Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Itse olen aikoinaan asunut soluasunnossa 3 v ja se oli tosi kivaa aikaa. Edelleen ollaan tekemisissä solukavereiden kanssa ja tuosta ajasta on jo lähes 20 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että ihmisiltä välillä unohtuu, että kyseessä on tosiaan asuminen. Se vapaa-aika, mitä vietetään opintojen ja työn välissä. Kuinka moni teistä olisi valmis järjestelyyn, joka muistuttaa enemmän kesäleiriä? Koti on ihmiselle aika tärkeä paikka hyvinvoinnin kannalta. Ja se, että joskus 70-luvulla asiat oli vielä huonommin, ei tarkoita, että nytkin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Solut ovat ihan ok, teekkarikylän kahden hengen solut 90-luvulla olivat kylläkin epäinhimillisiä. Solussa asusteli 10 teekkaria. Viisi kahden hengen huonetta, joilla yhteinen keittiö ja pari yhteiskäytössä olevaa vessaa ja suihkua.
Tampereella ei ollut 1980-luvullakaan enää kahden hengen huoneita opiskelija-asunto säätiöllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin joitakin vuosia sitten aikuisopiskelijana solussa. Edullisin ja jossain määrin siedettävä vaihtoehto, kun tarvitsin asuntoa vain viikolla, menin siis maanantaiaamuisin suoraan kotoa kouluun ja lähdin suoraan torstai- tai perjantai-iltapäivinä takaisin. Meillä ei ollut sovittuja siivousvuoroja, koska kämppis oli sitä mieltä ettei tarvitse. Minä siis maanantaina ensimmäisenä aina siivosin viikonlopun bileiden jäljet,että asunnossa pystyi olemaan. En olisi pystynyt asumaan siellä vakituisesti, kun jo muutama ilta ja yö oli hankalia.
Varmasti oikein mukava järjestely ja systeemi tuon sluibailija-bilettäjäkämppiksen kannalta. Sai asunnon viikonlopuiksi omaan käyttöön kekkeröintipaikaksi ja maanantaisin saapui ilmainen siivouspalvelu. Noinhan sen ei pitäisi mennä. Mutta ymmärrän täysin että mielummin siivosi vaikka hammasta purren, kuin olisi elänyt sotkun keskellä tai yrittänyt paimentaa ventovierasta ihmistä korjaamaan jälkensä. Itsellä olisi jossain vaiheessa mennyt hermo ja olisin todennäköisesti hutkinut porsastelijakämppistä mopinvarrella tmv. :D
Näitä soluasumisen ihanuuksia! Halpa vuokra ei paljoa takapuolta lämmitä, jos lisäksi joutuu palkattomaksi siivoojaksi, lastenvahdiksi ja kasvattajaksi! Lisäksi yhteistilat saattavat olla siinä kunnossa, ettei niitä juurikaan viitsi käyttää! Asustele siinä sitten noin kymmenen neliön huoneessa, jonka neliövuokra on yksiön tasoa, kun taas asumismukavuus ei ole yksiön tasoa!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on vuosikymmenet mahduttu soluihin, turha vedota, ettei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sinulle introverttinä ei ehkä sovi, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
... paitsi ekstrovertit, koska eihän heitä tuollainen järjestely haittaa laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ihmisiltä välillä unohtuu, että kyseessä on tosiaan asuminen. Se vapaa-aika, mitä vietetään opintojen ja työn välissä. Kuinka moni teistä olisi valmis järjestelyyn, joka muistuttaa enemmän kesäleiriä? Koti on ihmiselle aika tärkeä paikka hyvinvoinnin kannalta. Ja se, että joskus 70-luvulla asiat oli vielä huonommin, ei tarkoita, että nytkin pitäisi olla.
Erittäin osuvasti sanottu ja tärkeä näkökulma aiheeseen. Alituiset bileet, kämppisten kavereiden (yö)kyläilyt, yleinen sottaisuus ja siivousvuorojen välttely ei kuulu ns. aikuismaiseen ja normaaliin asumiseen ollenkaan. Mielestäni soluhakemuksessa pitäisi olla rasti ruutuun -lista johon hakija voi ruksia sekä omia mieltymyksiään että toiveita kämppiksen luonteenpiirteistä. Näin ollen bilettäjät "paritettaisiin" yhteen ja rauhallista asumista toivovat yhteen. Joku nörtti tekaisisi nopeasti ja näppärästi algoritmin setvimään ko. toiveita, joten asia ei olisi mikään ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Luulen ma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ihmisiltä välillä unohtuu, että kyseessä on tosiaan asuminen. Se vapaa-aika, mitä vietetään opintojen ja työn välissä. Kuinka moni teistä olisi valmis järjestelyyn, joka muistuttaa enemmän kesäleiriä? Koti on ihmiselle aika tärkeä paikka hyvinvoinnin kannalta. Ja se, että joskus 70-luvulla asiat oli vielä huonommin, ei tarkoita, että nytkin pitäisi olla.
Erittäin osuvasti sanottu ja tärkeä näkökulma aiheeseen. Alituiset bileet, kämppisten kavereiden (yö)kyläilyt, yleinen sottaisuus ja siivousvuorojen välttely ei kuulu ns. aikuismaiseen ja normaaliin asumiseen ollenkaan. Mielestäni soluhakemuksessa pitäisi olla rasti ruutuun -lista johon hakija voi ruksia sekä omia mieltymyksiään että toiveita kämppiksen luonteenpiirteistä. Näin ollen bilettäjät "paritettaisiin" yhteen ja rauhallista asumista toivovat yhteen. Joku nörtti tekaisisi nopeasti ja näppärästi algoritmin setvimään ko. toiveita, joten asia ei olisi mikään ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Luulen ma.
Juurikin näin! On ikävää, että se soluasuminen pelaa aina juuri sen huonoiten käyttäytyvän ehdoilla! Yleensä se häirikkö voittaa aina ja se kärsivä osapuoli joutuu muuttamaan. Niinhän kiusattukin yleensä joutuu vaihtamaan koulua, ei kiusaaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ihmisiltä välillä unohtuu, että kyseessä on tosiaan asuminen. Se vapaa-aika, mitä vietetään opintojen ja työn välissä. Kuinka moni teistä olisi valmis järjestelyyn, joka muistuttaa enemmän kesäleiriä? Koti on ihmiselle aika tärkeä paikka hyvinvoinnin kannalta. Ja se, että joskus 70-luvulla asiat oli vielä huonommin, ei tarkoita, että nytkin pitäisi olla.
Kesäleireilläkin on säännöt ja niitä tulee noudattaa, muuten voi tulla kotiinlähtö. Soluasuntojen sääntöjen noudattamista ei valvo kukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on vuosikymmenet mahduttu soluihin, turha vedota, ettei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sinulle introverttinä ei ehkä sovi, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
... paitsi ekstrovertit, koska eihän heitä tuollainen järjestely haittaa laisinkaan.
Jotka useimmiten vielä ovat näitä oman elämänsä prinssejä tai prinsessoja joita eivät mitkään normisäännöt koske! He ovat näiden sääntöjen yläpuolella ja muut heidän alamaisiaan jotka hoitavat ns.normaalit arjen askareet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 2013 solussa puoli vuotta ja ei ole ikävä. Olen aina kaivannut rauhaa ja esim. ylioppilaskirjoituksiin luin saunan lauteiden alla, koska muualla ei lapsuuden perheessä ollut hiljaista tai saanut edes lukea ilman, että tuli osallistua siivoamiseen/vahtia sisaruksia/viedä koirat lenkille/lähteä kauppaan/tms. Oletin siis, että jos solussa saan oman huoneen, pärjään kyllä. Ovi lukkoon ja laput korville.
HOASilla ei ollut tarjolla edes solua opintojen alkaessa, joten metsästin huoneen itselleni vapailta markkinoilta. Maksoin siitä yksiön hintaa. En saanut keittiöstä edes hyllyä tavaroilleni, vuokraamassani huoneessa säilytettiin vuokranantajan kuolleen lapsen tavaroita ja kämppä oli kaukana kampukselta. Nopeasti luovuin ruuanlaitosta kämpillä ja tyydyin vedenkeittimellä valmistettaviin ruokiin, pikapuuroon, nuudeleihin ja tietysti hedelmiä ja kuivaa leipää oli helppo syödä. Ikkunan lasien väliin sai ilmojen kylmetessä ruokaa säilöön, keittiöstä katosivat heti. Lihoin puolen vuoden aikana kunnolla, kun ruoka oli napostelua pitkälti.
Parasta oli kuitenkin naapurihuoneen n. 40-vuotias vuokralainen. Mies, mt-ongelmainen ja jatkuvasti ehdottelemassa yhteistä saunomista, pientä kivaa ja änkeämässä huoneeseeni. Tuli vuokranantajan kanssa hyvin toimeen, joten ei 18v tyttöä uskottu. Ovea ei muuten saanut lukkoon, joten yöt nukuin suhteellisen ahdistuneena ja käytin ison osan säästöistä matkustaakseni poikaystävän luokse joka viikonloppu, sai hänen opiskelijakämpässä edes olla hetken rauhassa ja levätä. Kaiken arvokkaan kannoin aina mukaan kaikkialle, huoneeseen en uskaltanut jättää.
Poikaystävän valmistuttua halusi muuttaa yhteen ja onneksi saatiin nopeasti HOASilta pieni kaksio. Olari ja avaruuskatu eivät ihmeellisiä olleet ja kämppä oli huonossa kunnossa, bileitä jatkuvasti naapurissa, mutta ei haitannut. Turvallisuuden tunne, mahdollisuus normaaliin ruokaan ja peseytymiseen ilman, että joku yritti samaan tilaan, oli luksusta.
Keväällä pitäisi hakea jatko-opiskelemaan, mielummin maksan vaikka asuntoautosta ja asun siinä lähipäivät ja ajan kotiin viikonlopuksi, kuin enää ikinä asun solussa.
Entisaikaan soluja vuokraavat säätiöt ainakin yrittivät uskotella asukkaille että siihen puututaan jos ei sääntöjä noudata, ja myös häädön voi saada. Tuskin silloinkaan kovin helposti häätöä tuli, mutta jonkinlainen uhka saatiin aikaan, joten asukkaat oikeasti noudattivat sääntöjä.
Nykyään ei edes yritetä väittää että sääntöjen noudattamatta jättämisestä koituisi jotain, siksi kukaan ei niitä noudatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa rakennusmääräykset sallivat todella ikävät solut. Samaan aikaan mietitään sitä että pitäisikö 20 neliön yksiöiden rakentaminen kieltää lailla vai ei, mutta solukämpissä joissa neljä toisilleen tuntematonta joutuvat jakamaan saman keittiön siten että röyhkeimmän oikeus pätee ei nähdä mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa rakennusmääräykset sallivat todella ikävät solut. Samaan aikaan mietitään sitä että pitäisikö 20 neliön yksiöiden rakentaminen kieltää lailla vai ei, mutta solukämpissä joissa neljä toisilleen tuntematonta joutuvat jakamaan saman keittiön siten että röyhkeimmän oikeus pätee ei nähdä mitään ongelmaa.
Totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ihmisiltä välillä unohtuu, että kyseessä on tosiaan asuminen. Se vapaa-aika, mitä vietetään opintojen ja työn välissä. Kuinka moni teistä olisi valmis järjestelyyn, joka muistuttaa enemmän kesäleiriä? Koti on ihmiselle aika tärkeä paikka hyvinvoinnin kannalta. Ja se, että joskus 70-luvulla asiat oli vielä huonommin, ei tarkoita, että nytkin pitäisi olla.
Tämä sopisi myös tuonne kerrostalo ja meluavat naapurit -ketjun puolelle. Kovin äänekkäät ja yöllistä, miksei myös päiväaikaista, metelöintiä harrastavat naapurit ovat kuin ikäviä solutovereita. Yksipuolisella päätöksellä laittavat muut kuuntelemaan ja sietämään omaa elämäntyyliään. Todellakin vertautuu ikuiseen kesäleiri- tai etelänlomameininkiin. Erittäin ahdistavaa naapuruston kannalta, muut kun haluaisivat vain olla ja elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Solut ovat ihan ok, teekkarikylän kahden hengen solut 90-luvulla olivat kylläkin epäinhimillisiä. Solussa asusteli 10 teekkaria. Viisi kahden hengen huonetta, joilla yhteinen keittiö ja pari yhteiskäytössä olevaa vessaa ja suihkua.
Itse kävin työkaverilla kylässä solussa, kävi siivooja ja muistaakseni 3 tai 4 oli heitä kämpässä.
Mulla oli yksi opiskelukaveri, joka asui vielä viime keväänä solussa jonottaessaan kohtuuhintaista opiskelijayksiötä. Sitten tuli korona ja melkein kaikki paikat laitettiin kiinni. Mölyäviä kämppiksiä ei päässyt pakoon edes kirjaston lukusaliin tai yliopiston tiloihin, koska nekin oli suljettu. Opiskelut kärsi, kun kaikki äänet kuului seinän takaa hyvin läpi eikä kaveri pystynyt keskittymään hälyssä. Parhaatkaan ääniä vaimentavat kuulokkeet ei auttanut, koska ne painoi silmälasien sankoja päätä vasten häiritsevän voimakkaasti - kaverilla on diagnosoitu asperger, johon liittyy aistiyliherkkyyksiä.
Kaveri joutui keskeyttämään opintonsa, koska se ei saanut kaikkia pakollisia kursseja suoritettua keväällä. Syksyn kursseille ei saanut osallistua, ellei kevään kursseja ollut suoritettu ensin. Elämiseen tarvitaan rahaa, mutta opintotukeen ei ole oikeutta jos opinnot ei etene.
Nyt kaveri on palannut kotipaikkakunnalleen vanhempiensa nurkkiin, on siellä työttömänä ja katkeroituneena. Saas nähdä, palaako se enää opiskelujen pariin. Ainakin motivaatio on kärsinyt kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri joutui keskeyttämään opintonsa, koska se ei saanut kaikkia pakollisia kursseja suoritettua keväällä. Syksyn kursseille ei saanut osallistua, ellei kevään kursseja ollut suoritettu ensin. Elämiseen tarvitaan rahaa, mutta opintotukeen ei ole oikeutta jos opinnot ei etene.
Nyt kaveri on palannut kotipaikkakunnalleen vanhempiensa nurkkiin, on siellä työttömänä ja katkeroituneena. Saas nähdä, palaako se enää opiskelujen pariin. Ainakin motivaatio on kärsinyt kovasti.
Kurja tarina, ja hyvin ikävää ystäväsi kannalta. Keskeyttikö hän opinnot kokonaan vai ilmoittautui poissaolevaksi? Eikö opiskelupaikkakunnalta löytynyt (osa-aika)töitä joilla rahoittaa eläminen siihen asti, että saa oman yksiön joko säätiöltä tai vapailta markkinoilta ja pystyy taas jatkamaan opintoja.
Opiskelijoiden pakottamisesta soluasumiseen pitäisi päästä eroon. Jos siihen ei rahat riitä lyhyellä tähtäimellä, niin sitten pidemmällä. Mutta sekin olisi jo hyvä alku jos valtiovalta myöntäisi pakotetun soluasumisen olevan ongelma, eikä yrittäisi väkisin uskotella sen olevan ihanan yhteisöllistä ja opiskelijoiden toiveiden mukaista.
Tällä hetkellä poliitikot suunnilleen kaikissa puolueissa ovat sitä mieltä että ensisijaisesti pitäisi hoitaa pitkäaikaistyöttömille vähintään kaksiot yksiöiden sijaan, eikä opiskelijoilla ole mitään ongelmaa kun saavat asua ihanissa soluasunnoissa.
Nostellaanpas vanhaa ketjua vielä.. Ainakin tässä isossa opiskelijacityssa näyttää olevan paljon tyhjiä soluhuoneita, oli syksyllä ja on nyt keväälläkin. Halutessaan saisi solukaksion tai kolmion omaan käyttöön, huonevuokran hinnalla. Ei hassumpi diili. Kämppis todennäköisesti muuttaisi sisään aikaisintaan elokuun puolella, jos silloinkaan riippuen koronatilanteen kehittymisestä ja etäopiskelupolitiikasta.
Solut ovat ihan ok, teekkarikylän kahden hengen solut 90-luvulla olivat kylläkin epäinhimillisiä. Solussa asusteli 10 teekkaria. Viisi kahden hengen huonetta, joilla yhteinen keittiö ja pari yhteiskäytössä olevaa vessaa ja suihkua.