Kuinka paljon ja usein te tapaatte lapsuudenperhettänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa viikossa, veljeä viikittain. Puhutaan puhelimessa monta kertaa päivässä. Mulla on käynyt älytön tsägä kun on niin ihana perhe.

Kiva niin. Onko se myös ok puolisollesi/heilallesi? Meinaan monta kertaa päivässä puhutte. Siinä varmaan tulee myös puuttumista kumppaniksi ja sinun asioihin, kumppaneita vikoja etsien tai ohjaten teidän suvun tapoihin niin sanotusti. Kun alat seurustelemaan, vedä rajat mihin saa puuttua ja kuka on se jonka kanssa jaat talouden ja tärkeimmät asiat.

No niin, negatiivisuuden apostoli tuli linjoille ;) Suomessa joillekin on kova pala, että välit perheeseen ovat kunnossa.

Minä ja lapseni tapaamme minun vanhempiani ehkä parin viikon välein. Kun lapset oli pienempiä, niin useammin. Mies tapaa äitiään parin kuukauden välein.

Yhteisiä lomia vanhempien kanssa emme ole viettäneet. Max. Viisi päivää vuodessa mökillä.

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Ei koskaan, ovat kuolleet. Tarkoitat siis isovanhempia. Miksi et sano niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Viittasin epäkiitollisuudella koko ketjuun ja moniin jotka ei näköjään ymmärrä perheen tärkeyttä vaan nuristaan pikkuasioista.

Sitten kun suku kuollut ja kuopattu niin alkaa ymmärtää kuin turhaa tuollainen kinastelu ja valitus on.

Aina löytyy ratkaisu ja joku keskitie jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Miten voi pitää yhteyttä silloin kun se ei sovi?

Ei ole lapsia vielä. Omat vanhempani asuvat hieman reilun 200 kilometrin päässä. Minä tapaan heitä keskimäärin kerran kuussa, loma-aikoina useammin, ja vastaavasti kiireisen työputken aikana saattaa helposti tulla yli kuukauden väli. Olen heidän luonaan aina yötä, ellemme ole jatkamassa siitä suoraan mökille.

Vierailukertoja (me/minä heillä tai he meillä tai sitten kaikki siskoni luona) on vuoden aikana ehkä 10 - 14. Tästä määrästä se osuus, jonka vanhempani käyvät meillä, on 1 - 2 kertaa/vuosi. Missään tapauksessa kaikkien vierailuiden keskiarvo ei kuitenkaan mene tuohon kahteen kertaan/kk. Niin usein en ehdi enkä jaksa, kun yksi vierailu helposti nielaisee koko viikonlopun ja se on silti sitä matkustamista sitten. Olisi ihan eri asia, jos asuisivat lähempänä.

Miehen vanhemmat asuvat noin 90 kilometrin päässä. Mieskin pyrkii siellä noin kerran kuussa käymään. Välillä käymme siis kunkin vanhempien luona yhdessä, välillä erikseen. Luulen, että lapsen myötä reissaaminen ainakin hetkellisesti vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Miten voi pitää yhteyttä silloin kun se ei sovi?

Just tämä muakin kiinnostaa! Miten ihmeessä ihminen voi pitää yhteyttä siltä pohjalta toiseen ihmiseen, että minullepa ei nyt sovi, tuntuu ikävältä/raskaalta/tarpeettomalta ottaa yhteyttä, mutta otanpa silti?

Minun vanhemmat ei enää elä, joten mieheni vanhempien varassa on isovanhemmuus. Mieheni äiti on vielä pirteä ja ottaa lapset välillä sinne kylään (välimatkaa 500 km). Lähinnä kesällä onnistuu ne reissut, kun kouluvuosi on niin tiivis. Lasten puolesta saisi olla vaikka koko ajan mummolareissuja. Mieheni isä on jo sairas, ikää 78 vuotta. Häntä käymme tervehtimässä noin kerran kuussa, muutaman tunnin kerrallaan. Olisihan se kiva, jos lapsilla olisi enemmän mahdollisuuksia viettää aikaa isovanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Miten voi pitää yhteyttä silloin kun se ei sovi?

Jos on vain hyöty mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä sukulaisiisi etkä täällä mussuttaisi?

Vaikka et tilanteestani ymmärrä sen enempää niin sen verran sulle vielä mussutan tässä että ei se kivalta tunnu kun itse aina aloitteen tekijänä yhteydenpidossa. Mukava olisi jos myös sisarukset joskus pitäisi yhteyttä muutoinkin kun silloin kun itselle sopii. Voi tuntua aika yksinäiseltä pidemmän päälle.

Miten voi pitää yhteyttä silloin kun se ei sovi?

Jos on vain hyöty mielessä.

Eli kaikki pitää olla mahdollisimman hankalaa toiselle osapuolelle? Miksi? Eikö ole jörkevämpää esim viedä lapsi yökylään silloin kun sille on tarveyta, eikä silloin kun ei ole? Tätä en tajua.

Taitaa asiat olla aika hyvin kun tällaisia jaksatte murehtia.

Sinällään itseäni harmittaa etäinen suhde sukuuni, mutta tiiviin yhteydenpidon välttäminen on ainoa tapa pitää oma pääni kunnossa. Suvussani on paljon ongelmia.

Vanhemmilleni ja sisaruksilleni on meiltä matkaa n. 400 km. Vanhempia tapaan keskimäärin kerran kuussa, sisaruksia harvemmin. Puolison vanhemmat kuolleet.

t. vela 41v

Ennen kun asuin samassa kaupungissa vanhempien kanssa viikottain pari kertaa, nyt hieman kauempana asuessa noin joka toinen kuukausi, puhelimen välityksellä kuitenkin melkein päivittäin yhteyttä pidetään

Kyllä liiallinen vaativuus ja ripustautuminen voi olla ongelma. Meilläkin mummo on itsekäs minäminä minun luo tyyppi. Ei tajua että perheellä myös muita menoja, joka lauantai ei keretä istumaan hänen luonaan koko päivää. Jatkuvasti kytiksellä seuraavien tapaamisten suhteen. Ja sitten marttyyrinä valittaa jos ei sovikaan. Mua sellainen ahdistaa, arki on haastava palapeli muutenkin ja muistettavia menoja joka viikolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan koskaan, vanhemmat kuolleet eikä sisarukset pidä juuri yhteyttä joten se siitä.

Olkaa iloisia te kenellä sitä perhettä vielä on. Voi kun itse saisi tapella vanhempien kanssa lasten lomanvietosta. Ei voi käsittää kuinka epäkiitollisia ihmiset olette.

Millä lailla tää on epäkiitollista? Nytkin pitäisi lähteä mökiltä (jonne juuri pääsimme koko perhe yhtä aikaa ekaa kertaa koko kesänä) helteessä ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, jotta yksi lapsi menisi pitämään seuraaa nelkytasteiseen pikkuasuntoon. Ja ei, ei voi tulla tänne, ei voi mennä kaikki. Vain se yksi lapsi pitäis kuskata sinne.

Ap

Ei kai se nyt niin kamalan vaikeaa ole aikuisen ihmisen sanoa vaan, että "ei käy, me ollaan nyt mökillä".