Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan

Vierailija
19.07.2018 |

Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.

Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?

Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.

Kommentit (473)

Vierailija
141/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän soluun mikään pakko ole muuttaa tai ylipäätäänkään mihinkään opiskelijakylään. Vapailta markkinoilta voi myös vuokrata asunnon.

Vierailija
142/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.

Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.

Olen eri, mutta asuin kahden hengen huoneessa 1989-1992. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.

Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.

Olen eri, mutta asuin kahden hengen huoneessa 1989-1992. 

Kauppiksella oli ainakin 80-luvulla asuntola Ruusulankadulla, jossa oli 2 hengen huoneita ja vessat ja keittiö käytävällä. Onhan solo tuohon nähden huikeasti parempi.

Toinen eri

Vierailija
144/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!

Olen käynyt armeijan, sielläkin on parempaa. Sinä et ole ollut soluasunnossa. Täällä ei noudeteta mitään sääntöjä ja esim. Yörauhasta klo 23-7 ja kaikkia mt-elämänhallinta ongelmaisia paapotaan näissä, omia sotkuja ei siivota yms. Armeijan 15 hengen tupa oli paljon parempi.

Vierailija
145/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!

Olen käynyt armeijan, sielläkin on parempaa. Sinä et ole ollut soluasunnossa. Täällä ei noudeteta mitään sääntöjä ja esim. Yörauhasta klo 23-7 ja kaikkia mt-elämänhallinta ongelmaisia paapotaan näissä, omia sotkuja ei siivota yms. Armeijan 15 hengen tupa oli paljon parempi.

Olisit käynyt RUK:n niin olisit oppinut komentamaan muut paikalleen. Nyt olet taas nöyrä komenneltava mosa.

Vierailija
146/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota opettavana kokemuksena. Mahdollisuus oppia uutta, tarkkailla ihmisyksilöitä uudessa tilanteessa. True reality-tv

mies 51v

Sittnhän sinä et kirjoitustesi perusteella ole a) asunut solussa tai b) oppinut yhtään mitään ihmisistä. Neuvoja riittää, asiaa ei koskaan.

Asia on yliarvostettu.

mies51v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

MInusta on erittäin hyvä, että ihmisiä totutetaan olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Joudut työelämässäkin kohtaamaan muita. Et voi vetäytyä kellariin yksin puurtamaan. Myös työmatkoilla pitää sietää toista osapuolta. Jos saisin päättää, määräisin kaikki asumaan vaikkapa ekat kaksi vuotta solussa. Se kasvattaa nyhveröistä kunnon ihmisiä.

t: Koko opiskeluaika solussa ja sitten siitä suoraan yhteen puolison kanssa. Ei koskaan omaa yksiötä

Vierailija
148/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olin aikuinen jo kun opiskelin, ja solu täysin mahdoton jo ajatuksena. En tosin olisi nuorenakaan siihen sopeutunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
149/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

MInusta on erittäin hyvä, että ihmisiä totutetaan olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Joudut työelämässäkin kohtaamaan muita. Et voi vetäytyä kellariin yksin puurtamaan. Myös työmatkoilla pitää sietää toista osapuolta. Jos saisin päättää, määräisin kaikki asumaan vaikkapa ekat kaksi vuotta solussa. Se kasvattaa nyhveröistä kunnon ihmisiä.

t: Koko opiskeluaika solussa ja sitten siitä suoraan yhteen puolison kanssa. Ei koskaan omaa yksiötä

On töitä joissa puurretaan yksin. Eikä työkaverien kanssa asuta vaikka tehtäisiin tiimityötäkin.

Vierailija
150/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!

Ei ole pakko käydä armeijaa. Moni tuntemani mies valitsi sivarin ainakin osittain juuri tuosta syystä. Niin tekisin varmaan itsekin.

Ei sillä etteikö se silti ole epäreilua, en kannata epötasa-arvoa.

Mutta en lähtisi vertaamaan armeijaa. Se ei ole kenenkään koti vaan enemmänkin joku leiri. En myöskään pidä siitä että jotkut vertaavat soluasumista työpaikkaan tai muuhun tilanteeseen jossa joutuu ehkä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Koti on koti, siellä pitää pystyä rentoutumaan ja kaikki eivät pysty olemaan tuntemattomien ja puolituttujen kanssa kuin kotonaan. Se on tosi stressaavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
151/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille ei yhteisöllisyys sovi, mutta yksi asumistapa se on ollut ja on yhä. 

Yleensä myös säästöä asumiskuluissa ja miten kaikkea ei tarvitse maksaa yksin. 

Soluasunto ei poikkea vapailta markkinoilta vuokratusta perheasunnosta, jonka vuokra maksetaan kaveriporukan kanssa yhdessä. Etua on soluasunnossa, sillä sen asukkaana et jää vastaamaan jos joku porukasta päättää olla maksamatta enää mitään asumiskuluja.

Solusasunnoissa voi aina sopia yhteisistä säännöistä, joita sitten voi parhaansa mukaan noudattaa. Itse koin opiskeluaikana kuuden kopin soluasumisen yhden lukuvuoden ajan ihan hauskaksi. Mitään ystäviä en sieltä löytänyt,mutta ihmisten jutut kiinnnostavat aina.

Vierailija
152/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat lapseni asuivat soluasunnoissa opiskeluaikoinaan 90-luvulla, enkä muista kummankaan valittaneen, että soluasuminen olisi ollut jotenkin nöyryyttävää(!).  Mielestäni kummallakin oli aikoinaan ihan viihtyisä parvekkeellinen huone ja yhteinen keittiötila toisen opiskelijan kanssa.

Olihan se jo todella huomattava parannus (ja hyvä niin) verrattuna omiin opiskeluaikoihini Helsingissä 60-luvulla, jolloin alivuokralaisasunto oli ihan tavallinen asumismuoto opiskelijoilla. Itsekin asuin viisi vuotta alivuokralaisena toisen opiskelijan kanssa yhteisessä huoneessa, ja lisäksi keittiö ja kylpyhuone olivat yhteiset vuokraemännän kanssa. Onneksi meille sattui mukava vuokraemäntä, mutta kaikilla ei ollut ollenkaan yhtä hyvä tuuri.

Omasta yksiöstä ei osannut edes haaveilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
153/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskeluaikanaan isäni asui veljiensä kanssa kolmistaan 13 neliön kokoisessa asunnossa. Tämä 80 - luvulla. En pystyisi kyllä itse....

Vierailija
154/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisiköhän ryhtyä yhteiselämään siedättymättömistä "introverteista' ruveta etsimään syytä vähenevään lapsilukuun?

Soluasuminen on muka nöyryyttävää? Anteeksi mitä?

Mitens sitten kun joudut ihan oikeasti jakamaan elämän jonkun kanssa?

Minä luulen, että monet näistä "introverteistä" kärsii oikeasti lievästä sosiaalisesta fobiasta, koska niitä ei ole koskaan pakotettu sietämään mitään. Aina on voinut paeta oman mukavuusalueen turviin.

Ihmisen lapsuus- ja nuoruusaika on tarkoitettu erilaisten taitojen opetteluun. Sosiaaliset taidot on aika tärkeitä. Erilaisten tilanteiden sietäminen paranee kun niille altistaa itseään. Välttämiskäytös vain pahentaa ongelmaa.

Tekisi yhteiskunnalle hyvää kun ei todellakaan tarjottaisi mitään yksiöitä vaan siedätettäisiin nämä mussukat edes pikkuisen kestämään sosiaalista kanssakäymistä silloinkin kun se on epämukavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
155/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset on erilaisia: itse asuin ensin vuoden samassa huoneessa toisen kansa ja sitten sain oman huoneen solusta. Musta oli kivaa, varsinkin kun vaihtuvuus oli suurta niin tutustui moniin ihmisiin.

Siskoni taas on introvertti ja hän vuokrasi yksityiseltä itselleen yksiön heti opiskelujen alusssa, koska ei kestä solumeininkiä. Nämä tapahtui 80-l lopussa ja 90-l alussa. Solut oli silloin ihan perusjuttu.

Vierailija
156/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.

Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.

Olen eri, mutta asuin kahden hengen huoneessa 1989-1992. 

Ja mä olen asunut kahden hengen huoneessa 2002-2005 (8 hengen solu, eli 4 huonetta, keittiö ja wc x2 ja suihku kylpyhuoneessa. Perustutkinnolla soluasunto oli ilmainen.

2005-2008 asuin amk:n solussa, jossa jokaisella oli oma huone.

Vierailija
157/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.

Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.

Otaniemessä on edelleen solukämppiä, jopa sellaisia missä on yli 10 ihmistä. lapseni bestis asuu sellaisessa. Sopii ihan tietynlaisille ihmisille, ei tietenkään kaikille. Itse asuin opiskelija-aikani kolmen asukin solukämpässä. Olihan se joskus hermoille käypää. Yhdellä kämppiksellä ramppasi miehiä yökylässä kaiken aikaa, yksi luukutti heavymusaa, yksi oli aivan s-nan sotkuinen keittiössä, yksi söi toistenkin ruoat, vessapaperin ostovuoroista sluibailtiin... kannusti valmistumaan vauhdilla. 

Vierailija
158/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kyllä köyhä maa kirjoitti:

Nykyäänhän nuoret kolmekymppiset aikuisetkin elävät solussa sovussa. Vuokrat on niin korkeat hinnoiltaan ja työstä saatava korvaus (ei edes palkaksi voi kutsua) on niin matala.

Tässäpä on yksi merkittävimpiä syitä syntyvyydenkin laskuun. Jännä ettei tällä maalla ole varaa majoittaa aikuisia ihmisiä omiin asuntoihinsa elämään itsenäistä elämää :D

Suomi esittäytyy monessa mielessä itäblokin maana.

Toki täällä hyvätuloiset on sitä mieltä että vielä pitäisi enemmänkin säästää.

Miten se menikään se laulu:

" eeii ne suuret tuloot (ei koskaan köyhille tuloja lainkaan) vaan pienet menot (enemmän meille vähemmän köyhilleee)."

Heitä lantti oikeesti. Heitä se lantti nyt tänne ja vähän äkkiä. Kohta alkaa porukka pukemaan keltaliivejä päälle.

Joskus mietin metsässä kävellessä kaikkeuden rauhassa ja tyyssijassa, että minkä tähden me suomalaiset koskaan lähdimme pois metsistä?

Eihän ihminen tarvitse välttämättä kuin laavun. Ilmasto lämpenee niin metsissäkin voisi asua talvisin melko vähillä toimilla.

Eihän tuollainen soluasuminen tarjoa rauhaa sielulle ja perustuu vain kapitalistiselle riistolle. Työväeltä vaaditaan ihan mahdottomia säästötoimia että joku muu saa ne rahat itselleen.

Ei länsimainen tapa oikein tarjoakaan sitä hyvinvointia. Lähinnä vesijohtoveden ja vessan. Sellaisia vessoja kuin meillä on ei luonto tule kestämään, jos jokainen kiinalainen haluaa samalaisen.

Nuoret ovat altavastaajia tässä asiassa. He eivät osaa olla luonnossa ja heitä ei ole opetettu edes kalastamaan. Ovat täysin markkinatalouden uhreja.

Uusiavuttomia.

Ennen jos työnantaja ei kyennyt maksamaan palkkaa rahassa ja tarjosi ruokaa, niin työmies sanoi "ei".

Työmies meni metsään hakemaan ravintonsa.

Vierailija
159/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!

Ei ole pakko käydä armeijaa. Moni tuntemani mies valitsi sivarin ainakin osittain juuri tuosta syystä. Niin tekisin varmaan itsekin.

Ei sillä etteikö se silti ole epäreilua, en kannata epötasa-arvoa.

Mutta en lähtisi vertaamaan armeijaa. Se ei ole kenenkään koti vaan enemmänkin joku leiri. En myöskään pidä siitä että jotkut vertaavat soluasumista työpaikkaan tai muuhun tilanteeseen jossa joutuu ehkä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Koti on koti, siellä pitää pystyä rentoutumaan ja kaikki eivät pysty olemaan tuntemattomien ja puolituttujen kanssa kuin kotonaan. Se on tosi stressaavaa.

Asut tuolla 6-11kk, vähintään viikot. Nykyään taitaa viikonloput olla aika suureltaosin lomia? Ja se ei ole mielestäsi asumista? Ei armeijassa voi valita tupakavereita tai ruokailuaikoja, ja siltikin sieltä selviää järjissään läpi iso osa aloittaneista? Pehmein kymmenys tippuu pois, mutta siinähän ne tulee kivasti merkattua, ettei moisten kanssa tarvi olla missään tekemisissä esim. työelämässä. Jos ihminen ei kykene joustamaan tuon vertaa armeijassa, miten tuollainen kykenee yhteistyöhön muiden kanssa työelämässäkään? Ei sitä toimivaa työyhteisöä kannata pilata yhdellä mädällä omenalla. Olkoot vaikka kuinka pätevä ihminen vaan, mutta työt on pääosin jonkin tasoista yhteistyötä, joten jätän moisen väliin.

Vierailija
160/473 |
30.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se, että suomalaiset opiskelijat vaativat asumista omissa asunnoissa, on maailman mittakaavassa täysin poikkeuksellista. Isossa maailmassa on suurimmassa osassa maita ainoa mahdollisuus opiskelijalle asua soluissa/oppilaitoksen asunnoissa. Jopa muutamissa jenkkien huippuyliopistoissa ainakin ekan vuoden opiskelijoille on AINOA asumisvaihtoehto asua yliopistokampuksen yhteisasunnoissa. Siis siitäkin huolimatta vaikka opiskelijan vanhemmat olisivat miljardöörejä ja voisivat ostaa lapselleen miljoonia maksavan luksusasunnon. Myöhemmillä opiskeluvuosilla voi sitten yrittää saada asunnon, jonka saa jakaa pienemmän porukan kanssa.

Tämä. Ja siis kyse on siitä, että yliopiston säännöt vaativat että asutaan soluissa kampuksella. Sitäpaitsi yleensä maailmalla maksetaan siitä että pääsee opiskelemaan. Suomessa opiskelijat vaativat, että heille maksettaisiin siitä, että he opiskelevat! "Although tuition and fees are separate costs, colleges usually report a combined tuition and fees figure. In 2019-2020, the average price of tuition and fees came to:    $36,880 at private colleges

$10,440 at public colleges (in-state residents)

$26,820 at public colleges (out-of-state residents)"

Ja tuo on siis PELKKÄ maksu opiskelusta, elinkustannukset on erikseen...