Lue keskustelun säännöt.
Oletko mennyt huonompaan kuntoon terapiassa?
29.10.2022 |
Enkä nyt tarkoita hetkellistä oireiden pahenemista kesken terapian - se on normaalia - vaan terapian päättymistä niin, että vointi tosiaan on huonompi kuin aloittaessa? Kiinnostaa myös löytyykö ihmisiä, joilla useammankaan vuoden terapia ei ole tuonut hyötyä tilanteeseen?
Kommentit (19)
Olen mennyt tosi huonoon happeen terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrinen hoito sairastuttaa ylipäätään. En tiedä yhtään tapausta joka olisi aktiivikäynnillä järjissään. Ne jotka on sanoneet piupaut "hoidolle" on selvinneet hyvin, kouluttautuneet, menneet töihin, perustaneet yrityksiä, hankkineet siihen lisäksi hyvän parisuhteen. Sitten on nämä pillerinpyörittäjät kun istuu vastaanotolla vuodesta toiseen mankumassa lääkeoireiden kanssa eikä suostu tekemään mitään itse. Sairaus on niiden toinen identiteetti, se sama sairaus mikä muilla katosi kun ottivat itseään niskasta kiinni ja sanoivat, että ei halua elää enää näin ja alkoivat muuttua ja muuttaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen hoito sairastuttaa ylipäätään. En tiedä yhtään tapausta joka olisi aktiivikäynnillä järjissään. Ne jotka on sanoneet piupaut "hoidolle" on selvinneet hyvin, kouluttautuneet, menneet töihin, perustaneet yrityksiä, hankkineet siihen lisäksi hyvän parisuhteen. Sitten on nämä pillerinpyörittäjät kun istuu vastaanotolla vuodesta toiseen mankumassa lääkeoireiden kanssa eikä suostu tekemään mitään itse. Sairaus on niiden toinen identiteetti, se sama sairaus mikä muilla katosi kun ottivat itseään niskasta kiinni ja sanoivat, että ei halua elää enää näin ja alkoivat muuttua ja muuttaa elämäänsä.
Mulla on myös kokemus siitä, että psykiatrinen hoito vain passivoi ja huonontaa vointia. Mut laitettiin useamman psykiatrin mielipiteen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle 21-vuotiaana. En kuulemma kykenisi edes opiskelemaan. Vuoden jälkeen tajusin, että kuolen jos en pääse elämässä eteenpäin. Olen nyt 27, valmistumassa maisteriksi ja teen oman alan töitä opintojen ohella sekä mulla on vuoden ikäinen koira. Että todella kannustavaa ja asiantuntevaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen hoito sairastuttaa ylipäätään. En tiedä yhtään tapausta joka olisi aktiivikäynnillä järjissään. Ne jotka on sanoneet piupaut "hoidolle" on selvinneet hyvin, kouluttautuneet, menneet töihin, perustaneet yrityksiä, hankkineet siihen lisäksi hyvän parisuhteen. Sitten on nämä pillerinpyörittäjät kun istuu vastaanotolla vuodesta toiseen mankumassa lääkeoireiden kanssa eikä suostu tekemään mitään itse. Sairaus on niiden toinen identiteetti, se sama sairaus mikä muilla katosi kun ottivat itseään niskasta kiinni ja sanoivat, että ei halua elää enää näin ja alkoivat muuttua ja muuttaa elämäänsä.
Niin mikäs siinä jos on taitoja, ja pystyy menemään niitten avulla elämässä eteenpäin, mutta sitten kun on samanlainen kuin minä, jolla ei ole p*sk*n vertaa mitään taitoja, niin ei silloin pysty menemään elämässään eteenpäin, opiskelee, kouluttautuu, hankkii töitä tai mitään muutakaan.
Mä kävin 20 vuotta terapioissa saamatta mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vauvapalstan terapiassako, yleensä tykitetään alas ettei pääse jonosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen hoito sairastuttaa ylipäätään. En tiedä yhtään tapausta joka olisi aktiivikäynnillä järjissään. Ne jotka on sanoneet piupaut "hoidolle" on selvinneet hyvin, kouluttautuneet, menneet töihin, perustaneet yrityksiä, hankkineet siihen lisäksi hyvän parisuhteen. Sitten on nämä pillerinpyörittäjät kun istuu vastaanotolla vuodesta toiseen mankumassa lääkeoireiden kanssa eikä suostu tekemään mitään itse. Sairaus on niiden toinen identiteetti, se sama sairaus mikä muilla katosi kun ottivat itseään niskasta kiinni ja sanoivat, että ei halua elää enää näin ja alkoivat muuttua ja muuttaa elämäänsä.
Mulla on myös kokemus siitä, että psykiatrinen hoito vain passivoi ja huonontaa vointia. Mut laitettiin useamman psykiatrin mielipiteen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle 21-vuotiaana. En kuulemma kykenisi edes opiskelemaan. Vuoden jälkeen tajusin, että kuolen jos en pääse elämässä eteenpäin. Olen nyt 27, valmistumassa maisteriksi ja teen oman alan töitä opintojen ohella sekä mulla on vuoden ikäinen koira. Että todella kannustavaa ja asiantuntevaa hoitoa.
Antaisin myös varoituksen tästä ja suosittelen kevyttä työtä tai opintoja. "Heikko" ihminen alistetaan niin alas kuin saadaan meidän terveydenhuollossa ja heikkoa myös tökitään siihen malliin, että hänet saataisiin lopullisesti työkyvyttömään kuntoon. Jos epäilette yhtään, että teistä löytyy sisäistä eloa, niin aloittakaa tarpeeksi kevyistä töistä tai opinnoista ja huomaatte pystyvänne paljon enempään kuin terveydenhuolto haluaa teidän pystyvän. Terveydenhuolto ym. tarvitsee tietyn asiakasmäärän pyöriäkseen taloudellisesti. Alussa ihminen voi tarvitakin apua ja sitten huomaa joutuvansa taistelemaan tosissaan, että terveydenhuolto päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella hoito on usein vain tilannetta pahentavia lääkkeitä ja turhanpäiväistä jutustelua 2 viikon välein hoitajan kanssa. Terapia on uhka ja mahdollisuus, väärä terapeutti voi saada paljon tuhoa aikaan. Hyvä terapeutti, terapiaan valmis asiakas ja sopiva suuntaus voivat auttaa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni. Lopetin terapian 2021 tammikuussa ja meni koko vuosi siitä toipuessa. Nyt ilman ammattiapua menee hyvin, kun asioita ei tarvitse vatvoa vaan saa keskittyä elämästä iloitsemiseen.
Oletko työkyvyttömyys eläkkeellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrinen hoito sairastuttaa ylipäätään. En tiedä yhtään tapausta joka olisi aktiivikäynnillä järjissään. Ne jotka on sanoneet piupaut "hoidolle" on selvinneet hyvin, kouluttautuneet, menneet töihin, perustaneet yrityksiä, hankkineet siihen lisäksi hyvän parisuhteen. Sitten on nämä pillerinpyörittäjät kun istuu vastaanotolla vuodesta toiseen mankumassa lääkeoireiden kanssa eikä suostu tekemään mitään itse. Sairaus on niiden toinen identiteetti, se sama sairaus mikä muilla katosi kun ottivat itseään niskasta kiinni ja sanoivat, että ei halua elää enää näin ja alkoivat muuttua ja muuttaa elämäänsä.
Täysin sama kokemus.
Terapiassa on mielestäni turha toistaa vuodesta toiseen samaa tarinaa, jos ei ole mitään halua tehdä itse muutoksia. Ajan ja rahan haaskausta. Muutosvastaisuus on suurimpia paranemista estäviä tekijöitä. On tärkeää ymmärtää, ettei voi muuttaa muita ihmisiä heidän puolestaan. Voi muuttaa vain itseä ja omaa tapaa suhtautua muihin ihmisiin sekä elämään. Muutos on tehtävä itse. Terapeutti ei sitä puolesta tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni. Lopetin terapian 2021 tammikuussa ja meni koko vuosi siitä toipuessa. Nyt ilman ammattiapua menee hyvin, kun asioita ei tarvitse vatvoa vaan saa keskittyä elämästä iloitsemiseen.
Oletko työkyvyttömyys eläkkeellä?
En vaan ihan töissä tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia = tunnissa kaivetaan muistista esille kaikki elämän unohtuneetkin traumat ja sitten joudut yksinään miettimään niitä viikon. Tunti lisää kaivelua seuraavalla käynnillä ja sitten taas viikko samaa tuskaa. Ei ihme, että kukaan ei parane terapiassa.
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä psykiatrialta haluaa. Sieltä ei mielestäni saa rakkautta, hyväksyntää, hyvää itsetuntoa tai ystävää. Sieltä ei saa taloudellista apua eikä työpaikkaa. He eivät tule työpaikalle ratkomaan työpaikan ongelmia. Sieltä ei saa raitista turvallista puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia = tunnissa kaivetaan muistista esille kaikki elämän unohtuneetkin traumat ja sitten joudut yksinään miettimään niitä viikon. Tunti lisää kaivelua seuraavalla käynnillä ja sitten taas viikko samaa tuskaa. Ei ihme, että kukaan ei parane terapiassa.
Juuri näin. Psykiatriassa potilasta tarkastellaan negatiivisten lasien läpi. Haetaan vain vikoja ja heikkouksia. Vaikka pitäisi yhdessä etsiä ja löytää vahvuuksia sekä mahdollisuuksia.
On narsisteja terapeutteja, jotka piinaavat vittuilemalla. He voisivat tukehtua pullaan.
Kyllä. Itsetunto meni aivan paskaksi. Mun annettiin ymmärtää olevan alinta pohjasakkaa. Kaikki se psykiatrien ja terapeutin ja lääkärien alentava kohtelu. Mihinkään minusta ei kuulemma ole ja kaikki näkee kuulemma jo heti päällepäin että olen mt-potilas. (kukaan ei ollut kyllä aiemmin nähnyt mitään) Mitään somaattisia sairauksia ei tarvi hoitaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin 20 vuotta terapioissa saamatta mitään apua.
No tässä tapauksessa on varmaan peiliin katsomisen paikka.
Yleisin väärinkäsitys terapiasta on, että terapeutti tekisi sen toipumiseen vaadittavan duunin. Itsehän se on tehtävä!
Jos 20v jauhaa asioistaan oppimatta siinä mitään tai pääsemättä eteenpäin elämässään, silloin todennäköisesti on kykenemätön olemaan rehellinen itselleen ja näkemään missä se vika oikeasti on. Jos esimerkiksi jatkuvasti syyttää vain muita omista vaikeuksistaan, silloin terapiasta tuskin on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Terapia = tunnissa kaivetaan muistista esille kaikki elämän unohtuneetkin traumat ja sitten joudut yksinään miettimään niitä viikon. Tunti lisää kaivelua seuraavalla käynnillä ja sitten taas viikko samaa tuskaa. Ei ihme, että kukaan ei parane terapiassa.
Täähän se. Terapiassa syödään omaa oksennusta, revitään rupia ja tökitään mustelmia. Jouduin lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle ja vasta kun mut sen myötä potkittiin mt-polilta ulos, koin ikäänkuin herätyksen ja tajusin mikä mun elämässä on pielessä ja mikä mua auttaisi, mutta pelkään pahoin että liian myöhään.
Mulla meni. Lopetin terapian 2021 tammikuussa ja meni koko vuosi siitä toipuessa. Nyt ilman ammattiapua menee hyvin, kun asioita ei tarvitse vatvoa vaan saa keskittyä elämästä iloitsemiseen.