Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykologia 2019
15.07.2018 |
Hei tein tällasen jo nyt tosi ajoissa, jotta tää ehtisi tavoittaa mahdollisimman monen ennen ensi kevättä. :D Ja voihan tässä jo fiilistellä seuraavia pääsykokeita etukäteen vaikka niiden sisällöstä ei vielä olekaan paljoa tietoa.
Tän vuoden keskustelu oli musta ihanaa seurattavaa, ja vaikka ite onnekseni pääsin jo tänä vuonna sisään niin olis mulla mielenkiintoa mahdollisesti auttaa muita ens vuonna (hki/tku/tre) hakevia. (Varsinkin jos koe pysyy vielä tän vuoden samanlaisena kuin mitä se oli nyt tänä keväänä:)!)
Kommentit (5687)
Vierailija kirjoitti:
Toi ulkomailla opiskelu ja psykologina oleminen on oikeasti todella vaikeaa ulkomailla, koska ensinnäkin, saat opinto-oikeuden vain kandiin eli bacherlors degree. Ja sitten maisteriin haetaan erikseen ja voipi käydä niin, että et tulekaan valituksi maisteriohjelmaan.
Toiseksi, ainakin Briteissä psykologit ovat clinical psychologists, johon pitää olla myös tohtoriohjelma käyty.
https://nationalcareersservice.direct.gov.uk/job-profiles/clinical-psyc…
Joihinkin tohtoriohjelmiin voi päästä kandin papereilla, mutta usein myös vaaditaan sosiaali- ja terveysalan työkokemusta vielä päälle. Että kaiken kaikkiin reitti psykologiksi on Suomessa 100 kertaa helpompi, kun saat heti kandi + maisteri -oikeuden ja luvan toimia laillistettuna psykologina.
Itse hakemassa toista kertaa psykalle.
Tosiaan töihin ulkomaille ei ole tarpeellista jäädä, ja totta on, että joissain maissa laillistukseen vaaditaan pidempi koulutus, onhan siinä tietysti puolensa.
Suomessa Valvira tekee päätöksen siitä, että vastaako ulkomailla suoritettu tutkinto suomalaista kandi+maisteria. Valviran ehtojen mukaisesti laillistamispäätös tuntuu melko yksinkertaiselta: "Jos koulutuksessa todetaan olennaisia eroja suhteessa nykyiseen suomalaiseen koulutukseen, hakijalle voidaan antaa tilaisuus korvaaviin toimenpiteisiin. Korvaavia toimenpiteitä ovat kelpoisuuskoe ja sopeutumisaika." Kuitenkin vaikka olennaisia eroja olisi, niin korvaavat toimenpiteet kuulostavat helpommalta kuin jopa vuosien stressi, mitä pääsykokeiden tekemisestä Suomessa voi aiheutua.
Totta on, että maisteriin täytyy hakea erikseen, mutta näin on ulkomailla melkein kaikille aloille. En oikeastaan näe mitään haittaa siitä, että kandivaiheessa opiskelee hyvin, siten voi kuitenkin sitten oppia ne asiat erittäin hyvin (kai kuitenkin on kiva olla mahdollisimman ammattitaitoinen?) ja lisäksi sitten päästä hyvään kouluun tekemään maisteria, joten voi olla ylpeä itsestään.
EU-maiden sisällä kuitenkin tutkinnot vastaavat toisiaan hyvin sisällöllisesti, ja samoja tutkijoita varmasti luetaan englanniksi. Jos näin ei olisi, niin tuskin tällöin Suomessa tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä vaihtoon.
Itse aion siis hakea Alankomaihin pariin kouluun, ja lisäksi tietysti Suomeenkin, mutta tavoitteenani on opiskella jossain ensi vuonna unelma-alaani. Onneksi Alankomaissa tehtävä hakijoiden valintaprosessi tehdään tavallisesti nettiin kuvattavien luentojen pohjalta tehtävistä kokeista, jolloin lukuaikaa on vain viikko ja paikkoja yliopistoissa tavallisesti 500, niin sisäänpääsy vaikuttaa melko varmalta. Näillä kokeilla ilmeisesti katsotaan vain motivoituneimpia hakijoita, jotta pudokkaita ei tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tietoinen kyllä siitä, että ulkomailla opiskeltaessa ei suoraan saa pätevää tutkintoa, joka kävisi Suomessa. Siihenhän siis haetaan Valviralta ilmeisesti lupaa, on erikseen joku koe yms, kuten joku jo aiemmin ylempänä kirjoitti. Mutta eihän se silti sulje pois ulkomailla opiskelun mahdollisuutta. Mitä nyt joskus kesällä nopeasti googlailin, niin esim. Skotlannissa sisäänpääsyvaatimuksina taisi olla tarpeeksi hyvät yo-arvosanat tietyistä aineista (psykologia ja matikka taisivat olla?) sekä piti kirjoittaa motivaatiokirje. En sitten tiedä, onko se näin.
Ja en ole varma, mutta luulisin, että esimerkiksi psykologin ammattiin täytyy olla itse tasapainoinen henkilö, jolla ei ole mielenterveydellisiä diagnooseja? Itselläni ei siis ole.
Psykologia tieteenä kiinnostaa monistakin eri syistä. Haluan ymmärtää muita ihmisiä (ja toki myös itseäni) paremmin. Ja koska haluaisin nimenomaan psykologiksi, niin haluaisin jotenkin koettaa edistää ja auttaa suomalaisten mielenterveyttä - täällä kun tuntuu esimerkiksi masennus olevan jo kansansairaus, mikä on mielestäni harmillista. Psykologia on myös tosi laaja aihe ja sen sisällä on paljon eri osa-alueita: kliininen psykologia, kehityspsykologia, kognitiivinen psykologia, persoonallisuuspsykologia.. Vain muutamia mainitakseni. Eli varmasti löytyy jokaiselle se oma juttu :D Kaiken kaikkiaan on vain supermielenkiintoista, miten ihmismieli toimii ja miksi, mitä kaikessa on taustalla.
Ja vielä lisäyksenä tuohon, että psykologin pitää olla itse henkisesti tasapainoinen.. Itse ainakin koen, että kyseisestä alasta ei pidä hankkia apua omiin ongelmiinsa. En tosiaan ole varma, mikä on se virallinen vaatimus, että saako olla esim. psykologilla itsellään masennusta.
varasija kirjoitti:
Olen tietoinen kyllä siitä, että ulkomailla opiskeltaessa ei suoraan saa pätevää tutkintoa, joka kävisi Suomessa. Siihenhän siis haetaan Valviralta ilmeisesti lupaa, on erikseen joku koe yms, kuten joku jo aiemmin ylempänä kirjoitti. Mutta eihän se silti sulje pois ulkomailla opiskelun mahdollisuutta. Mitä nyt joskus kesällä nopeasti googlailin, niin esim. Skotlannissa sisäänpääsyvaatimuksina taisi olla tarpeeksi hyvät yo-arvosanat tietyistä aineista (psykologia ja matikka taisivat olla?) sekä piti kirjoittaa motivaatiokirje. En sitten tiedä, onko se näin.
Ja en ole varma, mutta luulisin, että esimerkiksi psykologin ammattiin täytyy olla itse tasapainoinen henkilö, jolla ei ole mielenterveydellisiä diagnooseja? Itselläni ei siis ole.
Psykologia tieteenä kiinnostaa monistakin eri syistä. Haluan ymmärtää muita ihmisiä (ja toki myös itseäni) paremmin. Ja koska haluaisin nimenomaan psykologiksi, niin haluaisin jotenkin koettaa edistää ja auttaa suomalaisten mielenterveyttä - täällä kun tuntuu esimerkiksi masennus olevan jo kansansairaus, mikä on mielestäni harmillista. Psykologia on myös tosi laaja aihe ja sen sisällä on paljon eri osa-alueita: kliininen psykologia, kehityspsykologia, kognitiivinen psykologia, persoonallisuuspsykologia.. Vain muutamia mainitakseni. Eli varmasti löytyy jokaiselle se oma juttu :D Kaiken kaikkiaan on vain supermielenkiintoista, miten ihmismieli toimii ja miksi, mitä kaikessa on taustalla.
No esim kuuluisalla käyttäytymisterapian kehittäjällä oli itsellään epävakaa persoonallisuushäiriö ja oli mielisairaalassa, joten vaikka olisi mt diagnooseja, voi silti olla sinua parempi psykologi. Plus ei kaikki psykologian maisterit tee terapeutin töitä.
varasija kirjoitti:
Ja vielä lisäyksenä tuohon, että psykologin pitää olla itse henkisesti tasapainoinen.. Itse ainakin koen, että kyseisestä alasta ei pidä hankkia apua omiin ongelmiinsa. En tosiaan ole varma, mikä on se virallinen vaatimus, että saako olla esim. psykologilla itsellään masennusta.
Virallinen vaatimus on läpäistä pääsykokeet. Sairastua voi myös vasta opiskeluaikana tai tehtyään töitä 10 vuotta, ja jos nyt kyse ei ole työkyvyn vievästä masennuksesta tms niin parannuttuaan palaa töihin, aivan kuten muissakin ammateissa. Asenteessasi on hieman korjattavaa, jos tahdot edistää esim mt ongemmien stigmojen poistumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi sairastua töissäkin ja vaikka oltuaan töissä todella kauan. Ei tämä nyt ole asenteesta kiinni, ajattelin vain psykologin ammatin luonetta. Varmasti tosiaan on vähän myös riippuvainen mt-ongelman vakavuudesta ja luonteesta. Toivoisin, ettet minua tuntematta tekisi yhden kommentin perusteella johtopäätöksiä.
Ei teekään, mut ei ala silti helpoimmasta päästä ole. Ja voihan olla, että joillekin ihmisille se osoittautuu jo opiskeluvaiheessa vääräksi valinnaksi (niitäkin tarinoita olen kuullut), sitä ei voi koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en tarkoittanut, että vaikkapa masentunut ihminen automaattisesti hakisi psykologian opiskelusta ja myöhemmin ammatista itselleen apua.
Itsellä kiinnostus sekä Tampereelle että Turkuun hakea. Millainen koe on yleensä ollut? En tiedä onko tänne jo vastattu mutta kysynpähän silti vaikka keskustelua toki seuraan. Kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi, mitä kannattaa tässä vaiheessa tehdä ennen kuin tulee hakuun ja selviää pääsykokeen ennakkomateriaalit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, turhauttaa vain välillä kun esim lausetta "psykan opiskelijat yrittävät vain selvittää omia ongelmiaan" kuulee koko ajan, mikä on aika outoa: yrittävätkö lääkikseen hakijat sitten vain selvittää omia peräpukamiaan ja suolisto-ongelmiaan, tai kauppislaiset ymmärtää omia velkojaan ja pikavippejään, oikislaiset päästä eroon rikoskierteestään jne... enkä edes halua tietää, miksi joku ryhtyy keinosiementäjäksi!
Plus jos haluaisi vain ymmärtää omia psyykeongelmiaan niin useimmat kai lainaisivat kirjastosta jonkun masennusta tms käsittelevän kirjan tai menevät terapiaan, sen sijaan että hakevat vaikka 3 kertaa yliopistoon ja opiskelevat sen 5-7 vuotta psykologiaa. Eli uskoisin,että enemmän se menee niin päin että kiinnostus psykologiaan on siitä huolimatta, että sillä alueella voi olla ongelmia, samoin kuin kellä tahansa muullakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selitin jo, mitä tarkoitin. En halunnut loukata ketään. Ja kyllä, masentunut psykologi voi olla parempi kuin täysin henkisesti terve psykologi. Voihan se olla niinkin, että jos on/on ollut vaikkapa juuri masentunut, niin ymmärtää asiakkaitaan vielä paremmin, kun on se oma kokemus ammattitaidon rinnalla ja pystyy paremmin samaistumaan? En tiedä.
Miten te luette tilastoa nyt?
Itse oon lukenut lukion pitkän matikan tilastot ja todennäköisyys -kirjaa ja sitten tota yhteisvalinnan vanhaa kirjaa. Tammikuussa alkaa pitkä valmennuskurssi.
Joensuuhun kans tähtäämässä, koska se tutkintorakenne näyttää tosi mielenkiintoselta, kun on esim. riippuvuuskäyttäytymisen psykologiaa ja paljon kliinistä psykaa. Ja tottakai oikeuspsyka sivuaineena kiehtoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joensuuherewego kirjoitti:
Miten te luette tilastoa nyt?
Itse oon lukenut lukion pitkän matikan tilastot ja todennäköisyys -kirjaa ja sitten tota yhteisvalinnan vanhaa kirjaa. Tammikuussa alkaa pitkä valmennuskurssi.
Joensuuhun kans tähtäämässä, koska se tutkintorakenne näyttää tosi mielenkiintoselta, kun on esim. riippuvuuskäyttäytymisen psykologiaa ja paljon kliinistä psykaa. Ja tottakai oikeuspsyka sivuaineena kiehtoo
Oon lukenut tota Joensuun edellisen vuoden tilastokirjaa ja sitten myös yhteisvalinnan kirjaa. Ja hirveesti oon koittanut harjotella kaikenlaisia loogisia päättelytehtäviä. Mulla alkaa maaliskuussa intensiivinen verkkovalmennuskurssi
Ja itsekin tähtään Joensuuhun, koska asun siellä :P. Olis unelma päästä sinne. Oon käynyt katsoon sitä psykan osastoo ja niillähän on ihan oma rakennus siellä. Cool!
Itse en ole vielä hirveesti tilastoa lukenut, mutta tammikuussa alan pänttämään. Joensuussa oli tänä keväänä varasija 7, joten nyt ensi keväänä sisään! Ainakin toivottavasti. Kiva kun mun lukiokavereista 6 valmistuu nyt ensi keväänä ja he KAIKKI hakevat kans Joensuun psykalle. Kyllä on sitten kova kilpailu niistä vaivaisesta 40:stä paikasta. D:::
Psykologia on kuoleva "tieteenala". Käyttäytymisgenetiikka tulee tekemään perinteisistä psykologeista naurunalaisia, menkää mielummin sinne, jos haluatte jotain järkevää saada aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykologia on kuoleva "tieteenala". Käyttäytymisgenetiikka tulee tekemään perinteisistä psykologeista naurunalaisia, menkää mielummin sinne, jos haluatte jotain järkevää saada aikaan.
Mites sitten kliininen työ? Tiesitkö, että käyttäytymisgenetiikka kuuluu myös psykologiaan ja sitä opetetaan esim. Helsingissä psykologian kandiohjelmassa.
Täällä on taas näitä, jotka eivät yhtään tiedä, mitä psykologia on. Biologinen psykologia ja kliininen neuropsykologia ovat merkittäviä osia tutkinnossa. Voisit hieman tarkentaa, millä tavalla psykologia on kuoleva tieteenala varsinkin nyt, kun esim. oppimisvaikeudet ovat hurjassa nousussa, koulupsykologeista on huutava pula. Mites esim. masennuksesta kärsivät tekevät täällä käyttäytymisgenetiikalla?
Joensuuherewego kirjoitti:
Miten te luette tilastoa nyt?
Itse oon lukenut lukion pitkän matikan tilastot ja todennäköisyys -kirjaa ja sitten tota yhteisvalinnan vanhaa kirjaa. Tammikuussa alkaa pitkä valmennuskurssi.
Joensuuhun kans tähtäämässä, koska se tutkintorakenne näyttää tosi mielenkiintoselta, kun on esim. riippuvuuskäyttäytymisen psykologiaa ja paljon kliinistä psykaa. Ja tottakai oikeuspsyka sivuaineena kiehtoo
Oon pääasiassa kertaillut sitä tilastokirjaa, mikä Joensuussa oli ennen pääsykoekirjana ja sitten osallistun Valmennuskeskuksen kurssille. Yo-paperit ovat sitä mallia että ei mitään hyötyä, joten Joensuun koekiintiö täältä tullaan!
Täällä ekaa kertaa psykalle hakeva ja Joensuu olis ykköstoiveena, koska asun ihan yliopiston vieressä. Eipä edes tarvitisi muuttaa, mikäli sitten pääsen sisään. Hieman kyllä ahdistaa ja pelottaa, kun tosi moni tuntuu hakevan Joensuuhun ja mullakin ainoo vaihtoehto on koekiintiö, sillä on lähihoitaja ja en ole lukiota käynyt. Tilastoa olen opiskellut avoimessa yliopistossa ja se on mennyt tosi hyvin.
Toivon vaan, että siellä ei tule mitään ikäviä yllätyksiä kokeessa, sillä en yhtään pidä mistään monimutkaisista ongelmanratkaisutehtävistä. Teen kuitenkin kaikkeni sen eteen, että pääsen. Valmennusta olen miettinyt Skeemakkeelta, jos ne enää ensi keväänä sitä järjestävät.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomailla opiskelu ei taida antaa pätevyyttä toimi Suomessa psykologina. Kandivaiheen voi tehdä, mutta maisterivaiheessa olisi silti läpäistävä pääsykoe jos meinaa Suomessa työskennellä.