Miksei Suomessa voida myöntää, että syntyvyyden lasku johtuu keskiluokkaisten unelmien muutoksesta?
Ennen peruspaketti kaikille oli puoliso, vakkariduuni, omakotitalo, farmariauto, koira ja kaksi lasta. Tätä pidettiin ikään kuin tavoiteltuna juttuna ja hyvin menneen elämän merkkinä.
Nykyinen (kaupunkilainen) keskiluokka arvostaa vapautta, itsenäisyyttä, elämyksiä, vaihtelua, etenemismahdollisuuksia, kansainvälisyyttä, moniarvoisuutta ja omien tavoitteiden toteuttamista korkeammalle.
Lastenteko on alettu nähdä jonkinlaisena pakkona ja ratkaisuna, joka tehdään, jos ei ole elämässä muita unelmia.
Kommentit (107)
Kyllä, koulutettu keskiluokka haluaa jatkaa pidennettyä nuoruuttaan ja vapauttaan. On tiedossa. Se näkyy siinä, että vanhemmaksi tullaan yhä vanhempana. Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikä on muistaakseni jo yli 30 vuotta ja yhä useampi lapsi syntyy yli 40-vuotiaille.
Mitä tulee siihen "peruspakettiin", joka pitää kaikilla olla, niin ei sitä ole Suomessa vaadittu enää pitkään aikaan. Tämäkään ei ole mikään uusi asia, mutta te velat haluatte esittää kaiken niin kuin se olisi teidän oma ideanne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?
Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?
Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.
Jos et sinä tunne ketään ja sinusta "tuntuu" joltakin, niin se nyt ei ole vielä kovin kattava otos ja hyvä argumentti.
Musta on nii outoa et kun viimeiset parikymmentä vuotta ollaan aika isoilla panoksilla panostettu ja rummutettu ehkäisyn tarpeesta, tehty sen hankkimisesta helpompaa (suorastaan tuputettu nuorille naisille), ja nyt kun tulokset alkaa näkyä niin ollaan ihan ihmeissään ettei niitä vauvoja synnykkään enää entiseen malliin
Tämä on hyvä keskustelun avaus ap:lta. Itse 40+ uskon että tässä on osatotuus. Oma otos on työpaikaltani jossa on urbaaneja, korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia. Vaikuttaa että he arvostavat juuri noita ap:n kuvaamia asioita.
Silti uskon että lähtökohtaisesti useimmat haluavat parisuhteen ja lapsia, mutta eri tavoin konseptoituna kuin aiemmat sukupolvet. Farmariauto ja muutto Nurmijärven perukoille ei kuulu unelmiin.
En tiedä, mutta toivon ainakin, ettei kukaan koe tai tunne, että "halua" lapsia vain ja ainoastaan siksi, että se olisi millään tavoin pakko. - Tai velvollisuutena, jollei mitään muita unelmia olisi. - Luulen, että syntyvyyden laskuun ei ole mitään yksittäistä syytä. Ellei sitten se, että Suomessa on tänään kenties historiamme aikana helpointa elää "oman näköistä" elämää, riippumatta jostain toisesta ihmisestä, tai ihmisistä (perheestä, suvusta, yhteikunnasta) ja / tai muusta, kuten -yksinkertaistaen- taloudellisista resursseista - yksin asuva lapseton voi elää ilman huolta perustoimeentulonsa jatkuvuudesta riippumatta siitä onko nuori vai vanha.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, koulutettu keskiluokka haluaa jatkaa pidennettyä nuoruuttaan ja vapauttaan. On tiedossa. Se näkyy siinä, että vanhemmaksi tullaan yhä vanhempana. Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikä on muistaakseni jo yli 30 vuotta ja yhä useampi lapsi syntyy yli 40-vuotiaille.
Mitä tulee siihen "peruspakettiin", joka pitää kaikilla olla, niin ei sitä ole Suomessa vaadittu enää pitkään aikaan. Tämäkään ei ole mikään uusi asia, mutta te velat haluatte esittää kaiken niin kuin se olisi teidän oma ideanne.
Noo tätä länsimaisen yhteiskunnan rappiota ja hidasta liukua alaspäin tämä on. Onhan näitä historia pullollaan.
Kun yhteiskunnassa yksilön tärkein päämäärä on loputtomien hedonististen impulssiensa toteuttaminen, niin päätepysäkki on poikkeuksetta ollut rappio ja sota.
Nälkäisemmät ja sotaisammat kansat ja kulttuurit pyyhkivät rappeutuneet imperiumit tieltään.
Punavihreä kupla ja länsimaiset yksilönvapaudet jäävät historian lehdille yhtenä omituisena anomaliana, jolle koululaiset naureskelevat historiantunneilla.
Paitsi että syntyvyys laskee nimenomaan työväenluokassa. Korkeasti koulutetut (keskiluokasta alkaen) lisääntyvät suht samassa linjassa kuin ennenkin.
Täten tuo ns Easterlin-hypoteesi ei päde, vaikka se miten tuntuisi arkijärkeen käyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?
Aika usein esimerkiksi esitetään, että johtuu ihmisen pätkätöitä ja köyhtymisestä. En tosin tunne ketään sellaista, joka olisi jättänyt lapset hankkimatta taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Ennemminkin tuntuu, että ihmiset, joilla oikeasti on heikot taloudelliset resurssit, lisääntyvät kaikista rivakimmin.
Jos et sinä tunne ketään ja sinusta "tuntuu" joltakin, niin se nyt ei ole vielä kovin kattava otos ja hyvä argumentti.
Aivan, tutkimukset ja tilastot voivat sanoa yhtä, mutta jos joku "tuntuu" todemmalta, niin se on varmasti totta se.
Ihmiset eivät halua omakotitaloa, farmariautoa, vaimon kauppakassiautoa, kultaista noutajaa eivätkä jättitrampoliinia, mutta tiedostavat silti, ettei lapsia voi hankkia ilman niitä. Niinpä lapset jäävät sitten hankkimatta.
Me miehen kanssa opiskelun ja työn lomassa reissattiin 10 vuotta, sitten syntyi kolme lasta, tehtiin töitä ja matkustettiin vähemmän, nyt kun lapset ovat aikuisia matkustelemme vielä vähemmän. Ei tarvitse kuin ajatella toukokuista viikonloppua Barcelonassa, New Yorkissa tai Lontoossa, kun kadut on niin täynnä turisteja ettei liikkumaan pääse ja ympärillä kaikki pamisee jotain serbokroatiaa, niin alkaa ahistaa.
Ja kas, onpa kuitenkin kiva kun on ne lapset olemassa, ja toivottavasti heilläkin perhettä tulevaisuudessa.
Uskon ja luotan, että perheen arvo nousee taas notkahduksen jälkeen.
Tilastojen mukaan köyhimmät ja rikkaimmat tekevät lapsia eniten. Pienimmät lapsiluvut on keskituloisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, koulutettu keskiluokka haluaa jatkaa pidennettyä nuoruuttaan ja vapauttaan. On tiedossa. Se näkyy siinä, että vanhemmaksi tullaan yhä vanhempana. Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikä on muistaakseni jo yli 30 vuotta ja yhä useampi lapsi syntyy yli 40-vuotiaille.
Mitä tulee siihen "peruspakettiin", joka pitää kaikilla olla, niin ei sitä ole Suomessa vaadittu enää pitkään aikaan. Tämäkään ei ole mikään uusi asia, mutta te velat haluatte esittää kaiken niin kuin se olisi teidän oma ideanne.
Noo tätä länsimaisen yhteiskunnan rappiota ja hidasta liukua alaspäin tämä on. Onhan näitä historia pullollaan.
Kun yhteiskunnassa yksilön tärkein päämäärä on loputtomien hedonististen impulssiensa toteuttaminen, niin päätepysäkki on poikkeuksetta ollut rappio ja sota.
Nälkäisemmät ja sotaisammat kansat ja kulttuurit pyyhkivät rappeutuneet imperiumit tieltään.
Punavihreä kupla ja länsimaiset yksilönvapaudet jäävät historian lehdille yhtenä omituisena anomaliana, jolle koululaiset naureskelevat historiantunneilla.
Minä ainakin odotan innoissani sitä päivää kun omat lapseni pääsevät lopulta toteuttamaan hedonistisia impulssejaan ja elämään nuoruuttaan. Heillä on tuplamaisterin paperit tavoitteena työllistymisen varmistamiseksi (ihan normaalia nykyaikana ikävä kyllä).
Kaikki kesät menevät töissä, että saavat maksettua vuokran ja elämisen sinä aikana kun eivät saa opintotukea. Kesälomaa heillä ei ole siis ollut sen jälkeen kun teineinä joskus pääsivät ensimmäisiin kesätöihin. Lukuvuosi kituutetaan kesätyörahojen säästöillä ja opintotuella, sillä lainaa eivät uskalla ottaa. Kursseja he ottavat paljon ja ovat koko ajan suuren lukurumban keskelä ehtiäkseen valtion myöntämillä tukikuukausilla lukea kaksi tutkintoa ajassa, joka on tarkoitettu vain yhdelle tutkinnolle.
Näin ovat lapseni eläneet vuosikausia ja ikää heillä on tällä hetkellä noin 25. Olisi jo aika heidänkin päästä maistamaan baarireissuja, ravintolaruokaa, ulkomaanmatkoja jne. En yhtään ihmettele, etteivät nuoret haaveile lasten teosta, jos ei sitä nuoruuttakaan pääse elämään ennen kuin ikää on melkein 30.
Vierailija kirjoitti:
Ennen peruspaketti kaikille oli puoliso, vakkariduuni, omakotitalo, farmariauto, koira ja kaksi lasta. Tätä pidettiin ikään kuin tavoiteltuna juttuna ja hyvin menneen elämän merkkinä.
Nykyinen (kaupunkilainen) keskiluokka arvostaa vapautta, itsenäisyyttä, elämyksiä, vaihtelua, etenemismahdollisuuksia, kansainvälisyyttä, moniarvoisuutta ja omien tavoitteiden toteuttamista korkeammalle.
Lastenteko on alettu nähdä jonkinlaisena pakkona ja ratkaisuna, joka tehdään, jos ei ole elämässä muita unelmia.
Itse uhrasin hienosti etenevän urani pystyäkseni hankkimaan lapsia. Ei harmita. Ei työnantaja minua rakkaudella muistele, olin kuinka arvostettu työssäni tahansa.
Se johtuu siitä että nämä nyt nelikymppiset naiset ovat epäonnistuneet ja pettäneet niin itsensä sekä vastakkaisen sukupuolen osotukset ilkeyttään ja itsepäisyyttään. Kun kaikki annetaan ja sekään ei riitä, ei siinä auta katsoa kuin sitä instagram kuvaa jossa makoilee ulkomailla laivan kannella aurinkotuolilla skumppalasi kädessä aivan kuin se olisi tärkeämpää.
Vaikka Aatamista ja Eevasta voi lähteä miettimään analogioita kuka se tarinan petturi on ja nistä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Me miehen kanssa opiskelun ja työn lomassa reissattiin 10 vuotta, sitten syntyi kolme lasta, tehtiin töitä ja matkustettiin vähemmän, nyt kun lapset ovat aikuisia matkustelemme vielä vähemmän. Ei tarvitse kuin ajatella toukokuista viikonloppua Barcelonassa, New Yorkissa tai Lontoossa, kun kadut on niin täynnä turisteja ettei liikkumaan pääse ja ympärillä kaikki pamisee jotain serbokroatiaa, niin alkaa ahistaa.
Ja kas, onpa kuitenkin kiva kun on ne lapset olemassa, ja toivottavasti heilläkin perhettä tulevaisuudessa.
Uskon ja luotan, että perheen arvo nousee taas notkahduksen jälkeen.
Ihana. Ihan ku mun päästä. Pariisi oli kiva vielä 25 vuotta sitten, mutta nyt se on ahdistava ja likainen. Lontoossa näkee muutakin kun haluis nähdä. Tukholmassa joutuu liikaa miettimään mitä pitää välttää. Väentungos ei kiinnosta edes Suomessa.
Itse en löytänyt kunnollista miestä. Yhden lapsen silti tein. Olisin halunnut useamman.
Ihan sama mistä johtuu, pääasia että vähenee.
Vai nauttiiko ap tappohelteistä.
Mitä ap:n mielestä sitten väitetään jos ei kerran haaveiden muutosta?