Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan

Minä asuin aikoinaan solussa jossa kämppiksen kanssa oli yhteinen vessa ja yhteinen keittiö,  tuon olisi kestänyt ellei kämppis olisi toistuvasti käynyt ripulilla ja jättänyt pytyn pesemättä, kiva oli mennä vessaan kun pa""a haisi ja pytty oli roiskeissa... Lisäksi kämppis tykkäsi lähes palaneesta paahtoleivästä ja se haju tunki huoneeseeni.

Päästään viallisille kaikki on hieman hankalaa elämässä.

Pitäisikö olla ennemmin 6 huonetta keittiö kylppäri yhdistelmä sossun piikkiin katajanokalta

Vierailija kirjoitti:

Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.

Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.

Aikoinaan tyypillisessä soluasunnossa oli 3 soluhuonetta, yhteinen keittiö, vessa ja erillinen kylpyhuone. Kämppäkavereitten kanssa voi olla myös hyvät ja normaalit välit, joiden kanssa voi istua sen yhteisen keittiön pöydän ääressä. Naurettavaa käytöstä, jos joku yrittää vain nopeasti puikahtaa omaan soluhuoneeseen. 

Soluasumista auttaa myös se että ihmisillä on samanlaiset siisteyskäsitykset mm. tiskaamisen, roskien viemisen ja lattian kuivaamisen suhteen suihkussa käynnin jälkeen.

Ei ne ole nöyryyttäviä opiskelijoille.

Omana opiskeluaikana asuin alkuun solussa. Meitä oli 3 ja meillä oli itse asiassa tosi hauskaakin. Yhteisten tilojen siivousvuorot hoituivat ongelmitta ja monesti istuttiin yhdessä rupattelemassa ja nauramassa. Joskus käytiin kaupungilla anniskelupaikoissa, mutta mitään bilettäjiä meistä ei ollut kukaan. Toisesta solukaverista tuli myöhemmin poikamme kummi.

Muutin solusta pois, kun saimme silloisen poikakaverin, nykyisen mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen opiskelijakaksion.

Omista lapsista tytär ei olisi voinut soluun mennä, koska hänellä oli/on koira. Alkuun sai opiskelijayksiön, myöhemmin muutti yksiöön vapailta markkinoilta. Poika oli aluksi huonekaverin kanssa ahtaasti, ja se oli varsin kamalaa koska kaveri oli aika synkkämielinen ja kerran niin sekaisin, ettei laskenut poikaamme ulos huoneesta moneen tuntiin ja räpläsi veistä. Sitten oli soluasumista ja lopulta hommasimme yksiön vapailta markkinoilta.

Vierailija kirjoitti:

Poika oli aluksi huonekaverin kanssa ahtaasti, ja se oli varsin kamalaa koska kaveri oli aika synkkämielinen ja kerran niin sekaisin, ettei laskenut poikaamme ulos huoneesta moneen tuntiin ja räpläsi veistä. Sitten oli soluasumista ja lopulta hommasimme yksiön vapailta markkinoilta.

No jopas. Kai teitte hyypiöstä ilmoituksen vähintäänkin asuntosäätiölle tai asuntolan johdolle ellei jopa virkavallalle. Nistit ja/tai pahasti mt-ongelmaiset ja psykoottiset tapaukset eivät kuulu opiskelijasoluihin.

"Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä."

Miten niin eivät sopisi suomalaiseen kulttuuriin. Mikä muka tekee meistä niin poikkeuksellisia ja poikkeavia ettei solussa asustelu onnistuisi? Kimppakämppiä on ollut kautta maailman sivu ja olen asunut sellaisessa itsekin kuten hyvin monet muutkin, omia opiskelijakavereita myöten. Rauhasta ja yksityisyydestä saa nauttia omassa huoneessaan, ei kämppis ala väkisin änkemään sinne. Kahden hengen solussa saa usein olla viikonloput yksin, kun asuintoveri lähtee kotipaikkakunnalleen. 

Siellä voi olla kamikaze.

Olen asunut soluasunnossa, jossa oli 200e vuokra. Tuntui luksukselta, kun rahaa jäi niin paljon omaan käyttöön.

Nyt asun Helsingissä 800e yksiössä ja rahasta on tiukkaa.

Ei soluu ole mikään pakko mennä. Muuta vaikka kartanoon keskenäsi, oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin opiskeluaikana vuosituhannen vaihteessa kaksi vuotta asuntolassa, jossa yhdessä "asunnossa" oli 14 ihmistä, 7 huonetta, 2 vessaa, 2 suihkua, pieni keittiö ja pieni oleskelutila. Mun huonekaveri oli suurimman osan ajasta poikakaverinsa luona, joten omassa huoneessa sain olla rauhassa. Yhteisissä tiloissa oli aina porukkaa. Tehtiin yhdessä ruokaa, katottiin telkkaria, pelattiin kortti ja välillä vähän biletettiin. Aina halutessaan sai seuraa myös lenkille tai leffaan tai jos tarvitsi apua jossain tai vaikka vaatteita lainaksi. Kivat muistot ja muutama kaveri noilta vuosilta jäi. Introvertti olen, mutta en pelkää ihmisiä.

Introvertti minäkin, en pelkää ihmisiä, mutten vaan jaksaisi henkisesti olla koko ajan jonkun kanssa.

Luulen että solut sopivat parhaiten parikymppisille, jotka tykkäävät bilettää ja vain välillä opiskella, ja joilla ei ole perhettä muualla.

Älä marise ja ole kiitollinen että saat ilmaisen koulutuksen, päälle opintorahan ja valtio vielä rakentaa asuntoja. Jos nöyryyttää niin hae vapailta tai mene jonkun mummon alivuokralaiseksi ultranöyryytettäväksi.

Kömppis on kämppis eikä teillä tarvitse "klikata". Sovitte siivousasiat ja vastaavat. Voit möllöttää huoneessasi ihan vapaasti, ei tarvitse olla sosiaalinen.

No onhan se soluasuminen aika ikävää, itse olen asunut aina yksiössä eikä koskaan ole tarvinnut jakaa asuntoaan vieraan kanssa. Ajatuskin siitä että joku toinen käy samalla pytyllä kakalla ja joudut menemään istumaan siihen kakan hajuun. Tai vierasta pissiä reunuksella ja istut siihen. Hyh hyh.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se soluasuminen aika ikävää, itse olen asunut aina yksiössä eikä koskaan ole tarvinnut jakaa asuntoaan vieraan kanssa. Ajatuskin siitä että joku toinen käy samalla pytyllä kakalla ja joudut menemään istumaan siihen kakan hajuun. Tai vierasta pissiä reunuksella ja istut siihen. Hyh hyh.

Miten pystyt käymään yleisissä vessoissa esimerkiksi kauppakeskuksissa tai kirjastossa? Vai pidätätkö kotiin saakka kintut ristissä ja iso kupla otsassa.

Omalle lapselle on onneksi säästettynä rahaa niin paljon, että hänen ei tarvitse arvuutella millaisen superkulttuurin edustajan saa kämppikseksi, vaan voi asua halutessaan vaikka Kampissa kaksiossa opiskeluaikansa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niissä soluasunnoissa haluaa olla ihan omissa oloissaan. 

Mutta mitäköhän luulisit, kummat ovat kalliimpia rakentaa ja ylläpitää, soluasunnot vai yksiöt kaikille oppiahjosi opiskelijoille? Onpa joo todella nöyryyttävää ja kyykytystä tarjota halpaa asumista, sitähän opiskelija-asunnot ovat. Kyllä vapaille markkinoillekin saa mennä asumaan ihan vapaasti omaan yksiöön.

Yksiöstä voi pyytää korkeamman vuokran kuin solusta eli ei niitä yksiöitä tappiolla tarvitse rakentaa/vuokrata. Soluasuntoja on usein tyhjillään kun ne ei kelpaa, jopa Helsingissä on soluja koko ajan vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.

Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.

No miten teet ruokaa kun kaikki paikat keittiössä on täynnä kämppisten tavaroita ettei sinne mahdu? Eikä tiskaamaankaan pääse kun tiskiallas on aina täynnä kämppisten viikon vanhoja tiskejä. Ja tietysti myös tiskikaappi on täynnä tavaraa ettei siellä voi mitään kuivattaa jos joskus sattuu saamaan sauman tiskata. Kämppisten ja vuokranantajan mukaan sille ei voi mitään, ja on vain hyväksyttävä että heillä on lupa elää elämää omalla tavallaan.

Valtio tukee nykyään soluasuntojen saneerausta yksiöiksi, mutta ehtona valtiontuelle on se että soluasuntojen käyttöaste on tarpeeksi alhainen. Se on johtanut siihen että opiskelija-asuntosäätiöt pitävät tiukasti kiinni siitä että soluasuminen olisi mahdollisimman ikävää jotta asukkaat muuttaisivat niistä äkkiä pois ja saataisiin valtiontuki remontille.