Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40- mies, aivan rikki. Sydämmeen sattuu...
Bart Makoto - Mikkeli
13.07.2018 |
Yrjöttää ajatuskin. Heikottaa. Ahdistaa. Masentaa. Itsetuhoisia ajatuksia.
Miksi, kysyt?
Ero. Minä rakastan, hän ei enää. 15v takana. 3 lasta.
Kirjoitin eilen tähän tuntemuksiani, jos jotakin kiinnostaisi lukea ja lähetysnappia painettua sivu ilmoitti, liian paljon tekstiä. Yritän pitää suppeampana.
Aina on keskusteltu, seksi on ollut hyvää ja sitä on ollut tarpeeksi. Aiemmin on sovittu että jos toisella on paha olla niin puhutaan ja tarvittaessa vaikka erotaan mieluummin kuin kituutetaan pahoinvoivina.
Toukokuussa juteltiin. "Tarvin tilaa", hän sanoi. Saat tilaa. Säikähdin kovaa.
2vk myöhemmin.
"En enää tiedä, onko paluuta entiseen."
Tuntui todella pahalta. Miksi?
"En enää kiihotu sinusta. En pysty ajattelemaan sinua romanttisesti."
Mennään neuvojalle.
"Se ei varmaan enää auta. Ehkä? En minä tiedä. Mennään vaan."
Maaliskuusta asti oli tunkattu ystäväämme X ylös parisuhde vaivoista.
"Vaimosi on minulle tärkeä. Hän pelasti minut tuholta."
Tiedän. Tunnen hänet hyvin. Hän on ihana.
Samaan aikaan kipuilin kovin, aiheesta. Itkin paljon.
Tuli aika nähdä neuvojaa, kuluvalla viikolla. Illalla hän haluaa jutella. Mutta mehän mennään juttelemaan. No jutellaan vaan.
"En tiedä miten tämän sanoisin. Olen vähän ihastunut X.ään. Ja hän minuun. Mutta mitään ei ole tapahtunut."
Sekosin täysin. En tehnyt pahaa, tuntui vain kuin pommi olisi räjähtänyt sisälläni. Kipu moninkertaistui ja muuntui. Mieleeni tulvi kuvia hänestä ja X.sästä. Meinasin oksentaa. Voin niin pahoin.
Kipuiluni oli ohuesti helpottamaan päin, eron suhteen mutta se otti täyskäänteen...
Tästä nyt muutama päinä. Itken koko ajan, kun lapset eivät ole paikalla. Ja ohutkin ajatus heistä yhdessä, saa minut oksentamaan.
Haluaisin lähteä jonkun kanssa pois. Jonkun joka toimisi laastarina. Paluuta vanhaan ei ole. Onko se oikein.
Tai hukuttaa itseni pulloon. Se helpottaa. Mutta en voi. Lapset.
Tai hakea lääkäriltä lääkkeitä. Turtuakseni.
Tänään latasin Tinderin. Asennettu mutta avaamatta.
Mitä teen. Kipu on liikaa.....
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut, olen nainen. 15 vuotta yhdessä, kolme lasta, velaton omakotitalo, velaton mökki...
...Ei puolisoaan voi kohdella kuten minua kohdeltiin. Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen.
...Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä....
Ajatukset ovat vain pyörineet samaa rataa... Tätä itsestäänselvyyttä en ole vain aiemmin tajunnut. Kiitos.
Olen aivan puulla päähän lyöty, miten paljon samanlaisuutta osassa meitä kaikkia on, elämäntilanteiden ja kokemusten suhteen. Ja miten paljon rohkaisevia viestejä on tullut. Yksinäisyyskin helpottaa hiukan kun täällä saa juoruta ja lukea kanssaihmisten kokemuksista.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh mites on, ootko päästäny ittes lihoomaan/rupsahtamaan? Tuotahan naisiltakin aina ekana kysytään kun mies on jättänyt/löytänyt toisen naisen. :)
Mua on aina hakattu, pienestä asti ruma-mailalla. Ja läskikin oon. Mutta mulla on "hyvät tissit" :DD
Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut, olen nainen. 15 vuotta yhdessä, kolme lasta, velaton omakotitalo, velaton mökki...
...Ei puolisoaan voi kohdella kuten minua kohdeltiin. Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen.
...Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä....
Ajatukset ovat vain pyörineet samaa rataa... Tätä itsestäänselvyyttä en ole vain aiemmin tajunnut. Kiitos.
Olen aivan puulla päähän lyöty, miten paljon samanlaisuutta osassa meitä kaikkia on, elämäntilanteiden ja kokemusten suhteen. Ja miten paljon rohkaisevia viestejä on tullut. Yksinäisyyskin helpottaa hiukan kun täällä saa juoruta ja lukea kanssaihmisten kokemuksista.
Kiitos!
Tulee vielä monta päivää, että ajatukset kiertävät samaa rataa, mutta tulee myös päivä, kun ne nousevat mieleen harvemmin ja harvemmin ja eräänä aamuna herätessäsi, et ensimmäiseksi muista asiaa.
Tinderiin vaan ! Kyllä sieltä muutakin on löytynyt ihmisille kuin laastareita. Siellä on ihan mahtavia tyyppejä siinä kun laastarimääkijöitäkin. Elämä yllättää . Hittoako sitä vänisee eukon perään jolla menojalka vipattaa, siitä vaan olkoon hyvä ja menköön jos ei kiinnosta! Perään ne kuitenkin aina vinkuu aikaisten päästä ja appajee jos on juna jo menny ja uusi rakkaus jätetyllä. Ei jätetyn tarvitse kiivetä vuorille huutamaan tuskaansa ja ripotella tuhkaa päälleen. Hän voi ihan hyvin valita asemteeksi sen että okei, katsotaan mitä maailma vastaa huutooni. Ja maailma yleensä vastaa huutoon ellei se ole pelkkää vinkumista entisen kumppanin perään.
Toivota piruuttas vilpittömästi onnea ja jatka elämääsi pää pystyssä - näät kuinka eukon suu venähtää.
Valitettavasti julkisureminen tulkitaan vänisemiseksi ja se tekee jätetystä entistä vastenmielisemmän jättäjän silmissä, muista se.
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla tunnekylmä ihminen, mutta en vaan mitenkään tajua, että joku roikkuu toisessa sellaisella intohimolla, että oksennus lentää joka käänteessä jos ajattelee tätä toisen ihmisen kanssa. Auttaisiko pahoinvointilääkitys?
Ei rakkaus muutu miksikään, vaikka välillä ihastuisi johonkin toiseenkin. Ihastus on kemiallinen reaktio, rakkaus taas valinta ja tahtotila.
Emme kumpikaan ole olleet koskaan mustasukkaisia tai takertuvaisia. Muitten ulkonäöstä ja haluista muita kohtaan on puhuttu avoimesti. Ja fantasioista vällyjen välissä samalla tavalla.
Vanhoilla kavereilla, joita on saatettu aikaa sitten "koittaa", on vierailtu. Osa heistä kuuluu ystäväpiiriimme, ja osalla on yökyläilty, ilman mitään ongelmia. Molemmanpuolisesti. Ongelma ei ole koskaan ollut luottamuksen puute.
Hämmästyin itsekkin, miten kovaa reagoin, kun tajusin eron koputtelevan oven takana. Paha, sairaanloinen mustasukkaisuus nosti päätään.
Ajatukset asentaa salaa vakoilu/seuranta appi hänen puhelimeensa ovat koko ajan mielessä, jotta voisin seurata hänen liikkeitään. Missä hän menne ja ovatko he yhdessä??
Todella sairasta. Ja tämä lietsoo pahaa oloa entisestään. Tietoisesti yritän painaa ajatuksia taka-alalle, tekemällä muuta. Hommia on. Kun vain pääsisi ylös ja saisi tehtyä.
Ja nyt päästiin siihen masentuvuuteen. Sängynpohjalta nouseminen on todella vaikeaa. Koko ajan.
Tänään on ollut hieman helpompaa. Kiitos teidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää pariterapiian. Siellä ajatukset selviää molemmilla, onko toivoa, jatkatteko, eroatteko. Ja erosta tulee siistimpi. Älä hullu lähde naimaan pitkin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin vaan ! Kyllä sieltä muutakin on löytynyt ihmisille kuin laastareita...
...Valitettavasti julkisureminen tulkitaan vänisemiseksi ja se tekee jätetystä entistä vastenmielisemmän jättäjän silmissä, muista se.
Julkisuree ja julkisuree... anonyymiteetti on taattua.
Tämä osoittautuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi "terapiamuodoksi".
Se että hän sattuisi löytämään tämän ketjun. Lukemaan näin pitkälle ja vielä yhdistämään minut häneen on tähtitieteellinen epätodennäköisyys. Jopa suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen."
Ja höpöhöpö KISSANVIIKSET! Aikuisia ihmisiä tässä ollaan ja ei kait sitä yhden ihmisen perusteella muututa katkeraksi marttyyriksi ja elämänkielteiseksi "en halua enää koskaan elämääni ihmistä"-erakoksi.
Jokaiselle tulee lunta tupaan siinä kun auringonpaistettakin elämässä, tavalla tai toisella, niin se vain on. Se on elämää. Älä etsi, älä edes mieti, en halua yhtään, ei enää koskaan -puheet ovat juuri sitä shittiä miltä kuulostavatkin. Luovuttajan puhetta tommonen on, prkl!
Ilman muuta täytyy mennä mukaan elämän pyörteeseen. Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia, on niitäkin jotka rakastaa ikuisesti ja tykkää pysyä kumppanin vierellä aina.
Toki voi pystyttää näköispatsaan exälle ja ympäröidä se entisen elämän muistoilla ja käydä niiskuttamassa siellä menetettyjä mahdollisuuksia ja omaa surkeaa oloaan. Menee se elämä toki noinkin.
Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin vaan ! Kyllä sieltä muutakin on löytynyt ihmisille kuin laastareita...
...Valitettavasti julkisureminen tulkitaan vänisemiseksi ja se tekee jätetystä entistä vastenmielisemmän jättäjän silmissä, muista se.Julkisuree ja julkisuree... anonyymiteetti on taattua.
Tämä osoittautuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi "terapiamuodoksi".
Se että hän sattuisi löytämään tämän ketjun. Lukemaan näin pitkälle ja vielä yhdistämään minut häneen on tähtitieteellinen epätodennäköisyys. Jopa suomessa.
Julkisuremisella tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että tilitetään sitä oloaan 24/7 naama väärällään vaikei mitään hätää ole -- Sinä tulet aivan takuulla pärjäämään ja vielä poikkeuksellisen onnelliseksi.
Olet sitä tyyppiä joka selviää, se huokuu tekstistäsi joka on mietittyä ja fiksua. Lukuunottamatta tuota ylitunteellista otetta tyyliin oooh mä oksensin kun mää aattelin .. . Pragmaattisuutta asioihin ja pärjäät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin vaan ! Kyllä sieltä muutakin on löytynyt ihmisille kuin laastareita...
...Valitettavasti julkisureminen tulkitaan vänisemiseksi ja se tekee jätetystä entistä vastenmielisemmän jättäjän silmissä, muista se.Julkisuree ja julkisuree... anonyymiteetti on taattua.
Tämä osoittautuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi "terapiamuodoksi".
Se että hän sattuisi löytämään tämän ketjun. Lukemaan näin pitkälle ja vielä yhdistämään minut häneen on tähtitieteellinen epätodennäköisyys. Jopa suomessa.
Nykyihmiset hakee "terapiaa" ja pitää sitä vastauksena jopa parisuhde- ja vuorovaikutusongelmiin.
Sen sijaan että potkaisivat itseään kunnolla persuuksiin ja miettisivät realistisesti miksi näin saattaa käydä omalle kohdalle että se vakikumppani vaihtuu.
Liian helpolla kaadutaan kanveesiin heti ekasta iskusta kehässä, vaikka pitäisi välittömästi nousta jaloilleen ja jabittaa takaisin.
Mulla mies jätti 5 vuotta sitten 25 vuoden jälkeen, enkä vieläkään löydä ketään hänen vertaistaan. Tarjolla vain juoppoja harmaapäisiä äijiä tms. Tätä se on sit 50+ ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää pariterapiian. Siellä ajatukset selviää molemmilla, onko toivoa, jatkatteko, eroatteko. Ja erosta tulee siistimpi. Älä hullu lähde naimaan pitkin vielä.
Äsh. Sillä se lähtee millä on tullutkin, sanoi jo vanha kansa. Rensselit pykälään ja jo helpottaa.
Kai se kunnon babumbabumtsibum helpottaa kummasti enemmän kuin joku pirjotädinpariterapia toivottomuuden ruokkiminen ja sängynpohjalla väniseminen , semmosessa menee vain suotta lisää itsetunto. Ellei sitten nauti katsella peilin kautta kuinka elokuvakyyneleet virtaa ja surkeaa on nyt koko loppuelämä kun minut hyljättiin ensimmäisenä ihmisenä mualimassa...
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies jätti 5 vuotta sitten 25 vuoden jälkeen, enkä vieläkään löydä ketään hänen vertaistaan. Tarjolla vain juoppoja harmaapäisiä äijiä tms. Tätä se on sit 50+ ikäisenä.
Mitä ihmettä toikin on duunannu elämässään VIISI vuotta? Nostanu jalustalle jonkun exän ja sitä siinä kaihonnu? Kannattaa tosiaan pitää maailman verrattomimpana miehenä ukko joka lähti litomaan kesken kekkereiden? Haloo. 50+ sarjassa on tosi makeita ja timmejä leijonia , mut ei ne katso semmosia leidejä jotka ei huolehdi itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiin vaan ! Kyllä sieltä muutakin on löytynyt ihmisille kuin laastareita...
...Valitettavasti julkisureminen tulkitaan vänisemiseksi ja se tekee jätetystä entistä vastenmielisemmän jättäjän silmissä, muista se.Julkisuree ja julkisuree... anonyymiteetti on taattua.
Tämä osoittautuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi "terapiamuodoksi".
Se että hän sattuisi löytämään tämän ketjun. Lukemaan näin pitkälle ja vielä yhdistämään minut häneen on tähtitieteellinen epätodennäköisyys. Jopa suomessa.
Julkisuremisella tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että tilitetään sitä oloaan 24/7 naama väärällään vaikei mitään hätää ole -- Sinä tulet aivan takuulla pärjäämään ja vielä poikkeuksellisen onnelliseksi.
Olet sitä tyyppiä joka selviää, se huokuu tekstistäsi joka on mietittyä ja fiksua. Lukuunottamatta tuota ylitunteellista otetta tyyliin oooh mä oksensin kun mää aattelin .. . Pragmaattisuutta asioihin ja pärjäät kyllä!
Ihanaa kuulla että näet kolikon toiselle puolen. Kiitos.
Mitä ylitunteellisuuteen tulee, 99% tuotetusta tekstistä on suoraan muististani. Ja mietittyä, pöh. Suoraa tajunnanvirtaa...
Alunperin tekstiä oli moninkertainen määrä. Tuo alkupostaus on supistettu versio. En osaa kirjoittaa lyhyesti. Sana ajatuksesta, lähes.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuollaista dramaattista havaintoja parisuhteesta-tyyppistä kirjoitustyyliä. Kokoa itses, iso mies.
"pommi räjähti sisälläni"
Ei ristus.
Anopille ja appiukolle melkein tuli ero samasta syystä. Mies oli liikaa pois kotoa lähinnä töiden takia ja vaimo oli kotiäitinä. Kävikin niin että vaimo ihastui molempien miestuttavaan ja alkoi lähettelemään viestejä keskenään. Tätä jatkui jonkin aikaa ja tämä johti lopulta suudelmaan, sitten mies löysi viestit vaimon puhelimesta ja alkoi selvittää asioita yhdessä. Lopputulema (en tiedä yksityiskohtia) on se, että tämä pieni suhde tapahtui vuosia sitten eikä ole toistunut ja anoppi ja appi ovat onnellisesti yhdessä taas.
Yritän vain sanoa että vaikka vaimosi olisikin ihastunut toiseen, ihastus saattaa mennä ohi ja todennäköisesti meneekin jos hän vain lopettaa yhteydenpidon sillä tavalla tähän ihastukseensa. Sinun taas tulee antaa vaimollesi uusi mahdollisuus eli antaa anteeksi. Vain tällä tavalla teillä on mahdollisuus palata entiseen.
Itse olen antanut anteeksi miehen tunnustaman yhden yön jutun joka tapahtui vuosia sitten. Päätin antaa hänelle mahdollisuuden sillä tapahtui vain kerran ja henkilön kanssa jota ei ollut ennalta tuntenut, eli ei suhdetta ollut muodostunut. Itse olen päättänyt luottaa miehen sanaan ja hyvin meillä onkin nyt mennyt. Mutta jos toinen kerta tulee, niin katson että mahdollisuus uuteen alkuun on jo käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt mitään laastaria ota ja hanki toiselle ihmiselle huonoa kokemusta! Olet liian varhain menossa Tinderiin.
Kuka sanoi että kokemus olisi huono? Se voi ihan yhtä hyvin olla myös siihen astisen elämän paras.
Vierailija kirjoitti:
Anopille ja appiukolle melkein tuli ero samasta syystä. Mies oli liikaa pois kotoa lähinnä töiden takia ja vaimo oli kotiäitinä. Kävikin niin että vaimo ihastui molempien miestuttavaan ja alkoi lähettelemään viestejä keskenään. Tätä jatkui jonkin aikaa ja tämä johti lopulta suudelmaan, sitten mies löysi viestit vaimon puhelimesta ja alkoi selvittää asioita yhdessä. Lopputulema (en tiedä yksityiskohtia) on se, että tämä pieni suhde tapahtui vuosia sitten eikä ole toistunut ja anoppi ja appi ovat onnellisesti yhdessä taas.
Yritän vain sanoa että vaikka vaimosi olisikin ihastunut toiseen, ihastus saattaa mennä ohi ja todennäköisesti meneekin jos hän vain lopettaa yhteydenpidon sillä tavalla tähän ihastukseensa. Sinun taas tulee antaa vaimollesi uusi mahdollisuus eli antaa anteeksi. Vain tällä tavalla teillä on mahdollisuus palata entiseen.
Itse olen antanut anteeksi miehen tunnustaman yhden yön jutun joka tapahtui vuosia sitten. Päätin antaa hänelle mahdollisuuden sillä tapahtui vain kerran ja henkilön kanssa jota ei ollut ennalta tuntenut, eli ei suhdetta ollut muodostunut. Itse olen päättänyt luottaa miehen sanaan ja hyvin meillä onkin nyt mennyt. Mutta jos toinen kerta tulee, niin katson että mahdollisuus uuteen alkuun on jo käytetty.
Totta tuokin. Kyllä yllättävistä asioista pitkässä suhteessa moni pari yli pääsee jos näin on mennäkseen. Sitä pystyy näkemään kumppanin tekojen taakse ja painaa tarvittaessa vilasella jos niikseen tulee. Ei ohimenevistä ihastuksista kannata itteensä kiikkuun vetää jos toinen katuu ja haluaa jatkaa, niin pikku kompastumisia matkan varrella ei muistella. Monilla on vaan lujittunu suhde pahankin kuprun jälkeen.
Kerrasta poikki -meininki ei käytännössä natsaa yhteen "yhdessä myötä ja vastamäkivalojen" kanssa.
Eri asia jos menee tavarat jakoon - ja sittenkin löytyy tapauksia jotka on palanneet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla mies jätti 5 vuotta sitten 25 vuoden jälkeen, enkä vieläkään löydä ketään hänen vertaistaan. Tarjolla vain juoppoja harmaapäisiä äijiä tms. Tätä se on sit 50+ ikäisenä.
Eikä oo. Mieti Katri-Helenaa kuin ihana se on ja iätön nainen ja millasen kalakaverin itelleen iski. Riippuu ihan naisesta syökö ikä karisman vai lisääkö se sitä.
Alue: Aihe vapaa
Taidan olla tunnekylmä ihminen, mutta en vaan mitenkään tajua, että joku roikkuu toisessa sellaisella intohimolla, että oksennus lentää joka käänteessä jos ajattelee tätä toisen ihmisen kanssa. Auttaisiko pahoinvointilääkitys?
Ei rakkaus muutu miksikään, vaikka välillä ihastuisi johonkin toiseenkin. Ihastus on kemiallinen reaktio, rakkaus taas valinta ja tahtotila.