Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!
Olen käynyt armeijan, sielläkin on parempaa. Sinä et ole ollut soluasunnossa. Täällä ei noudeteta mitään sääntöjä ja esim. Yörauhasta klo 23-7 ja kaikkia mt-elämänhallinta ongelmaisia paapotaan näissä, omia sotkuja ei siivota yms. Armeijan 15 hengen tupa oli paljon parempi.
Melkein koko opiskeluaikani asuin soluissa. Jokut kämppikset olivat sekopäitä, jotkut huomamattomia hissukoita, ja kait minäkin olin ajoittain häiriöksi. Silti siellä asuttiin ja tultiin toimeen. Jos ei kykene sanomaan itseään häiritsevistä asioista kämppiksille, niin nehän kävelee sinun yli mennen tullen. Kasvata selkäranka. Vai olisiko äitisi pitänyt olla siellä pyyhkimässä takamuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yksiön saa vaikka yksityiseltä, kunhan on valmis maksamaan. Oletko?
En ole ap, mutta tämä oli varsin typerä vastaus!
Eiköhän jokainen asuisi mieluisassaan asunnossa jos siihen olisi varaa, harvalla opiskelijalla on!
Solussa omaa tilaa on, kun on se oma huone. Toinen tilanne noissa jenkkien dormeissa...
Mikä nykyinen?? Olen asunut opiskelijana soluasunnossa 30 vuotta sitten. Silloin kaikki asui soluissa, useimmiten vielä kahden hengen huoneissa. Opiskelijayksiöitä saivat pariskunnat, pitkään jonottamalla hyvällä tuurilla muutkin. Joillakin harvoilla onnekkailla oli vara vuokrata oma asunto yksityseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!
Ei ole pakko käydä armeijaa. Moni tuntemani mies valitsi sivarin ainakin osittain juuri tuosta syystä. Niin tekisin varmaan itsekin.
Ei sillä etteikö se silti ole epäreilua, en kannata epötasa-arvoa.
Mutta en lähtisi vertaamaan armeijaa. Se ei ole kenenkään koti vaan enemmänkin joku leiri. En myöskään pidä siitä että jotkut vertaavat soluasumista työpaikkaan tai muuhun tilanteeseen jossa joutuu ehkä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Koti on koti, siellä pitää pystyä rentoutumaan ja kaikki eivät pysty olemaan tuntemattomien ja puolituttujen kanssa kuin kotonaan. Se on tosi stressaavaa.Asut tuolla 6-11kk, vähintään viikot. Nykyään taitaa viikonloput olla aika suureltaosin lomia? Ja se ei ole mielestäsi asumista? Ei armeijassa voi valita tupakavereita tai ruokailuaikoja, ja siltikin sieltä selviää järjissään läpi iso osa aloittaneista? Pehmein kymmenys tippuu pois, mutta siinähän ne tulee kivasti merkattua, ettei moisten kanssa tarvi olla missään tekemisissä esim. työelämässä. Jos ihminen ei kykene joustamaan tuon vertaa armeijassa, miten tuollainen kykenee yhteistyöhön muiden kanssa työelämässäkään? Ei sitä toimivaa työyhteisöä kannata pilata yhdellä mädällä omenalla. Olkoot vaikka kuinka pätevä ihminen vaan, mutta työt on pääosin jonkin tasoista yhteistyötä, joten jätän moisen väliin.
En tiedät missä olet töissä, mutta ei mun ole työmatkoilla tarvinnut majoittua 10 hengen kanssa samaan huoneeseen. Ruokailujärjestelytkin on saanut itse aika pitkälti laatia
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei soluasunnoissa sinällään ole mitään vikaa.
Mutta se, että työhaluttomille työttömille kustannetaan verovaroin yksiöt ja ahkerat opiskelijat joutuvat asumaan soluissa, on huutava vääryys.
Työttömät myös soluihin!
Tai jos se ei kelpaa työttömille, niin sitten myös opiskelijoille pitäisi tarjota pieniä opiskelijayksiöitä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ihmiset huomioon, että oikeasti on olemassa ihmisiä, joille soluasuminen ei vaan yksinkertasesti sovi, ei kannata heti tuomita kermaperseeks. Mun kaveri sekos kuukauden solussa asuttuaan ( yritti itsemurhaa ja joutui hoitoon), ei siis uskaltanut tulla ulos omasta huoneestaan ruokaa tekemään tai kylppärissä käymään.
Nyt on vika jossain ihan muualla kuin asumismuodossa itsessään. Jos tietää ja tuntee olevansa vakavasti mt-ongelmainen niin soluun muutto on erittäin hasardi peliliike. Miksei kaverisi pyytänyt yksiötä säätiöltä tai vuokrannut sellaista vapailta markkinoilta. Tuollaisesta jää kämppiksillekin melkoiset traumat, kun joutuu todistamaan läheltä jonkun itsariyritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä itkee jostain soluasunnosta, jossa on kuitenkin oma huone. Käykääpä armeija, jossa asutte 10-12 hengen tuvissa kerrossängyissä. Yksityisyyttä ei ole kuin korkeintaan wc-kopissa. Tämä riemu on varattu n. puolelle tämänkin maan väestöstä, mutta te vaan ruikutatte soluasunnon olevan nöyryyttävä asumismuoto. Kukaan ei pakota teitä asumaan siinä solussa, senkun ostatte tai vuokraatte paremman, mutta miesten on pakko käydä armeija. Saatanan kermaperseet!
Ei ole pakko käydä armeijaa. Moni tuntemani mies valitsi sivarin ainakin osittain juuri tuosta syystä. Niin tekisin varmaan itsekin.
Ei sillä etteikö se silti ole epäreilua, en kannata epötasa-arvoa.
Mutta en lähtisi vertaamaan armeijaa. Se ei ole kenenkään koti vaan enemmänkin joku leiri. En myöskään pidä siitä että jotkut vertaavat soluasumista työpaikkaan tai muuhun tilanteeseen jossa joutuu ehkä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Koti on koti, siellä pitää pystyä rentoutumaan ja kaikki eivät pysty olemaan tuntemattomien ja puolituttujen kanssa kuin kotonaan. Se on tosi stressaavaa.Asut tuolla 6-11kk, vähintään viikot. Nykyään taitaa viikonloput olla aika suureltaosin lomia? Ja se ei ole mielestäsi asumista? Ei armeijassa voi valita tupakavereita tai ruokailuaikoja, ja siltikin sieltä selviää järjissään läpi iso osa aloittaneista? Pehmein kymmenys tippuu pois, mutta siinähän ne tulee kivasti merkattua, ettei moisten kanssa tarvi olla missään tekemisissä esim. työelämässä. Jos ihminen ei kykene joustamaan tuon vertaa armeijassa, miten tuollainen kykenee yhteistyöhön muiden kanssa työelämässäkään? Ei sitä toimivaa työyhteisöä kannata pilata yhdellä mädällä omenalla. Olkoot vaikka kuinka pätevä ihminen vaan, mutta työt on pääosin jonkin tasoista yhteistyötä, joten jätän moisen väliin.
En tiedät missä olet töissä, mutta ei mun ole työmatkoilla tarvinnut majoittua 10 hengen kanssa samaan huoneeseen. Ruokailujärjestelytkin on saanut itse aika pitkälti laatia
ohis
Moikka ohis. Päätit sitten ohittaa koko aiemman keskustelun, ja vetää omat johtopäätökset? Puhuin yhteistyökyvyttömyydestä, eli jos ei kykene tulemaan edes armeijassa/opiskellessa toisten kanssa tuon vertaa toimeen, niin tuskin on kykenevä yhteistyöhön töissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri siksi minä asuinkin oman opiskeluni vapailta vuokratussa yksiössä ja ihan hgissä. Vuokraan meni kaikki rahat paitsi 100mk kuussa ja sillä sinnittelin! Lounaan tosin sain ilmaiseksi oppilaitoksen puolesta. Mutta sanomattakin selvää että viinaa, röökiä, Tallinnan matkoja tms. ei ollut.
Asuin vuosikaudet 2 henkilön solussa ja viihdyin vallan mainiosti. Vuokra oli edullinen, sijainti erinomainen, kämppikset pääsääntöisesti aivan normaaleja ihmisiä ja talo & asunto vastikään remontoitu. Ei valittamista. Uskalsin käyttää keittiötä ja kylppäriä aina tarvittaessa, ei ollut senkään suhteen ongelmia. Asuinkavereista ei tullut sydänystäviä minulle enkä minusta heille, mutta toimeen tultiin aina ja se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asuin 4 hengen kommuunissa johon haettiin ilmoituksella kämppistä. Ei ollut opiskelija-asunto vaan yksityiseltä vuokrattu iso kerrostalokämppä, jossa jokaisella oma huone, yhteinen olkkari ja keittiö, ja yhteiset vessat (2kpl). En tuntenut ketään kämppiksistä etukäteen. Nyt noista ajoista on kymmenisen vuotta aikaa ja kahteen ex kämppikseeni pidän edelleen yhteyttä, ollaan mm matkustettu yhdessä.
Kaverini opiskeli briteissä ja jakoi huoneen toisen opiskelijan kanssa koko opiskelujen ajan. Kummallekaan meistä ei jäänyt traumoja.
Joka väittää soluasumista nöyryyttäväksi on sellainen, jonka mielestä yhteiskunnan pitäisi kustantaa yksiö hyvältä sijainnilta ilman, että itse pitää tehdä asian eteen mitään.
Asuin opiskeluaikana solukämpässä ulkomailla eikä se ollut nöyryyttävää. Rahani riittivät siihen, joten sillä mentiin ja ihan hyvin se asuminen sujui. Eipä tullut mieleenkään huudella yhteiskunnalta rahaa yksiöön, koska sellaiset maksetaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.
Ainakin terveydenhoito-oppilaitosten asuntoloissa on ollut vielä vuosituhannen vaihteessa asuntoloita, joissa joutui jakamaan huoneen useamman ihmisen kanssa.
Soluasuminen voi olla hauskaa, raivostuttavaa, menettelevää, ahdistavaa, ihan jees tai pakollinen paha ennen omaa yksiötä. Mutta nöyryyttävää?? En ihan ensimmäisenä kuvailisi kimppa-asumista tällä adjektiivilla. Kenenkään ihmisarvoa ei poljeta sillä, että "joutuu" asumaan jaetussa asunnossa.
No joo, eihän solu ole kenenkään unelma tai ideaali asumismuoto mutta ei silti tullut mieleen ryhtyä itsetuhoiseksi sellaisessa punkatessa. Menee jo överiksi jos ei uskalla tulla huoneestaan ulos eikä käyttää vessaa tai keittiötä.. Kämppikset ovat yleensä keskivertoporukkaa, harvemmin kohdalle osuu oikeasti karmeita tai outoja tapauksia. Paitsi pääkaupunkiseudulla, niistä solukämpistä kuulee mitä ihmeellisimpiä kauhustooreja välillä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän ryhtyä yhteiselämään siedättymättömistä "introverteista' ruveta etsimään syytä vähenevään lapsilukuun?
Soluasuminen on muka nöyryyttävää? Anteeksi mitä?
Mitens sitten kun joudut ihan oikeasti jakamaan elämän jonkun kanssa?
Minä luulen, että monet näistä "introverteistä" kärsii oikeasti lievästä sosiaalisesta fobiasta, koska niitä ei ole koskaan pakotettu sietämään mitään. Aina on voinut paeta oman mukavuusalueen turviin.
Ihmisen lapsuus- ja nuoruusaika on tarkoitettu erilaisten taitojen opetteluun. Sosiaaliset taidot on aika tärkeitä. Erilaisten tilanteiden sietäminen paranee kun niille altistaa itseään. Välttämiskäytös vain pahentaa ongelmaa.
Tekisi yhteiskunnalle hyvää kun ei todellakaan tarjottaisi mitään yksiöitä vaan siedätettäisiin nämä mussukat edes pikkuisen kestämään sosiaalista kanssakäymistä silloinkin kun se on epämukavaa.
Miksi vähenevään lapsilukuun pitäisi etsiä syytä? Sehän on pelkästään hyvä asia! Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta?
Entä miksi kuvittelet, että kaikki "joutuisivat" jossain vaiheessa jakamaan elämänsä jonkun kanssa? Sehän on ihmisen oma henkilökohtainen päätös, haluaako koskaan puolisoa ja / tai lapsia vai ei. Mutta eihän kaltaisesi lammas tietenkään tätä tajua. Menet vaan lauman mukana koska "niinhän on aina tehty, bääää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.
On se kyllä ihan hirveää, miten nuorille miehille ei anneta opiskelija-asuntoja vaan pakotetaan kadulle heitteille. Eiku.
Vertaa seuraavalla kerralla jotain vertailukelpoista.
Hei, en väittänyt, että miehille ei opiskelija-asuntoa tarjottaisi. Muistutin vain valittavia nuoria naisia siitä, miten asiat voisivat olla jos he olisivat syntyneet pojiksi tähän yhteiskuntaan. Yhteiskunta ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti vaan epätasa-arvoisesti sukupuoleen katsoen.
Ymmärrän pointtisi mutta ei miestenkään ole pakko sinne armeijaan mennä. Sivarissa ei tarvitse jakaa tupaa muiden kanssa.
Ei sillä etteikö koko touhu olisi silti epätasa-arvoista.Mukavaa, että pystyit hillitsemään itsesi ja vastasit asiallisesti. Tosiaan miehet pakotetaan valitsemaan armeijan, sivarin ja vankilan välillä. Kaikki valinnat tarkoittavat vähintään puolen vuoden hukkaamista elämän kriittisimmässä iässä. Samanikäiset naiset menevät opiskelemaan ja valmistuvat vähintään puolivuotta aikaisemmin kuin miehet. Naiset vievät armeijaan joutuvien miesten nenän edestä opiskeluasunnot ja valmistuvat opiskeluista vähintään sen puolivuotta aiemmin, koska heitä ei pakoteta yhteiskunnalliseen palvelukseen. Ja koska naiset valmistuvat ennemmin kuin miehet, saavat he työpaikankin aikaisemmin ja täten alkavat tienaamaan aikaisemmin ja täten heidän elämänsä on helpompaa kuin miehillä. Tämän takia en ymmärrä, miksi nuoret naiset valittelevat elämän kurjuutta. Miehillä kun on paljon rankempaa.
Mutta hei, eihän miehen kuulu valittaa kuin nainen. Pitää vain kestää asiat kuin mies. Vai mitä...
Lopeta naurattava uhriutumisesi. Miesten on mahdollista saada lykkäustä armeijaan tai siviilipalvelukseen. Itsekin hain sitä useamman kerran eikä siviilipalvelus haitannut asunnon saantia tai valmistumista tippaakaan. Siviilipalveluksen ansiosta sain myös nykyisen työpaikkani. M84
Solu asunnot on oikeasti Perseestä,yhden ainoan kerran natsanut yhden tuntemattoman kanssa, muuten ei, homeisia ja kalliita loukkoja
Alue: Aihe vapaa
Soluasunnoissa ja kommuuneissa on tilastollisesti eniten päihdeongelmia ja huumausaineiden käyttöä.
Kyllähän se kertoo aika paljon arvomaailmasta jos ei kykene elämään itsenäisesti.
Kamalia sotkunpesiä. Olen ollut työni puolesta siivoomassa näitä "syöpäsolukämppiä".
Eihän niissä ole mitään järkeä. Kyllä ihminen tarvitsee oman yksityisyytensä.
Kyse on nyt siitä, että tietty väki haluaa että tietty väki säästää, että tietylle väelle valuu tileille enemmän rahaa.
Pakotetaan säästämään asumisessa. Miettikää kaksi kertaa ennenkuin laitatte oman lapsenne kommuuniin tai soluun asumaan. Kannattaa vähän katsoa millaista väkeä niissä elää.