Nyt alan ymmärtää tosi hyvin miksi jotain vanhuksia ei käydä katsomassa vanhainkodissa!

4 omat vanhempani ovat kasvattaneet minut siinä sivussa. En voi sanoa, että koskaan olisin saanut erityisen paljon heidän aikaansa. Aina on ollut jotakin muuta tärkeämpää. Itse olen sitä mieltä, että ihmiset ovat vastuussa kaikki toisistaan. Yhteisöllisyys luo hyvinvointia ja onnea. En tarkoita jatkuvaa kyläilyä ja soittelua, mutta toisista välittäminen ja yhdessä oleminen ja tekeminen on jo mielenterveydenkin kannalta hyväksi.

Oma isäni on vieläkin tuollainen oman tiensä kulkija. Hyvä jos lastenlasten synttäreillä malttaa hetken piipahtaa. Aina on sellainen olo, että olemme lapsinemme tiellä. Jos lapsia tekee, ottaa samalla tietoisen riskin siitä, että jonakin päivänä itsestä tulee isovanhempi ja isovanhemmalla on tärkeä erittäin tärkeä rooli lapsen elämässä. Tutustukaa vastaanväittäjät kehityspsykologiaan, psykiatriaan jne.

Onneksi en ole kristitty. Minä kunnioitan vanhempiani vain jos he kunnioittavat myös minua.

Uskon, että hän teki äitinä ja isoäitinä kuitenkin parhaansa niillä eväillä, mitä hänellä oli. Hän rakasti meitä (siis minua ja lapsiani) omalla tavallaan ja toivoi meille kaikkea hyvää, vaikka olikin mielestäni itsekeskeinen ja itsekäs, joi liikaa ja oli muutenkin hyvin brutaali ihminen.



En usko mihinkään silmä silmästä, hammas hampaasta, juttuihin...enkä olisi saanut pienintäkään tyydytystä siitä, että olisin kostanut äitini laimilyönnit laiminlyömällä häntä. Päinvastoin.

Älä hurskastele, ei ne ihmiset välttämättä ole pahoja jotka eivät vanhempinsa pidä yhteyttä. Voivat vain olla kohtuuttomien kokemusten uhreja, ja on silloin joa itsesuojelua olla olematta yhteydessä. Ei elämä ole niin mustavalkoista.

- vuosia terapiassa lapsuudesta ja silti niin rikki sisältä ja turvaton

Vain hieman eri kantilta, mutta kummankin mielipiteeseen minä voin yhtyä!

Omassa elämässäni olen tehnyt samoin kuin 74 puhuu, en tsrkoita sitä että 74 olisi tehnyt juuri noin mistä puhuu. Tämä ratkaisu oli minun kannaltani oikea ja kukaan ei ole parempi sitä arvioimaan kuin minä itse!

Vaikea mun on kuvitella hoitavani omia vanhempiani joskus. Tuskin käyn edes montaa kertaa katsomassa, kun aika on jättämässä (n eihan sitä vielä tiedä). Mua ei hoidettu lapsena kovinkaan kummoisesti, naapurin täti mut kasvatti omien lastensa joukossa. Eikä mun vanhemmat ole kiinnosneet mun lapsesta, kerran yksi vuotiaan nähnyt pikaisesti. Mun vanhempien päätehtävä on aina ollut haalia rahaa ja harrastaa sitten matkailua yms. Ilman lapsia. No, enpä kyllä kunnioita niitä juurikaan.

Voi aikoja, voi tapoja

Minä en aio vaivata itseäni hoitamalla vanhentuvaa isääni. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hän hoitanut lapsiamme vai ei. Kyse on siitä, että hän ei ole ollut osana elämäämme pitkään aikaan ja olemme täysin vieraantuneet toisistamme. Jotkut (hyväosaiset) eivät näköjään tajua, että voi olla muitakin ongelmia kuin vain se, saako lapsille hoitajan ja kuinka usein.



Minun isäni ei tahdo tulla meille kylään. Kutsuttu on monta kertaa kuukaudessa, eikä ohjelmassa olisi mitään erikoista, ihan tavallista kahvittelua/ruokailu ja oleskelua yhdessä. Lapsia ei tarvi hoitaa lainkaan. Isä ei kuitenkaan tahdo tulla meille ja jos tulee, hän alkaa heti kärttämään kahvia ja sitten samantien kupillisen hörpättyään tahtoo lähteä. Vierailu kestää maksimissään reilun 30 minuuttia ja koko sen ajan isä arvostelee perhettämme, taloamme, pihaamme, töitämme jne. jne. Minä edelleen vanhasta tottumuksesta olen hiljaa ja alistun.

Välimatkaa meillä on 2km, joten se ei ole este. Isä on hyväkuntoinen 50v mies, joten liikaa rasitustakaan meidän sohvallamme istuminen tuskin on, vaikka lapset mekastaisivatkin.

Jos menemme vanhemmilleni kylään, isä häipyy lähes välittömästi toiseen huoneeseen tai autotalliin.

Lapset vierastavat isääni ja pelkäävät häntä koska tapaavat häntä melko harvoin ja silloin aina isäni käyttäytyy hyökkäävästi ja uhkaavasti. Minä en keksi mitään keinoa, millä opettaa kunnioitusta tuollaista ihmistä kohtaan, paitsi opettamalla lapsenikin alistumaan hänelle. (jota en ikimaailmassa opeta!)



Lapsuudestani en koe olevani mitään velkaa isälleni. Isäni on sovinisti ja väkivaltainen (erityisesti henkisesti) alkoholisti ja pilasi sillä koko lapsuuteni. Toivoin, että en olisi syntynytkään ja meinasin tappaa itseni, mutta rohkeus ei riittänyt. En ole koskaan ollut kotona turvassa enkä ole oppinut luottamaan keneenkään. Minulla on lähestulkoon vain huonoja ja pelottavia muistoja lapsuudesta.



Tässä oli nyt tarinani lyhyesti kerrottuna. Onko jollekin oikeasti niin vaikea tajuta, miksi minä en koskaan tule hoitamaan isääni hänen vanhentuessaan ja kenties joutuessaan vuodepotilaaksi????



Toivoisin vastauksia teiltä jotka sanoitte vanhempien hoitamisen kuuluvan hyviin tapoihin ja olevan lasten velvollisuus tai lasten kostavan sen, että isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia.

Miksi minäkään välittäisin vanhemmistani kun he eivät selvästi minusta välitä? Tai yrittäväthän he mutta se aito huolenpito puuttuu!



Vanhempani ovat myös sitä mieltä, ettei lapsia saa laittaa hoitoon mistään " huonosta" syystä esim. jos haluaa mennä syömään tai ostoksille.

Jos ette hoida vanhempianne, malli siirtyy ja lapsenne eivät hoida sitten teitä.

että 30 potilastaamme säännöllisesti käydään katsomassa 5 vanhusta. Suurimmalla osalla heistäkin oma puoliso käy 1-6krt viikossa. Muita käydään katsomassa hyvin harvoin, ei edes joka vuosi. Huvittavinta on, että tiukimmat säännöt antaa ne omaiset jotka eivät itse käy välttämättä kuin jouluisin...

Kyllä minä uskon siihen, että ihminen haluaa tehdä hyvää sille, joka on tehnyt myös hänelle hyvää. Vastavuoroisuutta siis.

Esim. äitini eteen haluan tehdä kaikkeni, koska hän on tehnyt saman minulle. Isäni eteen taas en.



Tuskin lapseni, siinä vaiheessa kun minä olen vanha, ajattelee että " Hähhää! Mutsi ei hoitanut omaa isäänsä (vaikka äidin hoitikin) joten minäkään en hoida häntä, vaikka hän onkin minun elämässäni ollut läheinen, rakastava ja huolehtiva äiti."

Vierailija:

Jos ette hoida vanhempianne, malli siirtyy ja lapsenne eivät hoida sitten teitä.

Anoppini ei hoida meidän lapsia, vaikka hänen äitinsä hoiti hänen lapsena pienenä !!

Vierailija:

Jos hoitivat, niin ehkä säkin voisit vähän hoitaa niitä sitten kun ovat vanhoja, jos et ilosta, niin ainakin velvollisuudesta. Mies huolehtikoon omista vanhemmistaan.

Mulla on siis ihanat vanhemmat ja miehen vanhemmat on mahtavia myös, joten varmasti tulemme pitämään heistä huolta aina, kuten hekin pitävät aina huolta meistä. Mutta mun mielestä se on oman perheen jäseniltä ihan todella hävytöntä käytöstä, jos ei anneta paua silloin kun toinen sitä tarvitsee. Jos ei oikeasti olla kiinnostuneita omista lapsista ja heidän elämästään (johon tietysti kuuluu lapsenlapset) aikanaan, niin mun mielestä ihan turha ruikuttaa pua ja valitella yksinäisyyttä sittne kun itse sitä apua tarvitsee.

Ei lapsia voi tehdä sillä ajatuksella, etät kunhan ne nyt joten kuten aikuisiksi hoitaa, niin sitten ne kyllä hoitaa kaiken kun itse on vanhus, vaikka välissä menisi 30 vuotta ihan vittuillessa...

Jos omat vanhempasi eivät auttaisi sinua koskaan silloin kun sinä tarvitset apua, ja antaisivat kaikin tavoin ymmärtää, että heidän tärkeysjärjestyksessään sinä ja lapsesi olette suunnilleen sijalla 37, niin siltikö heitä rakastaisit ja kunnioittaisit ja he olisivat maailman parhaat vanhemmat?

Vierailija:

Ai miksi, kun he eivät kuitenkaan ole hoitaneet lastamme aina kun haluamme? Ehei...

Teen sen rakkaudesta. Puhtaasta rakkaudesta ja kunnioituksesta vanhempiani kohtaan. Ja sitä paitsi he ovat maailman parhaat vanhemmat, eikä kukaan ymmärrä minua kuten he.

jos lapsi ei ole tottunut isovanhempiin pienenä niin tuskin se suhde vahvistuu vanhempanakaan

mitähän järkee tässä nykymenossa on... pidetään väkisin hengissä 10 vuotta liian pitkään... ne meneekin sitten leppoisasti pötkötellessä vanhainkodissa vaipoissa... se on aivan sama kuka käy hoitamassa ja katsomassa kun ei kuitenkaan muista että ketään kävi tai ei ainakaan tunne niitä, olipa ne sukulaisia tai ei..

Etkö todellakaan osaa asettua sellaisen ihmisen asemaan, jonka omat vanhemmat viis veisaa lapsenlapsistaan saati aikuisista lapsistaan? Mitä helvettiä sä selität yhtään mitään, jos sun omat vanhempas hoitaa lapsenlapsiaan ja välittää niistä?

Vierailija:

teidän vanhemmathann ovat tehneet, saaneet teidät jateidät hoitaneet, eli velvollisuudet suorittaneet. mitä heidän vielä pitäisi? hoitaa ja huolehtia ja olla täydessä vastuussa lapsen lapsistaan koko ajan, niinkö????

minä hoidan omat vanhempani, kun sitä vanhoina tarvitsevat, tottakai! ovat rakkaita minulle, ja parhaat päällä maan, antoivat minulle j aveljilleni ihanan lapsuuden ja hyvät eväät eteenpäin elämässä. samoin mieheni vANHEnmat me tulemme hoitamaan!!

ja molempien vanhemmat hoitavat oikein mielellään meidän poikia, pyytämättäkin ja silloinkin kun pyydämme, koska meistä on erittäin erittäin tärkeetä hoitaa parisuhdettakin. ja sitä hoidamme säännöllisesti,lasten paras koti on vanhempien hyvä parisuhde, eli ei ole hömppää että parisuhdetta tulee hoitaa.

esim useinkin sekä minun että mieheni vanhemmat kehottavat, että lähtekää kaksin ristelemään, leffaan. iltaa istumaan, mutta aina haluavat, että mennään yhdessä, eikä erikseen.

Kommenttina kuitenkin (koska pyysit kommentteja): vaikka vanhemmat olisivat kuinka inhottavia, niin kyllähän sitä siltikin voi huolehtia siitä, etteivät he vallan heitteille jää - tarkoitan siis, että tsekkaa, että vanhainkoti tms on ok ja that´s it. Eihän sitä tarvitse vuoteen vierellä istua ja kädestä pitää, kunhan vaan vähän katsoo, että joku hoitaa fyysiset tarpeet niin omat vierailut voi jättää minimiin. Tarkoitan siis, ettei tarvitse itse käyttäytyä veemäisesti vain siksi, että omat vanhemmat sellaisia olivat.

...adoptoi hänet vuoden ikäisenä pois, muutti toiseen maahan ja unohti lapsensa tyystin. Aina kun he näkivät, oli mummo umpitunnelissa!



Nyt muutama vuosi sitten muutti takaisin kotikonnuilleen vanhusten palvelutaloon ja on " vaivannut" äitiäni murheillaan siitä saakka.



Äiti huolehtii ja hoivaa häntä, vaikka tämä ei TODELLAKAAN ole sitä ansainnut. Joka päivä äiti soittaa äidilleen, kysyy vointia ja tämä vaan valittaa ja marmattaa.

Ikinä ei ole pyytänyt anteeksi, että jätti tämän (ja toisen tyttärensä) ja lähti. Minäkin todella ihmettelen mistä tämä voima hänestä kumpuaa, sillä mummoni ei mielestäni ansaitse äitini huolenpitoa, koska ei itsekään ole pitänyt lapsestaan huolta.