Kuinka lopettaa lapsen iltaravi?

Vierailija kirjoitti:

Eilen lapsi meni nukkumaan ihan suosiolla. Oli hiljaa sängyssään. Kävi kyllä vessassa ja hiipi jossain mutta en mennyt katsomaan. Noin kolmen vartin päästä tuli kerran makkariini sanomatta mitään. Jäi seisomaan sänkyni päätyyn kädet suorana esittäen unissakävelijää tai jotain zombia. Talutin mitään sanomatta takaisin huoneeseensa. Aloin itsekin odotella nukahtamista. Lapsi kävi vielä kerran pari makkarissani mutta esitin jo nukkuvaa ja lapsi lähti siitä sitten takaisin huoneeseensa. Nukkui ainakin sen 10 tuntia samoin kuin minäkin ja heräsi joskus 8-9.

En ollut erityisen huolissani. Ei ole ensimmäinen kerta. Luotan lapseeni ja lähiympäristön ihmisiin siinä mielessä, että järkeä on ja tietää rajat ja niitä on paras noudattaa. Vaihtoehtona tosiaan on myös se, että jos kotiin ei halua tulla ja kodin rajat ei kelpaa, niin voi lähteä muualle asumaan joksikin aikaa, kutsun itse noutajan. Rajat ne on muillakin. Lapsi ei halua lähteä, mutta olen sanonut näistä lasutyypeistä, että ihan senkin takia syytä käyttäytyä asiallisesti edes ihmisten ilmoilla, ettei kenenkään tarvitse huolestua. Olen pari kertaa lähtenyt etsimään häntä, mutta en halua opettaa hänelle tässäkin asiassa, että voi pompotella minua jos leikkisi jotain piiloleikkiä kanssani ja ihan joka kerta en minäkään voi lähteä kesken omien hommien johonkin. Seuraamukset tulee sitten riippuen selityksistä. Saattaa seuraavana päivänä olla enemmän rajoitteita. Ihan jo siitä syystä että lapsi on menossa kouluun ja noita käytösjuttuja ollut, niin viimeistään tänä kesänä opittava liikkumaan tuolla lähialueella ihan yksinkin. Kovin purkissa noita lapsia tunnutaan kasvatettavan täällä kun vanhemmat vahtivat lapsiaan vieressä vielä 6-7-vuotiaanakin. Lapset kuitenkin haluavat elää kesällä vaikka koko päivän ulkona ja käydä kotona vaan syömässä, mikä on mielestäni ihan okei. Ei koululaista enää taluteta joka päivä kouluun/ip-kerhoon ja sieltä takaisin kotiin, on opittava lukemaan kelloa edes alkeellisesti.

Ap

Lapsi on kolme tuntia myöhässä, ja sä et huolestu. Opeta vielä lapselle, että kotiintuloaikoja noudatetaan.

Mulle välittyy näistä viesteistäsi sellainen kuva, ettet ihan hirveästi välitä lapsestasi. Vähän sellainen hälläväliä-asenne.

Välitän kyllä lapsestani ja minä olen ainoa, joka hänestä välittää. Ymmärrän myös hänen metkunsa. Jotkut hänen temppuilunsa saattaisivat huolestuttaa muita paljon enemmän kuin minua, kun lapsen "huumorintaju" on omanlainen. Näin kesälomalla haluan, että meillä olisi edes jonkin verran mukavaa eikä vain jatkuvaa kiistelyä vain periaatteen vuoksi, että lapsen pitäisi jumittaa vain minun seurassani. Siksi annan lapsen viettää tuntejakin ulkona kavereiden kanssa ja välillä lapset ja niiden vanhemmat kutsuvat lasta kylään. Olen myös sanonut monille kylän naisille, että lapsi tulee ulkoilemaan yksin, etteivät ihmettele ja huolestu turhaan ja minulle voi aina soittaa, jos jotain akuuttia ongelmaa tulee. Tosin tulee usein kotiin raivoten, miten tylsää täällä on ja haluaisi takaisin ulos. Koko ajan saa kiistellä, tuntikausia siitä, jos joku kerta ei ole lupaa lähteä nyt mihinkään, mutta sitten kiistellään. Rajat kyllä laitan, jos tuntuu siltä että omaa kotia ei kunnioiteta. Työvuoden aikana teen täyttä työpäivää ja hoidan lasta ja kotia kaikki illat yksin, kun mies tekee vuorotyötä ja olen omankin lomani ansainnut. Minulle lomaa on jo se jos lapsi on ulkona tai kavereilla parikin tuntia. Joskus työvuorot menee niin, etten näe miestä kuin kerran viikossa. Vaikea sanoa, onko minulla oikein mitään voimauttavaa asiaa minkä ansiosta jaksaa sitä, jos päivät pitkät vaan raataa töitä ja loput päivästä pitää kuunnella lapsen ja ammattikasvattajien narinoita ja lisätyön teettämisiä, että pitäisi ihan varmuuden vuoksi käyttää lääkärillä ja psykologeilla. Hoitaisivat ihan itse omat kommunikointiongelmansa lapsen kanssa. Ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta avata vuosikausien shittiä mistä kaikesta mikäkin saattaa johtua. Yleensä kun sitä shittiä alkaa avata, niin avun sijaan nuo sossut alkavat vaan uhota omilla toimenpiteillään ja niitä pitää sitten vakuutella, että kiitos mutta ei ole tarvetta. Sukulaisia ei ole ja ne vähätkin tuntuvat hylänneen. Esimerkiksi oma äitini hoidatti minut isovanhemmillani lähes koko lapsuuteni. Nyt sitten itse en saa yhdeltäkään sukulaiselta edes seuraa hyvä jos kerran vuodessa joku käy kylässä ja kukaan ei kutsu luokseen. Kieltämättä katkeroittaa, että muut ne saavat ystäviltä ja sukulaisilta apua ja minun kimpussa vain lasut. Se että jotkut hokevat vain lasuja ja tukiperheitä on törkeyden huippu. Jos lapsi aloittaa jonkun raivokohtauksen, muut heittäytyvät mykiksi ja jähmettyvät paikalleen pyörittelemään silmiä seinille, ettei näe eikä kuule, mitään ne eivät sano. Mitä lapsi oppii siitäkin että muut ihmiset antavat lapsen vaikka pieksää äitinsä ja sanallakaan ei sanota joukolla, että tämä ei ole hyväksyttävää. Niin hyvät ystävät minulla on ja lapsikin tietää sen, että minun arvo muill ihmisille on aika pieni. Pitäisi sitten vaan ihan itse itseänsä arvostaa vai? Eikö ihmiset ansaitse ihan aitoja naapuri- ja tuttavasuhteita, ystäviä jne.? Mutta kovin sitoutumattomia nykykaverisuhteetkin on. Kuvottaa ihmiset, joita ahdistaa nykyään sekin, että joku alle kouluikäinen on yksin ulkona leikkimässä. Vankilassako se lapsi pitäisi pitää koko lapsuutensa. Minusta tuntuu että lapsi oppinut päiväkodissakin siihen, että koko ajan on oltava jotain toimintaa ja viihdettä ja aikuiset jotain ohjelmatoimistoja.

Joka tapauksessa mitä tulee tuohon yksin ulkoiluun alle kouluikäisenä, niin enemmän minua ihmetyttää lapset, jotka roikkuvat pelokkaina vanhemman käsivarressa ensimmäisenä koulupäivänä eikä uskalla mennä edes koulumatkaa yksin. Herää kysymys, eikö vanhemmat ole opettaneet lapselleen mitään itsenäisyyttä ennen kouluun menoa. Toivon, ettei lapseni ole ainakaan semmoinen avuton itkupilli. Ap

Jumalauta AP. Sinä ja sun kakaras molemmat tarviitte ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta AP. Sinä ja sun kakaras molemmat tarviitte ammattiapua.

Ainakin minä olen pyrkinyt myös perustelemaan osan mielipiteistäni kiroilemisen lisäksi. Miksi ammattiapu olisi ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä autuaaksi tekevämpää? Taidat sinäkin olla liian pelkuri tai mukavuudenhaluinen tutustuaksesi meidän kaltaisiin ihmisiin ihan vapaaehtoisesti eikä vain viran puolesta leikkiä auttajaa ja kaveria? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtona tosiaan on myös se, että jos kotiin ei halua tulla ja kodin rajat ei kelpaa, niin voi lähteä muualle asumaan joksikin aikaa, kutsun itse noutajan. Rajat ne on muillakin. Lapsi ei halua lähteä, mutta olen sanonut näistä lasutyypeistä, että ihan senkin takia syytä käyttäytyä asiallisesti edes ihmisten ilmoilla, ettei kenenkään tarvitse huolestua.

Ymmärränkö tästä oikein, että olet uhannut lasta hylkäämisellä huostaanoton muodossa, jos hän ei käyttäydy? Tällainen on lapselle aika järkyttävää. Hän ei osaa sitä itse ilmaista tai kertoa, vaan reagoi omalla tavallaan, ahdistuu ja protestoi. Eihän lapsella ole tuohon mitään muuta puolustuskeinoa ja tilanne vain pahenee. Hän ei muutu maagisesti tottelevaisesti yhä kovenevilla uhkauksilla, koska hänellä ei ole sellaiseen vielä kypsyyttä. Jos teidän valtataistelu on tällä tasolla, olisin tosi huolissani. Sä tarvitset ihan tosissaan apua tässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa lähtenyt etsimään häntä, mutta en halua opettaa hänelle tässäkin asiassa, että voi pompotella minua jos leikkisi jotain piiloleikkiä kanssani ja ihan joka kerta en minäkään voi lähteä kesken omien hommien johonkin.

Lapsi ei pompottele sinua vaan on kypsymätön noudattamaan asettamiasi rajoja. Hän ei kypsy niihin tällä tavoin vaan odotat häneltä liikaa ikätasoon nähden. Sinä olet hänen huoltajansa ja olet hänestä vastuussa. Jos hänelle tapahtuu jotain, esim onnettomuus, vastuu on sinulla ja isällä - ei lapsella itsellään, puistotädillä tai naapuruston muilla aikuisilla, sillä kyseessä on silloin heitteillejättö. Muut omat hommasi jäävät tässä tapauksessa kakkoseksi.

Lyhyt kuvaus kasvatustaustastasi kuulostaa siltä, että omassa lapsuudessasi on ollut paljon vastaavaa turvattomuutta. Mieti haluatko toistaa omien vanhempiesi virheitä oman lapsen kohdalla ja pysäytä kierre ennen kuin on liian myöhäistä. Keskusteluapua saa kun vaan on valmis ottamaan sitä vastaan.

Tässä on ollut taas välissä muutama päivä kun homma mennyt ihan överiksi. Yhtenäkin iltana nukahtamiseen meni noin 3-4 tuntia. Välillä lapsi oli pitkiä aikoja hiljaa huoneessaan ja sitten taas jotain... vessassa ravaamista useamman kerran. Lapsi myös pitänyt ihan pilkkanaan kun isänsä ollut kotona ja silloin nukutuksesta ei tule mitään... Yhtenä aamuna laitoin lapselle herätyskellon soimaan ennen seitsemää, mutta jostain syystä ei herännyt siihen. Tänään aamulla lapsi heräsi kelloon 6.30 eli olen toiveikas että nukahtaisi ennakoidusti... tosin kello on jo melkein yhdeksän ja lapsi pyörinyt taas sängyssään kohta pari tuntia. Koko ajan kuuluu jotain rapinaa mutta yritän olla reagoimatta. Kolmen vartin jälkeen kävin tarkistamassa ja lapsi kävi salaa keittiössä syömässä keksejä ja kiinni jäätyään parkui että on nälkä vaikka söi ennen seitsemää kaksi annosta illallista. Komensin takaisin sänkyynsä josta lapsi alkoi hokea hyvää yötä... en vastannut enää koska olen sanonut hyvää yötä jo kaksi tuntia sitten. Lapsi on siis kohta valvonut jo 14 tuntia tai itse asiassa vähän ylikin eli näihin aikoihin pitäisi vintti pimetä.

Alkuperäiseen kysymykseen otan edelleen vinkkejä vastaan että miten lapsi saataisiin unten maille tappelematta. Välillä lapsi näyttäisi ainakin yrittävän kovasti. Nämä pari päivää edistystä pahimpiin ainakin se että pysyy enimmäkseen omassa huoneessa mutta jatkaa tuota tavaroilla leikkimistä ja muuta pyörimistä sängyn ja lattian välillä kun on ollut lämmintä. Ap

Ei... :( Olin jo ihan varma että nukahtaisi yhdeksään mennessä, mutta ei niin ei. Vielä lapsen piti tulla tekovihaisena ja murhaava ilme kasvoilla puhisemaan jotain asiaa huoneeseeni. Palautin takaisin huoneeseensa ainakin 5 kertaa ja komensin vihaisesti että lopeta! En kuuntele enää mitään asiaa ja kaikki asiat kerrotaan vasta huomenna. Lapsi alkaa uhota ja sössöttää jotain suihkuun menosta (kävi jo suihkussa) ja että milloin isä tulee. Onneksi isänsä ei ole täällä. Kyllä alkaa olla hermot äärimmilleen viritetyt. 15 tuntia valvomista takana lapsella. Joko luovuttaa vai vieläkö keksii jotain? Tästä tulee kyllä "rangaistuksena" se että huomenna herätyskello soi sitten 6.30 sijaan jo kello 6.00. Nyt pelataan väsytyspeliä. Jos tämä s--tanan kakara ei opi ruotuunsa hyvällä sanalla, niin väsytetään sitten heti aamusta asti. Valvokoon vaikka 16 tai 18 tuntia putkeen, kunhan nukkuu illalla ihmisten aikaan. Laitan lisähälytykset puolen tunnin välein, että turha haaveilla nukahtavansa uudestaan aamulla! (Kyllä minäkin osaan valvottaa toista ihmistä, jos halutaan lähteä tuolle muutama tunnin inttämislinjalle). Tuijottakoon aamupäivän taas lastenohjelmia, jos en jaksa itse herätä ennen keskipäivää. Kiitos vaan rakas. Unohdetaan kaikki kesäretket. Tuhlataan koko lyhyt kesäloma tämmöiseen. Sitä on sitten mukava muistella, kun karu arki alkaa, jos aikoo jatkaa tätä samaa p--kaa syksyllä, kun itselle jää nukkumisaikaa vain 4 tai 5 tuntia. Sitä niinku kannattaa väännellä vielä naamaa äiti-ihmiselle, jolla menossa jo 20. putkeen valvottu tunti? S--tana! Sille on ihan selkeä turvallisuussyy, että miksi lapsen olisi parasta mennä nukkumaan edes kello 21 mennessä.

Kaikki päivät lapsi inttää miten kaverinsa saavat valvoa pidempään. Mahtavatko olla samanlaisia pässejä kuin tämä lapsi? Tuskin. Tai mikäs siinä lapsia valvottaessa vaikka puolille öin, jos tukiverkot mahdollistaa omankin latautumisen.

Näinkö tässä tämäkin ilta menee näin, että lapsi nukahtaa vasta 3 tuntia siitä kun komennettu huoneeseensa ensimmäisen kerran rauhoittumaan ja odottamaan unta. Miksi ei vaan voisi nukahtaa puolessa tunnissa... tai tunnissa? Kyllä pitää olla lapsessa jotain masokistinkin vikaa, että jaksaa jatkaa tämmöistä. Ap

Miten teillä ap nyt menee?

Hurja ketju. Aikuinen pitää pientä lasta tasoisenaan, oikein vastustajana. Varsinkin toi viimeisin viesti, "saat*anan kakaroineen" ja katkeruuksineen ja kostonhimoineen. Ei ole ymmärrystä että lapsella ei ole taitoja käsitellä asioita tällä tasolla eikä tahallisesti pelata äidin pelejä, hän on kuusivuotias ja aivan hukassa. Ja mahdollisesti jokin rajoittava asperger päälle. Jota ei tutkita ja haeta apua, koska "sossu" ja "lasu"ihmiset ei äidille kelpaa. Lasta valvotetaan, tiuskitaan, kielletään syömästä ja liikkumasta kodissa... Missä ihmeessä on isäkin? Maailma on iso paikka pienen lapsen viettää kesälomaa kaduilla ja pihoilla aivan yksin, kun äiti haluaa levätä ja palautua lomapäivänsä. 

Toivotaan että koulussa huomataan viimein avuntarve.