mitä järkeä tällaisessa Kelan terapiassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se terapeutti ole mikään ihmemies tai -nainen joka osaa sormiaan napsauttamalla korjata toisen psyykeen. Ihan itse se oma työ on siellä tehtävä ja se on pitkälti susta kiinni kuinka kuntoudut. Terapeutti on apuna ja tukena tässä prosessissa. Jos sun terapeutti tietää mitkä sun onglmat on, kuten itsekin siis tiedät, niin mitä jos seuraavalla käynnillä kysyt ihan suoraan että "nyt kun me kumpikin ollaan aika hyvin kartalla tästä mitkä mun ongelmat ovat, niin mitä minä voin tehdä niiden voittamiseksi?". Ja hyvä terapeutti ottaa tästä kopin ja neuvoo sua auttamaan itse itseäsi.

Ne ei kaikki ole ns. ongelmia mutta vaikeita asioita ovat.

Miten voin kuntoutua kun toinen jää kiinni johonkin arkijuttuun?

" Koska tapaat serkkusi?"

Niinkuin tuohon vastaamalla pahat asiat poistuisivat.

Siinä tapauksessa suu auki ja ohjat omiin käsiin. Sano "En haluaisi käyttää aikaa serkusta puhumiseen, vaan siitä mitä konkreettista voisin tehdä ongelmieni selättämiseksi - voisimmeko mieluummin käyttää tämän aikamme tehokkaammin ja keskittyä niihin?".

Terapeutin puheet ja kysymykset saa ja pitää kyseenalaistaa siellä kahdenkeskisissä tapaamisissa. Jos et anna palautetta, hän ei osaa sinua niin hyvin ohjata. Silloin terapeutti joutuu tekemään johtopäätöksensä lähinnä omasta puolestaan, ja jos hän esimerkiksi virheellisesti kokee että olet akuutissa kriisissä serkkusi tapaamisen kanssa, hän lähtee purkamaan tätä oletettua akuuttia kriisiä. Jos koet että menet terapeutin kanssa aivan väärille urille, niin sano siitä suoraan. Vain molemminpuoleisella keskusteluyhteydellä saadaan aikaan hedelmällisiä tuloksia.

Terapeutteja on erilaisia, minäkin kerran olin terapiassa, jossa juutuin vain kertomaan arjesta enkä päässyt yhtään eteenpäin. Terapeutin kanssa asiasta puhuimme - hän itse otti asian puheeksi -, ja hänen kokemuksensa mukaan monen täytyy ensin saada puhua mielestään arkijutut ennen kuin pääsee terpaiassa eteenpäin, siksi hän oli antanut minun niistä puhua. Hänen korjausehdotuksensa oli, että lisäämme terapiakertoa (per viikko), mutta ei minulla ollut sellaiseen varaa (maksoin terapian itse), joten pyydyin lopettamaan terapian kokonaan. Myöhemmin olin toisella terapeutilla, joka oli aktiivisempi ja vei asiaa eteenpäin, olisi pitänyt heti etsiä sellainen, mutta en ollut tajunnut, otin vain ensimmäisen jolla kävin, kun hän ihan mukava ja päteväksi kehttukin oli, mutta ei sitten kuitenkaan sopinut minulle.

Sinunkin kannattaa etsiä itsellesi sopivampi terapeutti, jos tuntuu ettei asiat nykyisen kanssa mene eteenpäin. Lisäksi kannattaa miettiä, oletko oikean tyyppisessa terapiassa, minulla ensimmäinen oli pyskoanalyyttista terpaiaa, mutta kognitiivinen terapia sopi paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

PUHU SITTEN NIISTÄ ASIOISTA MITKÄ SUA VAIVAA.

Kunnallisella ne työntekijät päättää mistä puhutaan..

Vierailija kirjoitti:

Yhden kerran tänä kesänä terapia tuntui vaikuttavan. Itkin vähän ja kun tulin kotiin, sain siivouspuuskan ( harvinaista).

Viimeksi oli taas tavallista keskustelua arjen asioista.

Ihan kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.

Sillä erotuksella että juttelu maksaa 80 euroa.

Ei se mitään Kelan terapiaa ole vaan Kelan tukemaa terapiaa. Ihan saat katsoa peiliin ja syyttää itseäsi jos olet valinnut huonon terapeutin ja ihan itse juttelet aiheista joiden käsittely  ei  auta sua eteenpäin.

Mietipä miksi?

Oma terapeuttini ainakin tietää, että silloin kun puhun arkisista asioista en ole valmis puhumaan vaikeista asioista tai etten halua puhua vaikeista asioista juuri sinä hetkenä. Tuon ne asiat jotka vaivaavat ja joista haluan keskustella itse, jollin myös terapeutti tietää, että niistä asioista voi tällä kertaa puhua. 

Ei sen terapian myöskään pidä olla sellaista, jossa terapeutti joka kerta kyselee vaikeista asioista. Se voi jothaa siihen, ettei asiakas halua tulla enää terapiatapaamisille, koska ajatus siitä että terapeutti taas kyselee ahdistavista ajatuksista pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kerran tänä kesänä terapia tuntui vaikuttavan. Itkin vähän ja kun tulin kotiin, sain siivouspuuskan ( harvinaista).

Viimeksi oli taas tavallista keskustelua arjen asioista.

Ihan kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.

Sillä erotuksella että juttelu maksaa 80 euroa.

Kuvitteletko, että terapia auttaa välittömästi, ja että toimivuutta voi mitata sillä, energisoidotko siivoamaan? Että terapia olisi kuin jokin latauspiste?

Ehkä sinun kannattaisi tuoda terapeutille esiin juuri näitä terapian hyödyllisyyteen kohdistuvia epäilyksiäsi. Kysyä mistä terapiassa oikein on olevinaan kysymys, ja miten se muka auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit eivät ole ajatustenlukijoita. Myös asiakkaalla on vastuu osansa tekemisestä ja se on mm. sitä, että kertoo itse, mistä kokee tarpeelliseksi jutella.

Tämä on taas tätä sairasta paskaa, kuvitteletko sinä, että traumatisoitunut ihminen itse voi puhua oireilun aiheuttavista asioista? Miksi niistä puhuakseen pitäisi sitten mennä terapiaan, jos sen terapeutin ei siinä tarvitse tehdä mitään sen eteen, että joistain asioista pystyy ja pääsee koskaan puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit eivät ole ajatustenlukijoita. Myös asiakkaalla on vastuu osansa tekemisestä ja se on mm. sitä, että kertoo itse, mistä kokee tarpeelliseksi jutella.

Tietää vallan hyvin mitkä asiat mua vaivaa.

Tämäkin. Sitten terapeutti kallistaa päätään ja sanoo: "niin".

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti antaa vain työkaluja, sinä teet työt. Terapiatyypistä riippuen. Tuo 80 eur per kerta on aika vähän, sillä moni on valmis ostamaan vaikka 1000 euron käsiveskan kerran viikossa, jos vaan rahaa on. Baariinkin menee helposti tuo summa viikossa. Elämä on valintoja. Myös paraneminen.

Sairas! Ei todellakaan ole vähän, vaan hirveästi! Monen pitää käydä kaksi kertaa viikossa vuosia, tuo summa on silloin järkyttävä! Mulla terapeutti saa tuon verran yhteensä, mistä itse maksan ehkä 24e.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on kuntoutumista. Kuntoutuminen lähtee kuntoutujasta. Ethän maksa PT:stä ja odota sen tekevän liikkeitä sun puolesta, vaikka tietääkin että haluat laihduttaa.

Mitkä sun tavoitteet on? Äläkä sano että parantuminen, vaan lähde pienemmistä asioista, mitä asioita haluat muuttaa, mitkä parantaa sun elämää. Lähdet työstämään näitä asioita. On toki huonoja terapeutteja, mutta jos kerran on jo tuntunut että edistyitte, sun terapeutti tekee ainakin jotain oikein. Älä odota, että muutos tapahtuu hetkessä.

Sinäkin jankutat vain sairasta paskaa, kun et ole koskaan kärsinyt oikeasti mistään, etkä näin ollen tiedä paskoista terapeuteista mitään. Sinusta hyvä on oiekasti ihan paska, jos kuvittelee osaavansa auttaa, kun ei selkeästi osaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se terapeutti ole mikään ihmemies tai -nainen joka osaa sormiaan napsauttamalla korjata toisen psyykeen. Ihan itse se oma työ on siellä tehtävä ja se on pitkälti susta kiinni kuinka kuntoudut. Terapeutti on apuna ja tukena tässä prosessissa. Jos sun terapeutti tietää mitkä sun onglmat on, kuten itsekin siis tiedät, niin mitä jos seuraavalla käynnillä kysyt ihan suoraan että "nyt kun me kumpikin ollaan aika hyvin kartalla tästä mitkä mun ongelmat ovat, niin mitä minä voin tehdä niiden voittamiseksi?". Ja hyvä terapeutti ottaa tästä kopin ja neuvoo sua auttamaan itse itseäsi.

Ne ei kaikki ole ns. ongelmia mutta vaikeita asioita ovat.

Miten voin kuntoutua kun toinen jää kiinni johonkin arkijuttuun?

" Koska tapaat serkkusi?"

Niinkuin tuohon vastaamalla pahat asiat poistuisivat.

Kysymys on validi: se saa sinut ajattelemaan ongelmiesi sijaan tulevaa tapaamista, suuntaamaan katseesi tulevaisuuteen ja toivoon, joka sinulta puuttunee.

Ei ole. Terapiassahan PITÄISI RATKOA ASIAKKAAAN ONGELMIEN SYYT, etkö nyt sen vertaa TERAPIOISTA tajua? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se terapeutti ole mikään ihmemies tai -nainen joka osaa sormiaan napsauttamalla korjata toisen psyykeen. Ihan itse se oma työ on siellä tehtävä ja se on pitkälti susta kiinni kuinka kuntoudut. Terapeutti on apuna ja tukena tässä prosessissa. Jos sun terapeutti tietää mitkä sun onglmat on, kuten itsekin siis tiedät, niin mitä jos seuraavalla käynnillä kysyt ihan suoraan että "nyt kun me kumpikin ollaan aika hyvin kartalla tästä mitkä mun ongelmat ovat, niin mitä minä voin tehdä niiden voittamiseksi?". Ja hyvä terapeutti ottaa tästä kopin ja neuvoo sua auttamaan itse itseäsi.

Ne ei kaikki ole ns. ongelmia mutta vaikeita asioita ovat.

Miten voin kuntoutua kun toinen jää kiinni johonkin arkijuttuun?

" Koska tapaat serkkusi?"

Niinkuin tuohon vastaamalla pahat asiat poistuisivat.

Käytkö terapiassa siksi, että kaikki vastoinkäymisesi ovat muiden ihmisten aikaansaannosta eikä sinulla ole osaa eikä arpaa elämäsi kulun ohjaamisessa?

Etkö tiennyt, että se voi joillain olla näin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli todella v-mäinen (mitä parhaimmalla tavalla) ja vaativa terapeutti Kelan tukeman kuntoutusjakson ajan. Suuntana oli behavioristinen ja opin analysoimaan omaa käyttäytymistäni ja reaktioitani tunnistamalla paremmin tunteeni. Terapiasessiot olivat sitten kyllä melko kuluttavia.

Ensimmäinen, kenen luona kävin koekäynnillä oli sellainen lässyttäjä, etten uskonut saavani siitä mitään irti.

Kaikilla se vika ei ole itsessä, vaikka sulla olikin.

Vierailija kirjoitti:

Oma terapeuttini ainakin tietää, että silloin kun puhun arkisista asioista en ole valmis puhumaan vaikeista asioista tai etten halua puhua vaikeista asioista juuri sinä hetkenä. Tuon ne asiat jotka vaivaavat ja joista haluan keskustella itse, jollin myös terapeutti tietää, että niistä asioista voi tällä kertaa puhua. 

Ei sen terapian myöskään pidä olla sellaista, jossa terapeutti joka kerta kyselee vaikeista asioista. Se voi jothaa siihen, ettei asiakas halua tulla enää terapiatapaamisille, koska ajatus siitä että terapeutti taas kyselee ahdistavista ajatuksista pelottaa.

Terapeutin kuuluis just osata valmentaa eteenpäin tuossa, eikä sitten satasella tunti saatana kuunnella jorinaa arjesta.

Just se, että jos asiakas ei muka pysty puhumaan kuin arjesta, pitäisköhän sen terapeutin siinä kohtaa OSATA JOTAKIN!? :D Pitäiskö osata viedä se keskustelu ongelmiin?????? Ekhä?????? Siksihän sinne on menty, mutta jos se saaatana ei osaa, se on rahastusta.

Terapia on älykkäille, jotka kykenevät itseanalysointiin ja oppimaan uusia toiminta- ja reagointitapoja.

Tyhmä tuskin hyötyy.

:Dddddd nyt tais hajota nuppi totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on älykkäille, jotka kykenevät itseanalysointiin ja oppimaan uusia toiminta- ja reagointitapoja.

Tyhmä tuskin hyötyy.

Hieman eri mieltä. Itseohjautuvana ja tiedostavana ihmisenä en kokenut terapiaa hyödylliseksi. Enemmänkin vain toistettiin asioita jotka jo olin itse oivaltanut ja tiesin todeksi. Muutenkaan en luontevasti nojaa ensisijassa ulkopuolisiin. Näin ollen uskon että terapia soveltuu parhaiten tietyn persoonan ja temperamentin omaaville. Mikä harmillisesti kaventaa siihen soveltumattomien hoitomahdollisuuksia.

Voi vittu. On lapsena hyväksikäytettyjä ja raiskattuja, jotka ei saa riittävää terapiaa ollenkaan. Tällaiset ap:t saattaa jättää menemättä kun ei huvita.

Jos on oikeita ongelmia, terapiassa voi käydä kuin työssä ja terapeutti on kuin työkaveri joka auttaa vaikean asian käsittelyssä. Jos sitä terapiaa vaan myönnettäisiin niille jotka sitä arvostaa ja hyötyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma terapeuttini ainakin tietää, että silloin kun puhun arkisista asioista en ole valmis puhumaan vaikeista asioista tai etten halua puhua vaikeista asioista juuri sinä hetkenä. Tuon ne asiat jotka vaivaavat ja joista haluan keskustella itse, jollin myös terapeutti tietää, että niistä asioista voi tällä kertaa puhua. 

Ei sen terapian myöskään pidä olla sellaista, jossa terapeutti joka kerta kyselee vaikeista asioista. Se voi jothaa siihen, ettei asiakas halua tulla enää terapiatapaamisille, koska ajatus siitä että terapeutti taas kyselee ahdistavista ajatuksista pelottaa.

Terapeutin kuuluis just osata valmentaa eteenpäin tuossa, eikä sitten satasella tunti saatana kuunnella jorinaa arjesta.

Terapeutit myös tietävät, ettei asiakasta voi pakottaa, koska silloin jää ne terapiakäynnit käymättä. Eikä myöskään jatkuvasti tökkiä vaikeilla asioilla. Mielestäni on paljon parempi, että asiakas itse aloittaa niistä asioista puhumisen, kuin että jatkuvasti elää pelossa että taas pitäisi juuri siitä asiasta puhua.