En ole koskaan seurustellut, vaadinko mieheltä liikaa?

Vierailija kirjoitti:

No kokonaisuutena et musta vaadi liikaa, jos vertaan listoihin, joita näen deitti-palstoilla. Tuo hius- ja parta-asia. Voisit kysyä mieheltä, haluaisiko hän muuttaa tyyliään? Se, millaiset hiukset mulla on, on mulle itselleni aivan yhdentekevää, muutoinkin ulkoiseen tyyliin liittyvät vinkit otetaan mieluusti vastaan . Viikseistä ei taida pitää monikaan mies.

En todellakaan suosittele, että ehdotellaan tapailukumppanille ulkonäön muuttamista. Se on loukkaavaa ja toisinaan jopa creepyä. Silleen kun miettii, että kenen exänsä/elämänsä ihastuksen kaksoisolentoa tyyppi yrittää minusta tehdä.

Yksikin tyyppi esim. yritti maanitella minua värjäämään blondit hiukseni kirkkaanpunaisiksi. Syytä en tähän saanut, vaikka kyselin.

Toinen taas yritti maanitella minua käyttämään "hempeämpää" tyyliä tumman vaatetyylin sijasta. Myös musiikkimakuani yritettiin muokata raskaasta musiikista pois. Ja oli yllättynyt kun lopetin tapailun perustellen, että parempi jos mies etsii naisen, jota ei tarvitse muokkailla.

Nykyisin olen naimisissa, enkä puutu miehen ulkonäköön edes monien yhdessäolovuosien jälkeenkään. Kehun tietty, mutta en yritäkään muokkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kokonaisuutena et musta vaadi liikaa, jos vertaan listoihin, joita näen deitti-palstoilla. Tuo hius- ja parta-asia. Voisit kysyä mieheltä, haluaisiko hän muuttaa tyyliään? Se, millaiset hiukset mulla on, on mulle itselleni aivan yhdentekevää, muutoinkin ulkoiseen tyyliin liittyvät vinkit otetaan mieluusti vastaan . Viikseistä ei taida pitää monikaan mies.

En ole se, jolle vastasit, mutta tulen sorkkimaan! Itselleni tietyn tyyppinen hius- ja partatyyli on viesti ja kertoo elämäntavasta, ja olisi hämmentävää ihastua surffitukkaiseen parrakkaaseen kundiin, joka pian leikkaisi jomman kumman pois "ihan vain vaihtelun vuoksi". Joillekin ulkoiset, muokattavissa olevat piirteet ovat siis tapa ilmaista itseään, ja jos niillä ilmaistaankin vain sitä, että muuttuu sen mukaan mitä ympäristö toivoo, ei viesti ole aivan se, mitä toivoisin. Tai kuten itselleni on tapahtunut: torjumani mies on alkanut vaatia vastauksia, kuinka hänen tulee muuttaa ulkonäköään, jotta voimme seurustella. Ei viehättävää.

Entäpä jos mies ihastuu blondiin joka värjääkin hiuksensa "ihan vain vaihtelun vuoksi"?

Riippuu, onko hiusten väri kriteerilistalla. Jos miehen kriteeri nro 1 on blondius, se varmasti tulee naiselle ilmi jo tapailun alkuvaihessa.

Minun kokemusteni mukaan tuollaiset listat eivät ole kumppanin löytämiseksi vaan sen välttämiseksi. Vaikka listan tekijä (sukupuolesta riippumatta) valittaa yksinäisyyttään ja haluaan löytää se joku, niin todellisuudessa han ei halua suhdetta. Syitä tähän paradoksiin voi sitten olla erilaisia. Joku pelkää rakastumisessa hallinnan menetystä, toinen ei halua tehdä kompromisseja elämässään, kolmannella on ihmissuhdetraumoja kuten hylkäämisiä, neljäs pelkää lasten saantia (joko synnytystä tai kasvatusta) vaikka puhuu lapsihaaveistaan jne.

Lista on kätevä tapa torpata kaikki potentiaaliset ehdokkaat. Aina löytyy jokin kohta joka ei täyty: "Olisihan se ollut muuten ihana, mutta ei tuntenut lainkaan runoja..." "Emmä vaan syttynyt kun sillä oli ruskeat silmät..."

Paras/surullisin tuntemani tapaus (nainen) oli kirjoittanut jo teininä 150-kohtaisen listan, josta piti kiinni 38-vuotiaaksi. Vasta sitten hän uskaltautui suhteeseen. Turha kai mainita ettei mies täyttänyt listalta kuin muutaman ehdon. Suhde on kyllä ollut takkuinen kun naisella ei ole lainkaan seurustelukokemusta ja mies on ollut jo kerran naimisissa (ei lapsia sentään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kokonaisuutena et musta vaadi liikaa, jos vertaan listoihin, joita näen deitti-palstoilla. Tuo hius- ja parta-asia. Voisit kysyä mieheltä, haluaisiko hän muuttaa tyyliään? Se, millaiset hiukset mulla on, on mulle itselleni aivan yhdentekevää, muutoinkin ulkoiseen tyyliin liittyvät vinkit otetaan mieluusti vastaan . Viikseistä ei taida pitää monikaan mies.

En todellakaan suosittele, että ehdotellaan tapailukumppanille ulkonäön muuttamista. Se on loukkaavaa ja toisinaan jopa creepyä. Silleen kun miettii, että kenen exänsä/elämänsä ihastuksen kaksoisolentoa tyyppi yrittää minusta tehdä.

Yksikin tyyppi esim. yritti maanitella minua värjäämään blondit hiukseni kirkkaanpunaisiksi. Syytä en tähän saanut, vaikka kyselin.

Toinen taas yritti maanitella minua käyttämään "hempeämpää" tyyliä tumman vaatetyylin sijasta. Myös musiikkimakuani yritettiin muokata raskaasta musiikista pois. Ja oli yllättynyt kun lopetin tapailun perustellen, että parempi jos mies etsii naisen, jota ei tarvitse muokkailla.

Nykyisin olen naimisissa, enkä puutu miehen ulkonäköön edes monien yhdessäolovuosien jälkeenkään. Kehun tietty, mutta en yritäkään muokkailla.

Tulee mieleen Hitchcockin elokuva Vertigo. (Löytyy useimmista kirjastoista.)

Hassua, miten matkustelu on aina muka jotenkin kakaramaista. Miksi se kuuluisi jotenkin erityisesti nuoruuteen - kuuluuko aikuisuuteen sitten jokin kesämökki, vai? Ja miten se on eri asia lähteä lomalla kaupunkilomalle ulkomaille kuin maakuntamatkalle mökille, ihan näin käytännön tasolla? Molemmat on maiseman vaihtamista eli ihan sama asia, mutta vain ensimmäinenkö on lapsellista?

Itse matkustan työnkin puolesta paljon, mutta myös kaikki lomat reissataan miehen (ja jopa lasten!!!) kanssa ulkomailla. Olisi kauheaa, jos olisi mies, joka ei tykkäisi matkustella! (Saati tykkäisi jotain mökkeillä metsässä...)

Kyllä se kannattaa jokin kriteerilista olla. Järkeen(kin) perustuvat suhteet ne kai kantaa pidemmälle kuin pelkkään tunteeseen perustuvat, ei häviä kaikki yhteinen heti alkuhuuman haihduttua. Eikä tuossa aloittajan listassa ole mitään liikoja toiveita, ihan tavalliselta ihmiseltä kuvailtu vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen vanha piika täällä hei. Olen jutellut ystävieni kanssa mitä he vaativat seurustelukumppanilta ja heidän listansa ovat olleet todella lyhyitä, erälle riittää kunhan mies ei ole väkivaltainen (ollut kahdessa aiemmassa suhteessa joissa turpiin tuli päivittäin). Nyt onneksi väkivaltavapaassa pitkässä suhteessa. Eräälle riittää kunhan haluaa lapsia ja pitää lapsista (suhteita riittänyt, nytkin suhteessa ja lapsi tulossa) ja eräälle riittää että mies on rikas (tällä hetkellä suhteessa todella rikkaan miehen kanssa). Entäs minun vaatimukset sitten? Noh, lista on pitkä...

Ensinnäkin ulkonäkö:

- Pitempi kuin minä (olen 165 cm joten ei luulisi olevan vaikeaa)

- Niin kuuma että saa pöksyni märäksi kun pelkästään ajattelen häntä

- Vähintään puolipitkät hiukset

- Ei tarvitse olla salilla käyvä muttei myöskään saa olla pullukka

- Ei partaa/viiksiä

Luonne:

- Rento

- Itsevarma

- Saa mut nauramaan

- Jos lupaa jotain, sen myös pitää

- Pitää seksistä (kuka mies ei pitäisi...)

Muuta:

- Ei halua lapsia eikä ole niitä jo ennestään

- Suunnilleen ikäiseni, nuorempi ja vanhempikin käy (vetäisin linjan johonkin 27-37 v)

- Rakastaa matkustella ja tekee sitä paljon

- Käy töissä (en halua maksaa miehen elättämistä enkä myöskään siedä sossupummeja)

Ikisinkku hautaan asti(ko)?

Niin, yleensä kannattaa miettiä mitä sitä voisi sille haetulle ja listatulle tyypille sitten vastavuoroisesti tarjota. Jos listausmies saa pöksyt litisemään ja naurun raikaan, niin mitä hänelle sitten tarjottaisiin vastavuoroisesti: pelkkää perusmukavaa typsyä, joka on 165 pitkä? 

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemusteni mukaan tuollaiset listat eivät ole kumppanin löytämiseksi vaan sen välttämiseksi. Vaikka listan tekijä (sukupuolesta riippumatta) valittaa yksinäisyyttään ja haluaan löytää se joku, niin todellisuudessa han ei halua suhdetta. Syitä tähän paradoksiin voi sitten olla erilaisia. Joku pelkää rakastumisessa hallinnan menetystä, toinen ei halua tehdä kompromisseja elämässään, kolmannella on ihmissuhdetraumoja kuten hylkäämisiä, neljäs pelkää lasten saantia (joko synnytystä tai kasvatusta) vaikka puhuu lapsihaaveistaan jne.

Lista on kätevä tapa torpata kaikki potentiaaliset ehdokkaat. Aina löytyy jokin kohta joka ei täyty: "Olisihan se ollut muuten ihana, mutta ei tuntenut lainkaan runoja..." "Emmä vaan syttynyt kun sillä oli ruskeat silmät..."

Paras/surullisin tuntemani tapaus (nainen) oli kirjoittanut jo teininä 150-kohtaisen listan, josta piti kiinni 38-vuotiaaksi. Vasta sitten hän uskaltautui suhteeseen. Turha kai mainita ettei mies täyttänyt listalta kuin muutaman ehdon. Suhde on kyllä ollut takkuinen kun naisella ei ole lainkaan seurustelukokemusta ja mies on ollut jo kerran naimisissa (ei lapsia sentään).

Tuo on alleviivauksen arvoinen pointti. Niistä lyhyistäkin seurustelusuhteista kuitenkin opetellaan niitä ihmissuhdetaitoja parisuhteessa.

Oken itse 29 -vuotias ja elämässäni ollut viidessä parisuhteessa, jos lasketaan mukaan myös alaikäisenä olleet seurustelut. Suhteen pituudet vaihdelleet siitä parikuukautisesta aina nykyiseen suhteeseeni, jossa olen ollut miehen kanssa yhdessä jo 8 -vuotta.

Jokaisesta kuitenkin on jotain oppinut, eli yksikään suhde ei ole ollut "turha", vaikka eroon on aiemmissa päädytty. Siinä oppii itsestään, mitä haluaa, mihin on valmis ja mitä voisi itsessään korjata.

Vaatimusten listaaminen, tasoista ja pisteistä höpäjäminen ovat vanhojenpiikojen ja -poikien menetelmiä jäädä yksin.

Suosittelen unohtamaan ne ja kohtaamaan ihmisiä avoimesti intuitioon luottaen.

Kas kun tunneyhteys ei katso pituuksia, hiuksia ja pisteitä. Ihmisyys ja viehätysvoima on paljon muuta ja enemmän.

T. Nainen 53 v., seuraa vuodesta 1984 ja jatkuu

Ps. Pöksyjen kostuminen ja hyvä ja turvallinen mieli toisen seurassa ovat varmoja indikaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ulkonäkö kriteerit hävisivät tuhkatuuleen kun ekan kerran ihastuin ja rakastuin, täysin odotuksiani vastakkaiseen mieheen. Se suhde päättyi, mutta olen nyt huomattavasti vähemmän ulkonäkökeskeinen uutta partneria etsiessäni, kun ymmärsin kuinka paljon se ihminen itsessään merkkaa enemmän kuin tukan pituus/väri tai kuinka pitkä henkilö on.

En olisi ikinä baarissa kyseistä henkilöä valinnut ”pikkarit kostuttavaksi”, mutta tutustuttua hän oli minusta maailman seksikkäin ja komein.

Epäilen kyllä, että suhde päättyikin juuri sen vuoksi, että ei ollut alunperin tarpeeksi "pikkariteita kostuttava". Aluksi tyydyttiin ja ei vaan ollut se oikea, joka kävi ilmi myöhemmin. Sinänsä hauskoja tietyntyyppuset ihmiset jotka kehuu löytäneensä kolme hyvää suhdetta sen sijaan, että oli se yksi todella hyvä. Eihän suhde ole hyvä jos se loppuu.

Ongelmat parisuhteeseen tuli kylläkin muusta, kun siitä ettei nähty toisiamme viehättävänä tai siitä että olisimme ”tyytyneet” toisiimme. En väittänyt ikinä, että suhde olisi ollut hyvä varsinkaan loppuun kohden. Olimme kaksi mustasukkaista ihmistä kaukosuhteessa lopulta, jolloin totesimme, että helpompi ehkä vain antaa loppua tämän kun stressata kokoajan.

No siis itelläni naiselle vaatimuksena on alle 25 vuoden ikä. Ei sitä vanhempaa kurppanaa jaksa katsella.

Ja sitten kun sä eräänä päivänä törmäät mieheen joka vie jalat alta sä unohdat koskaan mitään vaatimuslistoja ees laatineesi :)

Listaan ne, joita toivot ja jotka EIVÄT omassa miehessäni täyty.

- Vähintään puolipitkät hiukset

- Ei partaa/viiksiä

- Ei halua lapsia eikä ole niitä jo ennestään

Eli hän on lyhythiuksinen kasvokarvallinen ja haluaa lapsen.

Itselläni tosin ei ollut vastaavaa listaa miehen etsinnässä, ja mainituista ominaisuuksista ainoastaan kasvokarvat ovat minua hieman haittaava tekijä. Et siis etsi mitään mahdottomuuksia, MUTTA oma listanihan oli aivan eri kuin sinun (lyhempi, eikä siitä omastani täyttynyt kuin kolmasosa :DDDDD)

Ja mitä tulee siihen, että "voihan karvoitukseen vaikuttaa", niin toiveistani huolimatta ei halua siloposkia vaan oikein nauttii oikeudestaan päättää karvoituksestaan. Ihan kiusallaan haluaa todistella, ettei ole tossun alla ja naisen määräiltävissä :D

Eli voi niitä listoja puuhata, mutta ihmiset on niin paljon muutakin, kuin yhdistelmä kriittisiä ominaisuuksia. Ja ne pitkäaikaista kumppania etsiessä suurin osa ominaisuuksista muuttuu ajan myötä (ulkonäkö, vapaa-ajan harrastukset, lapsi/perheasiat, työkuviot ja varallisuus, asuinmaa, terveydentila...) 

Täällä oli jokunen kuukausi takaperin vastaavantyyppinen aloitus mieheltä, joka ihmetteli miksi ei löydä seuraa. Kaivele ketju esiin, siellä oli tosi paljon hyviä vinkkejä. Minusta kuulostaa sille, että et oikeasti anna rakastumiselle tilaa. Olet mielessäsi kuvitellut ihannekumppanin ja jos joku ei heti alkuun vastaa mielesi kriteerejä et edes vaivaudu tutustumaan. Mitä väliä jollain parralla on kun sen saa leikattua pois alle puolen tunnin. Toisaalta myös se unelmamies saattaa ensi kesänä halutakin lomaparran.

Miehenä sanoisin "riteerit"

https://www.elonet.fi/sites/default/files/tenho/kuva/fields/field_kuvat…

-kuhan ei ole tämmöne :)

Listasi perusteella taidat olla hieman anaalinen persoona. Sellaisen on usein vaikea löytää kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon listan perusteella uskallan sanoa, että et taida tietää rakastumisesta yhtään mitään. Jos johonkin rakastuu, yleensä hyväksyy monia asioita, joista ei enne pitänyt tai jopa alkaa pitää niistä. Rakkaus ei ole listoja, ei todellakaan. Voi myös olla, että sinussa on jotain autistista piirrettä, etkä oikein ymmärrä ihmissuhteisiin kuuluvia tunteita. Voisiko siitä löytyä syytä sille, että et ole koskaan seurustellut? Miehet näkevät sen sinussa, mutta itse et sitä ymmärrä. Etsit miestä kuin jotain hyödykettä, kenkäparia tai autoa. Rakkaus on jotain aivan muuta.

Kaikkea te palstalaiset osaattekin diagnosoida. Jo pelkästään tämän ketjun perusteella mut on diagnosoitu lesboksi, aseksuaaliksi ja nyt sitten vielä autistiseksi. Mitähän mä vielä olen? Huom YHDEN listan perusteella... ap

Ensinnäkään en diagnosoinut sinua. Toiseksi, miksi kysyt ensin neuvoja, mutta et sitten ole valmis ottamaan niitä vastaan?

En mielestäni pyytänyt minkäänlaisia neuvoja? ap

No mitäs hemmettiä täällä sitten jaaritellaan. Sittenhän asia on harvinaisen selvä. Sulla on lista ja etsi itsellesi siihen sopiva mies. Good luck.

Itseäni jäi näin miehenä vaivaamaan tuo kohta matkustamisesta. Jos nainen ilmoittaa, että miehen pitää rakastaa matkustamista ja tehdä sitä usein, niin intuitiivisesti useille miehille tulee mielikuva parikymppisestä pissisnaisesta, joka hakee varakasta miestä tarjoamaan näitä matkaelämyksiä. Etenkin, jos tällainen vaatimus kirjoitetaan auki deittiprofiiliin. Lisäksi, kuinka määritellään paljon matkustaminen? Lähestulkoon jokainen pitää matkustamisesta, mutta silti ulkomailla käydään se 1-2krt/vuodessa.

Tämä ei tietysti liity mihinkään mutta useissa pitkäikäisissä pareissa joihin olen törmännyt ovat molemmat pullukoita, eivät tienaa hirveästi ja toinen on usein työttömänä. Kannattaa varmaan pidemmän päälle keskittyä siihen luonteiden yhteensopivuuteen jos pitkäikäistä liittoa etsii.

Ihmettelijä? kirjoitti:

Itseäni jäi näin miehenä vaivaamaan tuo kohta matkustamisesta. Jos nainen ilmoittaa, että miehen pitää rakastaa matkustamista ja tehdä sitä usein, niin intuitiivisesti useille miehille tulee mielikuva parikymppisestä pissisnaisesta, joka hakee varakasta miestä tarjoamaan näitä matkaelämyksiä. Etenkin, jos tällainen vaatimus kirjoitetaan auki deittiprofiiliin. Lisäksi, kuinka määritellään paljon matkustaminen? Lähestulkoon jokainen pitää matkustamisesta, mutta silti ulkomailla käydään se 1-2krt/vuodessa.

Olen tapaillut miehiä jotka eivät ole elämässään kertaakaan matkustaneet eivätkä halua matkustaa. Sitten on näitä jotka ovat pari kertaa lapsena käyneet mutta eivät jostain syystä matkusta nyt aikuisiällä; ei rahaa/seuraa/ei tarpeeksi kiinnostusta. Itse teen 3-4 reissua vuodessa ja en voisi kuvitellakkaan eläväni ilman matkustelua. En hae miestä maksamaan matkojani (maksan ne ihan itse ja olen aina maksanut), vaan olisi ihana jakaa reissut jonkun kanssa (nykyään matkustan paljon yksin ja nautin kyllä siitäkin). Matkustelu on yksi elämäni suurin ilo ja intohimon kohde ja olisi outoa seurustella miehen kanssa joka ei matkustelusta välitä/jaa tuota intohimoa kanssani. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät halua nähdä maailmaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin tarkat kriteerit? Ei tosta tule yhtään mitään. Etkö ihastu miehiin koskaan? Mihin ne tyssää?

Miksikö? No, olen nirso, niin omasta kuin muidenkin mielestä. En ihastu helposti, mutta sillon kun ihastun, ihastun todella palavasti. Tyssää siihen että mies ei tunne samoin. ap

Mihin liittyy enää kolmekymppisen listassa puolipitkät hiukset, teinien juttuja? Muuten aika normia, mutta eihän tuota listaa voi selvittää kenestäkään ennen kuin on tunnettu jonkin aikaa.