviikkoja oli hädintuskin se rv 12. Taustasta tietävä ystävä kyseli, että kuinka monta lasta olen ajatellut haluavani, ja vastasin tähän, että tämä yksi kyllä riittää. Ystävä sitten kauhisteli, että ei saa vain yhtä hankkia, kun tulee olemaan yksinäinen ilman sisaruksia 👍

Tuosta kieltämättä vähän jo pahastuin, vaikka varmaankin vain ajattelematon sammakko ystävältä. Kun ei ollut edes taetta, että sen yhdenkään saisin turvallisesti maailmaan, niin olisi pitänyt miettiä jo seuraavia.

Tuli onneksi turvallisesti syliin asti, nyt on jo iso taapero, eikä minulla tai miehellä hinkua seuraavasta lapsesta.

Kyllä olen saanut yksilapsisuudesta kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Sain loppuraskaudessa vaikean raskausmyrkytyksen ja pääsin lopettamaan verenpainelääkkeet vasta 3 kk lapsen syntymän jälkeen. Tästä huolimatta jopa neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että tämä lapsi on niin hyvistä tarpeista tehty, että älkää nyt vaan jättäkö lapsentekoa tähän yhteen. Uutta lasta olisi pitänyt kuulemma alkaa työstää lapsen täyttäessä vuoden, jotta tulisi noin kahden vuoden ikäero.

En vaan voi ymmärtää, miksi ihmisten pitää ottaa kantaa ja kysellä toisten perheenperustamissuunnitelmista. Ne ovat kuitenkin jokaisen pariskunnan keskinäisiä asioita.

minua kanssa ärsyttää että kysellään milloinka lapsia lisää tulossa, rupea nyt siinä sitten selittämään että haluaisin kyllä mutta ei vaan tule...  toiset sitten puhuu lapsenteosta että tekisinköhän vielä neljännen, ei tarvitse kun laittaa alkkarit samaan koneelliseen kerralla...

Yhteen lapseen meilläkin luku jää, vaikkakin miehellä edellisestä liitosta jo yksi lapsi mutta hän on jo yli 20v. Meillä on nyt 3 vuotias. Tykätään paljon matkustella ja se on mukavampaa vain yhden lapsen kanssa, lisäksi jää enemmän rahaa tuhlattavaksi ainokaiseen :)

saijaijsijaijaijaiii kirjoitti:

Mukava kärsiä sit vanhana, kun ei ole "lasta" auttamassa pikkuasioissa, jota ei kertakaikkiaan pysty tekemään, kun vanha ja hauras... ;)

Ei ole takeita avusta. Ainoa lapseni asuu ulkomailla, joten ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin häkeltynyt miten paljon nykyään ja varmasti tulevaisuudessa on yksilapsisia perheitä.

Itse 80-luvulla syntyneenä olin melkein luonnonoikku kun olin ainut lapsi. Jopa sukulaiset puuttuivat aika suorasanaisesti asiaan äidilleni, että pitäisi tehdä toinen.

Minulle asiaan on aina suhtauduttu joko kauhistellen tai säälien.

Lohduttavaa ajatella, että tulevaisuudessa asia on huomattavasti normaalimpi.

Kyllä yksilapsisuudesta vielä jonkunverran tulee noottia.

Paras oli kun lapsettomuustaustalla olin viimein tullut raskaaksi ja raskausviikkoja oli hädintuskin se rv 12. Taustasta tietävä ystävä kyseli, että kuinka monta lasta olen ajatellut haluavani, ja vastasin tähän, että tämä yksi kyllä riittää. Ystävä sitten kauhisteli, että ei saa vain yhtä hankkia, kun tulee olemaan yksinäinen ilman sisaruksia 👍

Tuosta kieltämättä vähän jo pahastuin, vaikka varmaankin vain ajattelematon sammakko ystävältä. Kun ei ollut edes taetta, että sen yhdenkään saisin turvallisesti maailmaan, niin olisi pitänyt miettiä jo seuraavia.

Tuli onneksi turvallisesti syliin asti, nyt on jo iso taapero, eikä minulla tai miehellä hinkua seuraavasta lapsesta.

Kyllä olen saanut yksilapsisuudesta kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Sain loppuraskaudessa vaikean raskausmyrkytyksen ja pääsin lopettamaan verenpainelääkkeet vasta 3 kk lapsen syntymän jälkeen. Tästä huolimatta jopa neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että tämä lapsi on niin hyvistä tarpeista tehty, että älkää nyt vaan jättäkö lapsentekoa tähän yhteen. Uutta lasta olisi pitänyt kuulemma alkaa työstää lapsen täyttäessä vuoden, jotta tulisi noin kahden vuoden ikäero.

En vaan voi ymmärtää, miksi ihmisten pitää ottaa kantaa ja kysellä toisten perheenperustamissuunnitelmista. Ne ovat kuitenkin jokaisen pariskunnan keskinäisiä asioita.

minua kanssa ärsyttää että kysellään milloinka lapsia lisää tulossa, rupea nyt siinä sitten selittämään että haluaisin kyllä mutta ei vaan tule...  toiset sitten puhuu lapsenteosta että tekisinköhän vielä neljännen, ei tarvitse kun laittaa alkkarit samaan koneelliseen kerralla...

Kaikista idioottimaisimmat kommentit ovat myös sisältäneet toiveen siitä tulevan (ja syntymättä jääneen) toisen lapsen sukupuolesta. Kysyttiin, että oliko mies kovinkin pettynyt kun ei tullut poikaa. Minun olisi kuulemma pitänyt synnyttää myös miehelleni poika... Isälleni, joka arvostaa poikia enemmän kuin tyttöjä sanoin, että ei ole enää tarvetta lisääntyä, kun onnistuttiin saamaan tyttö jo ensimmäisellä yrityksellä. Ei enää tämän jälkeen kysellyt perheenlisäyksestä.

Lapset ovat ärsyttäviä rääkyviä paskakoneita, myöhemmin valittavia kääpiöitä joille pitäisi olla jatkuvasti keksimässä tekemistä ja viihdykettä. Ei kiinnosta herätä aluksi öisin ja myöhemmin AINA aamuisin arkena ja viikonloppuna niiden rytmin mukaan, ruokkia ja hoitaa oksennustautisina jne. Raskaana oleminen, synnytys ja sen jälkeiset mahdolliset vaivat; ei kiitos.

Perhe-elämä kuulostaa kaikin puolin vastenmieliseltä. Pitäisi luopua vapaudesta tehdä ihan mitä haluaa, milloin haluaa. Mielummin käyn töissä ja vietän aikaani aikuisten ihmisten seurassa. Noin 0,1% lapsista on siedettäviä, lyhyitä aikoja kerrallaan ja harvoin.

En koe tarvetta selitellä asiaa sen erityisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.

Vihasitko,halveksitko ja inhositko itseäsi kun olit itse lapsi. Tai inhositko muita lapsia kun olit lapsi? Lapsikin on ihminen, eikä  mikään homogeeninen inhottava, halveksittava massa.

En ole löytänyt tarpeeksi rikasta, komeaa ja pienimunaista miestä ja pelkään synnyttämistä. Vaikea kombo.

Ei ole miestä. Onneksi on yksi lapsi.

Minulla ja miehelläni kaksi lasta, mutta en suosittele kenellekkään. Rakastan näitä enemmän kuin mitään, mutta lapsien jälkeen elämä on omistettu lapsille ja ehkä viel lapsinlapsillekkin. Olin ennen todella muodikas ja treenattu. Rakastimme matkustelua ja nautimme elämästä. Nyt olemme molemmat edelleen treenattuja, jopa vähän yli vedetty siinä, koska suomme urheiluhetken molemmille päivittäin. Se on halpaa mielenterveyden hoitoa. Mutta vaatteet ihan vanhanaikaiset, eikä rahaa uusia (lapset tarvitaevat enemmän). Emme syö ulkona koska ihmiset vihaa lapsia. Emme matkustele koska pääsemme kotona helpommalla. Ihmiset,.älkää tehkö lapsia.

Huomasin vasta yli 30 v että olishan se lapsi kiva. Onhan se mut yhteen jää, nyt 4 vuotiaana tuo on kivaa ja helppoa seuraa, vauva-ajasta en nauttinut yhtään missään vaiheessa. Ei nukkunut koskaan, vierasti, imetys oli vaikeaa ja toipuminen sektiosta pitkä ja vaikea. En halua koskaan enää kokea mitään vastaavaa mutta pois en rakasta tyttöäni mistään hinnasta antaisi, hän on paras asia elämässäni! 😊❤️