Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
"On se tyhjää parempi kuitenkin ja harva sillein joutuu kovin montaa vuotta kuitenkaan asumaan. Siihen myös tottuu vaikka siitä ei pitäisi. Toki paljon vaikuttaa ne kämppikset, että millaisia ihmisiä ne sattuu olemaan."
Vessan ja keittiön jakamiseen kyllä tottuu, ei siinä mitään, mutta alati vaihtuviin ja monesti melko rasittaviin kämppiksiin ei totu ikinä. Omaan soluhistoriaan kuuluu mm. ruokia varastellut kämppis, poikakaveriaan solussa ihan pokkana majoittanut kämppis, minusta täysin perättömiä juttuja keksinyt kämppis (tavoitteena oli saada minut muuttamaan pois että hän saisi asunnon itselleen ja miehelleen), todella sotkuinen ja siivoton kämppis, metelöivä ja sottainen vaihtarikämppis. Ei tätä rumbaa kestä kovahermoisempikaan. Haluan asumiselta rauhaa ja mukavuutta, en ventovieraiden temppujen sietämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin opiskelut 70-luvun lopulla sain olla tyytyväinen, että yleensä sai opiskelija-asuntoyhtiön kämpän. Oli silloin soluasunto, jollaisissa ole kolmessa asunut. Tokan paikan kaksi muuta ovat edelleen parhaita kavereitani.
Mikään pakko ei ole olla toisten kanssa paljoa tekemisissä, kunhan elää asiallisesti ja mm. osaltaan hoitaa siivouksen. Normaali ihminen pystyy elämään muiden kanssa - minimissään moikkaukset riittää tai jotain pientä läppää. Riippuu tietysti tiloista mikä mahdollista. Pitkien käytävien jättisoluasunnot yhteiskeittiöllä voivat tarjota vaikka minkälaista porukkaa samoihin tiloihin. Joku kolmen huoneen ja keittiön kämppä on parhaimmillaan mukava kimppa-asunto.
Senkin kermaperse. Vanhempiesi ikäluokka sai olla tyytyväinen, että pääsi opiskelemaan ja sai vuokrahuoneen ilman juoksevaa vettä jonkun mummon vintiltä. Miksei se sinulle kelvannut, senkin kermaperse?
Vierailija kirjoitti:
Soluun siitä ja suu suppuun.
Mene itse, jos siitä soluasumisesta niin tykkäät!
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin opiskelut 70-luvun lopulla sain olla tyytyväinen, että yleensä sai opiskelija-asuntoyhtiön kämpän. Oli silloin soluasunto, jollaisissa ole kolmessa asunut. Tokan paikan kaksi muuta ovat edelleen parhaita kavereitani.
Mikään pakko ei ole olla toisten kanssa paljoa tekemisissä, kunhan elää asiallisesti ja mm. osaltaan hoitaa siivouksen. Normaali ihminen pystyy elämään muiden kanssa - minimissään moikkaukset riittää tai jotain pientä läppää. Riippuu tietysti tiloista mikä mahdollista. Pitkien käytävien jättisoluasunnot yhteiskeittiöllä voivat tarjota vaikka minkälaista porukkaa samoihin tiloihin. Joku kolmen huoneen ja keittiön kämppä on parhaimmillaan mukava kimppa-asunto.
1970-luvulla soluasujat olivat yleensä yliopisto-opiskelijoita, jotka vielä olivat saaneet jonkinlaisen kotikasvatuksen! Maailma on neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut melkoisesti, eikä joka suhteessa parempaan suuntaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös introvertti ja asuin aikoinani koko opiskeluaikani solussa. Kämppiksiä tuli ja meni. Solut on siitä kivoja, että niihin ei liity mitään suurta painetta olla sosiaalinen kämppistensä kanssa. Riittää, että tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan käytännön asioista. Ja sitten taas jos sattuu omanhenkisiä kämppiksiä, heidän kanssaan voi ystävystyä. Älä ota paineita. Solussa voi elää ihan omassa rauhassa.
Tuo olikin niitä vanhoja hyviä aikoja kun soluissa sai elää omaa elämäänsä ja riitti kun aina siivosi jälkensä. Nykyään vuokranantajat painostavat hyvin aggressiivisesti soluasukkaita siihen että olisivat keskenään sosiaalisia. Uudet solut rakennetaankiin niin että huoneet ovat mahdollisimman pieniä ja yhteistilat isoja. Ja jos on kolmen hengen solu niin silloin kylpyhuoneessa on kaksi peilikaappia hygieniatavaroille. Ei siksi että haluttaisiin säästää, vaan siksi että oma kaappi jokaisella johtaisi siihen että solun asukkaat eläisivät liian erillään toistensa elämästä.
No just, kenen älynväläys tämä on mahtanut olla. Pikkuruiset huoneet ja isot yhteistilat suorastaan kutsuvat majoittamaan poikaystävää asunnossa, ja sitten tietysti hengaillaan päivät pitkät muiden asujien riesana niissä yhteisissä tiloissa. Tai vaihtarit alkavat järkätä bileitä isolla joukolla, kun kerrankin mahtuu juhlimaan 20-30 ihmisen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli elämäni parasta aikaa ja sitä yhteisöllisyyttä kaipaan. Aina, joku toi mukaan kotoa sen ruokakassin ja rahat bileisiin. Huvitusta aiheutti sekin millainen mies sieltä toisten makkareista kömpiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus muinoin soluissa oli keittiössäkin lukittavat kaapit jotka olivat numeroitu jokaiselle asukkaalle omansa. Uskoisin että monikin nykyinen soluasuja ottaisi sen mielellään takaisin, mutta ei voi koska säätiöt ovat päättäneet tuon olevan epäkodikasta.
Soluasuminen onnistuu parhaiten silloin kun jokainen käyttää yhteisiä tiloja vain sen välttämättömän ajan ja siivoaa aina jälkensä. Jos tuodaan vieraita niin heidät tuodaan omaan huoneeseen eikä yhteistilaan. Ja jos haluaa järjestää vaikka leipomisillan siten että yhteiskeittiö on tuntikausia varattu, niin vähintäänkin kertoo siitä etukäteen kämppiksille. Ei kukaan halua elää sellaista elämää että joutuu aina miettimään että saakohan tänään laittaa ruokaa keittiössä vai pitääkö syödä pelkkää näkkileipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta sitten johonkin muuhun kuin opiskelija-asuntoon.
Itse olen introverttina asunut solussa, en halunnut ystävystyä ja olen pidättyväinen, mutta hyvin se sujui. Vuosi on lyhyt aika, onhan siinä oma huone, jossa olla.
Ensimmäinen opkelija-asunto oli neljän hengen huone, jossa kaksi kerrossänkyä. Huoneita oli useita ja kaksi vessaa, suihkua ja neljä pesuallasta. Hyvin pärjättiin, sain paljon ystäviä. Myöhemmin asuin kahdessa eri solukämpässä, toisessa kaksi muuta ja toisessa yksi. Hengissä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös jaoin huoneen ekan vuonna, toisena vuonna sain oman huoneen solusta. Meitä asui siinä vain 3, ja mun vakikämppikset oli tosi kivoja, tultiin hyvin toimeen. Toisesta tuli läheinen ystävä, samoin monist anaapureista. Meilläoli yhteinejn tv-huone, ja saunatilat, ja tutustuimme toisiimme hyvin. Käytiin lenkillä, pelattiin lentistä, juhlitiin ydessä. Monet on edellen mun kavereita, ja jos näkee vuosikymmenten päästä, niin kohtaaminen on aina ollut riemuisa muidenkin talossa samaan aikaan asuneiden kanssa. Toki välillä oli jotain kahnauksia, mutta niin on aina elämässä, siinähän oppii tulemaan toimeen muiden kanssa ja huomioimaan muutkin kun itsensä.Loistava asumismuoto varsinkin meille, jotka tulimme kaukaa uudelle opiskelupaikkakunnalle.
Kaksi kertaa olen jakanut asunnon kämppiksen kanssa. Ei ollut kivaa, koin kämppikset tungettelevina ja ahdisti se, ettei keittiö ja vessa olleet omia. I feel you, ap. Tee siitä huoneestasi mahdollisimman mukava ja pysy etäisissä mutta ystävällisissä väleissä kämppiksiin. Tehkää selvät säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin joskus solussa jossa oli kyllä sovitut siivousvuorot. Mutta aina kun oli minun vuoroni siivota keittiö niin siellä sitten hengasi kämppis ja hänen poikakaverinsa ynnä mahdollisesti muitakin kavereita koko illan kokkailemassa tai muuten vaan istumassa iltaa. Ala siinä sitten siivoilla keittiön tasoja kun ne ovat täynnä heidän ruokiaan ja astioita. Tai imuroimaan lattiaa kun yhteistila on täynnä porukkaa. Joskus sain heidät häädettyä pois, mutta aina en. Silti sain aina seuraavana päivänä kuulla etten ollut siivonnut vaikka oli minun vuoro. Ja jos kuitenkin siivosin, niin sain kuulla siitä että valtasin yhteistilan vaikka kämppiksellä oli siellä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus muinoin soluissa oli keittiössäkin lukittavat kaapit jotka olivat numeroitu jokaiselle asukkaalle omansa. Uskoisin että monikin nykyinen soluasuja ottaisi sen mielellään takaisin, mutta ei voi koska säätiöt ovat päättäneet tuon olevan epäkodikasta.
Kaikenlainen yksityisyys, opiskelurauha, - koti, - asumis - ja nukkumisrauha ovat epäkodikasta! Kodikasta on myös kuunnella pahviseinän takaa seksin ääniä!
Vierailija kirjoitti:
Muuta sitten johonkin muuhun kuin opiskelija-asuntoon.
Itse olen introverttina asunut solussa, en halunnut ystävystyä ja olen pidättyväinen, mutta hyvin se sujui. Vuosi on lyhyt aika, onhan siinä oma huone, jossa olla.
Aina ei kemiat kohtaa kämppisten välillä eikä kämppiksen kanssa välttämättä ole mitään yhteistä. Yhteiset tilat on kuitenkin jaettava. Selvät pelisäännöt ja etäiset, mutta ystävälliset välit tässä tapauksessa auttavat paljon!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni soluasunnoissa pitäisi olla oma pieni kylppäri ja pieni keittotila, ja sitten olkkari ja parempi keittiö ja pesukonetila erikseen yhteisinä. Tämmösiä ei kyllä ikinä rakenneta. Mua ei haittaa mikään muu kuin kylpyhuoneen jakaminen, ihan tosi ärsyttävää oli roudata kamaa eestaas ja joutua pukeutumaan palatessa yleisten tilojen läpi.
Senioritalotkin pitäisi olla sellasia miniyksiö plus yhteistilat-tyyppisiä.
Näitä on jo olemassa, kutsutaan soluyksiöiksi. Oma kylppäri ja keittonurkka ei paljoa lämmitä, jos jaetun asunnon toiseksi osapuoleksi osuu possuileva ja välinpitämätön kämppis. Yhden soluyksiössä asuneen tutun kämppäkaveri jätti aina yhteisen keittiön tosi siivottomaan kuntoon, ja hillosi siellä ties mitä roinaa ja romua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasuntoja on ollut kymmeniä vuosia, kyllä niissä on pärjätty.
Kämppisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä. Heipat voi sanoa jos näkee, mut ei sekään ole pakollista. Yhteiskeittiössä voi nopsasti tehdä ruoan, mutta sen voi syödä omassa huoneessa.
Tiedän, ettei tämä ole mikään iso asia ja kyse on vaan totuttelusta, mutta yksiössä rakastaisin nimenomaan keittiötä ja mahdollisuutta syödä itse tekemiä ruokia omassa ruokapöydässä. Ei kuulosta miltään super luksuselämältä, mutta moni tuore opiskelija ei ole siihen oikeutettu.
Miksei ole? Kyllä rahalla yksiöitä saa, ihan omaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Asuin joitakin vuosia sitten aikuisopiskelijana solussa. Edullisin ja jossain määrin siedettävä vaihtoehto, kun tarvitsin asuntoa vain viikolla, menin siis maanantaiaamuisin suoraan kotoa kouluun ja lähdin suoraan torstai- tai perjantai-iltapäivinä takaisin. Meillä ei ollut sovittuja siivousvuoroja, koska kämppis oli sitä mieltä ettei tarvitse. Minä siis maanantaina ensimmäisenä aina siivosin viikonlopun bileiden jäljet,että asunnossa pystyi olemaan. En olisi pystynyt asumaan siellä vakituisesti, kun jo muutama ilta ja yö oli hankalia.
Varmasti oikein mukava järjestely ja systeemi tuon sluibailija-bilettäjäkämppiksen kannalta. Sai asunnon viikonlopuiksi omaan käyttöön kekkeröintipaikaksi ja maanantaisin saapui ilmainen siivouspalvelu. Noinhan sen ei pitäisi mennä. Mutta ymmärrän täysin että mielummin siivosi vaikka hammasta purren, kuin olisi elänyt sotkun keskellä tai yrittänyt paimentaa ventovierasta ihmistä korjaamaan jälkensä. Itsellä olisi jossain vaiheessa mennyt hermo ja olisin todennäköisesti hutkinut porsastelijakämppistä mopinvarrella tmv. :D
Tuollainen asenne on aivan saatanan rasittava.