Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä järkeä tällaisessa Kelan terapiassa on?
26.07.2018 |
Yhden kerran tänä kesänä terapia tuntui vaikuttavan. Itkin vähän ja kun tulin kotiin, sain siivouspuuskan ( harvinaista).
Viimeksi oli taas tavallista keskustelua arjen asioista.
Ihan kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.
Sillä erotuksella että juttelu maksaa 80 euroa.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni järjestelmä on kyllä jotenkin epäonnistunut jos potilaat joutuu keskenään riitelemään toimiiko vai eikö toimi ja että asiakkaan pitää vaihtaa terapeuttia/ terapiatyyliä/ suhtautumistaan jne. oman mielen mukaan. Millä muulla sairaudella on tällainen hoito joka jättää potilaan ihan yksin ja ulalle missä mennään? Itse koen sen hankalaksi että ennenkuin päästään asiaan pitäisi löytä energiaa siihen että opettelee mikä terapian pointti on, samalla kun nuoralla kävelee arjen kanssa ja sen jälkeen löytää terapiatyyli ja terapeutti. Väitän että tähän tuhrautuu ihan turhaa aikaa ja energiaa useimmilta enkä ihmettele jos jotkut jättää leikin kesken.
Millä muulla sairaudella?
No ajatellaan vaikka syöpää. Ei syöpäänkään tehoa kaikki hoitomuodot varsinkaan jos niitä ei laiteta oikeille alueille.
Terapioissa ongelmana on se, että mielenterveydessä on monia eri alueita joista pitää kyetä erottelemaan mistä on kyse. On paljon ihmisiä, joilla on mielenterveydenhäiriöitä joita ei ole diagnosoitu. Kun on vielä siihen lisättynä eri persoonallisuushäiriöitä, masennuksia, skitsofrenioita jotka kaikki voi olla vielä eri asteisia ja oireilevat eri tavoin riippuen ihmisestä. Ja siihen lisätään että ihmisillä on erilaisia perhetaustoja, mieltymyksiä, tapoja puhua, olla puhumatta ja käyttäytyminen niin mitenkähön luulet että voidaan hetkessä tietää miten henkilöä pitäisi hoitaa ja millä tavalla? Terapeuttien pitäisi kaiken tuon keskellä osata lukea ihmisten ajatuksia ja tietää, mitä he ovat käyneet läpi elämässään ja miten heitä pitäisi kohdella? Edes pelkkä diagnosi mielenterveyden häiriöstä ei anna täysin 100% varmuutta siitä, miten ihmisiä tulisi hoitaa kun vaikka persoonallisuushäiriötkin oireilevat ja ovat omanlaisia jokaisella henkilöllä.
Minkälaiset lääkärit tunaroivat niin että tarjoavat syöpähoitoa "väärään kohtaan". Oikeastaan syöpää minä pohdinkin tuota kirjoittaessani sillä kummallakin vanhemmallani oli se ja he saivat hyvää hoitoa ajoissa ja kaikki on nyt ok. Siinä missä lääkärit saavat koulutusta, niin luulisi että myös terapeutit oppivat tulkitsemaan mt-ongelmia ja niiden taustoja ilman että aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. On totta että mt-ongelmien hoito on monimutkaista, mutta juuri siitä syystä en pidä siitä jos potilas ei saa sitä aisoihin tai kuriin niin tätä syyllistetään siitä. Vaikkapa sanomalla että on hoitomotivaation puutetta. Tälläkin palstalla negatiivisten kokemusten antajat ovat ensisijassa itse syypäitä huonoihin kokemuksiinsa terapiasta. Mitä jos passivisuus, pelko, arkuus, hiljaisuus ym. terapiaa vaikeuttava asia on osa sitä sairautta? Siinä ollaan pattitilanteessa, kun sairaan pitäisi itse osata sitä taikasauvaa heilauttaa, jotta nuo asiat katoavat ensin.
Ehkä ne onkin sen ihmisen ominaisuuksia eikä niitä kuulukaan poistaa
Tai kyse on parantumattomasta sairaudesta ja tavoite on parantaa toimintakykyä. Ei ole olemassa yhtäkään hoitoa joka vie ihmisen kaikki psyykkiset oireet.
Ei ole ehkä olemassa vielä. En ymmärrä miksi pitäisi jäädä jumiin tähän tilanteeseen kun sitä selvästikin voi kehittää. Toki ymmärrän että ihmiselämä on lyhyt ja monet mieluummin elävät sen puolikuntoisena kunhan vaan saavat jotenkin elettyä sen. Mutta kenties koska olen idealisti niin en usko että että monetkaan mt-ongelmat ovat "parantumattomia". Esimerkiksi rakkaudella on paljonkin korjaava vaikutus, mutta se ei sovi sairaaloiden steriileihin tiloihin. Tällaisia mietintöjä.
Rakkaus varmasti auttaa
Mitään 100% kaikille tehoavaa hoitoa ei tule koskaan olemaan. Eikä edes yhtä totuutta mt ongelmien syystä tai hoidosta.
Eikä tule olemaan edes täysin oireetonta ihmistä
Ei oireetonta ihmistä. Meinaat että kaikki ovat mielenterveysongelmaisia? Olen kyllä tietyllä tapaa samaa mieltä että kaikki ihmiset ovat hulluja tavalla tai toisella. Hirveän pessimistä kuitenkin niputtaa mt-ongelmat yhteen ja sanoa että hoito ei ole koskaan hyvää, kukaan ei tiedä mitään ja kukaan ei koskaan täysin parannu. Mistäs sitä tietää.
En niputa mitään yhteen enkä sano ettei mikään hoito auta tai kukaan ei tiedä mitään.
Moni mt ongelma on parantumaton. Toimintakykyä voidaan kohentaa. Moni uusiutuu. Moni lievenee.
Moni hoitomuoto auttaa parantamaan tilannetta. Mutta mitään ihmekonstia ei tule koskaan löytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni järjestelmä on kyllä jotenkin epäonnistunut jos potilaat joutuu keskenään riitelemään toimiiko vai eikö toimi ja että asiakkaan pitää vaihtaa terapeuttia/ terapiatyyliä/ suhtautumistaan jne. oman mielen mukaan. Millä muulla sairaudella on tällainen hoito joka jättää potilaan ihan yksin ja ulalle missä mennään? Itse koen sen hankalaksi että ennenkuin päästään asiaan pitäisi löytä energiaa siihen että opettelee mikä terapian pointti on, samalla kun nuoralla kävelee arjen kanssa ja sen jälkeen löytää terapiatyyli ja terapeutti. Väitän että tähän tuhrautuu ihan turhaa aikaa ja energiaa useimmilta enkä ihmettele jos jotkut jättää leikin kesken.
Millä muulla sairaudella?
No ajatellaan vaikka syöpää. Ei syöpäänkään tehoa kaikki hoitomuodot varsinkaan jos niitä ei laiteta oikeille alueille.
Terapioissa ongelmana on se, että mielenterveydessä on monia eri alueita joista pitää kyetä erottelemaan mistä on kyse. On paljon ihmisiä, joilla on mielenterveydenhäiriöitä joita ei ole diagnosoitu. Kun on vielä siihen lisättynä eri persoonallisuushäiriöitä, masennuksia, skitsofrenioita jotka kaikki voi olla vielä eri asteisia ja oireilevat eri tavoin riippuen ihmisestä. Ja siihen lisätään että ihmisillä on erilaisia perhetaustoja, mieltymyksiä, tapoja puhua, olla puhumatta ja käyttäytyminen niin mitenkähön luulet että voidaan hetkessä tietää miten henkilöä pitäisi hoitaa ja millä tavalla? Terapeuttien pitäisi kaiken tuon keskellä osata lukea ihmisten ajatuksia ja tietää, mitä he ovat käyneet läpi elämässään ja miten heitä pitäisi kohdella? Edes pelkkä diagnosi mielenterveyden häiriöstä ei anna täysin 100% varmuutta siitä, miten ihmisiä tulisi hoitaa kun vaikka persoonallisuushäiriötkin oireilevat ja ovat omanlaisia jokaisella henkilöllä.
Minkälaiset lääkärit tunaroivat niin että tarjoavat syöpähoitoa "väärään kohtaan". Oikeastaan syöpää minä pohdinkin tuota kirjoittaessani sillä kummallakin vanhemmallani oli se ja he saivat hyvää hoitoa ajoissa ja kaikki on nyt ok. Siinä missä lääkärit saavat koulutusta, niin luulisi että myös terapeutit oppivat tulkitsemaan mt-ongelmia ja niiden taustoja ilman että aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. On totta että mt-ongelmien hoito on monimutkaista, mutta juuri siitä syystä en pidä siitä jos potilas ei saa sitä aisoihin tai kuriin niin tätä syyllistetään siitä. Vaikkapa sanomalla että on hoitomotivaation puutetta. Tälläkin palstalla negatiivisten kokemusten antajat ovat ensisijassa itse syypäitä huonoihin kokemuksiinsa terapiasta. Mitä jos passivisuus, pelko, arkuus, hiljaisuus ym. terapiaa vaikeuttava asia on osa sitä sairautta? Siinä ollaan pattitilanteessa, kun sairaan pitäisi itse osata sitä taikasauvaa heilauttaa, jotta nuo asiat katoavat ensin.
Syövässä ja mielenterveyksissä on tosin se erona, että syöpä usein pysytään paikantamaan, mielenterveyden häiriöitä ynnämuita ei täysin. Masennukseen voi olla niin monta syytä, ei pelkästään seratoniinin puute. Monet myös mielenterveyden häiriöt/sairaudet oireilevat samalla tavalla, joten diagnoosien anto on huomattavasti vaikeampaa, kuin esimerkiksi syövissä.
Syövässä ja mielenterveydessä on myös se ero, että mielenterveydessä ainoastaan henkilö itse voi parantaa oman olotilansa, mikä tarkoittaa että henkilön itse tulee olla valmis muuttamaan ajattelutapojaan, syödä lääkkeitä, oppia ymmärtämään itseään, syy-seuraus ajattelutavan ja muutenkin omaa itseään parantaa. Ei kukaan terapeutti maailmassa kykene muuttamaan ketään, jos he eivät ole siihen valmiita.
Pitää muistaa, että ne jotka täällä raivoavat siitä miten terapiat ei auta ja mikään ei auta, voivat olla niitä potilaita jotka eivät halua muuttaa itseään ja haluavat vain tietynlaista hoitoa, suostumatta mihinkään muuhun. Tälläisiä henkilöitä on todella vaikea kenenkään terapeutin auttaa, koska mitä tahansa he sanovat tai tekevät se voi olla näistä potilaista aina väärin, koska he olettavat että muiden pitäisi ostata kohdella heitä tietyllä tavalla ja osata heistä asioista.
No ei helposti auta kun kyseessä on hyvin traumaattiset asiat.
Uskoin alussa että kohtaamani terapeutti on ammattitaitoinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa, että ne jotka täällä raivoavat siitä miten terapiat ei auta ja mikään ei auta, voivat olla niitä potilaita jotka eivät halua muuttaa itseään ja haluavat vain tietynlaista hoitoa, suostumatta mihinkään muuhun. Tälläisiä henkilöitä on todella vaikea kenenkään terapeutin auttaa, koska mitä tahansa he sanovat tai tekevät se voi olla näistä potilaista aina väärin, koska he olettavat että muiden pitäisi ostata kohdella heitä tietyllä tavalla ja osata heistä asioista.
Myönnän olevani yksi noista. Minä haluaisin kokea ihmisyyden konkreettisella tasolla: saada välittämistä, rakkautta, turvaa, yhteisöllisyyttä ja korjaavia kokemuksia muilta ihmisiltä. Minusta toisen ihmisen esimerkki on paras motivoija muutokseen kuin jokin mystinen itsestä lähtevä asia, jonka alkuperää kukaan ei osaa paikantaa tai selittää. Se vain ilmestyy jostain jos on ilmestyäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni järjestelmä on kyllä jotenkin epäonnistunut jos potilaat joutuu keskenään riitelemään toimiiko vai eikö toimi ja että asiakkaan pitää vaihtaa terapeuttia/ terapiatyyliä/ suhtautumistaan jne. oman mielen mukaan. Millä muulla sairaudella on tällainen hoito joka jättää potilaan ihan yksin ja ulalle missä mennään? Itse koen sen hankalaksi että ennenkuin päästään asiaan pitäisi löytä energiaa siihen että opettelee mikä terapian pointti on, samalla kun nuoralla kävelee arjen kanssa ja sen jälkeen löytää terapiatyyli ja terapeutti. Väitän että tähän tuhrautuu ihan turhaa aikaa ja energiaa useimmilta enkä ihmettele jos jotkut jättää leikin kesken.
Millä muulla sairaudella?
No ajatellaan vaikka syöpää. Ei syöpäänkään tehoa kaikki hoitomuodot varsinkaan jos niitä ei laiteta oikeille alueille.
Terapioissa ongelmana on se, että mielenterveydessä on monia eri alueita joista pitää kyetä erottelemaan mistä on kyse. On paljon ihmisiä, joilla on mielenterveydenhäiriöitä joita ei ole diagnosoitu. Kun on vielä siihen lisättynä eri persoonallisuushäiriöitä, masennuksia, skitsofrenioita jotka kaikki voi olla vielä eri asteisia ja oireilevat eri tavoin riippuen ihmisestä. Ja siihen lisätään että ihmisillä on erilaisia perhetaustoja, mieltymyksiä, tapoja puhua, olla puhumatta ja käyttäytyminen niin mitenkähön luulet että voidaan hetkessä tietää miten henkilöä pitäisi hoitaa ja millä tavalla? Terapeuttien pitäisi kaiken tuon keskellä osata lukea ihmisten ajatuksia ja tietää, mitä he ovat käyneet läpi elämässään ja miten heitä pitäisi kohdella? Edes pelkkä diagnosi mielenterveyden häiriöstä ei anna täysin 100% varmuutta siitä, miten ihmisiä tulisi hoitaa kun vaikka persoonallisuushäiriötkin oireilevat ja ovat omanlaisia jokaisella henkilöllä.
Minkälaiset lääkärit tunaroivat niin että tarjoavat syöpähoitoa "väärään kohtaan". Oikeastaan syöpää minä pohdinkin tuota kirjoittaessani sillä kummallakin vanhemmallani oli se ja he saivat hyvää hoitoa ajoissa ja kaikki on nyt ok. Siinä missä lääkärit saavat koulutusta, niin luulisi että myös terapeutit oppivat tulkitsemaan mt-ongelmia ja niiden taustoja ilman että aloitetaan aina puhtaalta pöydältä. On totta että mt-ongelmien hoito on monimutkaista, mutta juuri siitä syystä en pidä siitä jos potilas ei saa sitä aisoihin tai kuriin niin tätä syyllistetään siitä. Vaikkapa sanomalla että on hoitomotivaation puutetta. Tälläkin palstalla negatiivisten kokemusten antajat ovat ensisijassa itse syypäitä huonoihin kokemuksiinsa terapiasta. Mitä jos passivisuus, pelko, arkuus, hiljaisuus ym. terapiaa vaikeuttava asia on osa sitä sairautta? Siinä ollaan pattitilanteessa, kun sairaan pitäisi itse osata sitä taikasauvaa heilauttaa, jotta nuo asiat katoavat ensin.
Syövässä ja mielenterveyksissä on tosin se erona, että syöpä usein pysytään paikantamaan, mielenterveyden häiriöitä ynnämuita ei täysin. Masennukseen voi olla niin monta syytä, ei pelkästään seratoniinin puute. Monet myös mielenterveyden häiriöt/sairaudet oireilevat samalla tavalla, joten diagnoosien anto on huomattavasti vaikeampaa, kuin esimerkiksi syövissä.
Syövässä ja mielenterveydessä on myös se ero, että mielenterveydessä ainoastaan henkilö itse voi parantaa oman olotilansa, mikä tarkoittaa että henkilön itse tulee olla valmis muuttamaan ajattelutapojaan, syödä lääkkeitä, oppia ymmärtämään itseään, syy-seuraus ajattelutavan ja muutenkin omaa itseään parantaa. Ei kukaan terapeutti maailmassa kykene muuttamaan ketään, jos he eivät ole siihen valmiita.
Kirjoitin jo kommentin 108, mutta totean myös tähän että myös muilla ihmisillä ja ympäristöllä on rooli tässä paranemisessa, koska olemme laumaeläimiä. Liiaksi korostetaan sitä että potilaan pitää vääristyneen ajatusmaailmansa kanssa itse ymmärtää kaikki mainitsemasi asiat kun väitän että edes normaalijärkisetkään eivät kykene aina objektiiviseen ja syvälliseen ajatteluun. Se että hoito ei pysty tekemään jotain tai auttamaan kaikkia kertoo vain että mt-hoito on lapsen kengissä.
Vierailija kirjoitti:
koko ala on pelkkää biznestä ja lääketeollisuuteen sulautettu biljardirahantakomista. älkää antako itseänne puoskareille. koko ala on sitä itseään!
Mä oon tästä kyllä samaa mieltä. En tiedä ketään kuka olisi oikeasti parantunut mielenterveyshäiriöistä terapialla. Pientä helpotusta toki voi saada, mutta yleisempää on tarinat joissa kerrotaan: ”Olen käynyt 5 vuotta terapiassa eikä vieläkään helpota”.
Toki terapiasta on varmasti hyötyä monessa tapauksessa, johon on selkeä syy: työuupumus, jokin äkillinen trauma yms. mutta en usko, että selittämätöntä pahaa oloa pystyy paraskaan terapeutti parantamaan.
Tuntuu että terapiaa suositellaan nykyään ihan kaikkeen. Silti ihmiset onnettomampia kuin ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaiset hurahtaa niin kaikkeen, mitä niille median kautta kulloinkin tarjoillaan. on se böönaut, masis, transsukupuolet ihan mitä vaan - suomineitiäijä onheti messissä. säälittää. helposti ohjailtava kansa.
koko psykobisne s tähtää vain normiperheiden hajoamiseen, että asioita ei setvittäisi omiensa keskuudessa, jotka ylipäätään aidosti voivat välittää - jos välittää. taff lak jos ei tee niin. joku maksettu huuhaasykologi ei pskaakaan kiinnosta sun hyvinvointi vaan se että hän saa palkkashekin joka kuukausi tenteistä läpipäästyään..
"Toki terapiasta on varmasti hyötyä monessa tapauksessa, johon on selkeä syy: työuupumus, jokin äkillinen trauma yms. mutta en usko, että selittämätöntä pahaa oloa pystyy paraskaan terapeutti parantamaan."
Ei terapeutti "paranna", mutta hän voi kyllä auttaa tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät selittämätöntä pahaa oloa. Tämä vaatii asiakkaalta motivaatiota ja aktiivista itsetutkiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mt-ongelma on keksitty sanahirviö. ei sellaista ole edes olemassa kuin mielikuvituksessa. demonsikoikaa toinen toisianne and good luck with that. sulla on tää ja mulla on toi. haha.
on ongelmia ja sitten on pahaa mieltä. ei se mikään häiriö ole. toki voi muuttua tilanne päälle, jos tilanteita ei saada ratkaistua oikeudenmukaisesti kunkin ihmisen kohdalla, johon liittyy yleensä ihmissuhteet tai taloudellinen väkivalta. osattomaksi jättäminen. vahvemman oikeudella. vrt perintöasiat. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma terapeuttini ainakin tietää, että silloin kun puhun arkisista asioista en ole valmis puhumaan vaikeista asioista tai etten halua puhua vaikeista asioista juuri sinä hetkenä. Tuon ne asiat jotka vaivaavat ja joista haluan keskustella itse, jollin myös terapeutti tietää, että niistä asioista voi tällä kertaa puhua.
Ei sen terapian myöskään pidä olla sellaista, jossa terapeutti joka kerta kyselee vaikeista asioista. Se voi jothaa siihen, ettei asiakas halua tulla enää terapiatapaamisille, koska ajatus siitä että terapeutti taas kyselee ahdistavista ajatuksista pelottaa.
Terapeutin kuuluis just osata valmentaa eteenpäin tuossa, eikä sitten satasella tunti saatana kuunnella jorinaa arjesta.
Terapeutit myös tietävät, ettei asiakasta voi pakottaa, koska silloin jää ne terapiakäynnit käymättä. Eikä myöskään jatkuvasti tökkiä vaikeilla asioilla. Mielestäni on paljon parempi, että asiakas itse aloittaa niistä asioista puhumisen, kuin että jatkuvasti elää pelossa että taas pitäisi juuri siitä asiasta puhua.
No eihän jää, jos asiakas just on MOTIVOITUNUT, kuten tässäkin ketjussa moni on!!!!! Ihme scheissea taas! Mutta eihän sitä tietenkään voi tuollaiseen terapeuttiin myöskään luottaa, joka tuollaista kuvittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran tänä kesänä terapia tuntui vaikuttavan. Itkin vähän ja kun tulin kotiin, sain siivouspuuskan ( harvinaista).
Viimeksi oli taas tavallista keskustelua arjen asioista.
Ihan kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.
Sillä erotuksella että juttelu maksaa 80 euroa.Kuvitteletko, että terapia auttaa välittömästi, ja että toimivuutta voi mitata sillä, energisoidotko siivoamaan? Että terapia olisi kuin jokin latauspiste?
Ehkä sinun kannattaisi tuoda terapeutille esiin juuri näitä terapian hyödyllisyyteen kohdistuvia epäilyksiäsi. Kysyä mistä terapiassa oikein on olevinaan kysymys, ja miten se muka auttaa.
Kyllä mun kohdalla on näin. Jos joku alue johon en ole jaksanut asunnossa koskea kuukausiin, puhdistuu, se on suurta edistystä.
Jotain tapahtui sillä kerralla niin että jumitus väistyi.
Alue: Aihe vapaa
Mutta eihän tuo edes ole rakkautta. Puhuin kommentissani aidosta ja terveestä rakkaudesta, jonka avulla ihminen löytää itsearvostuksensa ja terveen itserakkauden. Rakkaus ei edes vaadi ihmissuhdetta. t. eri