Nainen, vastaa suoraan: haluaisitko, että miehesi pystyisi suojelemaan sinua fyysisesti tarpeen vaatiessa?
Niin. Jos vaikka toksisesti maskuliininen miesoletettu kävelee kadulla vastaan ja käy ahdistelemaan sinua/ sinuun käsiksi, niin haluatko että mukana oleva miehesi pystyisi rajoittamaan hyökkääjän toimintaa fyysisesti ja pelastamaan sinut tämän kynsistä? Vai riittääkö sinulle, että hän ei tee tilanteessa mitään, edes verbaalisesti?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haluan, että kykenee suojelemaan. Kuitenkin nyrkkejä enemmän toivoisin, että osaa uhkaavissa tilanteissa selvitä puhumalla. Hiljaista hissukkaa pahempi on se joka turhaan lähtee haastamaan riitaa ja provoamaan ahdistelijaa.
Pyrin minäkin suojelemaan miestäni.
Sitten ne Ranet pieksee sivistyneen miehesi ihan vaan näyttääkseen sinulle millainen nynny se miehesi on ja millaisia tosimiehiä itse ovat. Vaikka samassa tilanteessa naiseton mies voisi päästäkin tappeluitta kun Ranejoukon ei tartte esittää kellekään naiselle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Tyhmä kysymys.
Ei nyt välttämättä tyhmä kysymyskään. Jotkut miehethän jäätyvät tällaisissa tilanteissa, mutta se paljastuu naiselle usein vasta tosipaikassa. Onko kellään kokemuksia sellaisista miehistä? Kaverini mies oli tällainen, mutta voi veljet että selityksiä piisasi jälkeenpäin. Ei kuulemma halunnut "syytettä" pahoinpitelystä, vaan siksi "tarkkaili" tilannetta taustalla ja nainen joutui selviämään ahdistelijasta omin nokkinensa. Kenties mies uskoi tämän itse, mutta kukaan muu ei.
No kyllähän noita jäätyjiä on aina jossain. Ei se ole mikään väärä reaktio kun ollaan uudessa traumaattisessa tilanteessa. Voin hyvin kuvitella, että itse jäätyisin jos vastapuolella olisi vaikka veitsi apunaan. Toki haluaisin uskoa, että auttaisin rakkaitani aina.
Yksi tarina on sellainen, että kaksi naista tappeli keskenään. Ja toinen oli alakynnessä, joten hänen miehensä oli menossa väliin. Ja sitten tämän toisen tappelevan naisen oma mies ilmoitti, että väliin ei olla menossa ja mies saa itse turpaansa jos yrittää mennä. Jäi sitten katselemaan vierestä löylytyksen loppuun. Kuvitteleppa nyt mitä itse tekisit tuollaisessa tilanteessa? En usko että itse katselisin sivusta mutta jos se veitsi vilahtaisi niin hetki pitäisi miettiä mitäs nyt (leikitään ettei poliisia ole mahdollista saada ja muita ihmisiä ei ole lähistöllä).
Vierailija kirjoitti:
No, olettaisin että jotain tekee jos joku ihan fyysisesti käy kimppuun, mutta en mitään tappelua. Siinähän voisi käydä todella huonosti.
???
Puheellako tämmöisen tilanteen voi selvittää? Kai ymmärrät, että "tappelu" on ainoa keino.
Vai miksi luulet, että poliisilla on pamppu, pippuri, pistooli, etälamautin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 160-senttisenä naisena Lontoossa liikkeellä 194-senttisen miehen kanssa. Hän pelkäsi, että joku hyökkää meidän kimppuumme kadulla.
Minä en pelännyt.
En oikein usko, että hänestä olisi ollut suojelemaan minua.
Miehesi oli realisti. Lontoo voi olla vaarallinen yöaikaan ja 194-senttinen mies tietää, että puukko lapaluiden välissä ei ole hyvä asia. Sinä lienet taas kasvanut pumpulissa, jolla ei ole kokemusta katuväkivallasta, joten oletit tietysti että joka paikassa voi kävellä ilman pelkoa.
Pelko on suojamekanismi, joka pitää myös hengissä, koska se varoittaa etukäteen.
Eihän tuossa sanottu, että he olivat liikkeellä yöaikaan. En minäkään pelännyt Lontoossa liikkuessa, mutta en kulkenut ulkona pimeällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Tyhmä kysymys.
Ei nyt välttämättä tyhmä kysymyskään. Jotkut miehethän jäätyvät tällaisissa tilanteissa, mutta se paljastuu naiselle usein vasta tosipaikassa. Onko kellään kokemuksia sellaisista miehistä? Kaverini mies oli tällainen, mutta voi veljet että selityksiä piisasi jälkeenpäin. Ei kuulemma halunnut "syytettä" pahoinpitelystä, vaan siksi "tarkkaili" tilannetta taustalla ja nainen joutui selviämään ahdistelijasta omin nokkinensa. Kenties mies uskoi tämän itse, mutta kukaan muu ei.
No kyllähän noita jäätyjiä on aina jossain. Ei se ole mikään väärä reaktio kun ollaan uudessa traumaattisessa tilanteessa. Voin hyvin kuvitella, että itse jäätyisin jos vastapuolella olisi vaikka veitsi apunaan. Toki haluaisin uskoa, että auttaisin rakkaitani aina.
Yksi tarina on sellainen, että kaksi naista tappeli keskenään. Ja toinen oli alakynnessä, joten hänen miehensä oli menossa väliin. Ja sitten tämän toisen tappelevan naisen oma mies ilmoitti, että väliin ei olla menossa ja mies saa itse turpaansa jos yrittää mennä. Jäi sitten katselemaan vierestä löylytyksen loppuun. Kuvitteleppa nyt mitä itse tekisit tuollaisessa tilanteessa? En usko että itse katselisin sivusta mutta jos se veitsi vilahtaisi niin hetki pitäisi miettiä mitäs nyt (leikitään ettei poliisia ole mahdollista saada ja muita ihmisiä ei ole lähistöllä).
Nämä on todella pahoja tilanteita kyllä. Jos et tee mitään, toinen hakataan ja nöyryytetään. Jos teet jotakin, saatat saada puukon kylkeen joltakin kriminaalilta, jolla ei ole mitään menetettävää. Tai sitten et. Järkevintä on yrittää ennakoida ja väistää sekopäitä niin paljon kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Tyhmä kysymys.
Ei nyt välttämättä tyhmä kysymyskään. Jotkut miehethän jäätyvät tällaisissa tilanteissa, mutta se paljastuu naiselle usein vasta tosipaikassa. Onko kellään kokemuksia sellaisista miehistä? Kaverini mies oli tällainen, mutta voi veljet että selityksiä piisasi jälkeenpäin. Ei kuulemma halunnut "syytettä" pahoinpitelystä, vaan siksi "tarkkaili" tilannetta taustalla ja nainen joutui selviämään ahdistelijasta omin nokkinensa. Kenties mies uskoi tämän itse, mutta kukaan muu ei.
Jäätyvät, mutta se suhde oli sitten siinä, kun totuus "miehestä" paljastuu.
Uskoisitko, että niitä jäätyjiä on miehistä aika hemmetin iso prosentti?
Tietenkin on, mutta koska puolustamista vaativat tilanteetkin ovat harvassa kykenevät nämä "miehet" huijaamaan naisiaan mahdollisesti jopa ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 160-senttisenä naisena Lontoossa liikkeellä 194-senttisen miehen kanssa. Hän pelkäsi, että joku hyökkää meidän kimppuumme kadulla.
Minä en pelännyt.
En oikein usko, että hänestä olisi ollut suojelemaan minua.
Miehesi oli realisti. Lontoo voi olla vaarallinen yöaikaan ja 194-senttinen mies tietää, että puukko lapaluiden välissä ei ole hyvä asia. Sinä lienet taas kasvanut pumpulissa, jolla ei ole kokemusta katuväkivallasta, joten oletit tietysti että joka paikassa voi kävellä ilman pelkoa.
Pelko on suojamekanismi, joka pitää myös hengissä, koska se varoittaa etukäteen.
Eihän tuossa sanottu, että he olivat liikkeellä yöaikaan. En minäkään pelännyt Lontoossa liikkuessa, mutta en kulkenut ulkona pimeällä.
Lontoossa on sellaisia paska-alueita, että en mielelläni liiku niissä päivälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 160-senttisenä naisena Lontoossa liikkeellä 194-senttisen miehen kanssa. Hän pelkäsi, että joku hyökkää meidän kimppuumme kadulla.
Minä en pelännyt.
En oikein usko, että hänestä olisi ollut suojelemaan minua.
Miehesi oli realisti. Lontoo voi olla vaarallinen yöaikaan ja 194-senttinen mies tietää, että puukko lapaluiden välissä ei ole hyvä asia. Sinä lienet taas kasvanut pumpulissa, jolla ei ole kokemusta katuväkivallasta, joten oletit tietysti että joka paikassa voi kävellä ilman pelkoa.
Pelko on suojamekanismi, joka pitää myös hengissä, koska se varoittaa etukäteen.
Asuin vuosia Lontoossa, mutta en muuttunut säikyksi mieheksi. Tiesin, minne mennä ja milloin mennä - kuten muutenkin.
t. edellisen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haluan, että kykenee suojelemaan. Kuitenkin nyrkkejä enemmän toivoisin, että osaa uhkaavissa tilanteissa selvitä puhumalla. Hiljaista hissukkaa pahempi on se joka turhaan lähtee haastamaan riitaa ja provoamaan ahdistelijaa.
Pyrin minäkin suojelemaan miestäni.
Sitten ne Ranet pieksee sivistyneen miehesi ihan vaan näyttääkseen sinulle millainen nynny se miehesi on ja millaisia tosimiehiä itse ovat. Vaikka samassa tilanteessa naiseton mies voisi päästäkin tappeluitta kun Ranejoukon ei tartte esittää kellekään naiselle mitään.
Olen tuon kommentin kirjoittaja ja oma mieheni on joutunut tappelemaan mun takia eikä pelkää sitä. Mutta arvostan, että yritti ensin saada häirikön lähtemään pelkällä puheella ja rauhoitella tilannetta samalla kun piti mua takanaan turvassa. Jos se puhe ei tehoa ja vastapuoli haluaa tapella niin sitten on pakko. Mutta se turha provoaminen, haukkuminen ja testaaminen ovat varmoja nyrkkitappeluun päätymisiä.
Toivon, että kuka tahansa seurassani oleva henkilö puolustaa minua ja yhdessä kanssani pistää vastaan, mikäli joudun fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin 160-senttisenä naisena Lontoossa liikkeellä 194-senttisen miehen kanssa. Hän pelkäsi, että joku hyökkää meidän kimppuumme kadulla.
Minä en pelännyt.
En oikein usko, että hänestä olisi ollut suojelemaan minua.
Sinulla oli 194-senttinen jätti turvana. Hänen olisi pahan paikan tullen pitänyt turvautua 160-senttisen tukeen.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että kuka tahansa seurassani oleva henkilö puolustaa minua ja yhdessä kanssani pistää vastaan, mikäli joudun fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.
Arvaas miltä tuntuu kun sinut piestään ja "kaverisi" eivät tee mitään, vaan katsovat paskat housussa vieressä? Varsinkin kun itse olisit ollut valmis puolustamaan heitä vastaavassa tilanteessa? Kokemusta on, eikä se itsetuntoa nostata. Onhan noita videoitakin netti pullollaan, jossa yhtä hakataan ja sen kaverit ovat jäätyneinä taustalla eivätkä uskalla edes yrittää auttaa.
Taasko sä ap jankkaat tätä samaa? Oletko sä joku salimarkku?Ne ovat aika tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Taasko sä ap jankkaat tätä samaa? Oletko sä joku salimarkku?Ne ovat aika tyhmiä.
Jos minä olen salimarkku, niin sinä olet selvästi se pelkuri, jota aiheen käsittely raivostuttaa?
Kyllä. En sillä tavalla että lähtisi turhaan tappelemaan, mutta oikeasti tarpeen vaatiessa puolustaisi. Olen itse hento ja pieni sinkkunainen, elämäni mieleen painuvimpia tapahtumia oli kun juopunut mies seurasi minua pitkin katuja ja yritti väkisin änkeä autooni sisälle. Tuntematon herrasmies tuli paikalle eikä hänen tarvinnut tehdä muuta kuin asettua minun ja tenttunenän väliin tuima ilme naamalla ja käskeä juoppoa jättämään minut rauhaan. Ahdistelija nöyrtyi heti ja häipyi. En tajua mikä alkukantainen ihastus vieläkin väräjää rinnassa kun mietin tuota tuntematonta pelastajaa.
Periaatteessa kyllä. Mieheni on moninkertainen judon sm-kultamitalisti, sekä harrastanut myös nyrkkeilyä nuorena, joten uskon että hän pystyisi puolustumaan ainakin kohtuullisesti minua. Väkivaltainen hän ei ole koskaan ollut.
Olen samaa mieltä kuin joku aiempi kommentoija, eli olettaisin mieheni "taistelevan rinnallani". Niin tekisin minäkin jos joku kävisi mieheni kimppuun. En yhtään kestä sellaista ajatusta, että olisin jotenkin mieheni omaisuutta, jota hänen täytyy fyysisesti vahvempana suojella ja jonka kunniaa pitää puolustaa. Huh, ei yhtään mun juttu ei onneksi miehenikään. En myöskään haluaisi että mieheni mitenkään uhrautuu puolestani: esimerkkinä jos joku idiootti vaikka läpsäisi minua takapuolelle ja sanoisi jotain tyhmää, en missään nimessä haluaisi että mieheni alkaa "puolustaa minua ja kunniaani" ja haastaa riitaa tämän taunon kanssa, koska tilanne saattaisi käydä miehelleni vaaralliseksi. Joko hoitaisin tilanteen itse sanallisesti tai jos arvioisin että se voi provosoida tekijää väkivaltaiseen käytökseen, poistuisimme vain paikalta.
Miehesi oli realisti. Lontoo voi olla vaarallinen yöaikaan ja 194-senttinen mies tietää, että puukko lapaluiden välissä ei ole hyvä asia. Sinä lienet taas kasvanut pumpulissa, jolla ei ole kokemusta katuväkivallasta, joten oletit tietysti että joka paikassa voi kävellä ilman pelkoa.
Pelko on suojamekanismi, joka pitää myös hengissä, koska se varoittaa etukäteen.