Psykologia 2019

Toinen hakukerta Joensuuhun täällä. Viime keväänä oli kaukana varasijalla 30. Psykoosi oikeesti kun näköjään kaikki hakee Joensuuhun apua. 

ite aattelin hakee 1. hki 2. turku 3. tampere 4. jyväskylä .5 joensuu. ihanaa ku voi hakee kaikkiin yhdellä kokeella

Vierailija kirjoitti:

ite aattelin hakee 1. hki 2. turku 3. tampere 4. jyväskylä .5 joensuu. ihanaa ku voi hakee kaikkiin yhdellä kokeella

Joo samaa mieltä! Ei tarvii miettiä, pystyyko lukemaan Joensuu + Jyväskylä tai Joensuu + HTT, vaan voi hakea kaikkiin.

Itsellä varmaan järjestys näin:

1. Jyväskylä

2. Joensuu

3. Tampere

4. Turku

Helsinkiin en haea, koska en ikinä pystys maksamaan mitään 700-1000 euron yksiöiden vuokria ja muutenkin liikaa ihmisiä. Jyväskylä ja Joensuu olis kivoja kaupunkeja asua.

Kauheen nopeesti tää aika menee. Kohta vuosi 2019 ja sitten enää noin 3 kk artikkeleihin. Jännää.

Meinaan ite hakea Jyväskylään, muiden kaupunkien järjestys sen jälkeen on vielä mietinnässä. Tää on nyt toinen kerta kun tosissani aion hakea, ja toivon niin kovasti että myös viimeinen. Edellisellä kerralla jäin soveltuvuuskokeista varasijalle, ja ne kokeet menikin multa kyllä tosi huonosti. 

Tavallaan vois sanoa että oon alkanut lukemaan, kun oon tehnyt yliopistossa tilastotieteen kurssia ja vähän sitä kautta kertaillut asioita, mutta varsinaisen lukemisen aloitan kuitenkin vasta tammikuussa. Ootteko te tehneet jo jotain lukusuunnitelmaa tai aikataulua keväälle siihen asti et artikkelit julkaistaan? 

Itse jäin niin kauas varasijoille, että vähän on usko välillä lopussa. Toisaalta jäin edes varasijoille, pitäisi ajatella positiivisen kautta.. :D Itselläkin se hakujärjestys on vielä vähän epäselvää ja kerkeää varmasti muuttumaankin ennen yhteishakua. Mut nyt se järjestys ois tämä:

1. Joensuu

2. Helsinki

3. Jyväskylä

4. Tampere

5. Turku

Tosin en ole aivan täysin varma, haenko kaikkiin viiteen kaupunkiin, noihin kolmeen nyt ainakin. Haen varmuuden vuoksi myös yhteen toiseen yliopisto-tutkintoon (ei siis psyka) sekä AMKiin. Helsingissä olis kiva asua - vaikka siellä onkin vähän liikaa ihmisiä - ja muutto Helsinkiin opiskelupaikan perässä olis just sellainen muutos, jota elämääni juuri nyt tarvitsen :) Helsingissä on kuitenkin hyvät kulkuyhteydet, eli uskoisin, että asunnon voisi saada jostain muualta kuin keskustasta - siis jostain, jossa olisi kohtuuhintaiset asunnot. En sen tarkemmin tiedä Helsingin asuntojen hintoja,. Mutta sen tiedän, että kalliita ne yleensä ovat :D

varasija "mahdoton" kirjoitti:

Itse jäin niin kauas varasijoille, että vähän on usko välillä lopussa. Toisaalta jäin edes varasijoille, pitäisi ajatella positiivisen kautta.. :D Itselläkin se hakujärjestys on vielä vähän epäselvää ja kerkeää varmasti muuttumaankin ennen yhteishakua. Mut nyt se järjestys ois tämä:

1. Joensuu

2. Helsinki

3. Jyväskylä

4. Tampere

5. Turku

Tosin en ole aivan täysin varma, haenko kaikkiin viiteen kaupunkiin, noihin kolmeen nyt ainakin. Haen varmuuden vuoksi myös yhteen toiseen yliopisto-tutkintoon (ei siis psyka) sekä AMKiin. Helsingissä olis kiva asua - vaikka siellä onkin vähän liikaa ihmisiä - ja muutto Helsinkiin opiskelupaikan perässä olis just sellainen muutos, jota elämääni juuri nyt tarvitsen :) Helsingissä on kuitenkin hyvät kulkuyhteydet, eli uskoisin, että asunnon voisi saada jostain muualta kuin keskustasta - siis jostain, jossa olisi kohtuuhintaiset asunnot. En sen tarkemmin tiedä Helsingin asuntojen hintoja,. Mutta sen tiedän, että kalliita ne yleensä ovat :D

Saako udella, että millä varasijalla olit ja kuinka monta pistettä jäi vajaaksi sisäänpääsy? =). itsellä jäi 5 pisteen päähän varasija 22.

Tarkkoja pääsykoepisteitä en enää edes muista, en katsonut niitä kovin tarkasti, koska olin niin pettynyt ja vihainen itselleni. Tiedän kyllä, että olisi varmasti hyödyllistä, kun saisi tietää, missä/minkälaisissa tehtävissä teki virheitä. Pääsykokeen jälkeen mulla oli lähinnä sellainen viha ja surku, enkä edes halunnut ajatella koko asiaa. Tavallaan hautasin sen ja kielsin itseäni ajattelemasta asiaa liikaa :D Ja siis, ei sillä varasijanumerolla sinänsä ole väliä, mut olin kyllä 200 parhaan joukossa, kun miettii, että 40 pääsee sisään ja hakijoita on +-1000. Olin varasijalla 150., eli todella kaukana kyllä. Mut silti lähempänä kuin esim. vuonna 2016, jolloin hain ekaa kertaa (en kyllä kovin tosissani). Totta kai se luo paineita, koska siellä oli tosiaan ihmisiä, joilla se varasija oli esim. 10.-1. Ja minä en ollut yksi heistä.

Toisaalta ensivuoden pääsykoe on taas ihan erilainen (mistä mulla on aika vaihtelevat fiilikset), joten mitä vain voi tapahtua - niin hyvässä kuin pahassakin.. :D

Itse luin viime vuonna syksystä asti ihan hulluna, loppupäässä n. 10 h päivässä ja silti pääsykokeet meni ihan penkin alle tilastotieteen takia. Se on itelleni vaan jotenkin niin vaikeeta kun en oo lahjakas matikassa, ja psyka sen sijaan sujui melkeempä täydellisesti. Nyt oon alottanut taas jo laskeskelemaan tilastotietoa. Tällä hetkellä ajatukset pyörii oikeestaan vaan siinä, että mitä ihmettä teen jos en taaskaan pääse sisälle, ja myöskin että miten ihmeessä ikinä pystyn pääsemään sisälle. Tammikuussa alkaa valmennuskurssi ja myöskin oma lukeminen tosissaan käyntiin. Hakujärjestys luultavasti 1.tampere 2. Hki 3. Jkl 4. Turku 5. Joensuu. Kaikkiin kuitenkin haen, sillä en pysty kuvittelemaan itseäni missään muussa ammatissa. Raastavalta tuntuu, kun psykan opiskelu on itselle niin suuri unelma, mutta tuntuu ettei mikään riitä, ei edes se että antaa itsestään 110% ja elää vuosi toisensa jälkeen vaan psykan pääsykokeille. Toivotaan että tällä kertaa nappaisi, eikä tartteisi käydä enää yhtäkään tälläistä helvetillistä vuotta läpi. Kaikki ympärillä on jo yliopistossa sisällä ja itse vaan jumittaa näissä psykan jutuissa vuosi toisensa perään.

Vierailija kirjoitti:

Itse luin viime vuonna syksystä asti ihan hulluna, loppupäässä n. 10 h päivässä ja silti pääsykokeet meni ihan penkin alle tilastotieteen takia. Se on itelleni vaan jotenkin niin vaikeeta kun en oo lahjakas matikassa, ja psyka sen sijaan sujui melkeempä täydellisesti. Nyt oon alottanut taas jo laskeskelemaan tilastotietoa. Tällä hetkellä ajatukset pyörii oikeestaan vaan siinä, että mitä ihmettä teen jos en taaskaan pääse sisälle, ja myöskin että miten ihmeessä ikinä pystyn pääsemään sisälle. Tammikuussa alkaa valmennuskurssi ja myöskin oma lukeminen tosissaan käyntiin. Hakujärjestys luultavasti 1.tampere 2. Hki 3. Jkl 4. Turku 5. Joensuu. Kaikkiin kuitenkin haen, sillä en pysty kuvittelemaan itseäni missään muussa ammatissa. Raastavalta tuntuu, kun psykan opiskelu on itselle niin suuri unelma, mutta tuntuu ettei mikään riitä, ei edes se että antaa itsestään 110% ja elää vuosi toisensa jälkeen vaan psykan pääsykokeille. Toivotaan että tällä kertaa nappaisi, eikä tartteisi käydä enää yhtäkään tälläistä helvetillistä vuotta läpi. Kaikki ympärillä on jo yliopistossa sisällä ja itse vaan jumittaa näissä psykan jutuissa vuosi toisensa perään.

Voin niin samaistua tähän tunteeseen, et ole yksin! :) Itsekin tän vuoden kokeeseen luin lokakuusta asti eli noin 6-7kk, viimeisenä viikkona just tuon 10h päivässä. Tuntuuhan se tosi inhottavalta ja epäreilulta, kun on tehnyt kaiken voitavansa ja siltikään se ei riitä :/ Paineet kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmin tässä kestää. En minäkään haluaisi minnekään muualle, mutta toisaalta en jaksaisi tämän kolmannen yrityksen jälkeen enää vain yrittää - se on henkisesti tosi rankkaa. Varsinkin kun tietää psykan olevan niin vaikea ala päästä sisälle. 

Olen myös kyllästynyt ihmisten reaktioihin, kun kerron, että olen yrittänyt psykalle jo pari kertaa ja yritän vielä. Sieltä tulee aina semmonen säälivä ja/tai epäuskoinen katse ja sit ne kuuluisat sanat: "Oi sinne on kyllä tosi vaikea päästä!" Ihan kuin sitä ei jo tässä vaiheessa tietäisi ilman ainaista voivottelua.

Haen tänä vuonna toista ja viimeistä kertaa, yo-papereilla en pääse sisään. Hain ensimmäistä kertaa toissavuonna, luin sinä keväänä psykan lukiokurssit ja kävin kirjoittamassa sen, samalla luin myös pitkää matikkaa ja aloitin tilastotieteen opiskelun. Luin todella pitkiä päiviä tammikuusta aina kokeeseen asti, lisäksi kävin töissä 6h viikossa ja treeneissä 5h viikossa. Päivässä jäi noin 20 min omaa aikaa, mutta yleensä vain halusin nukkua.. Tilastotiede sujui erinomaisesti, mutta kokeessa menin lukkoon. En vastannut yhteenkään kysymykseen, vaikka osasin artikkelitkin ulkoa. 

Nyt ihmetyttää että mistä sen motivaation ja rutiinin silloin löysi :D Millä ihmeellä sitä sai itsensä opiskelemaan noin paljon... Tällä hetkellä yliopiston kurssit väärällä alalla tuntuvat ihan ylitsepääsemättömiltä, vaikka selviäisin niistä hyvin jos jaksaisin opiskella edes 10h viikossa. 

Itse en stressaa lukemisesta, itseasiassa en malta odottaa aloittamista. Opiskelen kuitenkin vielä 3. periodin loppuun nykyistä tutkintoani, enkä aloita pääsykokeeseen valmistautumista vielä piiiitkään aikaan. 

varasija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luin viime vuonna syksystä asti ihan hulluna, loppupäässä n. 10 h päivässä ja silti pääsykokeet meni ihan penkin alle tilastotieteen takia. Se on itelleni vaan jotenkin niin vaikeeta kun en oo lahjakas matikassa, ja psyka sen sijaan sujui melkeempä täydellisesti. Nyt oon alottanut taas jo laskeskelemaan tilastotietoa. Tällä hetkellä ajatukset pyörii oikeestaan vaan siinä, että mitä ihmettä teen jos en taaskaan pääse sisälle, ja myöskin että miten ihmeessä ikinä pystyn pääsemään sisälle. Tammikuussa alkaa valmennuskurssi ja myöskin oma lukeminen tosissaan käyntiin. Hakujärjestys luultavasti 1.tampere 2. Hki 3. Jkl 4. Turku 5. Joensuu. Kaikkiin kuitenkin haen, sillä en pysty kuvittelemaan itseäni missään muussa ammatissa. Raastavalta tuntuu, kun psykan opiskelu on itselle niin suuri unelma, mutta tuntuu ettei mikään riitä, ei edes se että antaa itsestään 110% ja elää vuosi toisensa jälkeen vaan psykan pääsykokeille. Toivotaan että tällä kertaa nappaisi, eikä tartteisi käydä enää yhtäkään tälläistä helvetillistä vuotta läpi. Kaikki ympärillä on jo yliopistossa sisällä ja itse vaan jumittaa näissä psykan jutuissa vuosi toisensa perään.

Voin niin samaistua tähän tunteeseen, et ole yksin! :) Itsekin tän vuoden kokeeseen luin lokakuusta asti eli noin 6-7kk, viimeisenä viikkona just tuon 10h päivässä. Tuntuuhan se tosi inhottavalta ja epäreilulta, kun on tehnyt kaiken voitavansa ja siltikään se ei riitä :/ Paineet kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmin tässä kestää. En minäkään haluaisi minnekään muualle, mutta toisaalta en jaksaisi tämän kolmannen yrityksen jälkeen enää vain yrittää - se on henkisesti tosi rankkaa. Varsinkin kun tietää psykan olevan niin vaikea ala päästä sisälle. 

Olen myös kyllästynyt ihmisten reaktioihin, kun kerron, että olen yrittänyt psykalle jo pari kertaa ja yritän vielä. Sieltä tulee aina semmonen säälivä ja/tai epäuskoinen katse ja sit ne kuuluisat sanat: "Oi sinne on kyllä tosi vaikea päästä!" Ihan kuin sitä ei jo tässä vaiheessa tietäisi ilman ainaista voivottelua.

Niimpä ... itse oon vielä tosi hyvä ollut aina lukuaineissa, ja tehnyt hulluna koulujuttujen eteen hommia. En siis ole niinsanotusti tottunut tälläseen, että ei onnistu vaikka lukee ihan järkyttävästi. Yleensä oon tehnyt hommia niin kauan, että sieltä se L tulee tai kurssista 10. Tässä se ei vaan toimi niin; vaikka oisit ihan super hyvä ja nähnyt älyttömästi vaivaa niin se sisäänpääsy ei silti ole tarjottimella. Se, että luin sen 10-12 h ei siltikään näköjään riittänyt. Siksi herääkin kysymys että onko tässä mitään järkeä.. silti oon päättänyt hakea niin kauan että onnistun, niin kovasti tätä haluan. Tietysti jos tässä oma mielenterveys menee niin sitten tää ei oo enää sen arvosta

Tunnistan ton epätoivon tunteen mikä teillä monilla on.. Pääsin viime vuonna neljännen hakukerran jälkeen vihdoin sisälle. Älkää luovuttako, jos psyka on se juttu! 3-5 hakuvuotta on pieni aika verrattuna siihen 20-40 vuoteen, jona aikana saa opiskella ja tehdä töitä unelma-alalla. :)

Kannattaa muuten vilkasta logopedian ja vakavan viime vuoden/vuosien pääsykokeita, niissä on ollu aika soveltavia tehtäviä. Psykan koe vois ehkä muistuttaa niitä ens vuonna.

Päätin vaihtaa alaa psykologialle ja haen nyt 2019 ekaa kertaa. Uskoisin olevani hakijana aika vahvoilla sillä pohjalla on yliopiston tohtorintutkinto, melkoinen määrä tilastotieteen opintoja, laaja kokemus omasta tutkimustyöstä ja psykologiaa opiskeltuna osana aiempia opintoja.

Katsotaan menenkö tällä sisään, pitäisi nyt orientoitua pääsykokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Päätin vaihtaa alaa psykologialle ja haen nyt 2019 ekaa kertaa. Uskoisin olevani hakijana aika vahvoilla sillä pohjalla on yliopiston tohtorintutkinto, melkoinen määrä tilastotieteen opintoja, laaja kokemus omasta tutkimustyöstä ja psykologiaa opiskeltuna osana aiempia opintoja.

Katsotaan menenkö tällä sisään, pitäisi nyt orientoitua pääsykokeeseen.

Ei välttämättä ole mikään helppo juttu. Jos sinulla on keskinkertaiset yo-paperit, koekiintiö on ainoa keino ja vieläpä ei-ensikertalaisena. Esim. Tampereen yliopisto ottaa koekiintiössä ei-ensikertalaisena 3 hakijaa ja hakijoita yleensä liki 2000 ja kokeeseen osallistuu 1500.

Varmasti on tilastotieteen osaamisesta hyötyä. Tsemppiä!

Onko täällä ketään työssäkäyvää kuka hakee maisterihaulla Helsinkiin? Miten ehdotteli lukemaan?

Korjaus edelliseen. Siis miten ehditte lukemaan?

Haen Helsinkiin maisteriopintoihin. Viime vuonna olin koko kevään töissä pääsykokeeseen valmistautumisen ohella, ja huomasin että eihän siitä mitään tullut, ei vaan yksinkertaisesti jaksa illalla enää keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan (haastava työ). Siitä viisastuneena olen kevään aikana opintovapaalla.

Hei! Onko täällä kenelläkään tietoa noista pääsykoekirjoista, mitä tuota psykan koetta varten pitäisi lukea? Vai onko sellasia edes kun ei missään sanota? Tosiaan pelkkä koemateriaali tulee 9.4 ja se on siinä vai? Kuulostaa vaan oudolta...

Hei!

Itse aloin kans miettimään tota, että miten ihmeessä tuleviin pääsykokeisiin kannattaisi nyt valmistautua, kun pääsykoekirjoja ei ole. Pieni paniikki meinas iskeä, ku huomasin just että on vaan materiaali, joka julkaistaan 9.4. Olen kirjoilla yliopistoon eri tiedekuntaan ja ilmoittauduin poissaolevaksi kevätlukukaudeksi jotta voisin opiskella täysillä pääsykokeisiin. Onko kellään mitään vinkkejä?

Tilastotiedettä vaan pänttäämään, sehän se tärkeintä on.