Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon ja usein te tapaatte lapsuudenperhettänne?
Varsinkin lapsenne. Meillä nyt asiasta koko ajan vääntöä.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä lakkasitte laskemasta vahempianne perheeseen eikä sukulaisiin kuuluvaksi, ja haittaako teitä jos lapsenne eivät pidä teitä enää aikuisena perheenjäseninä?
Isää lakkasin pitämästä perheenjäsenenä varmaan sen jälkeen, kun hän kotoa pois muutettuani kirjoitusten jälkeen piti pitkät puheet kuinka kukin hoitaa aikuisena asiansa yksin eikä hän minua aio kylään kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoin. Olen ollut pienestä pitäen hyvin pärjäävää ja selviytyvää tyyppiä.
Defenssit päällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavataan usein. Myös teini tapaa mielellään isovanhempiaan ja isoisovanhempaansa. ollaan hyvin läheisiä.
Tuo "ollaan hyvin läheisiä" kuulostaa aina hieman pahaenteiseltä. Kaikki, joilta se on kuultu, ovat ajautuneet ongelmiin perheeseen tulleiden miniöiden, veljen vaimojen, vävyjen, siskon miehinen kanssa. "Koska me ollaan niin läheisiä ja ne on varmaan kateellisia siitä". Napanuora on katkaisemalla ja läheisriippuvuus voimakasta. Sitten vain ihmetellään, kun puolisot lähtevät. "Ne oli varmaan niin kateellisia, kun me ollaan niin läheisiä!".
Meillä parisuhde on ajautumassa eroon miehen takertuneen suvun takia. Isä ja äiti soittavat 32- ja 34-vuotiaille pojilleen useita kertoja päivässä. Joka viikonloppu pitää viettää heidän kanssaan (noh, heillä ei ole ystäviä eikä ketään muita elämässään, mutta kai meillä saisi olla?). Pahinta on se, että miehen miehestä koko kuvio on vallan mukava, ei ymmärrä kun en ole tyytyväinen tilanteeseen. Pakkailen tässä laukkujani.
Vierailija kirjoitti:
Kotoo muuttamisen jälkeen en ole kertaakaan "perhettäni" nähnyt ja hyvä niin.
Minä sain lapsenlapseni yökylään ensimmäisen kerran, kun hän oli vajaan vuoden. Siitä lähtien hän oli loma-aikoinani joitakin öitä säännöllisesti luonani. Meille muodostui aivan erityinen suhde, joka jatkuu edelleen, nyt koululaisen kanssa. Harrastamme yhdessä paljon kulttuuria: konsertteja, teatteria ja taidenäyttelyitä.
Jaksoin useamman vuoden sitä, että mun luona ei koskaan käydä eikä mua auteta missään. Samalla kun minua kauempana asuvan siskon luona käytiin lähes päivittäin ja hoidettiin hänen lapsia. Sitten sanoin, että ei minun seuraani täällä taideta kaivata ja siitä on nyt muutamat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran vuodessa , joskus ehkä kahdesti.Välimatkaa 700 km niin useammin ei jaksa eikä ehdi lähteä kyläileen.Soitellaan kyllä viikon, kahden välein.Hyvät välit on.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä lakkasitte laskemasta vahempianne perheeseen eikä sukulaisiin kuuluvaksi, ja haittaako teitä jos lapsenne eivät pidä teitä enää aikuisena perheenjäseninä?
Lapsuudenperheen jäsenistä tulee sukulaisia sitten kun perustaa oman perheen, eli muuttaa yhteen vakituisen kumppanin kanssa.
Toivottavasti omat pojat jossainvaiheessa löytävät sellaiset kumppanit joiden kanssa perustaa omat perheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä lakkasitte laskemasta vahempianne perheeseen eikä sukulaisiin kuuluvaksi, ja haittaako teitä jos lapsenne eivät pidä teitä enää aikuisena perheenjäseninä?
Siinä vaiheessa kun perustin oman perheen. Sen jälkeen lapsuudenperhe on sukulaisia, ei perhettä.
Rajat.
Ollaan tarkkoja siitä, että ei koskaan kysellä lasten perheiltä, koska tulevat käymään. Kysely kun saattaa kuulostaa jonkinlaiselta velvoittamiselta. Aina ovat tervetulleita meille, soittavat etukäteen tulemisistansa. Aina otetaan lapsenlapset hoitoon tai mennään hoitamaan, kos on tarvetta. Kylään mennään heille, kun kutsuvat. Jos muuten mennään, niin kysytään etukäteen, että sopiiko. Joskus nähdään useammin, joskus harvemmin, ei yleensä useammin kuin joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee vääntöä mm siitä, että meiltä kysymättä buukataan lomaksi koululaisten lomaviikko ja sitten suututaan, kun emme vietä KOKO lomaa sukulaisen kanssa.
Nyt on koko kesä väännetty siitä pitääkö koululaisten mennä miten usein sukulaisten luo.
Itse kaipaisin aikatauluttamattomankin pätkän tähän kesään, enkä lyödä lukkoon koko ajan kaikkea.
Ap
Nyt ei ihan auennut. Onko sukulaiset siis ostaneet viikon lomamatkan teidän lapselle? Ja sen lisäksi teidän perheen halutaan viettävän teidän koko loman sukulaisten luona?
Se lomamatka kuulostaisi ihan kivalta, tietty siitäkin olisi pitänyt neuvotella teidän kanssa.
Tietenkin teette mitä tahdotte lomallanne, jos se tarkoittaa kotona oleilua niin siitten niin tai extemporee matkailua perheen kesken niin sitten teette niin. Eihän se muille kuulu mitä te lomallanne teette.
Anna sukulaisten suuttua jos he niin haluavat tehdä, tehkää tekin mitä haluatte.Ei vaan töissä buukattu itselle lomaa koululaisten loman ajaksi eikä edes kerrottu meille. Katsottu ne loma-ajatkin jostain itse. Sitten koko se loma, sen alus tingataan että mitä tehdään, kun sukulaisellakin on lomaa.
Ap
Miten niin buukattu? Eikö tuo ole itsestään selvää, että työssäkäyvien lomat sattuvat pakostakin koululaisten loma-ajalle eli kesä-elokuulle. Vai pitäisikö isovanhempien pitää lomansa loma-ajan ulkopuolelle. Ja työnantajat päättävät viimekädessä loman ajankohdasta.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja päiväkoti-ikäisenä lapset olivat koko kesän lomalla ja kiitos isovanhempien ja serkkujen, kun koko serkkulauma, 9 lasta oli isivanhempien mökillä ja meistä serkkuista oli aina vuorollaan auttamassa isovanhenpia, kun oli loma. Perheiden välimatka oli 20-600 km.
Nyt lapsetkin ovat kasvaneet ja kaikki teiniä tai nuoria aikuisia ja ovat serkkujen kanssa läheisiä ja pitävät yhteyttä viikottain.
Ja nyt jälkikäteen, kannatti uhrata muutama kesälomaviikko, kun lapset ovat sukurakkaita ja muistelevat lapsuuden kesiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee vääntöä mm siitä, että meiltä kysymättä buukataan lomaksi koululaisten lomaviikko ja sitten suututaan, kun emme vietä KOKO lomaa sukulaisen kanssa.
Nyt on koko kesä väännetty siitä pitääkö koululaisten mennä miten usein sukulaisten luo.
Itse kaipaisin aikatauluttamattomankin pätkän tähän kesään, enkä lyödä lukkoon koko ajan kaikkea.
Ap
Nyt ei ihan auennut. Onko sukulaiset siis ostaneet viikon lomamatkan teidän lapselle? Ja sen lisäksi teidän perheen halutaan viettävän teidän koko loman sukulaisten luona?
Se lomamatka kuulostaisi ihan kivalta, tietty siitäkin olisi pitänyt neuvotella teidän kanssa.
Tietenkin teette mitä tahdotte lomallanne, jos se tarkoittaa kotona oleilua niin siitten niin tai extemporee matkailua perheen kesken niin sitten teette niin. Eihän se muille kuulu mitä te lomallanne teette.
Anna sukulaisten suuttua jos he niin haluavat tehdä, tehkää tekin mitä haluatte.Ei vaan töissä buukattu itselle lomaa koululaisten loman ajaksi eikä edes kerrottu meille. Katsottu ne loma-ajatkin jostain itse. Sitten koko se loma, sen alus tingataan että mitä tehdään, kun sukulaisellakin on lomaa.
Ap
Miten niin buukattu? Eikö tuo ole itsestään selvää, että työssäkäyvien lomat sattuvat pakostakin koululaisten loma-ajalle eli kesä-elokuulle. Vai pitäisikö isovanhempien pitää lomansa loma-ajan ulkopuolelle. Ja työnantajat päättävät viimekädessä loman ajankohdasta.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja päiväkoti-ikäisenä lapset olivat koko kesän lomalla ja kiitos isovanhempien ja serkkujen, kun koko serkkulauma, 9 lasta oli isivanhempien mökillä ja meistä serkkuista oli aina vuorollaan auttamassa isovanhenpia, kun oli loma. Perheiden välimatka oli 20-600 km.
Nyt lapsetkin ovat kasvaneet ja kaikki teiniä tai nuoria aikuisia ja ovat serkkujen kanssa läheisiä ja pitävät yhteyttä viikottain.
Ja nyt jälkikäteen, kannatti uhrata muutama kesälomaviikko, kun lapset ovat sukurakkaita ja muistelevat lapsuuden kesiään.
Ihanan idyllisen kuvan maalasit :) melkein alkoi harmittaa, että meillä on pieni suku ja pienet mökit ja joko vanhat (ja sairaat) isovanhemmat tai vielä työelämässä olevat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähintään kahden viikon välein. En ikinä muuttaisi toiselle puolen suomea saati sitten maailman ääriin ja näkisi heitä vain harvakseltaan. Kuka mut tuntee ja kuka mua rakastaa kuten vanhempani, isovanhempani ja sisarukseni? Ei kukaan. Siis tuntee ja rakastaa kyllä, mutta ei SILLÄ TAVALLA kuten fam❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee vääntöä mm siitä, että meiltä kysymättä buukataan lomaksi koululaisten lomaviikko ja sitten suututaan, kun emme vietä KOKO lomaa sukulaisen kanssa.
Nyt on koko kesä väännetty siitä pitääkö koululaisten mennä miten usein sukulaisten luo.
Itse kaipaisin aikatauluttamattomankin pätkän tähän kesään, enkä lyödä lukkoon koko ajan kaikkea.
Ap
Nyt ei ihan auennut. Onko sukulaiset siis ostaneet viikon lomamatkan teidän lapselle? Ja sen lisäksi teidän perheen halutaan viettävän teidän koko loman sukulaisten luona?
Se lomamatka kuulostaisi ihan kivalta, tietty siitäkin olisi pitänyt neuvotella teidän kanssa.
Tietenkin teette mitä tahdotte lomallanne, jos se tarkoittaa kotona oleilua niin siitten niin tai extemporee matkailua perheen kesken niin sitten teette niin. Eihän se muille kuulu mitä te lomallanne teette.
Anna sukulaisten suuttua jos he niin haluavat tehdä, tehkää tekin mitä haluatte.Ei vaan töissä buukattu itselle lomaa koululaisten loman ajaksi eikä edes kerrottu meille. Katsottu ne loma-ajatkin jostain itse. Sitten koko se loma, sen alus tingataan että mitä tehdään, kun sukulaisellakin on lomaa.
Ap
Miten niin buukattu? Eikö tuo ole itsestään selvää, että työssäkäyvien lomat sattuvat pakostakin koululaisten loma-ajalle eli kesä-elokuulle. Vai pitäisikö isovanhempien pitää lomansa loma-ajan ulkopuolelle. Ja työnantajat päättävät viimekädessä loman ajankohdasta.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja päiväkoti-ikäisenä lapset olivat koko kesän lomalla ja kiitos isovanhempien ja serkkujen, kun koko serkkulauma, 9 lasta oli isivanhempien mökillä ja meistä serkkuista oli aina vuorollaan auttamassa isovanhenpia, kun oli loma. Perheiden välimatka oli 20-600 km.
Nyt lapsetkin ovat kasvaneet ja kaikki teiniä tai nuoria aikuisia ja ovat serkkujen kanssa läheisiä ja pitävät yhteyttä viikottain.
Ja nyt jälkikäteen, kannatti uhrata muutama kesälomaviikko, kun lapset ovat sukurakkaita ja muistelevat lapsuuden kesiään.
Buukattu hiihtolomaviikko ja syyslomaviikko ja kesällä se heinäkuu josta tapeltu verissäpäin työåaikan lapsiperheiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meillä se tarkoittaa sitä että just kun on hakenut lapset yökylästä, aletaan kysyä sitä seuraavaa kertaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa.
En jaksais tätä koko kesää. Kuten nyt kävi. Ja nyt vielä lapsi on sitten kipeänä ja joudun ilmoittamaan sen ja taivas repeää, kun lapsi ei tulekaan.
Ap[/quote]
Meillä ihan sama ongelma. Lapset jo isompia, mutta anopin vaatimukset ei lopu. Haluaa säännöllisiä tapaamisia ja soittelee niistä ja marisee että hän haluaa nähdä ja tuleehan varmasti ja milloin seuraava kerta. Jatkuvaa kinuamista. Mies tottelee kaikessa. Toki aina on annettu hänen nähdä lapsia, mutta tuo tuntuu tunkeutumiselta ja vaatimiselta. Jos en heti sovi esim.yökyläilyä hänen sitä pyytäessään, soittaa miehelle ja sopii ihan jonkun hullun päivän joka ei sovi meille kenellekään. Hän haluaa tiiviiksi osaksi arkeamme ja tekee siitä ison numeron.
Kerran viikossa. Nytkin ollaan yhdessä suvun huvilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee vääntöä mm siitä, että meiltä kysymättä buukataan lomaksi koululaisten lomaviikko ja sitten suututaan, kun emme vietä KOKO lomaa sukulaisen kanssa.
Nyt on koko kesä väännetty siitä pitääkö koululaisten mennä miten usein sukulaisten luo.
Itse kaipaisin aikatauluttamattomankin pätkän tähän kesään, enkä lyödä lukkoon koko ajan kaikkea.
Ap
Nyt ei ihan auennut. Onko sukulaiset siis ostaneet viikon lomamatkan teidän lapselle? Ja sen lisäksi teidän perheen halutaan viettävän teidän koko loman sukulaisten luona?
Se lomamatka kuulostaisi ihan kivalta, tietty siitäkin olisi pitänyt neuvotella teidän kanssa.
Tietenkin teette mitä tahdotte lomallanne, jos se tarkoittaa kotona oleilua niin siitten niin tai extemporee matkailua perheen kesken niin sitten teette niin. Eihän se muille kuulu mitä te lomallanne teette.
Anna sukulaisten suuttua jos he niin haluavat tehdä, tehkää tekin mitä haluatte.Ei vaan töissä buukattu itselle lomaa koululaisten loman ajaksi eikä edes kerrottu meille. Katsottu ne loma-ajatkin jostain itse. Sitten koko se loma, sen alus tingataan että mitä tehdään, kun sukulaisellakin on lomaa.
Ap
Miten niin buukattu? Eikö tuo ole itsestään selvää, että työssäkäyvien lomat sattuvat pakostakin koululaisten loma-ajalle eli kesä-elokuulle. Vai pitäisikö isovanhempien pitää lomansa loma-ajan ulkopuolelle. Ja työnantajat päättävät viimekädessä loman ajankohdasta.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja päiväkoti-ikäisenä lapset olivat koko kesän lomalla ja kiitos isovanhempien ja serkkujen, kun koko serkkulauma, 9 lasta oli isivanhempien mökillä ja meistä serkkuista oli aina vuorollaan auttamassa isovanhenpia, kun oli loma. Perheiden välimatka oli 20-600 km.
Nyt lapsetkin ovat kasvaneet ja kaikki teiniä tai nuoria aikuisia ja ovat serkkujen kanssa läheisiä ja pitävät yhteyttä viikottain.
Ja nyt jälkikäteen, kannatti uhrata muutama kesälomaviikko, kun lapset ovat sukurakkaita ja muistelevat lapsuuden kesiään.
Ihanan idyllisen kuvan maalasit :) melkein alkoi harmittaa, että meillä on pieni suku ja pienet mökit ja joko vanhat (ja sairaat) isovanhemmat tai vielä työelämässä olevat isovanhemmat.
Mutta eihän se tullut ilman meidän vanhempien "uhrauksia" kun me vanhemmat uhrattiin toistakymmentä vuotta, viikko pari jokaisesta kesälomasta. Ja se oli aamusta iltaan yhtä ruuanlaittoa, pyykinpesua, siivousta ja letun paistoa, kun lapset elivät luonnonhelmassa kuin taivaan linnut. Samoin talvilomalla.
Nyt jälkikäteen se kannatti, onhan lapsuus kovin lyhyt, mutta lapsilla muistot säilyvät läpi elämän, eikä niitä korvata rahalla. Mutta vanhemmilta se vaatii uhrauksia ja luopumista itsekkyydestä.
en oo väleissä joten en ikinä, mies tapaa omaansa 2-6x viikossa mistä kyllä välillä tapellaankin kun siellä käytetään myös tunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee vääntöä mm siitä, että meiltä kysymättä buukataan lomaksi koululaisten lomaviikko ja sitten suututaan, kun emme vietä KOKO lomaa sukulaisen kanssa.
Nyt on koko kesä väännetty siitä pitääkö koululaisten mennä miten usein sukulaisten luo.
Itse kaipaisin aikatauluttamattomankin pätkän tähän kesään, enkä lyödä lukkoon koko ajan kaikkea.
Ap
Nyt ei ihan auennut. Onko sukulaiset siis ostaneet viikon lomamatkan teidän lapselle? Ja sen lisäksi teidän perheen halutaan viettävän teidän koko loman sukulaisten luona?
Se lomamatka kuulostaisi ihan kivalta, tietty siitäkin olisi pitänyt neuvotella teidän kanssa.
Tietenkin teette mitä tahdotte lomallanne, jos se tarkoittaa kotona oleilua niin siitten niin tai extemporee matkailua perheen kesken niin sitten teette niin. Eihän se muille kuulu mitä te lomallanne teette.
Anna sukulaisten suuttua jos he niin haluavat tehdä, tehkää tekin mitä haluatte.Ei vaan töissä buukattu itselle lomaa koululaisten loman ajaksi eikä edes kerrottu meille. Katsottu ne loma-ajatkin jostain itse. Sitten koko se loma, sen alus tingataan että mitä tehdään, kun sukulaisellakin on lomaa.
Ap
Miten niin buukattu? Eikö tuo ole itsestään selvää, että työssäkäyvien lomat sattuvat pakostakin koululaisten loma-ajalle eli kesä-elokuulle. Vai pitäisikö isovanhempien pitää lomansa loma-ajan ulkopuolelle. Ja työnantajat päättävät viimekädessä loman ajankohdasta.
Meillä lapset ovat jo teinejä ja päiväkoti-ikäisenä lapset olivat koko kesän lomalla ja kiitos isovanhempien ja serkkujen, kun koko serkkulauma, 9 lasta oli isivanhempien mökillä ja meistä serkkuista oli aina vuorollaan auttamassa isovanhenpia, kun oli loma. Perheiden välimatka oli 20-600 km.
Nyt lapsetkin ovat kasvaneet ja kaikki teiniä tai nuoria aikuisia ja ovat serkkujen kanssa läheisiä ja pitävät yhteyttä viikottain.
Ja nyt jälkikäteen, kannatti uhrata muutama kesälomaviikko, kun lapset ovat sukurakkaita ja muistelevat lapsuuden kesiään.
Ihanan idyllisen kuvan maalasit :) melkein alkoi harmittaa, että meillä on pieni suku ja pienet mökit ja joko vanhat (ja sairaat) isovanhemmat tai vielä työelämässä olevat isovanhemmat.
Mutta eihän se tullut ilman meidän vanhempien "uhrauksia" kun me vanhemmat uhrattiin toistakymmentä vuotta, viikko pari jokaisesta kesälomasta. Ja se oli aamusta iltaan yhtä ruuanlaittoa, pyykinpesua, siivousta ja letun paistoa, kun lapset elivät luonnonhelmassa kuin taivaan linnut. Samoin talvilomalla.
Nyt jälkikäteen se kannatti, onhan lapsuus kovin lyhyt, mutta lapsilla muistot säilyvät läpi elämän, eikä niitä korvata rahalla. Mutta vanhemmilta se vaatii uhrauksia ja luopumista itsekkyydestä.
Niin. Minulla on mökki ja olen täällä järjestänyt sukujoulut, sukupääsiäiset, sukujuhannukset, suvulle lomailun jne. Ja aina se sama tialnne, että just kun olen passannut neljä päivää joulua, alkaa kinuaminen että milloin lapset näkee seuraavan kerran.
Se on tämä takertuminen ja vaatiminen joka rassaa. Mikään ei riitä, eikä ikinä KIITETÄ. Mistään.
Ap
Näyttää olevan usein niin, että ne, jotka näkevät vanhempiaan, kokevat, että tapaamisia on turhan usein, ja sitten on paljon niitä, jotka eivät jostain syystä tapaa juuri ollenkaan ja kaipaisivat rakastavia vanhempia ja isovanhempia. Olen miettinyt pääni puhki, mikä olisi meilläkin hyvä kompromissi. Nykyään tapaan omaa äitiäni muutaman kerran viikossa, koska hän muutti samalle paikkakunnalle, asuu yksin ja tarvitsee välillä apua. Myös aikuiset lapseni käyvät mummon luona säännöllisesti. Äitini on ollut ripustautuvaa tyyppiä koko elämänsä eikä oikein viihdy yksin, mikä on ollut välillä minulle rasittavaa. Toisaalta hän on auttanut perhettäni paljon aikoinaan, joten koen, että nyt on minun vuoroni olla avuksi. Isääni näen silloin tällöin. Hän asuu vaimonsa kanssa toisella paikkakunnalla, ja pidän heitä ennemmin tuottavina kuin läheisinä sukulaisina. Mieheni isää käymme katsomassa säännöllisesti, ja mieheni vierailee hänen luonaan myös ilman minua. Hyvä tilanne on se, että kukaan ei vingu meitä mihinkään, vaan saamme itse päättää, milloin meille sopii mikäkin meno. Omat lapseni ovat muuttamassa pois kotoa, ja yritän antaa heille mahdollisimman paljon omaa tilaa, etten olisi syyllistämässä ja tunkemassa kylään tai pyytämässä koko ajan meille. Luotan siihen, että he tulevat, kun itse haluavat. Ovemme ovat heille aina auki.
Minkä ikäisenä lakkasitte laskemasta vahempianne perheeseen eikä sukulaisiin kuuluvaksi, ja haittaako teitä jos lapsenne eivät pidä teitä enää aikuisena perheenjäseninä?