Kuinka lopettaa lapsen iltaravi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi löytyi ja tuli kotiin, vaikka pahoitti mielensä ensin kun kielsin enää menemästä kenenkään luo. Oli niin monta tuntia myöhässä. Söi suht hyvällä asenteella päivällisen asialliseen aikaan. Juurikaa muuta evästä ei ollut sitten kuulemma syönytkään... ulos en enää tänään halua päästää. Koko ajan valittaa tylsyyttä. Kommunikoi ylidramaattisella narinalla. Itkee ja narisee. Laulaa puhumisen sijaan. Puhetyyli vaihtelee laidasta laitaan uhosta kivaan hymyilevään jutusteluun. Huutaa päälle, yritin lukea jotain kirjaa. Harvinainen tarjous. Luin yhden sivun sarjakuvaa. Useita kertoja yritti ottaa kirjan pois ja läpsiä kättä saadakseen huomiota. Puolet sarjakuvan lukemisesta oli ohjeistusta istua heilumatta ja kuunnella. Äänenhallinta laidasta laitaan kiljumista ja kiljahtelua, ei pysy yhdessä aiheessa. Nämä pari tuntia antanut mahdollisuuden puhua mulle jos haluaa nyt eikä sitten nukkumaan mennessä. Kohta olisi iltapalan aika. Vasta tunti pari sitten syötiin ja nyt vaatii iltapalaa. I ole vielä sen aika. Hoitajia ei ole jos ei lasketa sitä että lapsi kyllä osaa kutsua itse itseään naapureille kylään. Lasketaanko se? Aika paljon lapsi leikkii vapaasti naapurien lasten kanssa pihoilla ja ketä aikuisia siellä sitten pyöriikään. Mielestäni lapsi ansaitsee ns. aitoja ystävyyksiä ja tuttavuuksia ilman sossusidoksia. Ap

Kai se jotenkin siis osaa käyttäytyä jos sitä kaverit kattelee? Vai lykkäätkö naapurien riesaksi vaikka sielläkin käyttäytyy huonosti?

Mitä tarkoitat ”ilman sossusidoksia”? Onko teille tarjottu jotain sossuapuja?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha se lapsi siis tarkalleen on? Menee ekaluokalle?

Vastaisitko ap?

Lapselle iltapala klo 20 ja nukkumaan aikaisintaan 21.30. Ei meidän 7v ainakaan nukahda varsinkaan nyt kesällä klo 20, ei puhettakaan että tulisi mieleen laittaa edes sänkyyn silloin edes tuota meidän 3v tä.

Kirja pois ja jutteletta, kysele kuulumisia, kysy asiallisesti miksi lyö, kysy mitä haluaisi teidän tekevän yhdessä yms.

Kyllä alan kallistua entistä enemmän siihen, että kipin koin HETI apua perheneuvolasta, lapsi ei ole terve. Teidän kaikkien parhaaksi hae apua NYT.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi löytyi ja tuli kotiin, vaikka pahoitti mielensä ensin kun kielsin enää menemästä kenenkään luo. Oli niin monta tuntia myöhässä. Söi suht hyvällä asenteella päivällisen asialliseen aikaan. Juurikaa muuta evästä ei ollut sitten kuulemma syönytkään... ulos en enää tänään halua päästää. Koko ajan valittaa tylsyyttä. Kommunikoi ylidramaattisella narinalla. Itkee ja narisee. Laulaa puhumisen sijaan. Puhetyyli vaihtelee laidasta laitaan uhosta kivaan hymyilevään jutusteluun. Huutaa päälle, yritin lukea jotain kirjaa. Harvinainen tarjous. Luin yhden sivun sarjakuvaa. Useita kertoja yritti ottaa kirjan pois ja läpsiä kättä saadakseen huomiota. Puolet sarjakuvan lukemisesta oli ohjeistusta istua heilumatta ja kuunnella. Äänenhallinta laidasta laitaan kiljumista ja kiljahtelua, ei pysy yhdessä aiheessa. Nämä pari tuntia antanut mahdollisuuden puhua mulle jos haluaa nyt eikä sitten nukkumaan mennessä. Kohta olisi iltapalan aika. Vasta tunti pari sitten syötiin ja nyt vaatii iltapalaa. I ole vielä sen aika. Hoitajia ei ole jos ei lasketa sitä että lapsi kyllä osaa kutsua itse itseään naapureille kylään. Lasketaanko se? Aika paljon lapsi leikkii vapaasti naapurien lasten kanssa pihoilla ja ketä aikuisia siellä sitten pyöriikään. Mielestäni lapsi ansaitsee ns. aitoja ystävyyksiä ja tuttavuuksia ilman sossusidoksia. Ap

Ai lapsi valittaa. No niin valitat sinäkin. Kai sillä nyt on nälkä jos ei ole syönyt kuin päivällisen. Nyt tämäkin on lapsen vika että sillä on nälkä vaikka sun kello ei näytä iltapala-aikaa.

Karkkien lisäaineet, sokeri tai piristeet, es juomat, pepsit, kolat ym. Kaikki piristeet pois.

Nyt on kyllä sellaista tuubaa tuo ap:n tarina, ettei tuota usko kukaan. Hanki elämä!

Kun miehen lapsi muutti meidän luokse (5-v tyttö silloin), oli vähän samanlaista nukkumisrallia täällä. Mies lepsuili eikä koskaan sanonut likalle "ei", ja mulla meinasi pää räjähtää. Hain sitten ammattineuvoa, ja sain seuraavan toimintakaavan:

1) Kun muksu pongahtaa pedistä ylös ekan kerran, sanotaan sille rauhallisesti, että "Nyt on nukkumaanmenoaika, hyvää yötä, kulta." Ja kädestä pitäen talutetaan takaisin sänkyyn.

2) Kun muksu toisen kerran hyppää pedistä, todetaan rauhallisesti, että "Nyt on nukkumaanmenoaika", eikä mitään muuta. Ei keskustelua, ei reagointia, ei mitään. Talutetaan kädestä pitäen takaisin sänkyyn.

3) Ja sitten kun se hernekeppi sieltä kolmannen (ja neljännen, ja neljännentoista, ja neljännenkymmenennen) kerran ponkaisee ylös, ei sanota yhtään mitään, vaan talutetaan mukula takaisin petiin. Ja toistetaan vaikka viisikymmentä kertaa kylmän rauhallisesti, kunnes muksu pysyy pedissä.

Meillä meni kaksi yötä, ja sitten loksahti lapsella palikat kohdalleen ja haahuilu loppui. Toki kysyi hermoja ja parin vuorokauden valvominen otti koville, mutta toimi ainakin meillä. :)

Lapsi ruokittu illan mittaan 2 x lämmin ruoka, salaattia + leipää, juustoa, vettä ja vesimelonia. Pari tuntia juteltiin... tai no yritin ainakin. Puhuin myös tuosta nukkumaanmenosta että mitkä sen säännöt olisi ja voi itse miettiä jotain stressiunilelua sinne sänkyyn. Luetteli kaikki säännöt että ei saa mennä mihinkään huoneisiin enää ja jos tarvitsee mennä vielä vessaan, niin käy ja menee takaisin huoneeseensa. Lapsi siis sänkyyn kello 20 odottelemaan unta. Tähän asti ollut hiljaa. Jossain huoneessa kävi mutta esitän etten kuullut. Nyt kävi myös vessassa... saahan nähdä onnistuuko vai ei.

Lapsi on menossa ekaluokalle. Minua hieman huvittaa tuo luottamus terveydenhuoltoon ja perheneuvolaan. Molempiin olen ollut aiemmin yhteydessä muissa asioissa ja lopputulos, että hyvin herkästi siellä ollaan sitä lasukorttia heiluttamassa ja ollaankin ns. lasuperhe. Kiitos vaan ahdistuneiden terveysalan ammattilaisten, jotka eivät ole olleet tyytyväisiä saamiinsa vastauksiin. Lasut kuuntelevat kaikki vuodattamasi ongelmat ja kun niillä ei ole ratkaisua juuri teidän ongelmaan, niin ne tuputtavat ainoastaan niitä "lastenhoitopalveluja" ja tukiperheitä ratkaisuksi joka ongelmaan sen sijaan, että sieltä saisi ikinä mitään konkreettista neuvoa mihinkään todelliseen ongelmaan, että saisi tämän homman toimimaan paremmin ihan omalla porukalla. Yhtäkään perheen kroonista ongelmaa ne eivät ole ratkaisseet. Kaikkein vähiten niitä kiinnostaa esim. isä-lapsisuhde tai meidän parisuhteen tila. Mies on paljon pois kotoa ja kun on kotona (kuitenkin päivittäin), niin elää ihan oman aikataulunsa mukaan. Lapsi ei näe isäänsä hereillä ja kotona välttämättä edes puolta tuntia päivittäin ja mies ei vaan juttele sen kanssa eikä paljon minunkaan kanssa. Möllöttää vaan omia asioitaan. Jotain kotitöitä se tekee ja välillä heittää pari sanaa lapselle, mutta jos lapsi heittäytyy vaikeaksi, niin minähän sitä sitten rauhoittelen ja yritän ohjata toisenlaiseen tapaan olla. Tänäänkään lapsi ei nähnyt isäänsä käytännössä ollenkaan.

Kiva lapsi tämä on sillä päällä ollessaan ja käsittääkseni käyttäytyy ihan kivasti muiden kanssa. Kavereita on.

Vähän on merkkejä että kyllä tuo vielä tulee tuolta tai aloittaa jonkun ähinän ja puhinan. Ei taida olla huoneessaan, mutta yritän hillitä itseni ja olla menemättä katsomaan. Iltahan on vasta nuori. ap

Miksi taas piti mennä klo 20 sänkyyn vaikka et oo valmis siihen että lapsi herää klo 6? Haluat vain lapsen pois silmistä vaikka tiedät ettei nuku? Sitten voi taas haukkua lasta kun ei oo nukke joka toimii kuten haluat.

Ei ihme että teille on lastensuojelua tarjottu..

Onko lapsesi erittäin hyvä laskemaan, kun kerran käy kaupassa yksinään? Vai ulkoistatko opettamisen myyjille?

Miksi sä nyt taas oot laittamassa sitä jo ennen ysiä nukkumaan, kun moni täällä vinkkaa, et liian aikaista?

Teidän lapsi vaikuttaa vinksahtaneelta. Yleensä kuusivuotiaiden kanssa voi keskustella asioista ihan normaalisti. Oma lapseni on nuorempi, mut en ikinä katsoisi läpi sormien lapselta minkäänlaista rajojen venyttämistä, esim. Päälle puhuminen, myöhästely (osaako teidän lapsi kellon, sehän opetetaan koulussa), toisen satuttaminen. Ihan sama mitä melua pitäisi, mutta rangaistuksista en antais periks. Adhd, autismi, asperger, psykiatriset ongelmat? Vai epäjohdonmukaisen ja kylmän kasvatuksen tulos? Tässä vaiheessa kannattais ottaa ulkopuolinen apu vastaan, kun jotain on tehtävissä. Ota vaikka se tukiperhe, jos teille sitä tarjotaan. Siellä toiset aikuiset asettavat ne samat rajat, ja sinä saat tarvitsemaasi lepoa. Miksi vääntää yksin, kun apua tarjotaan?

Mitä helv ap. Nyt on kyllä pakko sanoa kommentteja lukiessasi että vika EI todellakaan ole lapsessa, vaa sinussa!

Vaikuttaa aika pitkälti siltä, että lapsella on tosi paha olla

ÄLÄ LAITA SITÄ LASTA NIIN AIKAISIN NUKKUMAAN!! Voi h*lvetti ap ei ole todellinen ihminen. Pikkasen on peiliin katsomisen paikka sinullakin! "En oo koskaan lukenut kuin lyhyitä satuja vähän kun lapsi vaan kommentoi" "en jaksa lähteä etsimään lasta" "lapsi tuli kotiin ja yritin kirjaa."

Sinua ei selkeestikkään v*ttuakaan kiinnosta mitä lapselle kuuluu. Olisi vaan poissa silmistä.

Ei kukaan laita tuon ikäistä lasta noin aikaisin nukkumaan, varsinkaan nyt kesällä! Ihan älytöntä touhua.

Kuulostaa tosi raskaalta. Kuulostat tosi väsyneeltä ja uupuneelta, eikä ihmekään. Varmaan jäät aika yksin tän tilanteen kanssa jos mieheltä ei tule yhtään tukea.

Luulen että tilanteeseen ei ole mitään nopeaa ratkaisua jolla kierre menisi kerrasta poikki. Täällä on helppo luetella omia nukkumaanmenorutiineja mutta ongelman ydin ei varmasti ole niissä. Te tarvitsette pitkäjänteisempää apua. Onko ajatus tukiperheestä tai lastenhoitoavusta ihan mahdoton? Mitä hävittävää on siinä, että saisit itse ainakin vähän levättyä niin että olisi helpompi kohdata illat? Väsyneenä kaikki ongelmat paisuu yli äyräiden.

Mä haluaisin kannustaa hakemaan apua vielä avoimin mielin. En usko että siinä häviää mitään. Isän pitäisi myös osallistua tähän juttuun - vähintään iltaisin vuorotella sun kanssa nukuttamisessa, jotta pääsisit lepäämään.

Etkö ollut yhtään huolissasi lapsestasi, kun oli 3 tuntia myöhässä? Siinä ajassa olisi voinut tapahtua vaikka mitä. Yleensä lasta lähdetään etsimään, jos ei ole ajoissa. Ja miten se lapsi oppii, että kotiintuloajalla on jotain merkitystä, jos sinäkään et pidä niistä kiinni. Alle kouluikäisen ei kuulu olla yksin ulkona niin, että vanhemmat eivät tiedä missä hän on.

Vaikutat tosi väsyneeltä ja tunnut näkevän lapsesi pelkkänä rasitteena. Tuolle kierteelle pitäisi saada nyt stoppi. Mitkä asiat teillä sujuvat? Ja mitä silloin aikaisemmin tapahtui, kun nukkumaanmenot onnistuivat? Positiivisuus kantaa aina pidemmälle kuin negatiivisuus. Yritä jättää negatiivisia asioita huomioimatta ( jos ne eivät vahingoita ketään) ja kiinnitä enemmän huomiotasi siihen, mitä positiivista lapsi tekee. Olen samaa mieltä, kun muutkin, että olisi hyvä hakea lapsellesi apua ennen kuin ongelmat kasvavat isommiksi.

Just annoin omalle 6-vuotiaalle tulevalle ekaluokkalaiselle iltahalit sängyssä. Herää vähän ennen 8. Luettiin Tatu ja Patu syömään. Tiedän aina missä on ja kenen kanssa. Rakastan ja arvostan lasta ja hän minua.

Apua. Ethän ap ole todella tuollainen ihminen, ethän? 😬

Eilen lapsi meni nukkumaan ihan suosiolla. Oli hiljaa sängyssään. Kävi kyllä vessassa ja hiipi jossain mutta en mennyt katsomaan. Noin kolmen vartin päästä tuli kerran makkariini sanomatta mitään. Jäi seisomaan sänkyni päätyyn kädet suorana esittäen unissakävelijää tai jotain zombia. Talutin mitään sanomatta takaisin huoneeseensa. Aloin itsekin odotella nukahtamista. Lapsi kävi vielä kerran pari makkarissani mutta esitin jo nukkuvaa ja lapsi lähti siitä sitten takaisin huoneeseensa. Nukkui ainakin sen 10 tuntia samoin kuin minäkin ja heräsi joskus 8-9.

En ollut erityisen huolissani. Ei ole ensimmäinen kerta. Luotan lapseeni ja lähiympäristön ihmisiin siinä mielessä, että järkeä on ja tietää rajat ja niitä on paras noudattaa. Vaihtoehtona tosiaan on myös se, että jos kotiin ei halua tulla ja kodin rajat ei kelpaa, niin voi lähteä muualle asumaan joksikin aikaa, kutsun itse noutajan. Rajat ne on muillakin. Lapsi ei halua lähteä, mutta olen sanonut näistä lasutyypeistä, että ihan senkin takia syytä käyttäytyä asiallisesti edes ihmisten ilmoilla, ettei kenenkään tarvitse huolestua. Olen pari kertaa lähtenyt etsimään häntä, mutta en halua opettaa hänelle tässäkin asiassa, että voi pompotella minua jos leikkisi jotain piiloleikkiä kanssani ja ihan joka kerta en minäkään voi lähteä kesken omien hommien johonkin. Seuraamukset tulee sitten riippuen selityksistä. Saattaa seuraavana päivänä olla enemmän rajoitteita. Ihan jo siitä syystä että lapsi on menossa kouluun ja noita käytösjuttuja ollut, niin viimeistään tänä kesänä opittava liikkumaan tuolla lähialueella ihan yksinkin. Kovin purkissa noita lapsia tunnutaan kasvatettavan täällä kun vanhemmat vahtivat lapsiaan vieressä vielä 6-7-vuotiaanakin. Lapset kuitenkin haluavat elää kesällä vaikka koko päivän ulkona ja käydä kotona vaan syömässä, mikä on mielestäni ihan okei. Ei koululaista enää taluteta joka päivä kouluun/ip-kerhoon ja sieltä takaisin kotiin, on opittava lukemaan kelloa edes alkeellisesti.

Ap