Kuinka paljon ja usein te tapaatte lapsuudenperhettänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Ymmärrän sinua ihan täysin. Minulla on ihan hyvä perhe, vanhemmat ja sisko, mutta he eivät pidä paljoa yhteyttä. Kutsun heitä itse aina kylään ja menen käymään, mutta jos en soita tai kutsu, niin voi mennä kuukausia ilman että kenestäkään kuuluu juuri mitään. Asumme aika lähellä toisiamme ja tämä käytös satuttaa, sillä haluaisin olla paljon enemmän tekemisissä, mutta he kai eivät halua, kun on vaan muut jutut mielessä. Kyse ei ole riidoista tai siitä, että he olisivat niin kiireisiä, he eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä juurikaan, ja se on ihan kamalaa. Jos saisimme lapsia, niin eivät he varmaan olisi kiinnostuneita heistäkään... Mieheni suku on onneksi erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä liiallinen vaativuus ja ripustautuminen voi olla ongelma. Meilläkin mummo on itsekäs minäminä minun luo tyyppi. Ei tajua että perheellä myös muita menoja, joka lauantai ei keretä istumaan hänen luonaan koko päivää. Jatkuvasti kytiksellä seuraavien tapaamisten suhteen. Ja sitten marttyyrinä valittaa jos ei sovikaan. Mua sellainen ahdistaa, arki on haastava palapeli muutenkin ja muistettavia menoja joka viikolle.

Eihän ne mummot ikuisesti elä. Minusta on luonnollista, että haluavat lastenlastensa kanssa viettää aikaa, kun itse vielä jaksavat. Muistan itsekin aikoinaan, kun tenavana ”jouduin” jopa viikoksi mummon kaveriksi kesämökille. Mummo ei uskaltanut yksin mökkeillä. Yllättäen nyt aikuisena niitä kesämökin tylsiä viikkoja olenkin muistellut erityisellä lämmöllä. Siellä oli aikaa istua mato-ongella, opetella soutamaan soutuveneellä, opetella lämmittämään saunaa puilla. Mummolla oli hyviä tarinoita hänen lapsuudestaan. Jos mustikka-aikaan satuttiin mökille, innostuttiin keräämään marjoja ja keitettiin niistä hilloa. Mukavia muistoja hitaista kesäpäivistä.

Njaa. Mun lapsuudenperheessäni on minä + 3 henkilöä Nuo kaikki 3 henkilö asuvat eri osoitteissa ja eri kaupungeissa. Kutakin tulee nähtyä vaihtelevasti. Yhtä eniten kun asuu samassa kaupungissa kuin itse, toisen kanssa tulee pidettyä puhelimitse paljon yhteyttä, ja kolmannen kanssa näkee kun ehtii töiltään raahautua usean sadan kilometrin päähän terveyskeskukseen häntä katsomaan. Puhelimessa hän ei enää jaksa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Mun lapsuudenperheessäni on minä + 3 henkilöä Nuo kaikki 3 henkilö asuvat eri osoitteissa ja eri kaupungeissa. Kutakin tulee nähtyä vaihtelevasti. Yhtä eniten kun asuu samassa kaupungissa kuin itse, toisen kanssa tulee pidettyä puhelimitse paljon yhteyttä, ja kolmannen kanssa näkee kun ehtii töiltään raahautua usean sadan kilometrin päähän terveyskeskukseen häntä katsomaan. Puhelimessa hän ei enää jaksa puhua.

Tähän lisäyksenä: Samassa kaupungissa asuvaa tulee nähtyä ehkä kerran kuussa ja soiteltua silloin tällöin. Toista kenen kanssa pitää paljon puhelimitse yhteyttä, näkee 2-4 kertaa vuodessa.

Mies näkee vanhempiaan 2-3 kertaa vuodessa, sisarustaan muutaman kerran enemmän. Asuvat samassa kaupungissa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

121 jatkaa.

Yhtenäinen suku olisi niin ihana asia. Omassa tapauksessani isovanhemmat ovat kuolleet ja koko meidän suku on täynnä ihmisiä, jotka keskittyy vaan omaan elämäänsä eikä välitä juuri tavata muita, vaikka kaikki on ihan kivoja ihmisiä. Olen joskus ollut vähän jopa kateellinen niille, joilla on iso suku ympärillä ja hyvä tukiverkosto, mutta olen ajatellut niin, että tarjoan itse sitten paremman tukiverkoston ja tuttavapiirin lapsilleni aikanaan: pidän heitä hyvin ja olen aktiivisesti heidän elämässään mukana, sekä pidän omiin ystäviini hyvät ja tiiviit välit, että lapsilla olisi elämässään muitakin aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat. Mun mielestä meidän suomalaisten kulttuuri on ihan vinoutunut, kun pitää vaan olla niin itsenäinen, viis muista. Monissa muissa kulttuureissa yhteisöllisyys on tärkeämpää, ja se on oikeasti ihailtavaa. Ei yhteiskunnan pitäisi pitää meistä niin hyvää huolta, vaan perheiden pitäisi pitää enemmän huolta toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Ymmärrän sinua ihan täysin. Minulla on ihan hyvä perhe, vanhemmat ja sisko, mutta he eivät pidä paljoa yhteyttä. Kutsun heitä itse aina kylään ja menen käymään, mutta jos en soita tai kutsu, niin voi mennä kuukausia ilman että kenestäkään kuuluu juuri mitään. Asumme aika lähellä toisiamme ja tämä käytös satuttaa, sillä haluaisin olla paljon enemmän tekemisissä, mutta he kai eivät halua, kun on vaan muut jutut mielessä. Kyse ei ole riidoista tai siitä, että he olisivat niin kiireisiä, he eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä juurikaan, ja se on ihan kamalaa. Jos saisimme lapsia, niin eivät he varmaan olisi kiinnostuneita heistäkään... Mieheni suku on onneksi erilainen. 

Mulle tämä on jännä, että tuntuu pahalta ettei pidetä yhteyttä. Itse olen juuri niitä ihmisiä, jotka ei pidä muihin yhteyttä juuri koskaan. Kyse ei ole siitä, etteikö toinen olisi tärkeä, vaan siitä, että viihdyn vaan niin mielettömän hyvin yksin. Elämässäni on tasan yksi henkilö (aviomies) jonka poistuminen elämästäni lopulta vaikuttaisi mihinkään suuntaan. Kuulostaa kylmältä, vaikka oikeasti en ole kylmä ihminen. En vaan jaa elämääni kenenkään muun kuin miehen kanssa. Muiden harrastukset ja työssäkäynnit ja lasten saamiset ja avio-ongelmat eivät vaikuta minuun millään tasolla, vaikka tarvittaessa muiden huolia ihan mielelläni kuuntelenkin.

Perheittemme luona käydään mielellämme niin usein kuin mahdollista ja jos kyläpaikalle sopii. Kutsumatta emme mene minnekään.

Ongelmana meillä on kaverit jotka haluaa lomilla kyläillä ihan yötä myöten, kutsuvat itsensä kylään jne. Sitten tietenkin "pakko" vastavierailla mikä ärsyttää tämmöstä kotihiirtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

Lapsiko päättää teidän perheen asiat?

Mummolle voi sitten sanoa että lapsi unohti kysyä teiltä, vierailu ei käy, jatkossa asiat sovitaan aikuisten kesken.

Tän on pakko olla provo, ei kukaan muuta omia lomasuunnitelmiaan sen takia, että lapsi on luvannut jotain jollekin sukulaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

Lapsiko päättää teidän perheen asiat?

Mummolle voi sitten sanoa että lapsi unohti kysyä teiltä, vierailu ei käy, jatkossa asiat sovitaan aikuisten kesken.

Tän on pakko olla provo, ei kukaan muuta omia lomasuunnitelmiaan sen takia, että lapsi on luvannut jotain jollekin sukulaiselle.

Kun se ongelma on tää aivan jatkuva ahdistava takertuminen ja ripustautuminen. Joka ei lopu millään. Aina jotain tällaista!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Ymmärrän sinua ihan täysin. Minulla on ihan hyvä perhe, vanhemmat ja sisko, mutta he eivät pidä paljoa yhteyttä. Kutsun heitä itse aina kylään ja menen käymään, mutta jos en soita tai kutsu, niin voi mennä kuukausia ilman että kenestäkään kuuluu juuri mitään. Asumme aika lähellä toisiamme ja tämä käytös satuttaa, sillä haluaisin olla paljon enemmän tekemisissä, mutta he kai eivät halua, kun on vaan muut jutut mielessä. Kyse ei ole riidoista tai siitä, että he olisivat niin kiireisiä, he eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä juurikaan, ja se on ihan kamalaa. Jos saisimme lapsia, niin eivät he varmaan olisi kiinnostuneita heistäkään... Mieheni suku on onneksi erilainen. 

Mulle tämä on jännä, että tuntuu pahalta ettei pidetä yhteyttä. Itse olen juuri niitä ihmisiä, jotka ei pidä muihin yhteyttä juuri koskaan. Kyse ei ole siitä, etteikö toinen olisi tärkeä, vaan siitä, että viihdyn vaan niin mielettömän hyvin yksin. Elämässäni on tasan yksi henkilö (aviomies) jonka poistuminen elämästäni lopulta vaikuttaisi mihinkään suuntaan. Kuulostaa kylmältä, vaikka oikeasti en ole kylmä ihminen. En vaan jaa elämääni kenenkään muun kuin miehen kanssa. Muiden harrastukset ja työssäkäynnit ja lasten saamiset ja avio-ongelmat eivät vaikuta minuun millään tasolla, vaikka tarvittaessa muiden huolia ihan mielelläni kuuntelenkin.

Minäkin viihdyn todella paljon yksin, moni kavereista ei sitä hyväksy. Yhteen meni välitkin pilalle kun en hänen mieltymysten mukaan halunut elää (olemalla siis todella aktiivinen kaveri 24/7 saatavilla jne.) Ei minua liikuta muiden ihmisten ongelmat niin tuntuu pahalta kun juuri minulle niistä sit avaudutaan koska olen hiljainen. 🙄 jännä olettamus et hiljainen ihminen tykkää kuunnella... ei ei ja vielä kerran ei.

Ei tavata kun anoppi ei tykkää meistä eikä meidän lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

Lapsiko päättää teidän perheen asiat?

Mummolle voi sitten sanoa että lapsi unohti kysyä teiltä, vierailu ei käy, jatkossa asiat sovitaan aikuisten kesken.

Tän on pakko olla provo, ei kukaan muuta omia lomasuunnitelmiaan sen takia, että lapsi on luvannut jotain jollekin sukulaiselle.

Kun se ongelma on tää aivan jatkuva ahdistava takertuminen ja ripustautuminen. Joka ei lopu millään. Aina jotain tällaista!

Ap

Eli siis te ette vie lasta mummolaan nyt?

Teitä häiritsee se, että mummo pyytää ja jopa vaatii lasta itselleen, vaikka ette toimikkaan vaatimusten mukaan.

Kun te sanotte mummolle, että jatkuva vierailujen vaatiminen ahdistaa teitä niin mitä mummo siihen sanoo?

Kun te sanotte, että soitellaan esim. kahden viikon päästä niin, soittaako/viestittääkö mummo etuajassa ja jos soittaa niin miksi vastaatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Ymmärrän sinua ihan täysin. Minulla on ihan hyvä perhe, vanhemmat ja sisko, mutta he eivät pidä paljoa yhteyttä. Kutsun heitä itse aina kylään ja menen käymään, mutta jos en soita tai kutsu, niin voi mennä kuukausia ilman että kenestäkään kuuluu juuri mitään. Asumme aika lähellä toisiamme ja tämä käytös satuttaa, sillä haluaisin olla paljon enemmän tekemisissä, mutta he kai eivät halua, kun on vaan muut jutut mielessä. Kyse ei ole riidoista tai siitä, että he olisivat niin kiireisiä, he eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä juurikaan, ja se on ihan kamalaa. Jos saisimme lapsia, niin eivät he varmaan olisi kiinnostuneita heistäkään... Mieheni suku on onneksi erilainen. 

No tämäpä juuri. Ihan samanlaiselta kuulostaa kuin meillä paitsi ettei ole omia vanhempia elossa mutta on nuo lapset.

Sekin että asuu melko lähellä niin ei ole edes sitä syytä että välimatka olisi esteenä. Nykyään vielä on netit ja skypet sun muut että kyllä ne ketkä yhteyttä haluaa pitää tekisi sen vaikka maailman ääristä.

Vaikka sen ymmärrän että lapsettomien sisarusten voi olla vaikea asettua meidän asemaan, eihän heillä ole samoja velvollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

Lapsiko päättää teidän perheen asiat?

Mummolle voi sitten sanoa että lapsi unohti kysyä teiltä, vierailu ei käy, jatkossa asiat sovitaan aikuisten kesken.

Tän on pakko olla provo, ei kukaan muuta omia lomasuunnitelmiaan sen takia, että lapsi on luvannut jotain jollekin sukulaiselle.

Kun se ongelma on tää aivan jatkuva ahdistava takertuminen ja ripustautuminen. Joka ei lopu millään. Aina jotain tällaista!

Ap

Eli siis te ette vie lasta mummolaan nyt?

Teitä häiritsee se, että mummo pyytää ja jopa vaatii lasta itselleen, vaikka ette toimikkaan vaatimusten mukaan.

Kun te sanotte mummolle, että jatkuva vierailujen vaatiminen ahdistaa teitä niin mitä mummo siihen sanoo?

Kun te sanotte, että soitellaan esim. kahden viikon päästä niin, soittaako/viestittääkö mummo etuajassa ja jos soittaa niin miksi vastaatte?

Sukulainen ahdisteli esikoista, joka sanoi ihans uoraan että lopettaisi. Sitten minä sanoin että nyt pitäis hillitä. Tämän jälkeen sukulainen laittoi viestiä keskimmäiselle ja aopi tämän menon.

Eli juuri on kaksi ihmistä sanonut ja sen hälkeen menee ja sopii lapsen kanssa.

Ei mene sanominen perille!

Tapaan äitiäni yleensä kerran viikossa; käymme syömässä, teatterissa, museoissa tai kävelyillä. Joskus mökkeilemme yhdessä n. viikon putkeen tai menen hänen luokseen useammaksi yöksi kylään.

Isääni tapaan ehkä 3 kertaa kuukaudessa, välillä useammin. Käymme usein lounaalla. Joskus mökkeilemme yhdessä, jolloin saunomme, käymme uimassa, kirpputoreilla tai lenkillä yhdessä.

Siskoani tapaan viikottain ja lisäksi olemme yhteyksissä useampana päivänä viikossa. Veljiä hieman harvemmin.

Jos/kun saan lapsia joku päivä, uskon, että vanhempani auttavat mielellään ja nauttivat lasteni seurasta. Vanhempani kunnioittavat minua aikuisena eivätkä painosta tai yritä päättää asioistani tai ajankäytöstäni. Arvostan sitä, että he antavat minun elää omaa elämääni, mutta ovat tarvittaessa tuki ja turva. Lisäksi olen äärettömän iloinen aikuisena muodostuneesta ystävyyssuhteesta vanhempiini ja sisaruksiini. Toki ristiriitojakin on, mutta niitä pyritään käsittelemään keskustellen.

Ap:lle haluaisin sanoa, että pidä omista rajoistasi kiinni ja kuuntele myös lastesi mielipiteitä aiheesta. Voisiko sukulaisten kanssa keskustella avoimesti ja asiallisesti asioista?

N32

Lomilla tosi paljon, vietetään koko loma mummolassa. Minulla on myös työhuone lapsuuden kotikaupungissa, joten helppo työnkin puolesta vaihtaa maisemaa. Olen kuvataiteilija, joten voisin hyvin hakea lapsuuden kaupunkiini residenssiin, nyt asutaan lomat mummolassa.

Arki on hektistä yh:lle, lomalla saan apuja lapsen hoitoon. Ehdin lukea kirjoja, tavata ystäviä, käydä terassilla ym.

Lapselle kiva, kun on erillaista tekemistä, kuin kaupungissa.

Lisäksi nautin vanhempieni energisyydestä ja työteliäisyydestä.

Joku voi ihmetellä, miten viihdytään näin pitkään (tänäkin kesänä 6 viikkoa) mummolassa. Työhuone helpottaa asiaa, kun on oma tila, johon mennä muutamaksi tunniksi päivässä.

Itse käyn lapsuuden kodissani joka viikonloppu :) tällä tavoin tekevät myös sisarukseni joten heitäkin tulee nähtyä kerran viikossa! On siis todella läheiset ja lämpimät välit perheeseeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Niin sitä luulisi. Tää päivä kiristettiin lapselta, vaihteeksi minun ohitseni. Kun olin jo sanonut, että palataan tapaamiseen myöhemmin.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".

Lapsiko päättää teidän perheen asiat?

Mummolle voi sitten sanoa että lapsi unohti kysyä teiltä, vierailu ei käy, jatkossa asiat sovitaan aikuisten kesken.

Tän on pakko olla provo, ei kukaan muuta omia lomasuunnitelmiaan sen takia, että lapsi on luvannut jotain jollekin sukulaiselle.

Kun se ongelma on tää aivan jatkuva ahdistava takertuminen ja ripustautuminen. Joka ei lopu millään. Aina jotain tällaista!

Ap

Eli siis te ette vie lasta mummolaan nyt?

Teitä häiritsee se, että mummo pyytää ja jopa vaatii lasta itselleen, vaikka ette toimikkaan vaatimusten mukaan.

Kun te sanotte mummolle, että jatkuva vierailujen vaatiminen ahdistaa teitä niin mitä mummo siihen sanoo?

Kun te sanotte, että soitellaan esim. kahden viikon päästä niin, soittaako/viestittääkö mummo etuajassa ja jos soittaa niin miksi vastaatte?

Sukulainen ahdisteli esikoista, joka sanoi ihans uoraan että lopettaisi. Sitten minä sanoin että nyt pitäis hillitä. Tämän jälkeen sukulainen laittoi viestiä keskimmäiselle ja aopi tämän menon.

Eli juuri on kaksi ihmistä sanonut ja sen hälkeen menee ja sopii lapsen kanssa.

Ei mene sanominen perille!

Ok. Sukulaisella on siis jotain mielenterveysongelmaa. Laittakaa numero estoon lasten puhelimista (ja omistanne jos puhelut ahdistaa). Varmaan melkeimpä jokaisesta yhteydenpitosovelluksesta löytyy mahdollisuus estoihin.

Otatte sitten vain itse yhteyttä silloin kun teille sopii, reilua olisi kuitenkin ilmoittaa sukulaiselle aikeistanne etukäteen. Ja tietty voi käydä niin, että sukulainen suuttuu eikä haluakaan olla enää yhteyksissä lainkaan, mutta se tietty on hänen oikeutensa.

Kieltäkää myös lapsia pitämästä yhteyttä muuten kuin teidän kauttanne, koska varmasti yhteydenottoyrityksiä heihin tulee jonkin aikaa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Miten voi pitää yhteyttä silloin kun se ei sovi?

Jos on vain hyöty mielessä.

Eli kaikki pitää olla mahdollisimman hankalaa toiselle osapuolelle? Miksi? Eikö ole jörkevämpää esim viedä lapsi yökylään silloin kun sille on tarveyta, eikä silloin kun ei ole? Tätä en tajua.

Yökylään? En tässä mistään sellaisesta ole puhunut. 

Tarkoitin yleisesti että on melko ikävää kun sukulaiset ovat yhteydessä ainoastaan silloin kun heille on siitä jotakin hyötyä. Eli kuulumiset ei kiinnosta eikä yhdessäolo muutoin kun jos jotain ollaan vailla. Vastavuoroisuutta ei ole nimeksikään.