Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40- mies, aivan rikki. Sydämmeen sattuu...
Bart Makoto - Mikkeli
13.07.2018 |
Yrjöttää ajatuskin. Heikottaa. Ahdistaa. Masentaa. Itsetuhoisia ajatuksia.
Miksi, kysyt?
Ero. Minä rakastan, hän ei enää. 15v takana. 3 lasta.
Kirjoitin eilen tähän tuntemuksiani, jos jotakin kiinnostaisi lukea ja lähetysnappia painettua sivu ilmoitti, liian paljon tekstiä. Yritän pitää suppeampana.
Aina on keskusteltu, seksi on ollut hyvää ja sitä on ollut tarpeeksi. Aiemmin on sovittu että jos toisella on paha olla niin puhutaan ja tarvittaessa vaikka erotaan mieluummin kuin kituutetaan pahoinvoivina.
Toukokuussa juteltiin. "Tarvin tilaa", hän sanoi. Saat tilaa. Säikähdin kovaa.
2vk myöhemmin.
"En enää tiedä, onko paluuta entiseen."
Tuntui todella pahalta. Miksi?
"En enää kiihotu sinusta. En pysty ajattelemaan sinua romanttisesti."
Mennään neuvojalle.
"Se ei varmaan enää auta. Ehkä? En minä tiedä. Mennään vaan."
Maaliskuusta asti oli tunkattu ystäväämme X ylös parisuhde vaivoista.
"Vaimosi on minulle tärkeä. Hän pelasti minut tuholta."
Tiedän. Tunnen hänet hyvin. Hän on ihana.
Samaan aikaan kipuilin kovin, aiheesta. Itkin paljon.
Tuli aika nähdä neuvojaa, kuluvalla viikolla. Illalla hän haluaa jutella. Mutta mehän mennään juttelemaan. No jutellaan vaan.
"En tiedä miten tämän sanoisin. Olen vähän ihastunut X.ään. Ja hän minuun. Mutta mitään ei ole tapahtunut."
Sekosin täysin. En tehnyt pahaa, tuntui vain kuin pommi olisi räjähtänyt sisälläni. Kipu moninkertaistui ja muuntui. Mieleeni tulvi kuvia hänestä ja X.sästä. Meinasin oksentaa. Voin niin pahoin.
Kipuiluni oli ohuesti helpottamaan päin, eron suhteen mutta se otti täyskäänteen...
Tästä nyt muutama päinä. Itken koko ajan, kun lapset eivät ole paikalla. Ja ohutkin ajatus heistä yhdessä, saa minut oksentamaan.
Haluaisin lähteä jonkun kanssa pois. Jonkun joka toimisi laastarina. Paluuta vanhaan ei ole. Onko se oikein.
Tai hukuttaa itseni pulloon. Se helpottaa. Mutta en voi. Lapset.
Tai hakea lääkäriltä lääkkeitä. Turtuakseni.
Tänään latasin Tinderin. Asennettu mutta avaamatta.
Mitä teen. Kipu on liikaa.....
Kommentit (91)
Suomalainen mies ryhdistäydy! Vaimos on kusettanut sinua ja hyväksy se. Ota asia helpotuksena, vaikka ero aina sattuukin. Tulta bunkkerinaukkoon ja eteenpäin. Paskaa juttua ei kannata liikaa muistella ja kaipailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jorgen kirjoitti:
Suomalainen mies ryhdistäydy! Vaimos on kusettanut sinua ja hyväksy se. Ota asia helpotuksena, vaikka ero aina sattuukin. Tulta bunkkerinaukkoon ja eteenpäin. Paskaa juttua ei kannata liikaa muistella ja kaipailla.
Ei kannata kuunnella tällaista ja kyynistää itseään.
Mun mielestä sun pitää nyt vain hyväksyä tilanne, käytävä läpi kaikki kivuliaatkin tunteet ja kivut, otettava tää tilanne vastaan sellaisena kuin se on. Ymmärrettävä miksi olette tässä tilanteessa, tajuta ne tekijät ja syyt miksi on nyt näin.
Kysy vaimoltasi asioista, puhukaa, että mikään ei jää epäselväksi, mitä hän on yrittänyt kertoa, halunnut muuttaa jo pidempään (eli luultavasti nalkuttaminen).
Surkea tilanne, mutta jostainhan te olette tähän ajautuneet.
Oletettavasti mitään ei ole tehtävissä, suuntaa energia nyt niihin asioihin ja henkilöihin joita sinulla vielä on, ei siihen mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Pysy kuitenkin pois Tinderistä, et ole valmis mihinkään uuteen ja sydänsärkyiset seksisekoilevat miehet on vain kuvottavia.
Kohtalotoverit, vaikka olettekin miehiä ja minä nainen. Olen aina ollut hiukan yksinäinen, epäsosiaalinen ja ilman valtavaa ystäväverkostoa. Jopa lievästi koulukiusattu / syrjitty. Tapasin mieheni joka oli naapurikaupungin komein ja suosituin jätkä (ihan syystä), ja jokin yhteiselossa kolahti. Molempiin. Mies löysi jotain aitoa ja kunnollista, minä järkähtämättömän kallion joka itsevarmuudellaan ja elämäniloisuudellaan ohjasi minut varjosta aurinkoon.
15 vuoden kuluttua sain kuulla, että tämä ei sittenkään ole riittävää. Että olemme olleet kuin halla ja etelätuuli, jotka ovat yrittäneet löytää toistensa maailmaan mutta eksyneet matkalla.
Koen että menetin tämän elämän ainoan aidon sielunkumppanini. Ainoan joka hyväksyi minut tällaisena, vaikkei loppujen lopukso hyväksynytkään. Ehkä ikävä joskus helpottaa. Onneksi on kolme ihanaa lasta jotka muistuttavat hänestä päivittäin, ja onneksi hän on edelleen niin hyvä isä lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saathan, ap, tavata lapsiasi? He ovat nyt paras syysi elää ja antavat sinulle voimaa ja rohkeutta.
Saman kokenut, olen nainen. 15 vuotta yhdessä, kolme lasta, velaton omakotitalo, velaton mökki, kaksi velatonta autoa. Normaalia elämää.
Ja sitten PAM. Ei MITÄÄN ennakkovaroituksia, ei mitään merkkejä. Mies jäi kiinni usean vuoden pettämisistä seksitreffipalstojen kautta ja lisäksi petti työmatkoilla yhden yön tuttavuuksien kanssa.
Sain kuulla olevani lahna, ruma, epäseksikäs, huono pano.
Halusin eron heti, itkin, laihduin, elämältä putosi pohja. Koko elämä hajosi. Mies alkoi katumaan sanojaan ja tekojaan, kuulemma olenkin hyvä vaimo ja oikastaan ihan nätti. MITÄ?
Eipä siinä meikäläiseltä enää anteeksiantoa ja rakkautta löytynyt. Ei puolisoaan voi kohdella kuten minua kohdeltiin. Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsellesi seksisuhde mahdollisimman nopeasti. Tee kuitenkin selväksi, ettet hae muuta kuin seksiä, ettet sinä vahingossa särje kenenkään sydäntä. Ja sitten siitä eteenpäin päivä kerrallaan. Yleensä kai jätetyt pärjää lopulta jättäjiä paremmin.
Onko oikeasti totta (tai yleisesti tiedettyä) että yleensä jätetyt pärjää jättäjiä paremmin?
Kyllä se on ihan jätettyjen oma keksintö lohduttaa itseään, samoin kuin se että ei se uusi onni kuitenkaan kestä ja ex-puoliso alkaa ruikuttaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut, olen nainen. 15 vuotta yhdessä, kolme lasta, velaton omakotitalo, velaton mökki, kaksi velatonta autoa. Normaalia elämää.
Ja sitten PAM. Ei MITÄÄN ennakkovaroituksia, ei mitään merkkejä. Mies jäi kiinni usean vuoden pettämisistä seksitreffipalstojen kautta ja lisäksi petti työmatkoilla yhden yön tuttavuuksien kanssa.
Sain kuulla olevani lahna, ruma, epäseksikäs, huono pano.
Halusin eron heti, itkin, laihduin, elämältä putosi pohja. Koko elämä hajosi. Mies alkoi katumaan sanojaan ja tekojaan, kuulemma olenkin hyvä vaimo ja oikastaan ihan nätti. MITÄ?
Eipä siinä meikäläiseltä enää anteeksiantoa ja rakkautta löytynyt. Ei puolisoaan voi kohdella kuten minua kohdeltiin. Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen.
Nämä ”ei mitään ennakkovaroituksia”- jutut eivät pidä paikkansa. Suljit vaan silmäsi niiltä, elit itse kuplassasi ja samaan aikaan puolisosi oli onneton. Kukaan ei käy vuosia vieraissa ja jätä onnellista suhdetta täysin yllättäen. Siinä on silloin jotain pielessä ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh mites on, ootko päästäny ittes lihoomaan/rupsahtamaan? Tuotahan naisiltakin aina ekana kysytään kun mies on jättänyt/löytänyt toisen naisen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut, olen nainen. 15 vuotta yhdessä, kolme lasta, velaton omakotitalo, velaton mökki, kaksi velatonta autoa. Normaalia elämää.
Ja sitten PAM. Ei MITÄÄN ennakkovaroituksia, ei mitään merkkejä. Mies jäi kiinni usean vuoden pettämisistä seksitreffipalstojen kautta ja lisäksi petti työmatkoilla yhden yön tuttavuuksien kanssa.
Sain kuulla olevani lahna, ruma, epäseksikäs, huono pano.
Halusin eron heti, itkin, laihduin, elämältä putosi pohja. Koko elämä hajosi. Mies alkoi katumaan sanojaan ja tekojaan, kuulemma olenkin hyvä vaimo ja oikastaan ihan nätti. MITÄ?
Eipä siinä meikäläiseltä enää anteeksiantoa ja rakkautta löytynyt. Ei puolisoaan voi kohdella kuten minua kohdeltiin. Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.
Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen.
Nämä ”ei mitään ennakkovaroituksia”- jutut eivät pidä paikkansa. Suljit vaan silmäsi niiltä, elit itse kuplassasi ja samaan aikaan puolisosi oli onneton. Kukaan ei käy vuosia vieraissa ja jätä onnellista suhdetta täysin yllättäen. Siinä on silloin jotain pielessä ja pahasti.
Oletko ikinä kuullut sanontaa "rakkaus on sokea"? Siinä on vinha perä.
t. #3
Vierailija kirjoitti:
Sydämmeen :DDD
Jos ihan ensi töiksesi opettelisit alkeellisia kirjoitussääntöjä, niin nainenkin voi viehättyä sinusta.
Peruskoulun 9 totarissa äikkä 5. Ja saatte kuitenkin selvää kaikki, että mitä täällä hölistäään. Ei huono suoritus, vaikka itse sanonkin. ;D
Jorgen kirjoitti:
Suomalainen mies ryhdistäydy! Vaimos on kusettanut sinua ja hyväksy se. Ota asia helpotuksena, vaikka ero aina sattuukin. Tulta bunkkerinaukkoon ja eteenpäin. Paskaa juttua ei kannata liikaa muistella ja kaipailla.
Olen liian herkkä, ja masentuvuuteen taipuva. En myöskään paskanna sisupastilleja. Kaikki paska pitää prosessoida käyttökelpoisempaan muotoon, myöhempää varten. Ja kaipaamiden haluaisin lopettaa, voi kuule kun haluaisinkin. Mutta siihen ei ilmeisesti auta kuin aika, löysä solmu, 9mm tai lobotomia..
Vierailija kirjoitti:
Tuota se on kun yhteen reikään kiintyy liikaa.
No äläpä!!
Vierailija kirjoitti:
Saathan, ap, tavata lapsiasi? He ovat nyt paras syysi elää ja antavat sinulle voimaa ja rohkeutta.
Saan. Tekniset järjestelyt ovat vielä auki. 50/50 yritetään..
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti totta (tai yleisesti tiedettyä) että yleensä jätetyt pärjää jättäjiä paremmin?