Lue keskustelun säännöt.
Muita "elämään pettyneitä"?
19.07.2018 |
Elämässä ei ole muuta kuin työ, kaupassa käynti, siivoaminen ja väsymys.
Enpä olisi teininä (tai opiskellessa yliopistossa) kuvitellut, että elämä on tälläistä. Aamulla herää töihin, vääntää 8h väkisin asiakaspalveluhymyn, pääsee klo 17-20 kotiin ja sitten on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Välillä ruokakauppaan hampaat irvessä, koska nälkä on kumminkin joka päivä kun pääset töistä. Kotiin kun pääsee, tekee ruokaa ja kun on siivonnut keittiön, ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja kerätä voimia että selviytyy seuraavasta työpäivästä. Viikonloppuisin lauantai menee nukkumiseen ja sunnuntaina voi hieman olla energiaa tehdä jotain, mutta viimeistään iltapäivällä alkaa ahdistaa että huomenna se sama rumba alkaa taas alusta.
"Nuorena" (olen 29v) kuvittelin, että on hienoa kun valmistuu ja pääsee töihin tienaamaan omat rahat ja saa ostaa mitä haluaa. Jepjep, 1800€/kk saan käteen ja niin väsynyt olen etten edes jaksa lähteä shoppailemaan. Mitä sitten kun tulee lapsia? Ja ne pitää viedä tarhaan ja hakea sieltä töiden jälkeen + niiden kiukuttelut ym. Miten ihmiset jaksavat? Onko minussa jotain vikaa kun en jaksaisi edes omaa arkeani pyörittää? Pakko se silti on ja jotenkin tässä ollaan jo muutaman vuoden valmistuneena ja töissä oltu. Mutta tälläkin hetkellä stressaa esim. pesemättömät ikkunat.
Kukaan ei koskaan kertonut, että elämä onkin tälläistä. Ajattelin, että kun olen hommannut asunnon, miehen, lemmikin ja vakituisen työpaikan (ja lapsia), olisin onnellinen. Voisin vain käydä töissä ja iltaisin ja viikonloppuisin touhuta mitä haluaisin. Ei tarvitsisi enää tehdä koulutehtäviä ja lukea tentteihin tai stressata niistä. Nyt iltaisin vain väsyttää, mitään ei huvita tehdä ja luottokorttivelkaakin on, enkä edes pidä työstäni. Välillä jopa ahdistaa mennä sinne ja välillä jopa suorastaan inhoan sitä.
Kommentit (110)
Mua auttoi alan vaihto. Palkka laski samalla, ja varman duunin tilalle tuli melkoinen epävarmuus toimeentulosta. Mutta hetkeäkään en kadu! Niin kauan tätä teen, kun rahkeet riittää. Tuntuu, että lopulta on sisältöä ja järkeä elämässä, kun työssä voi oikeasti käyttää omia vahvuuksia, ja pystyy kehittymään. Enhän silloin 18v, kun uravalintaa tein, tuntenut vielä itseäni. Tsempit ap sulle. Toivon että löydät oman jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä miettinytkin silloin tällöin alan vaihtoa. Aina kuitenkin se kaatuu siihen ettei ole varaa opiskella. En saa opintotukea, asumistukea (mies tienaa) enkä aikuiskoulutustukea. Opintolainaakin jäljellä vielä 7000€ eikä oikein säästöjä. :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kuuostaa tavallaan tutulle. Minä koin asiat nin muutama vuosi sitten, kun olin aiemmassa, ei niin minulle sopivassa työssä alalla joka ei minulle soveltunut lainkaan. Työpäivät olivat jatkuvaa epämukavuusalueellani oloa eli myyjän hommia. Ei sopinut minulle lainkaan. Joka työpivän jälkeen tuntui ettei mitään jaksa muuta kuin maata sohvalla ja itketti seuraava työpäivä.
Myyntityö vaikuttaa sopivan harvalle. Olen tehnyt kohta 10 vuotta myyntityötä avainasiakaspäällikkönä kovalla palkalla, mutta en jaksaisi enää.
En jaksa jatkuvaa valitusta ja tylytystä. Aina pitäisi olla hyvällä tuulella, olen onneksi kehittänyt myyntiroolin eli teflonmaisen pinnan kun olen asiakkaiden kanssa tekemisissä. Näin mikään sanominen ei mene ihon alle ja osaan luoda asiakkaalle hyvän fiiliksen.
Oikeasti vihaan suurta osaa asiakkaista ja heidän tapaamisensa on yleensä pakko pullaa. Moni vetää ostajan roolia ja ajattelee tylytyksen antavan heille henkisen yliotteen, todellisuudessa tuo yliote on vain heidän päässään.
Ymmärrän sinua ap hyvin. Joku filosofi sanoi, en muista nimeä, että elämä on kokemuksen arvoinen pettymys.
Joitakin lohduttaa ajatus, että ei ole yksin asian kanssa ja vakuutan ,että et ole. Olet 29v ja voi olla myös lievää 30-kriisiäkin? Itselläni ei ollut 30-kriisiä, mutta 40-kriisi alkoi jo 36-vuotiaana ja jatkuu vain..
Vierailija kirjoitti:
Tein aikaisemmin maataloustöitä, toimin lomittajana. Työaika suunilleen klo 5.00-10.00. Kotiin syömään ja muutapa en jaksanut tehdäkään kun syömisen jälkeen makoilla ja kerätä voimia.
Töihin takaisin klo 15.00-20.00. Yleensä venyi klo 21.00 saakka tai enemmänkin. Sitten kotiin, syömään, suihkuun ja samantien nukkumaan. Aamulla samaa paska alkoi uudelleen.
Ainoaa omaa vapaata aikaa oli tuo aamutyön jälkeen, olin kotona noin 10.30. Ja monesti aamulla työt saattoi venyä pitempäänkin, eli saatoin päästä vaikka vasta 11.00 pois.
Ihan hirveää hommaa :( Lopulta tuli burn outti ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Lopetin työt ja nyt mietin mitähän elämällä tekisi. Rikoin myös selkäni ja selkävaivat tulevat olemaan minulla todennäköisesti elinikäisiä.
Kannattiko uhrata elämänsä tälläiseen rääkkiin.. No ei.
Ihan hirveät työajat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestä ap:lla asiat aika hyvin. Ehkä elämä ei ole "kivaa", ei ole monella mullakaan, täytyykö olla? Mutta ap:n (oletuksena) älyllä ja omistautumisella, koska koulutuskin, siitä voi halutessa tehdä sellaista. Täällä on tullut monta hyvää pointtia, kuinka sitä kehittää.
Itselläni kirjaimellisesti paskainen ja raskas työ sekä pieni palkka, mutta olen löytänyt oman porkkanani siitä, että matkustan vuodessa paristi tai kolmesti lomalle, yksin, joten aina on se pieni ilo mitä kokoajan odottaa. Ja matkustus sitten itsessään avartaa, viisauttaa ja voimauttaa jotta jaksaa taas odottaa seuraavaan.
Omasta mielestä suurin syy palkkatyöläisillä jaksamattomuuteen ja ahdistukseen SUOMESSA löytyvät siitä, että unohdetaan kuinka hyvin meillä täällä oikeasti menee. Kuinka hyvien tukiverkkojen varassa saamme elää.
Ja ratkaisu tähän kulminoituu taas matkustukseen, mutta ei sellaiseen all inclusive, länkkärit ja resort. Vaan kaukomaissa nähdessä ihmisten nälänhätää ja köyhyyttä, oman elämänlaadun arvostus kummasti kasvaa ja jaksaa taas hymyillen muistaa missä sitä asuu.
Joku sanoo, että ei ole aikaa ei ole rahaa... Puhun nyt palkkatyöläisistä joilla oletettavasti on tessin määräämät vuosilomat. Maailaa nähneenä voin myös sanoa, että matkustaa pystyy halvalla. Hyvin halvalla. Miten? Ottakaa siitä itse selvää.
Nautin todella elämästäni koska näen vain positiivista, kaikessa. Mitä sitten joudunkaan tekemään tai kokemaan, töissä tai vapaalla. Mieli on kehitettävissä.
Voisinpa melkein kompata tuota matkailu pointtia. Elämästä jaksaa nauttia ilman huolia kun n avartanut näkemystään maailmalla. Peace and love
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samaistumaan ap:n tarinaan. Yksi ongelma alan vaihdossa on se, että valtio ei ollenkaan säätele työmarkkinoita. Tarkoitan tällä sitä, että esim koulutuspaikkoja on aivan liikaa/liian vähän. Farmasian koulutuspaikkoja vain lisätään nykyisin. Se johtaa työntekijöiden huonompaan kohteluun, koska on jonoksi asti muita hakijoita. Kela ym. inhimilliset työpaikat eivät työllistä kuin murto-osan. Moni ei myöskään mene sairaala-apteekkeihin koronarokotepakon ja sen haittojen vuoksi (tartuntatautilaki). Palkkoja ei tarvitse silloin korottaa ja lasku menee valtiolle, joka maksaa koulutuksen. Myös työntekijöiden laatu kärsii, kun ei niin motivoituneet pääsevät opiskelemaan alaa.
Itse vaihdoin opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Huomasin, että metsäalan ammattilaisia koulutetaan aivan liikaa. Valmistuminen ei onnistu, kun ei saa harjoittelupaikkaa. Suomessa on ainakin 5 AMK:ta ja 2 yliopistoa, jotka pukkaa pihalle metsäalan opiskelijoita. Laskin yhteen kaikkien koulujen sisäänottomäärät ja kerroin ne valmistumiseen vievillä vuosilla, koska oletuksena on, että kaikki hakevat harjoittelupaikkoja kesäksi. Kun huomioidaan vielä monimuoto-opiskelijat niin tarvitaan yhteensä 1500-1700 kpl kesätyöpaikkaa metsäalalta, että kaikki saa harjoittelupaikan. Voin sanoa, että UPM, Stora Ensot ja muut yritykset eivät vedä noin paljoa. Käytännössä opiskelija jää roikkumaan koulun kirjoille ja jää saamatta aikaisesta valmistumisesta saatavat opintolainan hyvitykset. Opiskelija siis velkaantuu, ei valmistu, ei saa hyvityksiä ja hukkaa vuosia elämästään. Sitten kun vihdoin pääsee ulos koulusta työelämään niin ei ole yhtään varaa neuvotella sitä palkkaansa. Metsäalan palkat ovat ihan pahnan pohjimmaisena. Helsingin sanomatkin kirjoitti, että ukrainalaisia pakolaisiakin riistetään metsäalalla. Oma käsitykseni metsäalasta on muuttunut täysin. Suosittelen vahvasti valitsemaan jonkin muun alan etenkin jos on vaihtamassa alaa.
Itse mietin olisiko pitänyt lähteä lukemaan insinööritieteitä. Olisi voinut opiskella Rakennus-, Kone- tai Sähköinsinööriksi. Onko muilla kokemuksia, että onko näilläkin aloilla harjoittelupaikat olleet ihan kiven alla? Onko huonoja puolia?
Mä olen itse ihan loppu. Lapsi 4 v, miehestä pitäisi päästä eroon (tehnyt itsestään alkoholistin vuosien aikana). Hoidan kaiken yksin, tekis mieli vaan itkeä ja odottaa että joku hoitaisi tuon miehen pois täältä. Energiat ei vaan riitä mihinkään. Pinna kireenä koko ajan. Kämppä kuin räjähdyksen jälkeen kun ei vaan jaksa.