mitä järkeä tällaisessa Kelan terapiassa on?

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. On lapsena hyväksikäytettyjä ja raiskattuja, jotka ei saa riittävää terapiaa ollenkaan. Tällaiset ap:t saattaa jättää menemättä kun ei huvita.

Jos on oikeita ongelmia, terapiassa voi käydä kuin työssä ja terapeutti on kuin työkaveri joka auttaa vaikean asian käsittelyssä. Jos sitä terapiaa vaan myönnettäisiin niille jotka sitä arvostaa ja hyötyisi.

Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka terapeutti voi auttaa tällaisessa tilanteessa?

Mitä hänen pitäisi tehdä?

Kävin vuosia sitten terapeutilla vaikean masennukseni aikana ja aika oudolta se minusta vaikutti.

Tiesin mikä ongelmani aiheutti, pääasiassa työ ja muutenkin vaikea elämäntilanne, mutta en oikeastaan kokenut terapian auttavan asioiden hoidossa millään tavalla. Sain kyllä lopulta eläkepaperit, mutta ei siitä tyhjän jauhamisesta mitään hyötyä ollut.

Paranin masennuksestani omin voimin, sillä muutin elämäntilanteeni toisenlaiseksi, mutta en kylläkään terapeutin neuvojen avulla, vaan ihan muuttamalla tilannettani.

Mitä hyötyä on paasata omista asioistaan uppo oudolle ihmiselle, joka kuuntelee sinua siksi että saa siitä kohtuuttoman korvauksen.

Jos ihmisellä ei itsellään ole ymmärrystä mikä masentaa, vituttaa, nujerruttaa, niin uskooko terapiassa kävijä jos terapeutti sanoisi esim. Elämäntilanteesi on vaikea ja suurin syy siihen on uhriutumisesi, jätä työsi, aviopuolisosi, lopeta juominen ja mielialalääkkeiden popsiminen, syö hyvin ja ulkoile.

Kiitos ja näkemiin 80 euron lasku seuraa perässä.

Trust me. I know what I'm doing!

Mene papille puhumaan täysin ilmatteeks. He ymmärtää elämän koko kirjon ei vain sekulaarisia asioita.

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Muuten on myös eri terapiamuotoja, ei ole vain yhtä terapiaa. Tietyssä terapiamuodossa terapeutti kuuntelee enemmän, toisessa terapeutti taas puhuu enemmän.

Jos menee sellaiseen terapiaan jossa koko terapian ydin on se, että asiakas puhuu enemmän ja terapeutti kuuntelee ja sitten valittaa, kun terapeutti ei tehnyt sitä ja tätä, niin miksi mennä sellaiseen terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene papille puhumaan täysin ilmatteeks. He ymmärtää elämän koko kirjon ei vain sekulaarisia asioita.

Pitäisi varmaan mennä. Eräs tuttava, uskovainen, suositteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis tekemään töitä mutta aika vaikeaa se on yksin kun toinen selittelee teorioitaan.

Järjellä selittely ei auta kun kipu on tunnetasolla.

Sinulla ei ole silloin psykologia. Psykologi ei selittele käyttämiään teorioita. Kuuluu ammattieettisiin vaatimuksiin, jotka voit tarkistaa täältä http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/psykologin_ammattietiikka/psyk…

Se on psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitan usein jollain päivänpolttavalla asialla joka on mielen päällä. Tarkoitus on että vähän ajan päästä siirrytään niihin muihin asioihin.

Nyt on käynyt niin että terapeutti pyörittää tätä arkiasiaa koko ajan.

Niinpä.

Oletko kertonut terapeutille, että tämä on tarkoituksesi?

Kyllä sen pitäisi se tietää. En käy siellä sen takia että käsitellään vain arjen pyöritystä.

Mistä se sen voi tietää? Terapiassa käy paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua juuri tässä arjen pyörityksessä. Ootko oikeesti noin hölömö vai onko porvoossa niin huono mielenterveyshuolto kuin väität?

Tottakai se tietää. Kerroin jo että se tietää mun asiat.

En käy terapiassa arkiasioiden takia, usko nyt!

En ole niin väittänytkään. Sanoin, että terapiassa käy paljon ihmisiä, joille arjesta puhuminen on olennaista. Jos puhut terapeuttisi kanssa arjesta, hän voi olettaa että se on sullekin tärkeä aihe. Kerro mistä oikeasti haluat puhua. Mitä sä toivot terapeutiltasi?

Kerroin että usein aloitan jollakin asialla joka on akuutti ja sen jälkeen aloitettaisiin erityismenetelmällä.

Arjesta voin puhua ilmaiseksi tuttavien kanssa.

Millä erityismenetelmällä

Emdr.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kerran tänä kesänä terapia tuntui vaikuttavan. Itkin vähän ja kun tulin kotiin, sain siivouspuuskan ( harvinaista).

Viimeksi oli taas tavallista keskustelua arjen asioista.

Ihan kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.

Sillä erotuksella että juttelu maksaa 80 euroa.

Ei se mitään Kelan terapiaa ole vaan Kelan tukemaa terapiaa. Ihan saat katsoa peiliin ja syyttää itseäsi jos olet valinnut huonon terapeutin ja ihan itse juttelet aiheista joiden käsittely  ei  auta sua eteenpäin.

Mietipä miksi?

Niin. Tämä oli listassa jonka sain yhdeltä taholta eli sitä suositeltiin.

Tarkoitin että jos vaikka sukulainen on äskettäin kuollut, en voi olla siitä kertomatta aluksi.

Tai jos on jokin kriisi tässä päivässä ja se painaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. On lapsena hyväksikäytettyjä ja raiskattuja, jotka ei saa riittävää terapiaa ollenkaan. Tällaiset ap:t saattaa jättää menemättä kun ei huvita.

Jos on oikeita ongelmia, terapiassa voi käydä kuin työssä ja terapeutti on kuin työkaveri joka auttaa vaikean asian käsittelyssä. Jos sitä terapiaa vaan myönnettäisiin niille jotka sitä arvostaa ja hyötyisi.

No en mäkään saa apua tuolta.

Ei ole kiinni siitä huvittaako.

On olemassa hyviä terapeutteja ja huonoja. Ja sitten terapeutteja joiden kanssa kemia kohtaa tai ei kohtaa. Joku terapiamuoto voi sopia yhdelle tosi hyvin mutta olla toiselle turhaa. Itse sain valtavan hyödyn terapiasta kun löysin älykkään terapeutin jonka kanssa klikkasi. Terapiaprosessi toki oli pitkäveteistä mutta niin on kasvuprosessit ja elämä muutenkin.

Monella masentuneella se perimmäinen syy masennukseen löytyy jostain menneisyydestä. Sen voi laukaista stressaava elämäntilanne, mutta myös ne taustatekijät kannattaa puida läpi. Hankalin masennuskuvio on ehkä se jos on joutunut ikävään kierteeseen: rahaasiat ovat huonosti, kenties myös ihmissuhdekuviot ja arki kuormittaa liikaa. Tällöin voi olla vaikea pyristellä vaikeasta elämäntilanteestaan ylös, vaikka niitä muita ongelmia saisikin käsiteltyä. Mikäli arkea ja elämää ei saa rauhoitettua järkeväksi niin voi olla ettei se masennuskaan parane niin nopeasti.

Parasta onkin mikäli terapiaprosessi auttaisi kävijää myös näissä arkisissa asioissa ja niiden järjestelemisessä, koska hyvä arki tukee myös mielenterveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

No eihän se mikään terapia ole, vaan käyt todennäköisesti sairaanhoitajalla juttelemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

No eihän se mikään terapia ole, vaan käyt todennäköisesti sairaanhoitajalla juttelemassa. 

Aha. En ole ajatellut ollenkaan asiaa, kun olen yrittänyt järjestellä elämääni uusiksi.

No, tuo oli ilmainen ja varsinaiseen terapeuttiin ei ole tällä hetkellä varaa. En kuitenkaan millään usko, että "oikea" terapeutti olisi juurikaan tuon kummempi, ainakaan mitä olen lähipiiristäni kokemuksia kuullut joskus aiemmin.

Kävin itsekin juuri terapiakäynnillä. Ja jos sen fiiliksen mukaan menisin, en enää koskaan palaisi terapiakäynneille (mitä oikeasti kuitenkin tarvitsen).

Terapeuttini oli aivan väärässä ammatissa. Juuri sellainen ärsyttävä kuuntelija, ei avainten tarjoaja. Eikä edes ongelmiin paneutuja. Pelkkää kuuntelijaa en tarvitse, koska tarkoitukseni on kasvaa ihmisenä ja päästä eroon traumoistani, eikä siihen mikään vuodatuskaveri riitä. Odotukseni eivät olleet korkealla, mutta kyseinen "terapeutti" ampui minut alas epäpätevyydellään. Halvemmaksi olisi tullut vuodattaa olojani bussipysäkin pirkolle.

Psykoterapeutin, psykologin, psykiatrin ym. valinnassa on isoja haasteita. On todennäköistä, ettei oikeaa henkilöä löydy ekalla eikä myöskään tokalla käyntikerralla. Hatunnostot niille, joita onni suosii ja erityisesti niille, jotka jaksavat etsiä oikeaa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. On lapsena hyväksikäytettyjä ja raiskattuja, jotka ei saa riittävää terapiaa ollenkaan. Tällaiset ap:t saattaa jättää menemättä kun ei huvita.

Jos on oikeita ongelmia, terapiassa voi käydä kuin työssä ja terapeutti on kuin työkaveri joka auttaa vaikean asian käsittelyssä. Jos sitä terapiaa vaan myönnettäisiin niille jotka sitä arvostaa ja hyötyisi.

Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka terapeutti voi auttaa tällaisessa tilanteessa?

Mitä hänen pitäisi tehdä?

Kävin vuosia sitten terapeutilla vaikean masennukseni aikana ja aika oudolta se minusta vaikutti.

Tiesin mikä ongelmani aiheutti, pääasiassa työ ja muutenkin vaikea elämäntilanne, mutta en oikeastaan kokenut terapian auttavan asioiden hoidossa millään tavalla. Sain kyllä lopulta eläkepaperit, mutta ei siitä tyhjän jauhamisesta mitään hyötyä ollut.

Paranin masennuksestani omin voimin, sillä muutin elämäntilanteeni toisenlaiseksi, mutta en kylläkään terapeutin neuvojen avulla, vaan ihan muuttamalla tilannettani.

Mitä hyötyä on paasata omista asioistaan uppo oudolle ihmiselle, joka kuuntelee sinua siksi että saa siitä kohtuuttoman korvauksen.

Jos ihmisellä ei itsellään ole ymmärrystä mikä masentaa, vituttaa, nujerruttaa, niin uskooko terapiassa kävijä jos terapeutti sanoisi esim. Elämäntilanteesi on vaikea ja suurin syy siihen on uhriutumisesi, jätä työsi, aviopuolisosi, lopeta juominen ja mielialalääkkeiden popsiminen, syö hyvin ja ulkoile.

Kiitos ja näkemiin 80 euron lasku seuraa perässä.

Trust me. I know what I'm doing!

Työuupumuksesta, parisuhdeongelmista, elämän vastoinkäymisistä yleensä voikin puhua kelle tahansa yleisellä tasolla. Luonnonkatastrofi ym asioita voidaan käsitellä kollektiivisesti. Asiat pitää käydä läpi, ja sitten jatkaa eteenpäin.

Mutta juuri hyväksikäyttöön liittyvät yksityiskohdat, tai mitä tulee mieleen, niitä ei pystytä tai jakseta kuunnella. Silloin tarvitsee kuulijan joka ei kauhistele tai hylkää ettei sulla ole väliä nyt (kuten ei ollut silloinkaan kun teot tapahtui), vaan on pätevä ammattilainen joka kestää kuulemansa. Kyse on asian jakamisesta. Ei kaiken käsittelyyn tarvikaan terapeuttia, mutta kun aihe on vaikea niin tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

No eihän se mikään terapia ole, vaan käyt todennäköisesti sairaanhoitajalla juttelemassa. 

Aha. En ole ajatellut ollenkaan asiaa, kun olen yrittänyt järjestellä elämääni uusiksi.

No, tuo oli ilmainen ja varsinaiseen terapeuttiin ei ole tällä hetkellä varaa. En kuitenkaan millään usko, että "oikea" terapeutti olisi juurikaan tuon kummempi, ainakaan mitä olen lähipiiristäni kokemuksia kuullut joskus aiemmin.

Eri terapiamuotoja  on noin 10 vai 20 erityylistä jossa hoitomuodot ovat erilaisia. Jos sinun 1 tai 2 kaveria on käynyt 1 tai 2 eri terapiassa, ei se tarkoita että kaikki terapiat ovat huonoja. Myös asiakkaat itse joutuvat tekemään töitä terapiassa, eikä kuvitella että terapeutti osaa lukea ajatukset ja tietää sen, miten tasan tarkkaan asiakas haluaa hänen toimivan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

Mutta miten ihmeessä se terapeutti ratkaisee talousongelmat? Ne kun eivät ole aina terapoitavan nupista kiinni, sillä jos töitä ei saa, niin ei saa. Ei siinä tsemppaus hirveästi auta.

No eihän se mikään terapia ole, vaan käyt todennäköisesti sairaanhoitajalla juttelemassa. 

Aha. En ole ajatellut ollenkaan asiaa, kun olen yrittänyt järjestellä elämääni uusiksi.

No, tuo oli ilmainen ja varsinaiseen terapeuttiin ei ole tällä hetkellä varaa. En kuitenkaan millään usko, että "oikea" terapeutti olisi juurikaan tuon kummempi, ainakaan mitä olen lähipiiristäni kokemuksia kuullut joskus aiemmin.

Eri terapiamuotoja  on noin 10 vai 20 erityylistä jossa hoitomuodot ovat erilaisia. Jos sinun 1 tai 2 kaveria on käynyt 1 tai 2 eri terapiassa, ei se tarkoita että kaikki terapiat ovat huonoja. Myös asiakkaat itse joutuvat tekemään töitä terapiassa, eikä kuvitella että terapeutti osaa lukea ajatukset ja tietää sen, miten tasan tarkkaan asiakas haluaa hänen toimivan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nyt kolmesti terapeutilla itsemurhayrityksen jälkeen.

Eipä niistä mitään iloa ole. Sanoinkin heti ensimmäisen session alkuun, että jos voittaisin lotossa vähintään miljoona euroa, 95% ongelmistani ratkeaisi sen sileän tien, ja loppujen kanssa pärjäisin ilman terapiaakin.

Viimeisessä tapaamisessa istuinkin lähinnä hiljaa suurimman osan ajasta, kun en enää tiennyt, mitä sanoa. Ei ole mitään sanottavaa, enkä toisaalta saa avautumisesta mitään emotionaalisia kicksejäkään.

Mikä terapuamuoto sinulla on ollut?

En minä tiedä, kyseessä on kunnan mielenterveystoimiston palvelu. Kunhan istuu ja kuuntelee, ei kysy kuin hyvin harvakseltaan jotain turhaa.

Mutta miten ihmeessä se terapeutti ratkaisee talousongelmat? Ne kun eivät ole aina terapoitavan nupista kiinni, sillä jos töitä ei saa, niin ei saa. Ei siinä tsemppaus hirveästi auta.

No eihän se mikään terapia ole, vaan käyt todennäköisesti sairaanhoitajalla juttelemassa. 

Aha. En ole ajatellut ollenkaan asiaa, kun olen yrittänyt järjestellä elämääni uusiksi.

No, tuo oli ilmainen ja varsinaiseen terapeuttiin ei ole tällä hetkellä varaa. En kuitenkaan millään usko, että "oikea" terapeutti olisi juurikaan tuon kummempi, ainakaan mitä olen lähipiiristäni kokemuksia kuullut joskus aiemmin.

Eri terapiamuotoja  on noin 10 vai 20 erityylistä jossa hoitomuodot ovat erilaisia. Jos sinun 1 tai 2 kaveria on käynyt 1 tai 2 eri terapiassa, ei se tarkoita että kaikki terapiat ovat huonoja. Myös asiakkaat itse joutuvat tekemään töitä terapiassa, eikä kuvitella että terapeutti osaa lukea ajatukset ja tietää sen, miten tasan tarkkaan asiakas haluaa hänen toimivan. 

Mutta mitenkäs se terapeutti ratkaisee esim. talousongelmat, kun eivät ne aina ole siitä terapoitavasta kiinni. Kun töitä ei ole eikä saa, niin ei saa. Myötätuntoinen hymistely ei paljon ilahduta.

Mä käyn viikoittain psyk. sairaanhoitajalla. Välillä turhauttaa keskittyä arkisiin asioihin, kun haluaisin vain pureutua siihen Kaikkein Suurimpaan Ongelmaan, mutta ymmärrän kyllä, että vankka perustus pitää talon pystyssä :) Sujuva arki tukee jaksamista ja vaikeampien asioiden käsittelyä. Meillä tosin on erittäin hyvin tiedossa mun ongelmat ja selkeä tavoite, jota kohti työskennellään, eli noihin arkijuttuihin ei jäädä turhaan junnaamaan. Ap:n tilanne kuulostaa ehkä vähän päämäärättömältä?

Sen oon kyllä huomannut, että julkiselta avun saantia helpottaa, kun itsellä on edes jonkinlainen kuva siitä, mitä tarvitsee, ja uskallusta sanoa, mistä on hyötyä ja mistä ei. Kävin nykytilannetta ennen vuosien yksityisen traumaterapian, jonka alkaessa osasin sanoa vain, että mulla on paha olo, en tiedä miksi, ja terapeutin ammattitaidolla sitä vyyhteä sitten alettiin purkaa. Julkiselta mut oli silloin lähetetty lääkeresepti kourassa kotiin, ja depressiohoitaja sanoi muutaman tapaamisen jälkeen, ettei hänen ammattitaitonsa riitä mun tilanteeseen. Onneks oli varaa tohon yksityiseen. Nykyään käsitellään enää ton prosessin rippeitä, ongelmani ovat paljon selkeämpiä ja niistä on psyk. polilla varmasti paljon kokemusta. Hoitajani on ihan huippu ja "riittävä" tässä kohdassa, ja mulla on ton aiemman terapian ansiosta itsevarmuutta sanoa, mitä tarvitsen ja mistä ei tunnu olevan apua.