Ero vauvavuotena?

Ei kannata ilman kunnollisia perusteita erota toisesta varsinkaan kun lapsi on vasta noin pieni. Jos kyse on siitä että ette tunne toisianne enää niin läheiseksi, tai on huonoja hetkiä niin hakeutukaa parisuhdeterapiaan. Toivottavasti päätät olla eroamatta ja annat lapselle hyvän kasvuympäristön.😊

Ota heti maanantaina yhteyttä perheneuvolaan niin pääsette puhumaan! Me käytiin vauva-aikana ja ei sieltä mitään viisasten kiveä saatu, mutta mieskin jostain syystä pystyi puhumaan siellä mitä hän kotona ei juuri tehnyt. Niihin on varmaan kovat jonot lomien jälkeen, mutta selitä tilanne että teillä on näin pieni vauva. Me päästiin muistaakseni silloin osin jonojen ohi, koska katsoivat että meillä on akuutti kriisi päällä tjms. Ei se maailmanloppu ole jos päädytte eroon, mutta muista että tunteet on vaan tunteita eikä ne kerro aina totuutta. Tuo tunnetila voi mennä ohi, et voi tietää miltä susta tuntuu puolen vuoden päästä. Ja voittehan mennä eri huoneisiin nukkumaan vähäksi aikaa jos olosi on niin sietämätön ettet voi nukkua miehesi kanssa?

Jos tuntuu että omat voimat nyt ei riitä ja haluaisit yliluonnollista voimaa jaksaa kuitenkin jätä elämäsi Jeesukselle.Suosittelen sillä olen itsekin perheellinen ja jaksan paremmin Jeesuksen kanssa arjen koettelemukset.

Tarkoituselämään kirjoitti:

Jos tuntuu että omat voimat nyt ei riitä ja haluaisit yliluonnollista voimaa jaksaa kuitenkin jätä elämäsi Jeesukselle.Suosittelen sillä olen itsekin perheellinen ja jaksan paremmin Jeesuksen kanssa arjen koettelemukset.

Vaihdoit miehesi Jeesukseen? Ei herranjestas tuota touhua! Onko nyt muka aviomiehellä hyvä mieli, kun pelehdit hänen sijastaan Jeesuksen kanssa?

Opin uuden sanan: vauvavuosi

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän naisen, joka lähti raskaushormoneissaan toisen miehen perään. Erosi entisestään, mutta sitten tuli ongelmia uuden miehen kanssa.

Hae apua.

Ei minulla ole mitään toista miestä, ei ole ollut mitään toisia miehiä koko kuuden yhteisen vuotemme aikana. 

Mistä voisin hakea apua? Rahaa ei ole mihinkään yksityisiin kalliisiin terapioihin.

Ap.

Väestöliitolla on ainakin parisuhdeneuvontaa ja samoin on kirkolla. Ei maksa kumpikaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus vaivaa?

Kumpaa meistä, minua vai miestä?

Ap.

Voi vaivata molempia. Hesarissa oli kesällä artikkeli, jossa kerrottiin, että nykyisin tunnetaan myös isien vauvaperheessä sairastama masennus.

Ja masentunut ihminen ei ole vain mitään aikaan saamaton sängyn pohjalla makaaja, vaan voi olla työssä käyvä nd. normielämää elävä.

Hän saattaa olla ärtynyt, on vaikeuksia hoitaa arjen asioita, ei tunne iloa eikä surua. Tämän tyyppisiä oireita oli lueteltu.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Erittäin naulankantaan osunut kommentti!

Selkeästi unohdetaan se fakta, että silloin on parempi erota, jos yhteiselo ei suju.

On itsestään selvää, että lapsen on hyvä kasvaa perheessä, jonka ilmapiiri ei ole tulenarka ja jännittynyt.

Pikkuvauvakin vaistoaa, jos äidillä ei kaikki ole hyvin.

-

Tiedän kokemuksesta.

Siksipä erosin, että kykenin kasvattamaan lapsestani tasapainoisen nuoren naisen!

-

Joku kirjoitti, että lähivanhempi joutuu tilille eron syistä jossakin vaiheessa.

Itse olen aina kertonut asiasta kysymättäkin lapsen ikään sopivalla tavalla avoimesti; eroasiaa on turha vai´eta kuoliaaksi pienenkään lapsen kohdalla.

Ensin kerroin, ettei isään voinut luottaa.

Lopulta kerroin totuuden, sen, minkä lapsi oli jo itsekin tajunnut: isä oli ja on alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat erota?

Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.

Eli kysymys on vain sinusta, minun,minun ja minun elämä ja tarpeet,ei lapsen isällä väliä.

Millä oikeudella viet ja rikot lapsen tasapainoisen alkavan suhteen isäänsä?

Nyt unohda ne omat itsekkäät tarpeesi hetkeksi,anna huomioo lapsellesi ja miehellesi.

Eroa ihmeessä,saat paljon omaa aikaa.Voit elää taas ihanaa sinkku aikaa 50% ajasta.

Edellyttäen tietenkin että isä huolehtii lapsesta.Kaikki nykyaikaiset fiksut naiset tekee niin ,muuten olet siinä lapsessa koko ajan kiinni.

Hei ap, älä vain eroa vielä! Minulla oli ihan samat fiilikset kun vauvamme oli pieni ja imetin vielä; mieheni tuntui ällöttävältä ja vieroksuin häntä, koin että kaikki positiiviset fiilikset väliltämme olivat kuolleet. Suunnittelimme jo eroa, mutta kaikkialla toitotettiin että ekan vauvavuoden aikana ei saa erota. Jatkoimme vaikka minua ahdisti. Lopetin imetyksen kun vauva oli n.8kk ikäinen ja pian sen jälkeen asiat muuttuivat. Mieheni ei enää ollutkaan inhottava ja pikkuhiljaa tunteet palasivat.

En itse kokenut imetysaikana olevani mitenkään outo, mutta jälkikäteen ajateltuna hormonit vaikuttivat fiiliksiini ja selvästi hormonit johtivat siihen, että aloin vieroksumaan miestäni ja sulkeutumaan kuplaan vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

No ei varmaan, jos alunalkaenkaan ei ole homma houkutellut. Pikkulapsi-aika on kätevä tekosyy.

Edes se kymmenen minuutin pikainenkin on parempi kun ei mitään, ja sen kymmenminuuttisen luulisi löytyvän edes kertan viikossa.

Juuri on lähipiirissä yksi pariskunta, joka ei ole harrastanut seksiä kahteen vuoteen, koska lapset ja kiireet.

Ei vaan mene enää kiireen piikkiin noin pitkä aika, vaan yksinkertaisesti tuolloin ei ole enää sitä kiinnostusta toisiaan kohtaan. Kämppiselämäähän se alkaa olla, jos pariskunnanvälinen fyysinen läheisyys jää pois.

Jessicaa kirjoitti:

Eroa ihmeessä,saat paljon omaa aikaa.Voit elää taas ihanaa sinkku aikaa 50% ajasta.

Edellyttäen tietenkin että isä huolehtii lapsesta.Kaikki nykyaikaiset fiksut naiset tekee niin ,muuten olet siinä lapsessa koko ajan kiinni.

Mulle on isänä ihan luonnollista ollut, että äiti saa viettää niin paljon vapaa-aikaa, kuin haluaa, enkä edes oleta, että äiti alkaisi lähivanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei ymmärrä lukemaansa.. neuvotaan että juttele miehen kanssa, kerro miehelle että et nyt jaksa seksiä jne. Ap kertoo hyvin selkeästi, että ei voi jutella koska mies kieltäytyy siitä ja mies kieltäytyy seksistäkin. Ap:lle vaan jankataan, että sulla on varmaan masis ja kerro miehelle ettet nyt jaksa seksiä kun on vauva. Mikä teitä vaivaa? Oletteko noin stereotypioiden kourissa?

Pikkulapsiaikana nyt ei ole seksiä yleensäkkään.

Puppua! Meillä on ollut oikein vireä seksielämä myös vauvavuosina.

Onnea teille. Kuuluttu pariskuntana hyvin marginaaliseen vähemmistöön. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat erota?

Minulta on hävinnyt kaikki halu olla hänen kanssaan parisuhteessa ja avioliitossa. Liikaa yksinäisyyttä, liikaa pettymyksiä. Tunteet kuolleet puoleltani. Ap.

Rakkaus on päätös. Menkää pariterapiaan jo se, että toinen kävisi - auttaa suhdetta.

Rakkaus on päätös. :D ei hyvänen aika sentään...

Miten nämä ihmisten kommentit olla ottamatta eroa ja alkamalla harrastaa seksiä auttavat ap:ta, kun hän on täsmentänyt, että se on pääasiassa mies, joka haluaa erota ja mies ei halua seksiä?

Oi, juma...a, osa tän palstan hirvittävän "hienoista" ihmisistä ei näköjään tajua, että TIETENKIN ihmisen täytyy ajatella nimenomaan itseään voidakseen hyvin ja ollakseen hyvä äiti!!!!!!!!!

SIKSI useampi kuin yksi kysymysmerkki!!!!!!!!!

Saahan sitä alistua, olla marttyyri ja vinkua vaikkapa täällä, kuinka kurjaa on, vaikka on toinenkin vaihtoehto: ero ja vapaus, terve lapsi, terve äiti, terve elämä.

Herra Jumala!