Psykologia 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. Kysyn silti: "Miksi haluatte valmistua alalta, jonka ansiotaso on kehno?"

Hmmmm, sanoinko vaikka alkuun, että jos rahan perässä koulutuksiin menee, voi työ tuntua aika tyhjältä, kun puuttuu sisäinen motivaatio. Ja kyllä minulle kelpaa 4700 euron yksityisen sektorin keskipalkka (Psykologiliiton tutkimus vuodelta 2017). Ja tavoitteenani on erikoistua neuropsykologiksi ja pitää yksityistä vastaanottoa :)

Tiedäthän, että neuropsykologin erikoistumiskoulutukseen päästäksesi sinun täytyy ensin tehdä neuropsykologin työtä vähintään 5-6 vuotta ja päästä vielä koulutukseen, jonne tällä hetkellä on haku joka toinen vuosi ja kauhea tunku? Eli neuropsykologin yksityisvastaanotto häämöttää yliopistoon pääsystä noin 15 vuoden päässä, jos suoritat psykan opinnot alusta asti. Kuulostaa hullulta, että neuropsykologin työtä täytyy tehdä ennen koulutusta, mutta näin se on. Tämä on siis realistinen aikataulu. 

Itse asiassa neuropsykologiksi hakeutuminen vaatii vähintään 1 vuoden kliinistä neuropsykologian alan työkokemusta. Tottakai en haluakaan erikoistua heti sen jälkeen, vaan mielelläni omaksun työkokemusta ja erilaisia täydennuskoulutuksia neuropsykologian alalta.

No tällä hetkellä 5-6 vuotta on se mitä vaaditaan ja tuo kliininen alan työkokemus on juuri neuropsykologin työtä käytännössä. Ajattelin vain ystävällisesti kertoa tämänhetkisen tilanteen. Hyvä, että olet valmistautunut pidempään rupeamaan! Neurolle hakeutuminen vaatii pitkää pinnaa ja todella vahvaa halua ko. sovellusalalle. Odotusten hallintaa jne. Nämä terveiset psykiatrialta Hgistä.

Millon ajattelitte alottaa pänttäämisen?

Vierailija kirjoitti:

Millon ajattelitte alottaa pänttäämisen?

Itse oon ainakin alotanut jo!

Itekin oon jo aloittanut elokuussa, mut nyt vielä aika hiljalleen pänttäilen :) Lähinnä matikan juttuja kertailen ja opettelen vaikeimpia asioita paremmin.

Kysymys tähän väliin: miten luonnehtisitte itseänne, te psykologiaa opiskelemaan hakevat?

Kysyn, koska ala voisi kiinnostaa oppisisältöjensä takia. En kuitenkaan tiedä soveltuisinko psykologiksi, sillä ihmisten auttaminen ei ainakaan tässä kypsyysvaiheessa tunnu omalta kutsumukselta. :/

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tähän väliin: miten luonnehtisitte itseänne, te psykologiaa opiskelemaan hakevat?

Kysyn, koska ala voisi kiinnostaa oppisisältöjensä takia. En kuitenkaan tiedä soveltuisinko psykologiksi, sillä ihmisten auttaminen ei ainakaan tässä kypsyysvaiheessa tunnu omalta kutsumukselta. :/

Tiedäthän, ettei sun olisi pakko olla ihmisiä auttava psykologi? Psykologiasta pääsee moniin muihinkin ammatteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tähän väliin: miten luonnehtisitte itseänne, te psykologiaa opiskelemaan hakevat?

Kysyn, koska ala voisi kiinnostaa oppisisältöjensä takia. En kuitenkaan tiedä soveltuisinko psykologiksi, sillä ihmisten auttaminen ei ainakaan tässä kypsyysvaiheessa tunnu omalta kutsumukselta. :/

Tiedäthän, ettei sun olisi pakko olla ihmisiä auttava psykologi? Psykologiasta pääsee moniin muihinkin ammatteihin.

Kyllä, ymmärtääkseni esimerkiksi henkilöstörekrytoinnin ja organisaatioiden hyvinvoinnin parissa. Muissa työpaikoissa aika monessa lienee tehtävänä ohjata ja auttaa vastaanotolle tulevaa ihmistä asioiden, joihin koulutus on antanut asiantuntemusta, parissa.

Ehkä tutkijan ura poislukien? :D

Onko kellääm muulla täällä ahditustila päällä ensi keväästä ja pääsykokeista? Mulla meinaan on. Ihan sen takia, koska oon nyt viettänyt jo kaksi välivuotta ja ensi keväänä jos en pääse sisään, en sitten millään jaksaisi viettää kolmatta välivuotta. Ja ensi kevät on viimeinen kevät ennen todistusvalintoja ja mun ainoa mahdollisuus päästä.

Pitäisi miettiä toisia vaihtoehtoja. Sosiaalityö kiinnostaa, mutta sekään ei ole mikään läpihuutojuttu sisäänpääsyn suhteen. Oon tällö hetkellä ainoa mun kavereista, joka ei ole päässyt sisään mihinkään :(

terveisin se, joka oli kolmen hengen whatsapp-ryhmässä psykalle, ja jäin ainoana ilman koulupaikkaa =(

En tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että muut onnistuu ja pääsee eteenpäin ja itse pyörin ympyrää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellääm muulla täällä ahditustila päällä ensi keväästä ja pääsykokeista? Mulla meinaan on. Ihan sen takia, koska oon nyt viettänyt jo kaksi välivuotta ja ensi keväänä jos en pääse sisään, en sitten millään jaksaisi viettää kolmatta välivuotta. Ja ensi kevät on viimeinen kevät ennen todistusvalintoja ja mun ainoa mahdollisuus päästä.

Pitäisi miettiä toisia vaihtoehtoja. Sosiaalityö kiinnostaa, mutta sekään ei ole mikään läpihuutojuttu sisäänpääsyn suhteen. Oon tällö hetkellä ainoa mun kavereista, joka ei ole päässyt sisään mihinkään :(

terveisin se, joka oli kolmen hengen whatsapp-ryhmässä psykalle, ja jäin ainoana ilman koulupaikkaa =(

En tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että muut onnistuu ja pääsee eteenpäin ja itse pyörin ympyrää kotona.

Älä hätäile, et ole ainoa joka on hakenut opiskelupaikkaansa jo vuosia. Et ole pahimmasta päästä. Itse olen 30-vuotias ja etsin vieläkin paikkaani. Olen kyllä kokeillut muita aloja, mutta tavallaan tämä on jo reilun kymmenes välivuoteni.

Tänä vuonna aion päästä sisään, säkin pääset!

Vierailija kirjoitti:

Onko kellääm muulla täällä ahditustila päällä ensi keväästä ja pääsykokeista? Mulla meinaan on. Ihan sen takia, koska oon nyt viettänyt jo kaksi välivuotta ja ensi keväänä jos en pääse sisään, en sitten millään jaksaisi viettää kolmatta välivuotta. Ja ensi kevät on viimeinen kevät ennen todistusvalintoja ja mun ainoa mahdollisuus päästä.

Pitäisi miettiä toisia vaihtoehtoja. Sosiaalityö kiinnostaa, mutta sekään ei ole mikään läpihuutojuttu sisäänpääsyn suhteen. Oon tällö hetkellä ainoa mun kavereista, joka ei ole päässyt sisään mihinkään :(

terveisin se, joka oli kolmen hengen whatsapp-ryhmässä psykalle, ja jäin ainoana ilman koulupaikkaa =(

En tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että muut onnistuu ja pääsee eteenpäin ja itse pyörin ympyrää kotona.

Ihana lukea, että en ole ainoa, joka on samassa tilanteessa. Itselläni on sellainen viiden hengen kaveriporukka, jotka kaikki haimme psykalle. Ja kuten arvaatkin, 2 heistä pääsi Joensuuhun ja kaksi Jyväskylään psykaa lukemaan ja itse jäin Joensuussa varasijalle 50. Oli tosi kiva tulospäivänä lukea whatsappia kun kaikki muut riemuitsee ja itkee onnesta ja itse masennun kotona samaan aikaan. Se päivä oli kyllä ihan hirveä. 

Nyt vain pitäisi kerätä omat itsensä ja jaksaa ensi kevääseen. Onneksi se 4 viikkoa lukuaikaa on tosi lyhyt ja hyvä. Mielummin luen 4 viikkoa intensiivisesti kuin 5 kuukautta ennen koetta. Haluisin kans jo päästä muuttamaan ja aloittamaan omat elämän ja yliopiston. Tuntuu, että nämä parhaimmat aikuisuuden nuoruusvuodet menevät tässä välivuosirumbassa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellääm muulla täällä ahditustila päällä ensi keväästä ja pääsykokeista? Mulla meinaan on. Ihan sen takia, koska oon nyt viettänyt jo kaksi välivuotta ja ensi keväänä jos en pääse sisään, en sitten millään jaksaisi viettää kolmatta välivuotta. Ja ensi kevät on viimeinen kevät ennen todistusvalintoja ja mun ainoa mahdollisuus päästä.

Pitäisi miettiä toisia vaihtoehtoja. Sosiaalityö kiinnostaa, mutta sekään ei ole mikään läpihuutojuttu sisäänpääsyn suhteen. Oon tällö hetkellä ainoa mun kavereista, joka ei ole päässyt sisään mihinkään :(

terveisin se, joka oli kolmen hengen whatsapp-ryhmässä psykalle, ja jäin ainoana ilman koulupaikkaa =(

En tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että muut onnistuu ja pääsee eteenpäin ja itse pyörin ympyrää kotona.

Älä hätäile, et ole ainoa joka on hakenut opiskelupaikkaansa jo vuosia. Et ole pahimmasta päästä. Itse olen 30-vuotias ja etsin vieläkin paikkaani. Olen kyllä kokeillut muita aloja, mutta tavallaan tämä on jo reilun kymmenes välivuoteni.

Tänä vuonna aion päästä sisään, säkin pääset!

Kiitos <3! Tämä antoi jo paljon toivoa. Onhan se totta, että olen vielä tosi nuori, 20v ja aikaa on tässä vaikka kuinka. Mihin yliopistoon ajattelit ensijaisesti hakea? Itse haen Joensuuhun, koska oikeuspsykologia kiinnostaa siellä. Ensi kevät on meidän keväämme =)

Ovatko ihmiset miettineet myös ulkomaille psykologiaa opiskelemaan hakemista? Esimerkiksi Hollannissa on tosi laadukkaita kouluja ja melko helppo päästä sisään. Enkä

näe kansainvälistymisessä koskaan mitään huonoa :)

Olen miettinyt ulkomailla opiskelua, kyllä. Jotenkin vaan haluaisin tehdä sen maassa, jossa puhutaan jo valmiiksi englantia. Totta kai sitä kieltä sit oppisi siinä samalla ja joissain maissa kai opetus voi olla englanniksi, vaikka se ei maan kieli olisikaan? Mutta ulkomaille muuttaminen olisi niin iso juttu, että en tiedä, olisinko siihen valmis. Se on ns. se "viimeinen" vaihtoehto, jos ei psykan ovet Suomessa meinaa millään aueta.

Ja joo, kyllähän se ensikevät stressaa.. Koetan vaan nyt kerätä voimia ja olla ajattelamatta asiaa liikaa, koska tällä hetkellä ei voi oikein tehdä asian eteen mitään - paitsi tietysti matikan osalta. Ja oon itse 21v. Ensimmäisen välivuoden olin töissä, toisen välivuoden luin pääsykokeisiin ja niin teen tämän kolmannenkin välivuoden kanssa. Kyllähän se ahdistaa ja tuo lannistuneen fiiliksen, kun muut ympärillä (sekä tutut että kaverit) pääsee kouluun ja itse junnaan paikallani tässä epävarmuudessa ja epätietoisuudessa. Olen päättänyt onnistua, mutta silti niitä epäilyksen tunteita tulee.

Ja mitä tulee tuohon kysymykseen, että millaisia on psykalle hakevat luonteeltaan. Olen avoin, sosiaalinen, iloinen, tunteellinen ja myös huumorintajua löytyy (kuulostipa ihan joltain treffi-ilmoitukselta, yhh..). Oon toisaalta myös helposti stressaava, mutta uskon, että osaisin suhtautua psykologin työhön niin, että asiakkaat olisivat asiakkaita ja työt jäisivät työpaikalle. Varmasti alussa jotkut tapaukset kalvaisivat mieltä vielä kotonakin, mutta eiköhän sekin työkokemusten myötä helpottaisi. Jotenkin oon aina ollut sellainen ihminen, että muiden ongelmat ei vaivaa niin paljoa kuin omat. Totta kai huolestun, jos esim. jollain ystävällä on murheita, mut osaan suhtautua siihen auttavaisesti ja ymmärtäväisesti - en panikoiden. En myöskään haluaisi opettajaksi, joten psykologi olisi se kaikkein mielenkiintoisin vaihtoehto. Ja jos pääsen sisään, niin todennäköisesti myös sinne suuntaan kallistun :)

Toi ulkomailla opiskelu ja psykologina oleminen on oikeasti todella vaikeaa ulkomailla, koska ensinnäkin, saat opinto-oikeuden vain kandiin eli bacherlors degree. Ja sitten maisteriin haetaan erikseen ja voipi käydä niin, että et tulekaan valituksi maisteriohjelmaan.

Toiseksi, ainakin Briteissä psykologit ovat clinical psychologists, johon pitää olla myös tohtoriohjelma käyty.

https://nationalcareersservice.direct.gov.uk/job-profiles/clinical-psyc…

Joihinkin tohtoriohjelmiin voi päästä kandin papereilla, mutta usein myös vaaditaan sosiaali- ja terveysalan työkokemusta vielä päälle. Että kaiken kaikkiin reitti psykologiksi on Suomessa 100 kertaa helpompi, kun saat heti kandi + maisteri -oikeuden ja luvan toimia laillistettuna psykologina.

Itse hakemassa toista kertaa psykalle.

toista kertaa haen viimeks jäin ekalle varasijalle :) oon nyt avoimesta käyny perusopinnot melkei kokonaan ja en oo jaksanu vielä aloittaa sitä pääsykokeeseen lukua.. 

Olen 25-vuotias ja haen psykalle nyt toista kertaa. Joku kysyi luonteista; sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten omaan paljon vahvuuksia ja heikkouksia alaa ajatellen. Nykyisellä lääkityksellä tosin olen tasainen ja iloinen, mutta tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Opiskelen kuitenkin tällä hetkellä kandia tilastotieteestä ja tutkijan ura kiinnostaa enemmän kuin tavallinen vastaanottotyö. 

Tietääkö kukaan muuten miten meitä aiemmin yo-tutkinnon suorittaneita kohdellaan tämän vuoden jälkeen? Kirjoitin aikanaan puolet aineista maniassa, puolet psykoottisessa masennuksessa. Koitin uusia muutaman, mutta uusinnoissa olin vielä erikoisemmissa oloissa. Tuolloin siis diagnoosia ei vielä ollut ja luin kirjoituksiin aivan liikaa. Kirjoitin lopulta EEEMMC, joista parhaat tulokset aineista joissa olin heikoimmillani, mikä kertoo varmaan jotain tuolloisesta mielentilastani. Ja ne huonoimmat tietenkin otetaan huomioon lähtöpisteissä. Koska en voi enää korottaa noita tärkeimpiä aineita, onkohan esim. koko tutkinnon uudestaan suorittaminen mahdollista? Ilman kursseja siis, pelkästään tekemällä kaikki yo-kokeet uudestaan? Joskus muistan jonkun maininneen tällaista, mutta nopealla googletuksella en löytänyt tietoa. Näin yliopisto-opiskeluun tottuneena tuo urakka ei kuulostaisi kovin vaikealta. 

Itse en stressaa vielä hakemisesta, mutta toisaalta jos en pääse sisään teen nykyisen kandin loppuun ja haen maisterivaiheessa. Riippuen toki millaiseksi haut muuttuvat... 

Hei! Osaisiko joku täällä vastata miten ensi vuonna hakeminen psykalle muuttuu? Tarkoitan siis että pääseekö pelkällä pääsykokeella enää ollenkaan sisälle vai katsotaanko pelkästään yo-arvosanoja? Nykyäänhän sisälle pääsee pelkällä pääsykokeella tai pääsykokeella ja yo-arvosanoilla yhdessä. Ei kai sitä voi muuttaa niin että pelkästään lukion kirjoitusten perusteella päästään sisälle ilman mitään pääsykoetta? Veikkaisin että puolet pääsee arvosanoilla ja puolet pelkällä pääsykokeella. En löydä tätä tietoa mistään

60% papereilla, 40% valintakokeilla

Vierailija kirjoitti:

Olen 25-vuotias ja haen psykalle nyt toista kertaa. Joku kysyi luonteista; sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten omaan paljon vahvuuksia ja heikkouksia alaa ajatellen. Nykyisellä lääkityksellä tosin olen tasainen ja iloinen, mutta tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Opiskelen kuitenkin tällä hetkellä kandia tilastotieteestä ja tutkijan ura kiinnostaa enemmän kuin tavallinen vastaanottotyö. 

Tietääkö kukaan muuten miten meitä aiemmin yo-tutkinnon suorittaneita kohdellaan tämän vuoden jälkeen? Kirjoitin aikanaan puolet aineista maniassa, puolet psykoottisessa masennuksessa. Koitin uusia muutaman, mutta uusinnoissa olin vielä erikoisemmissa oloissa. Tuolloin siis diagnoosia ei vielä ollut ja luin kirjoituksiin aivan liikaa. Kirjoitin lopulta EEEMMC, joista parhaat tulokset aineista joissa olin heikoimmillani, mikä kertoo varmaan jotain tuolloisesta mielentilastani. Ja ne huonoimmat tietenkin otetaan huomioon lähtöpisteissä. Koska en voi enää korottaa noita tärkeimpiä aineita, onkohan esim. koko tutkinnon uudestaan suorittaminen mahdollista? Ilman kursseja siis, pelkästään tekemällä kaikki yo-kokeet uudestaan? Joskus muistan jonkun maininneen tällaista, mutta nopealla googletuksella en löytänyt tietoa. Näin yliopisto-opiskeluun tottuneena tuo urakka ei kuulostaisi kovin vaikealta. 

Itse en stressaa vielä hakemisesta, mutta toisaalta jos en pääse sisään teen nykyisen kandin loppuun ja haen maisterivaiheessa. Riippuen toki millaiseksi haut muuttuvat... 

Olen ymmärtänyt, että pääsykoeuudistuksen myötä myös yo-kokeet saisi jatkossa uusia rajattoman monta kertaa. Eihän tuossa olisi muuten mitään järkeäkään, kun sitten jotkut ihmiset saisivat ikuisesti kuopata yliopistohaaveet kun papereille ei voi tehdä mitään.. :)

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tähän väliin: miten luonnehtisitte itseänne, te psykologiaa opiskelemaan hakevat?

Kysyn, koska ala voisi kiinnostaa oppisisältöjensä takia. En kuitenkaan tiedä soveltuisinko psykologiksi, sillä ihmisten auttaminen ei ainakaan tässä kypsyysvaiheessa tunnu omalta kutsumukselta. :/

Itse olen tällainen vähän hipihtävä kaikenlaisesta helposti innostuva tyyppi joka on mielettömän (heheh) kiinnostunut mielestä ja aivoista, ja tykkään käyttää paljon aikaa vapaa-ajalla opiskellen neurotieteeseen ja psykaan liittyviä asioita, erityiskiinnostuksena viime aikoina on ollut aivokemia. :D Oon myös hullu kasvi- ja kissanainen ja tykkään mm. videopeleistä, konemusiikista, matkustelusta, pyöräilystä, opiskelusta ja ruoanlaitosta. Myös itsensä ns. "henkinen kehittäminen" kiinnostaa tosi paljon (ja tällä näenkin olevan suuri yhteys psykaan) vaikka niissä jutuissa oon melko alkutaipaleilla vielä. Innostus siihen lähtenyt aikoinaan omasta masennuksesta ja muista ongelmista, joista koen kyllä päässeeni paljon eteenpäin omalla työllä. Mielenterveysasiat on siten mulle aika läheisiä ja oon myös todella empaattinen ja rakastan ihmisten auttamista, mutta silti en itsekään tiedä onko mikään perinteinen terapeutin työ mun juttu, ainakaan koko loppuelämää. Tutkimus nyt ainakin kiinnostaa todella paljon, mutta yllättäen koska en vielä opiskele psykaa niin olen aika pihalla siitä että mitähän kaikkea sitten nyt onkaan mahdollista päästä tekemään valmistumisen jälkeen. Uskon että se oma polku löytyy kyllä ja omat erityiskiinnostuksenkohteet hahmottuvat, kun vaan on tarpeeksi intoa tätä tieteenalaa ja opiskelua kohtaan :)