Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.

Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.

Minijääkaapin voi hankkia omaan huoneeseen kun yhteisessä ei taida omat ruoat säilyä.

Vierailija kirjoitti:

Milloinkas nykyajan opiskelijat on syöneet muualla kuin pizzeriassa, mäkkärissä, opiskelijaruokalassa tai woltilta tilanneet?

Mites tuo ravintolassa tai lähetin tuomana syöminen onnistuisi opiskelijabudjetilla?

Kuuntelin tarinoita siitä, miten yhdessä soluasunnossa 2/3 oli ollut bilettäjiä ja tämä 1 sitten täysin vastakohta. Nämä 2 sitten jatkuvasti bilettivät asunnossa viikonloppuisin ja siitä kärsi tämä yksi asukas.

Miten soluasunnot ovat hyviä juuri opiskelijoille, jotka tarvitsevat hiljaisuutta ja rauhaa opintoihin? Sekä hyvät yöunet, että jaksaa opiskella?

Parempi se olisi vetää työttömät soluasuntoihin.

Voit aina ostaa mieleisen asunnon.

Mä olen opiskelija ja solussa asuminen kauhistutti minua, vaikka olen sosiaalinen ja menevä, mutta tarvitsen vastapainoksi omaa rauhaa, tilaa ja itsenäisyyttä. Koti on mulle paikka, missä haluan olla rauhassa, päättää itse omista menemisistä ilman, että täytyy miettiä muita. Hain sellaisiin kaupunkeihin, missä yksiöiden vuokrat ovat kohtuullisia ja opiskelijoille tarjotaan yksiöitä. Nytkin asun todella kohtuuhintaisessa yksiöissä, oikeastaan solu maksaa sen verran pk-seudulla kuin yksiöni nykyisessä kotikaupungissani. :D  Ymmärrän aloittajaa siis täysin, mutta valitettavasti on joko tehtävä ratkaisu, että muuttaa kauemmas kaupungista halvempaan yksiöön, valitsee kohtuulliset vuokrat sisältävän kaupungin tai maksaa enemmän asunnosta. Opiskelijabudjetilla se on tietysti hankalampaa, mutta mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä yhteiskunta lellii nuoria naisia melko avokätisesti. Valitetaan jopa siitä, että heille hyvää hyvyyttän tarjotaan mahdollisuutta edulliseen asumiseen. Nuoret miehet pakotetaan vankilan uhalla armeijaan, jossa ei ole mitään tietoa yksityisyydestä olitpa sitten kuinka introvertti tahansa. Nuorilla naisilla on asiat aika hyvin. Turha ulista ulinaiitat.

Kukaan ei pakota armeijaan. Siviilipalveluksen voi valita. Ihan jäätävää miten miehet valittaa ITSE itselleen luomasta armeijasta. Kunnon ulisijat. Miehet itse haluaa armeijaan. Miehet sitä eniten kannattavat. Miehet sen loivat. Myös miehiä tulee alistaa ja pakottaa :) sitä on naisille tehty maailman sivut, ja sitä kehutaan vapaudella.

Miehet itse kävelee armeijaan. Oma vika. Ei kukaan pakota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.

Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.

No, ei ole nykyisin, mutta oli vielä 1996-97. Mutta muutama vuosi tuosta, niin niistä "päästiin eroon". Joskin ei kenenkään tarvinnut yli vuotta kahden hengen huoneessa asua. Ja aika yleistä oli vain olla kirjoilla kahden hengen huoneessa ja jonottaa yhden hengen huonetta.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.

Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.

Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?

Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.

Kerran saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä oli yhden saksalaisen psykologin kommentti soluasunnoista, joita Saksassakin on paljon, nämä WG:t eli Wohngemeinschaftit. Hän totesi, että kimppa-asuminen onnistuu parhaiten jos asukkailla on jokin yhteinen nimittäjä: esim. ikä, saman alan opinnot tai jokin muu yhdistävä tekijä. Hän oli varmaan oikeassa! Esim. kahden kolmen yliopisto-opiskelijan solu on varmaan toimivampi kuin yliopisto-opiskelijan, lukiolaisen ja ammattikoululaisen. 

Muualla maailmassa opiskelija-asunnot sijaitsevat oppilaitosten yhteydessä. Suomessa ne on ripoteltu ympäri kaupunkia kauaksi oppilaitoksista. Lisäksi asukkaiden sijoittelu on ihan summamutikassa tapahtuvaa, ei mitään kriteerejä esim. ikä/oppilaitos. 

Lisäksi jos näiden megasolujen, ts. yli kolme henkeä käsittävien solujen yhteistilat siivottaisiin talon puolesta esim. kerran viikossa, niin sekin varmaan lisäisi viihtyvyyttä. Tiukemmat järjestyssäännöt pitäisi myös olla, esim. huumeiden käyttö, häiritsevä alkoholin käyttö, sottaaminen ja ylimääräisten henkilöiden majoittaminen johtaisi vuokrasopimuksen purkuun. Mutta kun ei, "emme me voi kenenkään elämään puuttua", ei sitten! Rakennetaan sitten niitä yksiöitä! 

Valtiovalta voisi asiassa edes hieman avittaa ja muokata huoneenvuokralain sellaiseksi että soluasujilla olisi edes joku oikeusturva. Kuka haluaa asua asunnossa jossa joku tuntematon huonekaveri riehuu, sotkee ja rikkoo paikkoja, joista lasku tulee sitten tuolle asiallisesti käyttäytyvälle syyttömällä soluasukkaalle, koska vuokranantajalla on oikeus veloittaa kulut yhteisvastuullisesti ilman mitään todistustaakkaa? Suomessa on tuhansia soluasukkaita joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asunnon kämppiksiin, mutta virallisesti Suomen lainsäädäntö ei tunne tuollaista asumismuotoa ollenkaan. Siksi opiskelija-asuntosäätiöt ovat saaneet omin päin luoda niihin täysin mielivaltaiset omat säännöt ja käytännöt.

Vierailija kirjoitti:

Miten soluasunnot ovat hyviä juuri opiskelijoille, jotka tarvitsevat hiljaisuutta ja rauhaa opintoihin?

Ei mitenkään. Suomessa opiskelijoiden sijoittamista soluihin (erityisesti opintojen alkuvaiheessa) perustellaan sillä että se on hyvä asumismuoto juuri vanhempien vaikutuspiiristä muuttaneelle ja vasta itsenäistä elämää harjoittelevalle nuorelle. Mitään tieteellistä näyttöä tuolle ei kuitenkaan ole. Hyvinpärjäävä nuori juotuu vaan siivoamaan kämppiksensä sotkuja, ja ne joille itsenäinen elämä on hankalaa oppivat sitä vielä vähemmän kun aina joku joku tuollainen hyvinpärjäävä kämppis siivoaa sotkut.

Opiskelija saa myös riittävästi yhteisöllisyyttä oppilaitoksestaan, eikä sitä enää kotona tarvitse.

Miksi ihmeessä opiskelijan pitäisi asua yksin, että saisi opiskella rauhassa??

Mites koulunkäynti onnistui, kun piti asua perheen kanssa ja jakaa huone siskon kanssa?

Opintojen jälkeen yleensä pariudutaan.

Ainut aika elämässä, kun ollaan yksin on opiskeluaika!!! Miksi ??? Sitten etsitään syitä, miksi opiskelijat ovat yksinäisiä ja kärsivät mielenterveysongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.

Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.

No miten teet ruokaa kun kaikki paikat keittiössä on täynnä kämppisten tavaroita ettei sinne mahdu? Eikä tiskaamaankaan pääse kun tiskiallas on aina täynnä kämppisten viikon vanhoja tiskejä. Ja tietysti myös tiskikaappi on täynnä tavaraa ettei siellä voi mitään kuivattaa jos joskus sattuu saamaan sauman tiskata. Kämppisten ja vuokranantajan mukaan sille ei voi mitään, ja on vain hyväksyttävä että heillä on lupa elää elämää omalla tavallaan.

Tuo on nimenomaan se ärsyttävä asia soluasunnossa. Jos on kämppis joka riehuu tai varastaa, niin hänestä pääsee kyllä eroon. Mutta sellainen joka järjestelmällisesti blokkaa keittiön käytön käyttämällä sitä omien tavaroidensa säilytyspaikkana on mahdoton. Ei auta puhua hänelle tai vuokranantajalle, kun vastaukseksi saa vain jotain muminaa siitä ettei kai tuo niin vaarallista ole.

Minä perverttinä tykkäsin asua soluasunnossa ja tirkistellä muita ja haistella heidän alusvaatteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä opiskelijan pitäisi asua yksin, että saisi opiskella rauhassa??

Mites koulunkäynti onnistui, kun piti asua perheen kanssa ja jakaa huone siskon kanssa?

Opintojen jälkeen yleensä pariudutaan.

Ainut aika elämässä, kun ollaan yksin on opiskeluaika!!! Miksi ??? Sitten etsitään syitä, miksi opiskelijat ovat yksinäisiä ja kärsivät mielenterveysongelmasta.

Oman perheen kanssa asuminen on vähän toista kuin ventovieraiden kanssa asuminen! Jos joutuu asumaan häiriköiden kanssa, jotka bilettävät kaikki yöt, pitävät kämppää kaatopaikkana eivätkä kunnioita toisen omaisuutta, niin kyllä siinä alkaa mielenterveys prakata vaikka olisikin ollut psyykkisesti terve opintojen alkaessa. 

Armeijassa on kuri ja järjestys sekä säännöt, joita on pakko noudattaa! Opiskelijasoluissa saa elää halutessaan kuin pellossa ilman että kukaan siihen puuttuu! V.ttu, kyllä mulla on oikeus, niin mutta kyllä muillakin on oikeuksia, oikeus opiskelu-, asumis- ja kotirauhaan ja yörauhaan! Olisi myös kiva saada käyttää siistiä keittiötä ja siistiä vessaa, vaikka opiskelija onkin! 

Olen epäsosiaalinen ja viihdyn yksin. Olen silti asunut kahdessa eri asuntolassa (yhteinen huone luokkakaverin kanssa & yhteiset tilat 4-10 muun kanssa) sekä kolmessa eri soluasunnossa. Yhdessä kämppiseni oli hieman hmmm... mielenkiintoinen, jätti sotkuja jälkeensä ja juoksi minua karkuun kiireellä jos osuttiin yhteisiin tiloihin samaan aikaan :D Joten keskusteltiin lappujen välityksellä ja siivosi kyllä aina sotkunsa kun asiallisen lapun hänelle jätti.

Muuten ei koskaan mitään ongelmaa ja voisin edelleen näin aikuisiällä asua solussa aivan hyvin jos niitä olisi tarjolla.

Muunsukupuolisuus ja erilaiset vaihtoehtoiset seksisuhteet on yleensä valloillaan näissä solujutuissa.

Kaikki on yleensä nainut kaikkien kanssa ja ollaan enemmän kuin kavereita näissä soluasunnoissa.

Sen verran on kokemusta että tuo halpa soluasuminen altistuttaa kaikelle epäkonservatiiviselle seksuaaliselle käyttäytymiselle.

Myös päihteiden runsas käyttö on yleistä solukämpissä.

Ymmärrän hyvin. Oisiko mahdollista hankkia vuokrakaksio kauempaa opiskelupaikkaa? Ovat halvempia ja nopeammin saatavilla. Laita ihan kaikkiin asuntoyhtiöihin ja yksityisiin firmoihin hakemus ja selaa päivittäin netin tarjontaa läpi. Laita myös itse kaikkiin mahdollisiin nettiostomyyntipaikkoihin ilmoitus.

Solussa voi tulla kämppikseksi kiva, siisti, fiksu opiskelija jonka kanssa voi kokkailla, katsoa leffoja ja jutella. Tai sitten moniongelmainen sottaläjä, joka sotkee vessan hiusväreillä, keittiöön jättää ruuanjämiä, pitää meteliä yötpäivät ja kun pyydät kauniisti lopettamaan hän sanoo hymyillen että juu juu mutta sama meininkin jatkuu silti, ottaa käyttöön astioitasi ja vie omaan huoneeseen eikä kerro eikä palauta (eli varastaa), tuo kämppään epämääräisiä ystäviään joilla tuntuu olevan ongelmia ja mahdollisesti laittomia päihteitä tuovat kämppään. 

Jos joudut soluun, niin vähintään vaadi lukko oman huoneesi oveen ja pidä siellä kaikki arvokas. Perustelu sillä että olet kuullut että ongelmia voi olla ja solussa asuu sinulle tuntemattomia henkilöitä. Asenna itse lukko jos eivät suostu asentamaan. Tee kämppisten kanssa heti siivoussuunnitelma ja yleiset säännöt vieraista, äänenkäytöstä jne mikä on tärkeää itsellesi. Valita määrätietoisesti ja kohteliaasti ongelmista heti ja anna vaikka kaksi mahdollisuutta muuttaa käytöstä ja jos ei vaikuta niin sano päivämäärä jolloin laitat asian eteenpäin. Dokumentoi päivämäärät ja ajat ja ota kuvia/videoita todisteeksi.

Ei todellakaan sovi nykyaikaan että asumaan samoihin keittiö- ja kylppäritiloihin tulee joku täys tuntematon ongelmapesäke. Kai voi toimia joku kommuuniasuminen jos on sen henkinen ihminen ettei äänet, sotku ja vieraat ja yllärit haittaa vaan on tärkeintä että on muita ihmisiä lähellä.

Oon asunut alivuokralaisena, kimppakämpässä ja solussa opiskeluaikana. Varsinkin ulkomailla oli hyvä etten asunut yksin, kielenkin oppi nopeammin kun oli kämppiksiä.

Kyllä on herkät hermot ja hieno hipiä! Asuin sujuvasti solussa 6 vuotta ja vietin normaalin estotonta opiskelijaelämää, seukkailin ja naukkailin. Liian hyvin on asiat, jos solu ei kelpaa.