Nyt alan ymmärtää tosi hyvin miksi jotain vanhuksia ei käydä katsomassa vanhainkodissa!
Miksi minäkään vaivautuisin kun omat vanhemmat ja samoin appivanhemmat vähät välittävät meistä tällä hetkellä. Hoitoapu, jota pyydetään kerran pari vuodessa, on kiven alla; aina on sovittuna muuta tai jälkikäteen voivotellaan kuinka kesäloma meni jo ja olisivathan ne meidän lapset voineet tulla vähäksi aikaa mummolaan... Jos suostuvat tuon kerta vuodessa hoitamaan, syyn täytyy olla tosi hyvä, esim. työ. Parisuhdeaika on nykysukupolven hömppää. Jos pyydetään kylään, on aina kova kiire kotiin kun on kaikenlaista kesken. Mullakin on kova kiire sitten joskus kun makaavat yksinään vanhiksella. Kuinka onnekkaita onkaan ne joiden vanhemmat välittävät jälkikasvustaan.
Kommentit (103)
asuu samassa kaupungissa ja on eläkkeellä. Ajaa joka päivä meidän talon ohi kauppaan, kyläilemään, omiin harrastuksiinsa jne. MEille ei tule katsomaan omia (ainoita) lapsen lapsia. Yleensä ajoittaa käymisensä niin että lapset eivät ole kotona; päivällä kun miehelläni on iltavuoro. Viimeksi näki lapset pari kuukautta sitten. Mitään apua ei koskaan saa; aina joku syy : pitää mennä kylään/kissankistijäisiin/auttamaan diakoniahommissa jne. Lopetti käymisen sen jälken kun lapset kasvoivat niin isoksi että heille ei mene läpi kaikki hänen juttunsa. Eli kun lapset osaa sanoa mummille vastaan niin kiinnostus loppui siihen.
Siinähän on, minä tai lapset eivät mene katsoamaan vanhainkotiin ja MEILLE ei tule ainakaan asumaan vanhana.
Missä on pyyteetön hoiva ja apu?
Aika monen äiti/anoppi on nykyaikana uustyly !