Lue keskustelun säännöt.
Soluasunnot ovat nöyryyttäviä opiskelijoita kohtaan
19.07.2018 |
Ahdistaa edessä oleva muutto soluasuntoon... Yksiöitä ei tietenkään saa kuin aikasintaan ehkä vuoden päästä, ja ujona introverttina inhoan jo valmiiksi ajatusta, että joudun jakamaan tulevan asuntoni, siis ensimmäisen oman _kotini_ ventovieraan kanssa.
Solut ja niissä asuminen ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin! Haluan omaa rauhaa, edes vähän tilaa ja yksityisyyttä.
Joo, on mahdollista löytää tulevasta kämppiksestä elinikäinen ystävä jne, tiedän. Mutta kun ei se ole sanottua, että kemiat kohtaa automaattisesti. Ihmisen pitäisi saada muuttaa yhteen jonkun toisen kanssa vasta silloin, kun itse haluaa ja on siihen valmis, ei niin, että nuoria tungetaan asumaan yhteen koska resurssipula. Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon! Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita. Kuka on edes keksinyt alkaa rakentaa jotain soluja yksiöiden sijasta?
Kenenkään kaverin kanssa en voinut muuttaa kimppaan, koska kaikki meni eri paikkakunnille.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Ei niihin soluasuntoihin tarvi muuttaa, jos ei kyseinen asumismuoto ei sovi teidän hipiälle. Kättä taskuun ja hankitte ihan itsellenne sopivan kämpän. Ihme kitinää edullisesta asunnosta. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus kustantaa teille mitään luksusasuntoa.
Tiedoksi, että siihen ollaan valmiita. Ongelma ei ole yksiöiden hinta, vaan tarjonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niihin soluasuntoihin tarvi muuttaa, jos ei kyseinen asumismuoto ei sovi teidän hipiälle. Kättä taskuun ja hankitte ihan itsellenne sopivan kämpän. Ihme kitinää edullisesta asunnosta. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus kustantaa teille mitään luksusasuntoa.
Tiedoksi, että siihen ollaan valmiita. Ongelma ei ole yksiöiden hinta, vaan tarjonta.
Tarjonta ohjaa hintoja. Eli jos olet valmis maksamaan, niin tarjontaa löytyy varmasti. Ilmaiseksi ei saa luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskeluaikanani asuttiin 2-3 ensimmäistä vuotta kahden hengen huoneessa. Jaoin siis oman huoneeni toisen (alunperin ventovieraan) opiskelijan kanssa. Sen jälkeen oma huone kuuden hengen solussa tuntui luksukselta.
Koska tää oli? Itsekin asuin vuoden kahden hengen huoneessa. Vuosi oli 1990 (tai oikeammin lukuvuosi 1990-91) ja paikka Teekkarikylä Otaniemessä. Nykyään siellä ei ole kai enää kahden hengen huoneita.
1980-luvun puolivälissä Teekkarikylässä Otaniemessä. Myös ainakin Domuksella Helsingissä oli samaan aikaan kahden hengen huoneita.
Tai Oulu Välkkylä vuonna 1984. Solussa 8 kpl 2 hengen huoneita.
Tuohan on käytännössä asuntola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niihin soluasuntoihin tarvi muuttaa, jos ei kyseinen asumismuoto ei sovi teidän hipiälle. Kättä taskuun ja hankitte ihan itsellenne sopivan kämpän. Ihme kitinää edullisesta asunnosta. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus kustantaa teille mitään luksusasuntoa.
Tiedoksi, että siihen ollaan valmiita. Ongelma ei ole yksiöiden hinta, vaan tarjonta.
Tarjonta ohjaa hintoja. Eli jos olet valmis maksamaan, niin tarjontaa löytyy varmasti. Ilmaiseksi ei saa luksusta.
Kukaan ei ole haluamassa luksusta ilmaiseksi.
Onko tämä soluasumista käsittelevä kolumni ollut täällä jo? Osuvaa tekstiä. Voin itsekin samaistua moneen juttuun mitä siinä mainitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niihin soluasuntoihin tarvi muuttaa, jos ei kyseinen asumismuoto ei sovi teidän hipiälle. Kättä taskuun ja hankitte ihan itsellenne sopivan kämpän. Ihme kitinää edullisesta asunnosta. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus kustantaa teille mitään luksusasuntoa.
Tiedoksi, että siihen ollaan valmiita. Ongelma ei ole yksiöiden hinta, vaan tarjonta.
Tarjonta ohjaa hintoja. Eli jos olet valmis maksamaan, niin tarjontaa löytyy varmasti. Ilmaiseksi ei saa luksusta.
Mitä ihmeen luksusta täällä muka on vaadittu? Suurin osa vuokrayksiöistä on ihan basic-tason kämppiä eikä viimeisen päälle laitettuja ja varusteltuja unelma-asumuksia. Luksusta haluava ei edes tyytyisi vaatimattomaan yksiöön vaan sen pitää olla vähintään kaksio, mieluiten omalla saunalla ja parvekkeella. Ylellisyyttä tärkeämpää on oma tupa ja oma lupa (jota ei solussa voi tietenkään saada), siis meistä suurimmalle osalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä soluasumista käsittelevä kolumni ollut täällä jo? Osuvaa tekstiä. Voin itsekin samaistua moneen juttuun mitä siinä mainitaan.
100% totta. Jos soluasuminen on niin ihanaa, miksei soluihin asuteta yksinäisiä vanhuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain joutuu tinkimään, jos ei ole varaa maksaa markkinahintaa yksiöstä. Edelleenkin: yhteiskunnan velvollisuus ei ole tarjota kenellekkään ilmaiseksi aivan ihkua kämppää keskeltä kaupunkia. Jos solukämppiksissä on valitettavaa, niin se on silloin sinun velvollisuus opastaa heidät järkeviin käytötapoihin. Vai pitäisikö jonkun äidin tulla tekemään se teidän puolesta? Oletuksena aikuiset ihmiset osaavat hoitaa omat asiansa.
Soluasunnoissa on aina näitä tolvanoita jotka eivät ota muita huomioon vaan kolistelevat ja mölisevät yökaudet ja raahaavat kämppään kavereita ja epämääräisiä kaverinkaverin kavereita. Opiskele ja nuku siinä sitten.
Me ostetaan osake kun lapsi lähtee opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin joskus solussa jossa asui myös yhden asukkaan poikaystävä ihan pokkana. Tämä pariskunta vietti jatkuvasti aikaansa keittiössä koska pelkkä huone oli kovin pieni heille kun heitä oli kaksi. Eli aina jos laitoin ruokaa tai tiskasin, niin oli yleisöä niskan takana. He myös viettivät todella pitkiä aikoja suihkussa kahdestaan, joten sai odotella milloin itse pääsi suihkuun. Lisäksi tämä tyttö huomautteli minua siitä jos liikuin suihkusta huoneeseen pelkkä pyyhe ympärilläni, koska minun piti huomioida tämä hänen poikaystävänsä.
Yritin vuokranantajalta pari kertaa tiedustella miksi tuo ylimääräinen asukas saa siellä asua, ja vastaukseksi tuli vaan että kyllä siellä käydä saa, eikä käyminen ole asumista. Kaikki päivät ja yöt hän siellä kyllä asui.
No jopas oli vuokranantaja, tuollainen on todellakin vakituiseen rinnastettavaa asumista eikä vierailemista. Teilläkö kuului vesi ja sähkö vuokraan, kun niiden kulutuspiikistä ei tullut sanomista? Oliko asunto kenties HOASin, kuvattu välinpitämättömyys asukasviihtyvyyden suhteen tuntuu olevan heillä maan tapa.
Vierailija kirjoitti:
Jostain joutuu tinkimään, jos ei ole varaa maksaa markkinahintaa yksiöstä. Edelleenkin: yhteiskunnan velvollisuus ei ole tarjota kenellekkään ilmaiseksi aivan ihkua kämppää keskeltä kaupunkia. Jos solukämppiksissä on valitettavaa, niin se on silloin sinun velvollisuus opastaa heidät järkeviin käytötapoihin. Vai pitäisikö jonkun äidin tulla tekemään se teidän puolesta? Oletuksena aikuiset ihmiset osaavat hoitaa omat asiansa.
Edelleenkään kukaan ei vaadi ilmaiseksi ihkua kämppää keskeltä kaupunkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on vapaus valita missä asuu. Voit muuttaa mille tahansa paikkakunnalle ja asua missä tahansa asunnossa joka on saatavilla.
Eri asia on toki että löytyykö pätäkkää siihen. Se on taas yksilön vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö korkeakouluun päässeiden pitäisi olla fiksuja?
Ja silti ei ymmärretä, että ”beggers can’t be choosers”?
Soluasunnoissa asuu muitakin kuin vain korkeakouluopiskelijoita! Monet korkeakouluopiskelijat sitä paitsi käyvät töissä opintojen ohessa ja maksavat veroja jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksihän niihin yksiöihin on niin kovat jonot? Koska ei kukaan HALUA soluasuntoon!"
Ööö, jos kukaan ei HALUAISI soluasuntoon, niin ei kai niihin silloin olisi yhtään jonoa... :D
"Nykyinen systeemi on tosi nöyryyttävä ja kyykyttää opiskelijoita."
Soluasunnot ovat minusta hyvä juttu, koska niiden avulla pystytään tarjoamaan opiskelijoille edullisia/edullisempia asuntoja. Olen itse asunut kahdessa eri solukämpässä kolmen vuoden ajan (vaikka en ole yhtään sosiaalinen ihminen tai pitänyt siitä ajatuksesta, että jaan asunnon ventovieraan kanssa), koska se oli halvin asumismuoto. Kyllä se solukin kelpaa, jos ei ole muuhun varaa. On se tyhjää parempi kuitenkin ja harva sillein joutuu kovin montaa vuotta kuitenkaan asumaan. Siihen myös tottuu vaikka siitä ei pitäisi. Toki paljon vaikuttaa ne kämppikset, että millaisia ihmisiä ne sattuu olemaan. Aika paljon kuitenkin ihminen joustaa, jos ei ole vaihtoehtoa.
Kun aloitin opiskelut 70-luvun lopulla sain olla tyytyväinen, että yleensä sai opiskelija-asuntoyhtiön kämpän. Oli silloin soluasunto, jollaisissa ole kolmessa asunut. Tokan paikan kaksi muuta ovat edelleen parhaita kavereitani.
Mikään pakko ei ole olla toisten kanssa paljoa tekemisissä, kunhan elää asiallisesti ja mm. osaltaan hoitaa siivouksen. Normaali ihminen pystyy elämään muiden kanssa - minimissään moikkaukset riittää tai jotain pientä läppää. Riippuu tietysti tiloista mikä mahdollista. Pitkien käytävien jättisoluasunnot yhteiskeittiöllä voivat tarjota vaikka minkälaista porukkaa samoihin tiloihin. Joku kolmen huoneen ja keittiön kämppä on parhaimmillaan mukava kimppa-asunto.
Tekee ihan hyvää mennä epämukavuusalueelle. Itsekin hyvin introvertti ollut aina. Ensimmäiset 1,5 vuotta meni solussa, sitten opiskelijasäätiön yksiötä. Vaihdossa taas välillä solua ja vakmistumisen jälkeen töiden perässä muuttaessa kinppasuntoa ennestään tuntemattomien kanssa, kun ei todellakaan ollut sillä palkalla varaa Helsingin yksityisiin asuntohintoihin.
Nyt päässyt taas "maakuntiin" (Turkuun) ja paremmille palkoille, niin omassa kaksiossa. 10 vuotta opintojen alusta laskien tätä "autuutta" joutui odottamaan, mutta montaa kokemusta rikkaampana kyllä.
No mutta, rahallahan siitä selviää. Yksiö vapailta markkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä soluasumista käsittelevä kolumni ollut täällä jo? Osuvaa tekstiä. Voin itsekin samaistua moneen juttuun mitä siinä mainitaan.
100% totta. Jos soluasuminen on niin ihanaa, miksei soluihin asuteta yksinäisiä vanhuksia?
Sitä kutsutaan vanhustenkodiksi.
Otin aikoinaan vastaan työn kirjaimellisesti keskeltä ei mitään, asuntona firman kimppakämppä, ikinä ei tiennyt kuka viereisessä sängyssä aamulla nukkuu. Olisin vuokrannut ihan minkä tahansa luukun itselleni jos olisi ollut tarjolla. Solukin olisi ollut luksusta..
Siisti keittiö ja kylppäri eivät ole mitään luksusta, vai missä p.skan keskellä elätte itse?