40- mies, aivan rikki. Sydämmeen sattuu...

Tuossa oli juuri yks tuttavaporukka jossa "tuettiin" erokriisissä ollutta paria joka sittemmin päätyi eroon. Kuten saman porukan kaksi tukijapariakin. Eli eroja tulikin yllätyksenä useampiakin ko porukasta.

Onkohan erokriisi epidemia joka tasaisin väliajoin levittäytyy paikallisina boomeina? Muutkin alkaa punnitsemaan oman parisuhteen laatua projisoidessaan sitä erokipuilevaan pariin ja ajattelemaan että mitäjos.....? Ja kantapäitä kolahtelee yhteen niin että kolina käy pitkin kylää.

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Ei se pysty mitään polkemaan koska ap on todellisuudessa naishenkilö. Mies ei ikänä kirjoittaisi tommosta minäminäminä-syväanalyysiä missä kieriskelee oman napansa ja tunteidensa ympärillä, "eukosta" vaan pari lausetta ja sitten taas omaan kärsimykseen....

Aaveemammoja ei narrata.

Jos haet uutta kumppania, katso tarkkaan mihin sekaannut. Lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Rapsutan mukavaa koti-iltaa viettäen kissaani ja teen illemmalla namipyttipannua.

Katson ehkä jonkun leffan tai pelaan pleikkarilla pikkutunneille.

Joo kyllä se koskee jonkun aikaa mutta sitten tule auvoisaa. Tsemppiä.

t. jätetty mies

Tämä ei kuulosta auvoisalta vaan aivan masentavan surulliselta ja ankealta. Tuotako minunkin elämäni tulee olemaan... onni revitään jostain yksin syödystä pyttiksestä ja pleikkarista. Voi luoja. (Ja kyllä, tuollaiset illat on ihan kivoja toisinaan, ja viihdyn yksinkin, mutta surullista on se että tuollaista pitäisi ajatella jonain auvona.) Onneksi on sentään hyviä kavereita.

-Ei ap, mutta samassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

" Älä etsi laastarisuhdetta. Älä edes mieti uutta suhdetta. Keskity siihen, että selviät yksittäisestä päivästä.

Mä jäin yksin. En halua yhtään miestä elämääni enää koskaan. En kestäisi enää samaa uudelleen."

Ja höpöhöpö KISSANVIIKSET!  Aikuisia ihmisiä tässä ollaan ja ei kait sitä yhden ihmisen perusteella muututa katkeraksi marttyyriksi ja elämänkielteiseksi "en halua enää koskaan elämääni ihmistä"-erakoksi.

Jokaiselle tulee lunta tupaan siinä kun auringonpaistettakin elämässä, tavalla tai toisella, niin se vain on. Se on elämää. Älä etsi, älä edes mieti, en halua yhtään, ei enää koskaan  -puheet ovat juuri sitä shittiä miltä kuulostavatkin. Luovuttajan puhetta tommonen on, prkl!

Ilman muuta täytyy mennä mukaan elämän pyörteeseen. Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia, on niitäkin jotka rakastaa ikuisesti ja tykkää pysyä kumppanin vierellä aina.

Toki voi pystyttää näköispatsaan exälle ja ympäröidä se entisen elämän muistoilla ja käydä niiskuttamassa siellä menetettyjä mahdollisuuksia ja omaa surkeaa oloaan. Menee se elämä toki noinkin.

Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa!

Näköispatsas eksälle 😂😂😂😂

Toi kiteyttää niin monen eroajan toimet. Ero päätös on tehty niin silti vuosikaudet löysässä hirressä roikkumalla kaikki omi ennen paremmin vaikka itse olisi ollut aloitteellinen eroon.

Miksi roikkua ihmisessä joka ei selkeästi suhdetta kanssaan halua?

Ja kyllä. Näköispatsaan olen eksälleni laittanut ja palvon sitä kuin epäjumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Ei se pysty mitään polkemaan koska ap on todellisuudessa naishenkilö. Mies ei ikänä kirjoittaisi tommosta minäminäminä-syväanalyysiä missä kieriskelee oman napansa ja tunteidensa ympärillä, "eukosta" vaan pari lausetta ja sitten taas omaan kärsimykseen....

Aaveemammoja ei narrata.

No kirjoittihan se aiemmin mainittu havaintoja parisuhteessa -vätyskin. Ja se on ihan todistettavasti mies. 

Vierailija kirjoitti:

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Reps... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Ei se pysty mitään polkemaan koska ap on todellisuudessa naishenkilö. Mies ei ikänä kirjoittaisi tommosta minäminäminä-syväanalyysiä missä kieriskelee oman napansa ja tunteidensa ympärillä, "eukosta" vaan pari lausetta ja sitten taas omaan kärsimykseen....

Aaveemammoja ei narrata.

Äsken kun kävin kusella ni kyllä se munanpää siellä pilkisti.

Ajan myötä se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haet uutta kumppania, katso tarkkaan mihin sekaannut. Lasten takia.

Kumppaninhaku on erikseen.

Laastarilla tarkoitan lähinnä sitä patoutunutta seksuaalista energiaa, joka sisällä jyllää. Masturbointi on kivaa ja sillä saa aina mutta sitä kun on tottunut olemaan pitkän aikaa parisuhteessa lähekkäin niin...

Sen lisäksi että henkinen puoli prakaa, kun olet yksin, niin myös fyysinen läheisyys päättyy. Minulla nämä asiat kulkevat käsinkädessä, yhdessä ja erikseen.

Sen verran metroseksuaalia minusta löytyy että pystyn oikeasti nauttimaan läheisyydestä, nukahtamatta, hyvän nainnin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapsutan mukavaa koti-iltaa viettäen kissaani ja teen illemmalla namipyttipannua.

Katson ehkä jonkun leffan tai pelaan pleikkarilla pikkutunneille.

Joo kyllä se koskee jonkun aikaa mutta sitten tule auvoisaa. Tsemppiä.

t. jätetty mies

Tämä ei kuulosta auvoisalta vaan aivan masentavan surulliselta ja ankealta. Tuotako minunkin elämäni tulee olemaan... onni revitään jostain yksin syödystä pyttiksestä ja pleikkarista. Voi luoja. (Ja kyllä, tuollaiset illat on ihan kivoja toisinaan, ja viihdyn yksinkin, mutta surullista on se että tuollaista pitäisi ajatella jonain auvona.) Onneksi on sentään hyviä kavereita.

-Ei ap, mutta samassa tilanteessa. 

Minä olen parisuhdeihminen. Nautin valitsemani ihmisen (nais) seurasta suunnattomasti, sillä hetkellä. Jos en tykkää, en ole hänen lähellään/ hän ei ole osa elämääni.

Ahdistavinta on tajuta, ettei valinta ole käsissäni. En voi sulkea ketään kellariin, ja jos tekisin niin, kärsisin itse hänen kärsimyksestään.

En ole myöskään koakaan harrastanut irtosuhteita. Susirumia vain pillun perässä, sydämmiä rikkomassa, joiden luota aamuöisin luikitaan karkuun. Siksi se laastarikin mietityttää.

Kemian täytyy kohdata.

Kaipuu vaanon niin kovaa...

Tsempit sulle, ap. Itse olen samassa tilanteessa oleva, himpan päälle 40 v äiti ja eroa kohti kulkeva vaimo. Mies otti ja "rakastui", silti ei oikein osaa tästä perheestäänkään päästää irti. Olen ollut venyvä ja paukkuva, tässä on joitakin viikkoja jo räpistelty. Olisin lasten ja perheen takia ollut valmis aika moneen. Mutta kun mies on päästään aivan sekaisin, eikä ole kertaakaan oikeasti osoittanut, että tämä mitä hän on jo saanut, lasten elämä, tämä matka, jonka olemme yhdessä kulkeneet, olisi jotenkin arvokas, niin antaa olla sitten. Hän heittää kaiken pois muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella. Niinpä me sitten lasten kanssa lähdemme, vähän kauemmaksi. Prosessoin tätä rakkauden sammuttamista kuin mikäkin ydinreaktorityöntekijä. On noita samoja tunteita kuin sullakin. Ja juuri tuo läheisyyden ja ihan sen seksin miettiminen. Vielä sitäkin on tässä ollut, kaikesta huolimatta. Mutta se on myös tärkeä osa minua ja haluan siitä edelleen nauttia, mistä sen sitten haen kun en ole sitä hakemista koskaan opetellut. Itsesääliin vaipuminen on monesti lähellä. Mutta myös viha ja raivo. Kuinka mies voi tehdä perheelleen ja minulle näin. Tässä kuviossa on ollut tosi paljon kaikkea julmaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Mulla mies jätti 5 vuotta sitten 25 vuoden jälkeen, enkä vieläkään löydä ketään hänen vertaistaan. Tarjolla vain juoppoja harmaapäisiä äijiä tms. Tätä se on sit 50+ ikäisenä.

Mä löysin elämäni rakkauden, on yli 50 ja harmaa tukka, mutta niin olen minäkin samanlainen. Juoppoja ei sentään olla.

Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa se laastari sieltä tinderistä ja polje sitä niin ku tulpatonta mopoa.

Ei se pysty mitään polkemaan koska ap on todellisuudessa naishenkilö. Mies ei ikänä kirjoittaisi tommosta minäminäminä-syväanalyysiä missä kieriskelee oman napansa ja tunteidensa ympärillä, "eukosta" vaan pari lausetta ja sitten taas omaan kärsimykseen....

Aaveemammoja ei narrata.

Äsken kun kävin kusella ni kyllä se munanpää siellä pilkisti.

Hyvä . Oli jo aikakin että sä löysit munat. Nyt käytät niitä, äijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapsutan mukavaa koti-iltaa viettäen kissaani ja teen illemmalla namipyttipannua.

Katson ehkä jonkun leffan tai pelaan pleikkarilla pikkutunneille.

Joo kyllä se koskee jonkun aikaa mutta sitten tule auvoisaa. Tsemppiä.

t. jätetty mies

Tämä ei kuulosta auvoisalta vaan aivan masentavan surulliselta ja ankealta. Tuotako minunkin elämäni tulee olemaan... onni revitään jostain yksin syödystä pyttiksestä ja pleikkarista. Voi luoja. (Ja kyllä, tuollaiset illat on ihan kivoja toisinaan, ja viihdyn yksinkin, mutta surullista on se että tuollaista pitäisi ajatella jonain auvona.) Onneksi on sentään hyviä kavereita.

-Ei ap, mutta samassa tilanteessa. 

Mä käsitin että toi tarkoitti "auvoisalla" mielenrauhaa ja tasapainoa -- viihtyy ittensä kanssa ihan rauhassa, kipuilematta mihinkään tai kenenkään suuntaan. Elää hetkessä ja nauttii elostaan valitsemalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tsempit sulle, ap. Itse olen samassa tilanteessa oleva, himpan päälle 40 v äiti ja eroa kohti kulkeva vaimo. Mies otti ja "rakastui", silti ei oikein osaa tästä perheestäänkään päästää irti. Olen ollut venyvä ja paukkuva, tässä on joitakin viikkoja jo räpistelty. Olisin lasten ja perheen takia ollut valmis aika moneen. Mutta kun mies on päästään aivan sekaisin, eikä ole kertaakaan oikeasti osoittanut, että tämä mitä hän on jo saanut, lasten elämä, tämä matka, jonka olemme yhdessä kulkeneet, olisi jotenkin arvokas, niin antaa olla sitten. Hän heittää kaiken pois muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella. Niinpä me sitten lasten kanssa lähdemme, vähän kauemmaksi. Prosessoin tätä rakkauden sammuttamista kuin mikäkin ydinreaktorityöntekijä. On noita samoja tunteita kuin sullakin. Ja juuri tuo läheisyyden ja ihan sen seksin miettiminen. Vielä sitäkin on tässä ollut, kaikesta huolimatta. Mutta se on myös tärkeä osa minua ja haluan siitä edelleen nauttia, mistä sen sitten haen kun en ole sitä hakemista koskaan opetellut. Itsesääliin vaipuminen on monesti lähellä. Mutta myös viha ja raivo. Kuinka mies voi tehdä perheelleen ja minulle näin. Tässä kuviossa on ollut tosi paljon kaikkea julmaa myös.

Helkkarin epäoikeudenmukaista ja raukkamaista jättää perheensä. Toivon sulle tosissani että saat vielä elämältä tasoitusta siinä muodossa että kaikki uopea ja hyvä toteutuu mitä ikinä itsellesi ja lapsillesi haaveiletkaan. Tommonen äijä painukoon monon kuva persuuksissa helkkariin. Noin loistomuija ansaitsee kuninkaan eikä hovinarria!

Bart Makoto - Mikkeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haet uutta kumppania, katso tarkkaan mihin sekaannut. Lasten takia.

Kumppaninhaku on erikseen.

Laastarilla tarkoitan lähinnä sitä patoutunutta seksuaalista energiaa, joka sisällä jyllää. Masturbointi on kivaa ja sillä saa aina mutta sitä kun on tottunut olemaan pitkän aikaa parisuhteessa lähekkäin niin...

Sen lisäksi että henkinen puoli prakaa, kun olet yksin, niin myös fyysinen läheisyys päättyy. Minulla nämä asiat kulkevat käsinkädessä, yhdessä ja erikseen.

Sen verran metroseksuaalia minusta löytyy että pystyn oikeasti nauttimaan läheisyydestä, nukahtamatta, hyvän nainnin jälkeen.

HYi helvetti mikä mies olet.

Kiitos vastaaja nro 80, et uskokaan kuinka paljon sanasi ilahduttivat, näin itte lämmittämäni saunan jäljiltä makoillessa. No, aina sen olen itte lämmittäny (tää voi olla se marttyyriosuus).

terkuin loistomuija

Kyllä minä ymärrän patoutuneen seksuaalisen energian, ja olen nainen, kauheaa! Minulle seksi on yksi tärkeä osa parisuhdetta. Sekin loppuu kun parisuhde loppuu, ja sitä kaipaa ihan niinkuin sitä muutakin suhdetta, varsinkin jos ei ole itse ollut siitä lähdössä, vaan asia tulee järkytyksenä kuten nyt ap:lle on tullut.