Kuinka paljon ja usein te tapaatte lapsuudenperhettänne?

Olen yksinasuva ja näen vanhempiani ja siskoani muutaman kerran viikossa. Tulee käytyä kotosalla aika usein. 

Isovanhempani ovat kaikki kuolleet. Äidin vanhempia tapasin ainakin kerran viikossa ja viimeisinä vuosina useammankin kerran viikossa. 

Isän vanhempia näin vähän vähemmän, mutta kuitenkin ainakin pari kertaa kuussa. Kaikkiin mummuihin ja ukkeihin oli hyvät välit.  

Muutaman kerran vuodessa nään omia vanhempiani, asuvat monen sadan kilsan päässä. Isovanhemmat ovat jo kuolleet. Sisarpuoliini ei oikeastaan ole ollut mitään yhteyttä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on aina ollut tuota vaikeutta tajuta, että hänellä ei ole mitään oikeuksia tavata lasta tiettyä määrää. Kyläillään kyllä useamman kerran kuussa, ja annetaan lasta hoitoon ja yökylään ehkä kerran kuukaudessa, mutta se ei kuulemma riitä alkuunkaan. Etenkin kesäaika on vaikeaa, koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa seuraavaa visiittiä ja hoitokeikkaa ja pidempää mökilläoloa yhdessä. Aaaargh. 

Toisaalta osallistuva isovanhempi on ihana asia, toisaalta se johtaa välillä ihan tyhmiin oletuksiin.

Juuri tämä. Saman tien pitää euveta ruikuttamaan seuraavaa kertaa ja pitää jotenkin lukita päiviä pitkin kesää jne.

Ap

Eikö voi sitten sopia jotain päivää? Sanoo vaan, että sopiiko teille elokuun 7. päivä? Silloin voitaisiin näillänäkymin tulla seuraavan kerran kylään.

Siinä on sovittu päivä, ettei kukaan voi nillittää että koskaan ette halua käydä ja päivämäärän saa sanoa niin kaukaa tulevaisuudesta kuin huvittaa. Ja sitten jos jotain mussutusta tulee aiemmin niin voi vaan todeta, että pidetään nyt sovitusta kiinni.

Koko muu vuosi mennään aikatauluilla. Sitten se kesälomakin pitää kellottaa, niinkö?

No joo, jos kesäloma alkaa kesäkuun alussa ja silloin sovitaan että kyläillään elokuussa vaikka 7. päivä, ennen kun koulut alkaa, niin jos se on loman kellottamista niin joo.

Ja mun mielestä ihan reilua muutenkin olisi sanoa suoraan joku aika koska halutaan kyläillä nii saavat muut keksiä omaa tekemistä sille muulle aikaa, toinen vaihtoehto tietty on sanoa, että ei kyläillä loman aikana lainkaan, sekin on ihan kohteliasta ilmoittaa.

Kun meillä se tarkoittaa sitä että just kun on hakenut lapset yökylästä, aletaan kysyä sitä seuraavaa kertaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa.

En jaksais tätä koko kesää. Kuten nyt kävi. Ja nyt vielä lapsi on sitten kipeänä ja joudun ilmoittamaan sen ja taivas repeää, kun lapsi ei tulekaan.

Ap

No siinähän se juju onkin. Sopii sen seuraavan käynnin siihen kun teille sopii esim. Ensi jouluun ja sitten taas silloin voi sopia, että pääsiäisenä nähdään.

Tietenkin jos teillä on tapana käydä vaikka kerran viikossa ja hoidattaa lasta sukulaisilla yökyläilyillä niin ihan ymmärrettävää, että sukulaiset haluavat tietää seuraavan hoitoajan etukäteen.

Eihän se, että kysytään koska kyläillään ole itsessään mikään vaatimus vaan ihan hyvä kysymys etenkin jos vierailut tai hoitokeikat ovat kovinkin yleisiä.

Kyllä meilläkin lapsen isoäiti kyseli heti lapsen synnyttyä koska lapsi tulee yöhoitoon, sanoin, että mahdollisesti sitten kun osaa puhua ja ilmaista itseään hyvin. Lapsi on nyt kolme eikä vielä ole ollut yökylässä mummolassa ihan niinkuin on sovittu.

Kotoo muuttamisen jälkeen en ole kertaakaan "perhettäni" nähnyt ja hyvä niin.

Omat vanhemmat kuolleet, miehen äitiä eli lasten mummia näemme 6-10 krt vuodessa, isää tosi harvoin. Näen omaa sisarustani nykyään ehkä kerran vuodessa.

Paljon. Vanhempieni koti on paikka mihin saa tulla ja mennä miten kukakin haluaa. Siellä on aina ruokaa ja illalla sauna lämpiää. Emme me sisarukset toistemme luona vieraile vaan sitä törmäillään joka viikko tuolla. Jopa meidän lapsemme tietävät tämän ja juoksevat mummolassa jatkuvaan. Mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidilläni on aina ollut tuota vaikeutta tajuta, että hänellä ei ole mitään oikeuksia tavata lasta tiettyä määrää. Kyläillään kyllä useamman kerran kuussa, ja annetaan lasta hoitoon ja yökylään ehkä kerran kuukaudessa, mutta se ei kuulemma riitä alkuunkaan. Etenkin kesäaika on vaikeaa, koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa seuraavaa visiittiä ja hoitokeikkaa ja pidempää mökilläoloa yhdessä. Aaaargh. 

Toisaalta osallistuva isovanhempi on ihana asia, toisaalta se johtaa välillä ihan tyhmiin oletuksiin.

Juuri tämä. Saman tien pitää euveta ruikuttamaan seuraavaa kertaa ja pitää jotenkin lukita päiviä pitkin kesää jne.

Ap

Eikö voi sitten sopia jotain päivää? Sanoo vaan, että sopiiko teille elokuun 7. päivä? Silloin voitaisiin näillänäkymin tulla seuraavan kerran kylään.

Siinä on sovittu päivä, ettei kukaan voi nillittää että koskaan ette halua käydä ja päivämäärän saa sanoa niin kaukaa tulevaisuudesta kuin huvittaa. Ja sitten jos jotain mussutusta tulee aiemmin niin voi vaan todeta, että pidetään nyt sovitusta kiinni.

Koko muu vuosi mennään aikatauluilla. Sitten se kesälomakin pitää kellottaa, niinkö?

No joo, jos kesäloma alkaa kesäkuun alussa ja silloin sovitaan että kyläillään elokuussa vaikka 7. päivä, ennen kun koulut alkaa, niin jos se on loman kellottamista niin joo.

Ja mun mielestä ihan reilua muutenkin olisi sanoa suoraan joku aika koska halutaan kyläillä nii saavat muut keksiä omaa tekemistä sille muulle aikaa, toinen vaihtoehto tietty on sanoa, että ei kyläillä loman aikana lainkaan, sekin on ihan kohteliasta ilmoittaa.

Kun meillä se tarkoittaa sitä että just kun on hakenut lapset yökylästä, aletaan kysyä sitä seuraavaa kertaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa ja sitten seuraavaa.

En jaksais tätä koko kesää. Kuten nyt kävi. Ja nyt vielä lapsi on sitten kipeänä ja joudun ilmoittamaan sen ja taivas repeää, kun lapsi ei tulekaan.

Ap

No siinähän se juju onkin. Sopii sen seuraavan käynnin siihen kun teille sopii esim. Ensi jouluun ja sitten taas silloin voi sopia, että pääsiäisenä nähdään.

Tietenkin jos teillä on tapana käydä vaikka kerran viikossa ja hoidattaa lasta sukulaisilla yökyläilyillä niin ihan ymmärrettävää, että sukulaiset haluavat tietää seuraavan hoitoajan etukäteen.

Eihän se, että kysytään koska kyläillään ole itsessään mikään vaatimus vaan ihan hyvä kysymys etenkin jos vierailut tai hoitokeikat ovat kovinkin yleisiä.

Kyllä meilläkin lapsen isoäiti kyseli heti lapsen synnyttyä koska lapsi tulee yöhoitoon, sanoin, että mahdollisesti sitten kun osaa puhua ja ilmaista itseään hyvin. Lapsi on nyt kolme eikä vielä ole ollut yökylässä mummolassa ihan niinkuin on sovittu.

Ei meillä ole tapana yökyläilyillä hoidattaa lapsia. Tarve aivan jatkuvaan yhteydenpitoon ei tule meiltä.

Ap

Harvoin. Olen ollut pienestä pitäen hyvin pärjäävää ja selviytyvää tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

En tapaa omaani ollenkaan, välit poikki. Miehen vanhempia tavataan ehkä kerran kuussa, mielelläni näkisin enemmänkin, mutta he ovat kovin aktiivisia ja aina menossa.

Minäkin tapaisin ainoaa pikkuveljeäni sangen mielelläni, meillä oli ennen hyvät välit ja pidettiin yhteyttä, mutta sitten tuli tämä veljen muija, jonka porukka on ehdoin tahdoin halunnut välit poikki meidän puolelta kaikkiin. Rapiat yhdeksän vuotta, kun olen veljeäni viimeksi nähnyt. Seura se tekee kaltaisekseen, aikuinen mies on täysi saapas.

Meillä anoppi jaksaa hiillostaa joka viikko että pitää nähdä. Vähintään joka toinen päivä utelee asioistamme ja muistuttelee mm. juomaan helteillä, osaammeko juottaa tarpeeksi lastamme ym. Todella ärsyttävää, varsinkin kun vaatimalla vaatii näkemään viikoittain. Ei ymmärrä sitä että meillä on omat työmme ja muitakin sukulaisia ja kavereita joita nähdä.

Mun isää tapaamme 1-2krt/kk.mun siskoa n. 3krt/vuosi.Mun veljeä oikeestaan ei koskaan. Mutsi kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin. Olen ollut pienestä pitäen hyvin pärjäävää ja selviytyvää tyyppiä.

🥇

Voi kun mullakin olis ihana tiivis suku ja vanhemmat. Mutta ei. Mun isä on väkivaltainen narsistipaska, välit ollut poikki jo 15v eikä palaudu, isä on vaarallinen ja väkivaltainen. Äitiä näen kerta vuoteen lyhyesti.

Miehen vanhemmat ei välitä pojastaan yhtään, viimeksi nähty 2v sitten. Meillä 1,5v lapsi jota sppukset ei ole nähneet ikinä, niitä ei kiinnosta. Eivätviitsineet tulla ristiäisiinkään.

Kummankaan vanhemmat eivät viitsi soitella tai tavata. Lapsemme eivät näe sukulaisia juuri ikinä. Joulut, synttärit jne, yksin ollaan kun isovanhempia ei nappaa.

Jotain todella pahasti vialla osassa suuria ikäluokkia. Hirvee itsekkyys, mukavuudenhalu ja välinpitämättömyys onmasta lapsesta. Tosin, se välinpitämättömyys näky jo lapsuudessa kun ei mun vanhempia kiinnostanu silloinkaan.

Olen niin kade teille joilla rakastavat vanhemmat! Mun vanhemmat ei edes sairaalaan tulleet katsomaan/soittaneet kun olin vakavassa elämän ja kuoleman tilanteessa. Eivät viitsineet edes tarkistaa jäinkö henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa omaani ollenkaan, välit poikki. Miehen vanhempia tavataan ehkä kerran kuussa, mielelläni näkisin enemmänkin, mutta he ovat kovin aktiivisia ja aina menossa.

Minäkin tapaisin ainoaa pikkuveljeäni sangen mielelläni, meillä oli ennen hyvät välit ja pidettiin yhteyttä, mutta sitten tuli tämä veljen muija, jonka porukka on ehdoin tahdoin halunnut välit poikki meidän puolelta kaikkiin. Rapiat yhdeksän vuotta, kun olen veljeäni viimeksi nähnyt. Seura se tekee kaltaisekseen, aikuinen mies on täysi saapas.

Sama juttu, tuon veljen muijan ja sen suvun kanssa. Valloittivat kesämökit ja kaikki. Kunnon lokkeja. Siellä se veljen muija uittaa sukuansa vanhempieni omistamalla mökillä. Vanhemmat on olleet ehkä yhden yön itse mökillänsä kun veljen perhe oli reissussa.

Niin kerran kuussa tai kerran kahdessa. Välimatkaa on 200km. Ei sinänsä paha, mutta en jaksa ajaa sitä sen useammin.

Mieheni tapaa äitiään jonkin verran useammin, sillä asuu lähempänä.

Harvemmin. Olen ainoa lapsi ja isä on ollut kuolleena 30v ja äitikin 10v.

Äitinä vastaan: 2 aikuisen lapsen (perheineen) kanssa oltiin juuri reilun 2 vkon reissussa ja kolmas on ollut lastensa kanssa 2x täällä meillä uimassa ja välipalalla tälläviikolla. Talvisaikaan pari kertaa kuukaudessa syödään yhdessä.

En ole tavannut puoleentoista vuoteen. Totesin, että ei mun ole pakko olla kenenkään kanssa tekemisissä vain sen vuoksi, että ovat sukulaisia.  Itsekästä jonkun mielestä - varmasti. Mutta mä en ole heille mitään velkaa. Jos tapaamisesta tulee aina paha olo, niin ei ole pakko. Ja siis lapsuudenperheessä on alkoholin liikakäyttöä, mielenterveysongelmia, läheisriippuvuutta ynnä muuta mukavaa.

Tapaan vanhempiani noin kerran kahden kuukauden aikana. Veljeäni tapaan ehkä, jos satutaan samaan aikaan vanhemmille. Muuten ei pidetä yhteyttä veljen kanssa. Lapsemme tapaavat kuitenkin yleensä mummolassa serkkuja, sillä veljen lapset ovat siellä lähes koko ajan hoidossa.

Miehen vanhemmat ja sisarukset pitää vielä vähemmän yhteyttä. Lapsemme eivät todennäköisesti tunnistaisi heitä vastaantullessa.

2-4 kertaa vuodessa, asumme ulkomailla ei kummankaan puolison kotimaassa joten useammin ei onnistu. 

Tapaisimme mieluusti useamminkin, jos asuisimme Suomessa tapaisimme varmaan minun vanhempiani viikottain, mieheni tuntuu saavan omista vanhemmistaan tarpeekseen jo nyt.