Syitä alhaiseen lapsilukuun palstalaisten keskuudessa - miksi juuri sinä olet jättänyt lapset hankkimatta tai hankkinut vain yhden lapsen?

En halua lapsia, ei ole paloa äidiksi.

En halua hankkia lapsia että niin "kuuluu" tehdä.

Vanhemmuus on valtava, koko loppuelämän kestävä sitoumus johon minä en ainakaan ole valmis.

Suurin syy on se että en halua. Jotkut lapset on ihan hauskoja mutta minulla ei ole koskaan tullut tarvetta saada omaa ja huokaisen helpotuksesta kun ne taaperot häipyvät vanhempineen muualle. Pidän rauhasta ja vapaudesta, ja ettei ole paineita yrittää kasvattaa kenestäkään mallikelpoista kansalaista. Kun täytin 30 päätin antaa itselleni vielä pari vuotta miettimisaikaa, mutta koska edelleenkään ei biologinen kello tikitä niin nyt olen jonossa sterilisaatioon.

Mutta olen myös ajatellut että se on onni ettei vauvakuumetta ole pukannut, koska taloudellisesti en ole koskaan ollut vahvoilla, vakityöstä ei tietoakaan, opintolainaa tuhottomasti maksettavana, kukaan ei ole parisuhde mielessä ollut minusta koskaan kiinnostunut, olen kausittain erittäin masentunut jne jne.Lisäksi maailman tilanne tuntuu menevän hullummaksi päivä päivältä, enkä kokisi fiksuksi ratkaisuksi tehdä tänne yhtään elävää olentoa kärsimään tätä paskaa. Vaikka lapsihaaveita olisikin niin elämän realiteetit olisivat kyllä nuijineet ne maan rakoon jo aika päiviä sitten.

- todennäköisesti periytyvä mielenterveysongelma 1

- todennäköisesti periytyvä mielenterveysongelma 2

- puolison todennäköisesti periytyvä mielenterveysongelma

- todennäköisesti periytyvä fyysinen ominaisuus, joka johtaa pahimmillaan useampiin leikkauksiin

- HC-introverttiys

- epävarmuus tulevaisuuden työllisyydestä

- epävarmuus maailman tilanteesta (talous, sodat, yms.)

- se, etten yhtään kestä kovia ääniä, vaan ne laukaisevat minussa paniikkikohtauksen

- se, etten kestä sitä, jos joku tarvitsee minua

- se, että unettomuus ja huonosti nukutut yöt pahentavat mielenterveysongelmiani

- se, etten kestä sekasortoa ja sotkuisuutta yhtään, hetkeäkään

- se, että hajut ja eritteet aiheuttavat minussa pahoinvointia

- en pidä lapsista, yhtään, kenenkään.

Olisin maailman huonoin äiti.

En halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Akka oli salaa lopettanut pillerit vaikka aina väitti ettei halua lasta.

No tuo on nyt ja viimeiseksi jäi.

Kusipää akka sulla. Otan osaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.

Vihaatko, halveksitko ja inhoat myös kaikkia aikuisia? He ovat entisiä lapsia, kuten myös sinä olet?

Kaikki varmaan luulevat minun olevan vela, mutta tosiasiassa en joko tullut raskaaksi tai mies vastusti ajatusta (eri suhteissa).

Esikoisen kamala synnytys. Papereitten mukaan kyseessä oli normaali alatiesynnytys, jossa ommeltiin 48 tikkiä. Omasta mielestä se ei ollut normaali, ilman kivunlievitystä kitumista 48 tuntia ja lopputuloksena 0 pisteen lapsi.

Aika moni tuttu on tehnyt saman valinnan kuin minä, ei ole voimia toiseen synnytyksessä vammautuneeseen lapseen.

Nuorempana alle parikymppisenä halusin kai lapsia, mutta myöhemmin olen tajunnut ettei minun todellakaan ole pakko lisääntyä ellen itse halua. Ja vuosia olen ollut huojentunut kun asian tajusin. En ole äitiainesta, ennen en pitänyt lapsista mutta nyt kun lähipiiriin on putkahdellut vauvoja toisen perään niin olen nauttinut suuresti lapsien seurasta mutta nautittavampaa on ojentaa lapsi takaisin vanhemmalleen kun alkaa kakka haista tai itkua tulla. :) Olen myös äitipuoli miehen lapselle ja se riittää, tyttö on erittäin rakas ja olen nauttinut kun olen saanut olla mukana seuraamassa lapsen kasvua itsenäiseksi pieneksi ihmiseksi. :) Miehelle tehtiin vasta vasektomia ja olemme molemmat olleet tyytyväisiä. Meille riittää tämä yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan, halveksin ja inhoan lapsia.

Vihaatko, halveksitko ja inhoat myös kaikkia aikuisia? He ovat entisiä lapsia, kuten myös sinä olet?

Lapset ja aikuiset on aivan eri asia...

Sain lapseni 37 vuotiaana ja hänellä oli koliikit ja refluksit, ei nukkunut ekaan 3 vuoteen. Mies paljastui vastuuntunnottomaksi ja ekat 4 vuotta menivät sumussa. Olen vieläkin masenutunut ja työtön. Siksi ei toista tullut vaikka olisin halunnut aluneperin sisaruksen lapselle, nyt on yksinäinen kun ei ole sukulaisiakaan. Jos olisi ollut parempi tukiverosto eikä taloudellisia huolia olisin tehnyt toisen. Asuimme mm kaupungin vuokra- asunnossa jossa naapureina narkkeja jne, emmekä saaneet vaihto- asuntoa mistään. Jos lapsia halutaan lisää Suomeen, tulisi kaikessa tukea perheitä, esim asuntoasiassa antaa perheelle jossa pikkulapsia asunto rauhalliselta alueelta. Kyllä narkin naapurissa aikuinen pärjää, mutta yritäpä samaa vauvan kanssa josta tulee taapero. Myös talousasioissa täytyisi tukea enemmän, kitkuttelimme miehen palkalla koko perhe kun sain karenssin kun en ottanut vastaan kolmivuorotyötä. Miehellä oli työmatkoja emmekä saaneet vuorohoitopaikkaa. Miten olisin voinut olla kolmivuorotyössä? Hurskastelua koko juttu että perheitä tuetaan, ei tueta käytännössa Te-toimistosta, asuntotoimistosta tms. Ei se perhe ole lapsiperhe kuin lyhyen aikaa jolloin tukea tarvitsee. Täytyisi olla selkeä viesti että jos on pieni lapsi niin olisi juuri erilaiset säännöt esim tetoimistossa työn vastaanottoamiselle jos lapsia halutaan lisää Suomeen!

En jaksa edes aloittaa mitä ongelmia on työssäkäynnissä nyt kun olen 4 vuotiaan yh. Esim iltavuorot tai vkloppuvuorot eivät käy kun ei ole vakityö ei saa vuorohoitopaikkaa, isä työkomennuksella ulkomailla. Pala kurkussa koko ajan ja ahdistaa kaikki. Koko systeemi täytyisi muuttaa perhe- ja lapsimyönteisemmäksi.

Mies ei halua taloudellisen epävarmuuden vuoksi

Aloitin liian myöhään. Sain esikoisen 42 - vuotiaana. Ei tsida tulla toista, llen nyt 45. Ja nuorempana oli eri mies, jonka kanssa ei ollut mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kamala synnytys. Papereitten mukaan kyseessä oli normaali alatiesynnytys, jossa ommeltiin 48 tikkiä. Omasta mielestä se ei ollut normaali, ilman kivunlievitystä kitumista 48 tuntia ja lopputuloksena 0 pisteen lapsi.

Aika moni tuttu on tehnyt saman valinnan kuin minä, ei ole voimia toiseen synnytyksessä vammautuneeseen lapseen.

Ai helvetti. Mut näin se on. Alatiesynnytys on aina normaali, kuhan se pentu tulee sieltä jotenkin ulos jossain kunnossa.

Minulla on kausittaista masennusta, ja lisäksi tämänhetkinen elämäntilanteeni ei ole tarpeeksi vakaa lapsien miettimiseen. En siis usko että minusta olisi isäksi, ainakaan vielä. Olen siis 25-vuotias opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapseni 37 vuotiaana ja hänellä oli koliikit ja refluksit, ei nukkunut ekaan 3 vuoteen. Mies paljastui vastuuntunnottomaksi ja ekat 4 vuotta menivät sumussa. Olen vieläkin masenutunut ja työtön. Siksi ei toista tullut vaikka olisin halunnut aluneperin sisaruksen lapselle, nyt on yksinäinen kun ei ole sukulaisiakaan. Jos olisi ollut parempi tukiverosto eikä taloudellisia huolia olisin tehnyt toisen. Asuimme mm kaupungin vuokra- asunnossa jossa naapureina narkkeja jne, emmekä saaneet vaihto- asuntoa mistään. Jos lapsia halutaan lisää Suomeen, tulisi kaikessa tukea perheitä, esim asuntoasiassa antaa perheelle jossa pikkulapsia asunto rauhalliselta alueelta. Kyllä narkin naapurissa aikuinen pärjää, mutta yritäpä samaa vauvan kanssa josta tulee taapero. Myös talousasioissa täytyisi tukea enemmän, kitkuttelimme miehen palkalla koko perhe kun sain karenssin kun en ottanut vastaan kolmivuorotyötä. Miehellä oli työmatkoja emmekä saaneet vuorohoitopaikkaa. Miten olisin voinut olla kolmivuorotyössä? Hurskastelua koko juttu että perheitä tuetaan, ei tueta käytännössa Te-toimistosta, asuntotoimistosta tms. Ei se perhe ole lapsiperhe kuin lyhyen aikaa jolloin tukea tarvitsee. Täytyisi olla selkeä viesti että jos on pieni lapsi niin olisi juuri erilaiset säännöt esim tetoimistossa työn vastaanottoamiselle jos lapsia halutaan lisää Suomeen!

En jaksa edes aloittaa mitä ongelmia on työssäkäynnissä nyt kun olen 4 vuotiaan yh. Esim iltavuorot tai vkloppuvuorot eivät käy kun ei ole vakityö ei saa vuorohoitopaikkaa, isä työkomennuksella ulkomailla. Pala kurkussa koko ajan ja ahdistaa kaikki. Koko systeemi täytyisi muuttaa perhe- ja lapsimyönteisemmäksi.

Ja tiedän että kohta alkaa huutelu että mitäs läksit, hoida itse lapsesi, miksi lapsiperheiden pitäisi saada helpotusta jne. No, sitä juuri tarkoitan myösa, kielteistä asennetta että lapsiperheiden ei kuulu saadakaan tukea. Ainut tuki on lapsilisä 97 e, neuvola kerran vuodessa vauva- ja taaperoajan jälkeen, päivähoito joka maksaa vaikka onkin edullinen. Kyllä tässä aika yksin saa olla kaiken kanssa. Työpaikallakaan ei ymmäretä että olen 4 vuotiaan yh, kun lapsi oli infektiokierteessä puhuttiin pahaa seläntakana. Luuletteko että on mukavaa olla yksin vastuussa kipeästä lapsesta päiviä 24h, kestää huoli lapsen voinnista yksin, pelätä koko ajan koska sairastuu uudelleen? Lapseni kasvaa koko ajan ja silloin en ole enää pikkulapsen yh. Tarvitsisin tukea ja ymmärrystä nyt, elämäntilanne kyllä muuttuu jossain vaiheessa jolloin en enää samaa tukea tarvitse ja voin asua vaikka yksiössä Jakomäessä.

Minulla on yksi lapsi. Olisin halunnut toisenkin, mutta mies ei halua :(

en ole löytänyt tarpeeksi luotettavaa naista joka kykenisi olemaan suhteessa kokonaisen vuoden putkeen. Jo 40v vanhana en enää jaksa välittää naisista tai lapsista ja keskityn vaan itseeni. Yksi ongelma ollut myös naisten olemattomat tulot ja varallisuus, miten muodostaa kovin eritasoisten välinen suhde? Naimisiin meno tietenkin täysin mahdotonta mutta edes avokkiuus olisi koetuksella vaikka kykenisi sitoutumaan.

Lasta ei ole yrityksistä huolimatta tullut. Mahdollisesti jäi liian myöhäiseksi, tavattiin miehen kanssa vasta yli 30-vuotiaina. Aiemmista kandidaateista ei olisi ollut isäehdokkaiksi.

Masennus, työttömyys ja rahattomuus