Vapaana pidetty amerikanbulldoggi raateli Vasi-koiran kuoliaaksi

Vierailija kirjoitti:

MInun pikkukoirani kimppuun on kaksi kertaa hyökännyt iso koira.  Vapaana ovat olleet-täysin ilman omistajan kontrollia.  Toisella kerralla pääsin oman koiran kanssa turvaan kerrostalon rappukäytävään-onneksi joku tuli juuri ulos. Ison koiran rotua ja omistajaa en siis saanut tietää.

Nyt toisella kerralla pidin pikkukoiraani ylhäällä pääni yläpuolella-iso koira hyppi minua vasten ja ylettyi näykkimään koirani häntää.

Itse olin naarmuilla ja mustelmilla.  Omistaja ei pyytänyt edes anteeksi-koiralla ei ollut edes pantaa kaulassa.  Pitäisikö minun ilmoittaa tämän koiran ja omistajansa tiedot paikalliselle valvonta eläinlääkärille?

Kyseessä oli Amerikan staff.

Meillä oli edellisessä asuinpaikassa yhdellä naapurirapun asukkaalla amstaffi. Sitä rakkia pelkäsivät kaikki, aikuiset, lapset ja toiset koirat. Kerran olin lähdössä lasten kanssa ulos vaunulenkille kun tämä koira tuli hihnassa omistajan kanssa vastaan ja ilman mitään syytä hyppäsi vaunuja päin niin että ne melkein kaatuivat. Neljävuotias vieressä pelästyi niin paljon että kompastui pitkin asfalttia ja repi polvet ja kämmenet auki. Omistajan kommentti oli "Oho, jopas kiskaisi" ja sitten hän jatkoi matkaa. Ei anteeksipyyntöä, pahoittelua tai mitään huolta että mitä kävi kun vauva karjuu vaunuissa ja neljävuotias huutaa maassa.

Oli kuulemma myös koittanut purra yhden naapurin kissaa ja toisen naapurin pikkukoira oli omistajan mukaan niin stressaantunut että kävivät ulkoilemassa pääosin koirapuistoissa. Tästäkin omistajasta ja koirasta valitettiin ja otettiin yhteyttä isännöitsijään ja ties minne mutta mitään ei kuulemma voi tehdä jos koira ei ole todistetusti uhka.

(Me muutimme osittain tästä syystä toiselle puolelle kaupunkia kun tilaisuus tuli ja nykyään 7-vuotias poika pelkää edelleen kaikkia koiria.)

Todellakin pitäisi tällaiset rodut kieltää, taitamattomien ja/tai piittaamattomien idioottien takia ovat todellinen uhka eläimille ja ihmisille.

Hyvä, että hyökkäyksistä puhutaan. Jokaisesta vakavia vammoja aiheuttaneesta koirahyökkäystapauksesta pitäisi uutisoida laajasti ja vahinkoa aiheuttaneen koiran omistajaa rangaista tuntuvasti. Vaikka ongelmakoiran omistajan päätä ei järki paljon päätä pakottaisi, yleensä raskaat sakot/vahingonkorvaukset ja negatiivinen julkisuus sentään herättävät vähän käsittämään yleisiä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä joku puolustelet näitä koiria? Haluaisitko vielä kertoa, että mikä "taistelukoiran" ominaisuus on sellainen, jota koiralta toivot? Ja mitä ei miltään muulta rodulta sitten löydy? Miksi ihmiset hankkivat näitä koiria?

Pitbullista saa herkkiksen/symppiksen/rakastavan oikealla kasvatuksella. Pitbullit tekevät kaikkensa omistajansa puolesta:

En omista pitbullia mutta sukulaisellani ja kaverillanin kyseinen koira. Ei parhaita koirapuistokoiria, joten siellä ei käydä. Molemmat pitit sietävät vanhempieni dobermannia sekä omaa kääpiöpinseriäni.

Kohta ihmisillä ei ole muita, kuin noita muskelikoiria. Kukaan ei uskalla ottaa itselleen muuta koiraa,ä. Niillä on niin suuri riski joutua raadelluksi. Korvaukseen on pitäisi sisällyttää lääkäri- ja hautauskulujen lisäksi sen koiran hankintakulut ja omistajan mielipaha.

Vierailija kirjoitti:

MInun pikkukoirani kimppuun on kaksi kertaa hyökännyt iso koira.  Vapaana ovat olleet-täysin ilman omistajan kontrollia.  Toisella kerralla pääsin oman koiran kanssa turvaan kerrostalon rappukäytävään-onneksi joku tuli juuri ulos. Ison koiran rotua ja omistajaa en siis saanut tietää.

Nyt toisella kerralla pidin pikkukoiraani ylhäällä pääni yläpuolella-iso koira hyppi minua vasten ja ylettyi näykkimään koirani häntää.

Itse olin naarmuilla ja mustelmilla.  Omistaja ei pyytänyt edes anteeksi-koiralla ei ollut edes pantaa kaulassa.  Pitäisikö minun ilmoittaa tämän koiran ja omistajansa tiedot paikalliselle valvonta eläinlääkärille?

Kyseessä oli Amerikan staff.

On hienoa, että ylös nostaminen toimi tällä kertaa niin, ettei pahempaa vahinkoa sattunut. Tuliko häntään jälkiä, tarvitsiko käyttää eläinlääkärissä? Kannattaa aina kuvata kaikki jäljet mitä syntyy sekä koiralle, että itselle ja käyttää sekä koira, että itsensä lääkärissä todentamassa pienemmätkin jäljet ja vammat, se on joka tapauksessa todiste hyökkäyksestä. Ehdottomasti aina rikosilmoitus, sillä niitä ikävä kyllä pitää näköjään kertyä useampi ennen kuin virkavalta ryhtyy toimia vaatimaan. Tiedot kannattaa ilmoittaa eteen päin. Tapahtuiko äskettäin vai onko aikaa kulunut jo enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä joku puolustelet näitä koiria? Haluaisitko vielä kertoa, että mikä "taistelukoiran" ominaisuus on sellainen, jota koiralta toivot? Ja mitä ei miltään muulta rodulta sitten löydy? Miksi ihmiset hankkivat näitä koiria?

Pitbullista saa herkkiksen/symppiksen/rakastavan oikealla kasvatuksella. Pitbullit tekevät kaikkensa omistajansa puolesta:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

En omista pitbullia mutta sukulaisellani ja kaverillanin kyseinen koira. Ei parhaita koirapuistokoiria, joten siellä ei käydä. Molemmat pitit sietävät vanhempieni dobermannia sekä omaa kääpiöpinseriäni.

Niillä koirilla on kuitenkin välineet tappaa jos vaikka saavat aivokasvaimen tai muuten pimahtavat. Kaikilla koirilla on myös alkukantaiset vaistot. Ne voi tulla esiin yllättävissä tilanteissa. Niitä ei saa pois. Sama ihmisillä. Melkein jokaisen koiran hyökkäys on tullut yllätyksenä omistajilleen..

Vierailija kirjoitti:

Kohta ihmisillä ei ole muita, kuin noita muskelikoiria. Kukaan ei uskalla ottaa itselleen muuta koiraa,ä. Niillä on niin suuri riski joutua raadelluksi. Korvaukseen on pitäisi sisällyttää lääkäri- ja hautauskulujen lisäksi sen koiran hankintakulut ja omistajan mielipaha.

Tämä. Alkaa kilpavarustelu siitä kenellä on isoin koira ja jolla on mahdollisuuksia pärjätä noille taistelukoirille. Kukaan ei uskalla enää ottaa bichon friseä vaan osaamatonkin haluaa ensikoiraksi jonkun isomman, joka ei pysy käsissä. Sitten ihmisiä vedellään sujona katujen yli kun hallitsemattomat jättiläiset selvittelevät reviirikiistojaan.

Monet ihmiset hankkivat vaarallisen koiran, koska he haluavat haastetta. Eli se koko viehätys perustuu sille ajatukselle, että minun koirani voisi tappaa ihmisen tai eläimen, mutta koska minä olen niin taitava kouluttaja, se ei sitä tee.

Moni voi myös haluta vaarallisen koiran turvakseen miettimättä kovinkaan pitkälle miten koira tulee kouluttaa niin ettei se ole vaaraksi muille, omalle perheelle tai itselle. Koirankoulutus vaatii todella älykkyyttä ja taitoa mitä ei valitettavasti kaikilta löydy. Sitä ihminen harvoin käsittää itse, vaan mennään omat halut ja tarpeet edellä, niin kuin ajassamme yleensä on tapana tehdä.

Vakavien purematapausten aiheuttaneiden koirien omistajille tulisi asettaa määräaikainen koiran hankkimis- ja hallussapitokielto ja kuolemiin johtaneet tapaukset (koirat) pitäisi ottaa välittömästi haltuun ja lopettaa. Sakkoja voitaisiin myös periä tapaturmista ja sääntöjen rikkomisesta. Tiukat sanktiot todennäköisesti pakottaisi ihmisiä harkitsemaan edes hieman tarkemmin koiran hankintaa. Itse maksaisin mielelläni esim. koiraveroa, jos sillä rahalla voitaisiin auttaa ylläpitämään turvallisempaa koiranpitokulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että hyökkäyksistä puhutaan. Jokaisesta vakavia vammoja aiheuttaneesta koirahyökkäystapauksesta pitäisi uutisoida laajasti ja vahinkoa aiheuttaneen koiran omistajaa rangaista tuntuvasti. Vaikka ongelmakoiran omistajan päätä ei järki paljon päätä pakottaisi, yleensä raskaat sakot/vahingonkorvaukset ja negatiivinen julkisuus sentään herättävät vähän käsittämään yleisiä sääntöjä.

Tämä toimii vain ihmisiin, joilla on rahaa ja mainetta mitä menettää. Ja he noita taistelukoiria harvemmin omistavat.

Kun ei ole omaisuutta/tuloja eikä korkeaa yhteiskunnallista asemaa tai ylipäätään paikkaa yhteisössä, voi tehdä mitä vaan ilman sanktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nuo rodut pakko kieltää, kun kuka tahansa Jasu Juntti voi sellaisen itselleen hankkia. Koira kuin koira voi purra, mutta taistelukoirat kuuluvat ihan omaan luokkaansa. Eivät sovellu lemmikeiksi kaupunkeihin.

Eli mitkä rodut tässä pitäisi kieltää, ainakin pitbullit, amstaffit, amerikanbulldogit, dobermannit, rotikat, varmaan saksanpaimenkoiratkin koska 80-luvulla olivat hyökkäysten kärkipäässä? Ja sitten nämä uudet muotirodut kuten cane corso, dogo argentino ja kumppanit.

Olisiko kuitenkin syy siinä hihnan toisessa päässä?

Olen etsinyt tutkimuksia koirarotujen kielloista, ja yksikään ei tue sitä olettamaa että rotukiellot milläänlailla vähentäisivät hyökkäyksiä tai hyökkäysten vakavuutta. Päinvastoin niistä on todettu olevan huomattavaa haittaa (katsokaa vaikka wikipedia ensimmäisenä).

Miettikää ihan vakavissanne, että mitä hyötyä siitä on jos vaikka amstaffit kielletään ja monta täysin harmitonta, kilttiä koiraa lopetetaan omistajansa suureksi suruksi, samalla kun vastuuttomien omistajien rotikat saavat terrorisoida naapurustoa vapaasti.

Miksei näitä resursseja voitaisi keskittää vaarallisiin koirayksilöihin, rodusta riippumatta?

Jos joku löytää virallisen tutkimuksen joka toteaa että yksittäisen koirarodun kieltäminen on tuonut huomattavaa hyötyä ja säästöä verrattuna kiellosta aiheutuneisiin resursseihin sekä kärsimykseen niin mielelläni kuulisin.

En lukenut vielä koko ketjua, ehkä joku sulle vastaskin jo. Tällaisten koirakieltolakien tullessa on tapana, ettei jo ihmisillä olevia koiria aleta lopettamaan, vaan ne ilmoitetaan rekisteriin ja ne saa pitää. Uusia ei saa myydä tai ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä joku puolustelet näitä koiria? Haluaisitko vielä kertoa, että mikä "taistelukoiran" ominaisuus on sellainen, jota koiralta toivot? Ja mitä ei miltään muulta rodulta sitten löydy? Miksi ihmiset hankkivat näitä koiria?

Nimenomaan tämän minäkin haluaisin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna Juankoskella pitbull kävi kääpiöpinserin kimppuun. Raateli aika hyvin, toivottavasti pieni koira selviää...

Olisiko tästä jotain uutista paikallislehdessä tms.?

Ei, mutta FB-ryhmässä: https://aijaa.com/4WYFCJ

Voi toista :(

Kiinnostaisikohan omistajaa antaa juttu uutislevitykseen niin olisi enemmän todistusaineistoa siitä, että näitä tapauksia on lyhyellä aikavälillä pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nuo rodut pakko kieltää, kun kuka tahansa Jasu Juntti voi sellaisen itselleen hankkia. Koira kuin koira voi purra, mutta taistelukoirat kuuluvat ihan omaan luokkaansa. Eivät sovellu lemmikeiksi kaupunkeihin.

Eli mitkä rodut tässä pitäisi kieltää, ainakin pitbullit, amstaffit, amerikanbulldogit, dobermannit, rotikat, varmaan saksanpaimenkoiratkin koska 80-luvulla olivat hyökkäysten kärkipäässä? Ja sitten nämä uudet muotirodut kuten cane corso, dogo argentino ja kumppanit.

Olisiko kuitenkin syy siinä hihnan toisessa päässä?

Olen etsinyt tutkimuksia koirarotujen kielloista, ja yksikään ei tue sitä olettamaa että rotukiellot milläänlailla vähentäisivät hyökkäyksiä tai hyökkäysten vakavuutta. Päinvastoin niistä on todettu olevan huomattavaa haittaa (katsokaa vaikka wikipedia ensimmäisenä).

Miettikää ihan vakavissanne, että mitä hyötyä siitä on jos vaikka amstaffit kielletään ja monta täysin harmitonta, kilttiä koiraa lopetetaan omistajansa suureksi suruksi, samalla kun vastuuttomien omistajien rotikat saavat terrorisoida naapurustoa vapaasti.

Miksei näitä resursseja voitaisi keskittää vaarallisiin koirayksilöihin, rodusta riippumatta?

Jos joku löytää virallisen tutkimuksen joka toteaa että yksittäisen koirarodun kieltäminen on tuonut huomattavaa hyötyä ja säästöä verrattuna kiellosta aiheutuneisiin resursseihin sekä kärsimykseen niin mielelläni kuulisin.

Saisiko alapeukkujen sijaan niitä tutkimuksia ja kunnollisia argumentteja?

Ja miettikää että oletteko valmiit siihen että sekarotuinen koiranne joka ehkä muistuttaa labbista tai bokseria viedään poliisin toimesta lopetettavaksi koska ette pysty todistamaan ettei siinä olisi tiettyä prosenttia pitbullia. Näin on käynyt naapurimaissa usealle kiltille koiralle.

No nyt puhut kyllä ihan omias :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kättä pidempää lenkeille mukaan. Jos kärsii oma koira, niin tulee kärsimään myös hyökkääjä.

Otan minäkin sitten mukaan kättä pidempää lenkille, jos puudeli käy kääpiöpinserityttöni kimppuun.

Kuule kun se puudeli irrottaa otteensa pikkasen helpommin. Ja taistelukoiran kanssa kohtaaminen on puolestaan "laaki ja vainaa ".

Kuvittele jos kääpiöpinseri purisi sua kasvoihin. Siinäpähän irrotat pikku koiran. Ei pikku koira aina tarkoita helppoa ja ensimmäiseksi koiraksi sopivaa rotua kokemattomalle kasvattajalle.

Alapeukuttajille kysymys, ettekö todellakaan tiedä millaisia koiria kääpiöpinserit ovat? Ne on alunperin vahtikoiriksi tarkoitettu, joten niillä on vahtimis- ja puolustusvietti tallessa. Iso koira pienessä kuvaa kääpiöpinseriä hyvin. Kääpiöpinseri pystyy hyppimään tiskipöydälle ja omaa voimat pienestä koosta huolimatta. Väärissä käsissä kääpiöpinseri on kuin huonosti koulutettu dobermanni.

Ihmiset on tyhmiä ja itsekkäitä. Miksi joku ottaa koiran, jolla on valtava puruvoima ja vaisto käydä kurkkuun eikä raajaan kiinni, kaupungin ihmisvilinään? Sama joku Kaukasian koira jolle kaupungissa on aivan liian paljon stimulaatioita. Husky tai ajokoira kerrostaloon yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kättä pidempää lenkeille mukaan. Jos kärsii oma koira, niin tulee kärsimään myös hyökkääjä.

Otan minäkin sitten mukaan kättä pidempää lenkille, jos puudeli käy kääpiöpinserityttöni kimppuun.

Kuule kun se puudeli irrottaa otteensa pikkasen helpommin. Ja taistelukoiran kanssa kohtaaminen on puolestaan "laaki ja vainaa ".

Kuvittele jos kääpiöpinseri purisi sua kasvoihin. Siinäpähän irrotat pikku koiran. Ei pikku koira aina tarkoita helppoa ja ensimmäiseksi koiraksi sopivaa rotua kokemattomalle kasvattajalle.

Alapeukuttajille kysymys, ettekö todellakaan tiedä millaisia koiria kääpiöpinserit ovat? Ne on alunperin vahtikoiriksi tarkoitettu, joten niillä on vahtimis- ja puolustusvietti tallessa. Iso koira pienessä kuvaa kääpiöpinseriä hyvin. Kääpiöpinseri pystyy hyppimään tiskipöydälle ja omaa voimat pienestä koosta huolimatta. Väärissä käsissä kääpiöpinseri on kuin huonosti koulutettu dobermanni.

Käsi sydämelle kumman hyökkäyksen ottaisit omalle kohdalle sitten mielummin? Dobermanni on vaistoiltaan ihan erilainen. Sen ei pitäisi hyökätä, jos ihminen pysyy paikoillaan. Se vartio ja pitää varkaat paikoillaan vaikka hamaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kättä pidempää lenkeille mukaan. Jos kärsii oma koira, niin tulee kärsimään myös hyökkääjä.

Otan minäkin sitten mukaan kättä pidempää lenkille, jos puudeli käy kääpiöpinserityttöni kimppuun.

Kuule kun se puudeli irrottaa otteensa pikkasen helpommin. Ja taistelukoiran kanssa kohtaaminen on puolestaan "laaki ja vainaa ".

Kuvittele jos kääpiöpinseri purisi sua kasvoihin. Siinäpähän irrotat pikku koiran. Ei pikku koira aina tarkoita helppoa ja ensimmäiseksi koiraksi sopivaa rotua kokemattomalle kasvattajalle.

Alapeukuttajille kysymys, ettekö todellakaan tiedä millaisia koiria kääpiöpinserit ovat? Ne on alunperin vahtikoiriksi tarkoitettu, joten niillä on vahtimis- ja puolustusvietti tallessa. Iso koira pienessä kuvaa kääpiöpinseriä hyvin. Kääpiöpinseri pystyy hyppimään tiskipöydälle ja omaa voimat pienestä koosta huolimatta. Väärissä käsissä kääpiöpinseri on kuin huonosti koulutettu dobermanni.

Mutta pieni koira on kooltaan pieni ja kevyt joka helpottaa monessa suhteessa koiran saamista aisoihin. Jos nyt vertaat metrin korkuisen koiran ja kääpiöpinserin hyökkäystä esim. ihmistä kohti niin ihmisen saavutettavuus on erilainen. Metrinen puree vaikka kallon halki seisovalta mieheltä, mutta kääpiöpinseri ei yletä, eikä kallo sen suuhun mahtuisikaan. 80 -kiloista koiraa on hankalampi omin voimin alkaa tökkimään pois, mutta kymppikiloinen tai alle singahtaa jo pienemmillä voimilla kauemmas. Ison koiran suuhun mahtuu enemmän purtavaa kuin pienen koiran suuhun jne. Pienestä koirasta voi saada niskaotteen ja riiputtaa sitä ilmassa samaan aikaan kun se riehuu pois hulluuttaan, mutta 80 -kiloista ei monikaan jaksa riiputella. Painolla ja koolla on iso merkitys.

Tuli mieleen tästä ketjusta kaksi tapausta, jotka olivat entisessä kotikaupungissani. Yhdellä naapurillani oli kaksi dobermannia, jotka räköttivät hulluina kaikki ohikulkijat, olivat 24/7 pihalla aika heikon oloisessa aitauksessa, mutta pari kertaa näin ne lenkillä. Silloinkin räköttivät hulluina ja kiskoivat joka suuntiin vauhkoina. Aika vaarallisia mielestäni, koska tuon pihan ohi kulki monia pieniä koululaisia, onneksi eivät koskaan päässeet aitauksesta ulos.

Sitten kerrostalossa, jossa kaverini asui, oli aivan sekopäinen saksanpaimenkoira. Sitä pelkäsi koko talo. Aina sai pelätä, jos hissi oli liikkeellä, että onko se siellä vastassa. Jos oli, hyvä ettei naamaansa menettänyt, kun omistaja ei ymmärtänyt pitää sitä tiukassa hihnassa, eikä ehitnyt reagoida kun se oli jo sentin päässä naamasta leuat louskuen. Näin itse asiassa törmäsin koiraan ensimmäisen kerran, kun en osannut varoa ja seisoa kauempana hissin ovista. Koira siis sekosi aina, kun näki jonkun. Omistaja oli lihava, pahasuinen, huonokäytöksinen tatuoitu wt-nainen.

Aika monella omistajalla ei ilmeisesti ole tiedossa, että kyllä se hyvin koulutettu koirakin puolustaa tarvittaessa omistajaansa ihan ilman, että sitä on yllytetty käyttäytymään tuntemattomia kohtaan puolustavasti. Osa näyttää luulevan, että koiran pitää uhoilla muille ollakseen itse uskottava henkilö ja että muut nyt varmasti näkevät, että koirassa on tarvittaessa potentiaalia. Eli vaikka hillitsee koiran puolustavaa käyttäytymistä normaalitilanteissa niin ei ole sitä vaaraa, että se jättäisi puolustamatta tositilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tästä ketjusta kaksi tapausta, jotka olivat entisessä kotikaupungissani. Yhdellä naapurillani oli kaksi dobermannia, jotka räköttivät hulluina kaikki ohikulkijat, olivat 24/7 pihalla aika heikon oloisessa aitauksessa, mutta pari kertaa näin ne lenkillä. Silloinkin räköttivät hulluina ja kiskoivat joka suuntiin vauhkoina. Aika vaarallisia mielestäni, koska tuon pihan ohi kulki monia pieniä koululaisia, onneksi eivät koskaan päässeet aitauksesta ulos.

Sitten kerrostalossa, jossa kaverini asui, oli aivan sekopäinen saksanpaimenkoira. Sitä pelkäsi koko talo. Aina sai pelätä, jos hissi oli liikkeellä, että onko se siellä vastassa. Jos oli, hyvä ettei naamaansa menettänyt, kun omistaja ei ymmärtänyt pitää sitä tiukassa hihnassa, eikä ehitnyt reagoida kun se oli jo sentin päässä naamasta leuat louskuen. Näin itse asiassa törmäsin koiraan ensimmäisen kerran, kun en osannut varoa ja seisoa kauempana hissin ovista. Koira siis sekosi aina, kun näki jonkun. Omistaja oli lihava, pahasuinen, huonokäytöksinen tatuoitu wt-nainen.

Hyvällä omistajalla saksanpaimenkoira on aivan ihana rotu. Ei saksanpaimenkoira ole mikään tappajakoira eikä sillä ole aikeena tappaa ihmisiä tai muita koiria. Saksanpaimenkoira on kyllä hyvä vartioimaan. Minun vanhemmillani oli kaksi saksanpaimenkoiraa kun olin pieni. Olin vaunuissa ja nämä saksanpaimenkoirat kuulemma aina suojelivat minua. :)

Mutta tosiaan, saksanpaimenkoiraa ei voi verrata millään tavalla tappajarotuihin. Se ei ole mikään tappajarotu missään nimessä, mutta sekin vaatii oikeanlaisen omistajan.