Nyt alan ymmärtää tosi hyvin miksi jotain vanhuksia ei käydä katsomassa vanhainkodissa!

alkaa " harrastamaan" omien lasten ja lastenlasten elämää jos ei ole aiemmin kiinnostusta ollut.



Itsellä ei ole tuollaiset vanhemmat, mutta jos olisi niin aika yksinäinen vanhuus heille tulisi.

Jos hoitivat, niin ehkä säkin voisit vähän hoitaa niitä sitten kun ovat vanhoja, jos et ilosta, niin ainakin velvollisuudesta. Mies huolehtikoon omista vanhemmistaan.

Alunperin ketjussa puhuttiin mummojen KIINNOSTUKSESTA lapsenlapsia kohtaan. Kukaan ei puhunut siitä että heidän pitäisi olla ilmaisia hoitajia vaan perättiin KIINNOSTUSTA lapsenlapsia kohtaan. Sitä voi osoittaa muutekin kuin hoitamalla lasta. Vierailut, puhelinsoitot jne. Mutta kun useat itsekkäät " seniorikansalaiset" ovat enemmän kiinnostuneita omasta itsestään kuin mummuna olemisesta. Nämä seniorit haluavat olla nuorekkaita ja aktiivisia mutta vat unohtaneet miten paljon lapsenlapset voivat antaa !!!!!

Sitä paitsi nykyisten mummojen omat äidit/anopit ovat hoitaneet HEIDÄN lapset aikoinaan. Eli nykyajan itsekkäät mummot eivät ole hoitaneet omia lapsiaankaan....

Ette ansaitse tuollaisella itsekkäällä ajattelumallilla edes isovanhempien kiinnostusta lapsiinne, saatikka sitten hoitoapua. Todella kieroutunutta miettiä, että, kun omat vanhemmat ovat vanhainkodissa, niin ei käydä heitä katsomassa. Hävetkää.



Ei sitten tullut kenellekään mieleen, että kaikki vanhukset eivät joudu vanhainkotiin.

HEILTÄ joiden pitäisi rakastaa lastaan varauksetta päiväst 1 lähtien.

- hylätty ja terapiat takana ja nyt eheä, mutta vanhainkotiin en vanhempiani mene katsomaan jolleivat pyydä.

mutta muistakaa että se miten kohtelette omia vanhempianne ja isovanhempianne, antaa mallin teidän omille lapsillenne. Ja eräänä päivänä olette itse niitä vanhuksia, jotka voi unohtaa!

mutta vanhainkotiin en mene jolleivat pyydä. Itse en ole saanut heitä tänne edes pyytämällä. Mutta itse en vain voi kääntää selkääni jos toinen pyytää.

Vierailija:

minkä takia vanhempia ihmisiä täytyy kunnioittaa. Jaa siksi että ne on eläneet kauan? i]

Yksi kymmenestä käskystä.

Raamatusta löytyy myös kohta, jossa kehotetaan kohtelemaan muita niin, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Ja yksin saivat mummot mädäntyä vanhainkodissa. En minäkään heihin koskaan tutustunut, joten heidän kohtalonsa ei kovasti liikuttanut. Sitä saa mitä tilaa.



Omat vanhempani ovatkin täysin toista maata. Minulle ja sisarelleni vanhemmat ovat luoneet turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, josta ei ole rakkautta puuttunut. Vanhempani ovat myös alusta asti olleet lastemme elämässä mukana. He tapailevat paljon, soittelevat lapsille ja harrastavat lasten kanssa. He haluavat antaa meille ja lapsillemme kaiken sen, mistä itse jäivät paitsi.



Luultavasti me sisareni kanssa emme kuitenkaan ole ne, jotka vanhemmistamme huolehtivat heidän ollessaan vanhempia. Kun he ovat vanhoja, olemme mekin sisareni kanssa vanhoja. Toivottavasti me olemme saaneet olla rakkaita isovanhempia meidän lasten lapsillemme, kuten olemme rakkaita vanhempia omille lapsillemme. Toivottavasti meistäkin on joku huolehtimassa, kuten meidän lapsemme huolehtivat omista isovanhemmistaan.



(Ikää isovanhemmilla on 52 vuotta, meillä 34 ja vanhin lapsista on 15.)

Tietysti on kohtuutonta vaatia omaa elämää päälle kuuskymppisenä, kun on vaan hoitanut kakkavaipat, pulauttelut, mahavaivat, vesirokot jne... sillon kolkytvuotta sitten. Sen jälkeen vaan kuunnellu paskaa murkkuikäsiltä, pistäny kaikki rahansa lapsiinsa ja viettäny kaikki lomat kitisevien kakaroitten kanssa.



Onhan se nyt hemmetti kohtuutonta haluta viettää aikaa esim. puolisonsa ja ystäviensä kanssa!!

ovat tulevia itsekkäitä mummoja !!!! " minunhan ei tarvitse enää olla kiinnostunut lapsenlapsista, olen oman osani hoitanut"

USKOMATONTA, ettekö ajattele että lapsenlapset voivat myös antaa jotain !

Hävetkää

Meidän tilanteemme on, että miehen vanhemmat eivät osoita meitä eikä lapsiamme kohtaan minkäänlaista kiinostusta. Käyvät vain pikaisesti lasten synttäreillä , eivät käy meillä muuten. Eivät koskaan kysele mitä lapsille kuuluu tai jos lapset kertoo jotain omia juttujaan niin eivät kuuntele, kun on niin kiire.

eivät ole koskaan hoitaneet pyynnöstä eikä pyytämättä lapsiamme. Nuorimmaista joka on 5kk ikäinen tulivat katsomaan vasta kun hän oli lähes 2kk ikäinen. Ja asuvat 20 km päässä....Miehellä on yritys, josta ovat kateellisia ja yrittävät aina mollata ja masentaa tyyliin, et kyllä kohta teilläkin on talo myynnissä kun ei oo rahaa konkurssin jälkeen!!



Omat vanhempani asuvat 60 km päässä ja käyvät meillä pari kertaa kuussa, samoin me siellä. Äitini soittelee mitä kuuluu ja on kiinostunut lapsista. Haluavat hoitaa heitä muutenkin vaikkei meillä miehen kans mitään menoja oliskaan. Ovat siis Isovanhemmat kunnolla lapsenlapsilleen! Kannustavat mieheni yritys asioissa ja ovat muutenkin kannustavia joka asiassa.



Joten kun nämä ihmiset ovat vanhainkoti asukkaita, niin luulen että anoppi ja appi saavat ihan rauhassa kököttää siellä ilman meitä. Miksi ihmeessä me sinne mentäis kuuntelemaan heidän juttujaan kun meidän elämä ei ole heitä koskaan kiinostanut. Miehenikin on sanonu että hänellä ei ole vanhempia muutenkuin periaatteessa, käytännössä hänellä ei ole äitiä ja isää. Ja se on totta.



Minun vanhempani taasen saavat nauttia meidän vierailuista niin kauan kuin elävät. Itse en kotona hoitamaan ala, mutta todellakin käyn usein ja osallistun kaikkeen mihin vain pystyn heidän elämässään. Ovat meille rakkaita ja aina olleet meidän elämässä mukana, niin sehän on selvä että me " hoidamme" hautaan saakka heidät.



Mun mielestä anoppi ja appi ovat niin julmia olleet miestäni kohtaan ja hänen lapsensa ovat merkityksettömiä heille niin he ovat meille myös ilmaa! en aijo aikaani kuluttaa heidän vanhuuden höpötöksiä kuunnellessa!!

Vierailija:

Parisuhdeaika on nykysukupolven hömppää.

jotka eivät halua lastenlapsiaan hoitaa???



Minulla on kaikki neljä isovanhempaa tulossa kirkuen hoitamaan lapsiamme. Kysyvät, miksi saavat hoitaa niin harvoin.



He kaikki lähenevät 70 ikävuotta, eli voisiko se olla syy? Elämän arvot ovat muuttuneet.



Taas yksi syy hankkia lapset vähän vanhemmalla iällä... :-)

ja tuskin se on mikään ikäkysymys. Meillä ei ainakaan ikä olisi mikään este (60+ ovat ja eläkkeellä ja asuvat 1km päässä.) mutta kun EI kiinnosta niin ei. Ketään et voi pakottaa välittämään.

aika paljon tästä on kirjoiteltu viime aikoina lehdessä. He eivät halua olla mummoja vaan nuoria, vapaita, meneviä, muodikkaita ja lastenlapsista kiinnostuminen ja niiden hoitaminen on " mummoutumista" jota he haluavat vältää hinnalla millä hyvänsä. Ja sen hinnan joutuvat maksamaan lapsenlapset.

Kertoo sodan jälkeisestä suuresta sukupolvesta, joiden tietä on tasoitettu ja heitä on " paapottu" niin vanhempien kuin systteminkin taholta. Eivät he osaa antaa mitään, ottavat vaan *kärjistys* ,mutta minun vanhempiin sopii ja mieheni ja muutaman kaverin...



Itse aion lukea pian! Suosittelen! Ehkä sieltä löytyy vastauksia tähänkin dilemmaan.

ne isovanhemmat, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan, ovat usein niitä, jotka eivät ole oikeasti olleet kiinnostuneita lapsistaankaan. Se, että lapsen ruokkii ja pitää vaatteissa ei vielä tarkoita, että lapsi olisi rakastettu ja hän voisi hyvin. Näitä vanhempia on nykyään paljon, mutta on niitä ollut aiemminkin.



Meillä miehen vanhemmat eivät ole ikinä esim. kyselleet lasten todistuksia. Kun vanhin lapsi joutui sairaalaan viikoksi, oli vakavasti sairas, eivät ehtineet katsomaan (matkaa n 15 km, molemmat eläkkeellä...) Synttäreille tulevat aina kovalla kiireellä, myöhässä, ja yleensä samalla reissulla jatkavat matkaa lähistöllä asuville ystävilleen tms (tai kauppaan kiireesti.) Eivät ikinä soita, paitsi silloin, jos tarvitsevat itse jotakin apua. Ja siis heitä kutsutaan meille, heitä autetaan, mutta olisin ollut valmis enemmänkin olemaan tekemisissä.



Niin, ja se ärsyttää, kun he eivät ikinä kuuntele lasten puheita, sanovat vain joo joo, tosin aikuisten kanssakin tuppaavat vain omia asioitaan kertomaan.

Luin koko ketjun. Minä olen kasvanut perheessä, jossa omat lapset eivät ole kiinnostaneet. Kummasti minun lapseni kyllä kiinnostavat heitä nyt. Siksi päättelen tämän olevan ikäkysymys: vaivat lisääntyvät ja kuolema lähenee ja arvot muuttvat. Kuoleman jälkeenhän ihmisestä jää jälkeen vain pisara omaa perimää.



Ymmärrän tämän keskustelun näin päin: jos saisin lapset nuorina, parikymppisenä, ja jos nämä omat lapseni saisivat omat lapsensa parikymppisenä niin minä olisin elämäni kunnossa neli-viisikymppisenä. Silloin ihmisellä on elämässään kriisi, koska hän tajuaa, että nyt viimeistään pitää tehdä ne asiat, mitä on aina halunnut tehdä.

Sen sijaan, jos tulee isovanhemmaksi vasta 60-vuotiaana, niin nämä omat asiat on jo tehty ja on " aikaa" hoitaa lapsenlapsiaan.



Kun minun veljeni sai lapsensa 15 vuotta sitten, niin minun vanhempani eivät heitä hoitaneet kuin satunnaisesti. He olivat silloin 50 v. Kun minä sain lapseni olivat he jo yli 60 v. ja he haluavat siis hoitaa lapsiani.

Mutta karkeasti yleistäen voi todeta, että 40-luvulla syntyneet ovat itsekkäämpiä kun omat vanhempansa. Toisaalta joskus on tervettä olla itsekäs. Mitä paapomiseen tulee, niin kyllä 70-luvulla syntyneet ovat viettäneet paapotumman lapsuuden kuin suuret ikäluokat, ihan materialistiselta kannalta katsottuna. Nämä tosin antoivat lapsilleen itsekkään käytösmallin ja täysin väärän toimintamallin ja esimerkin, jonka mukaan millä tahansa hömppähumanistitutkinnolla pääsee kiinni vakituiseen, hyvin palkattuun työhön.