Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40- mies, aivan rikki. Sydämmeen sattuu...
Bart Makoto - Mikkeli
13.07.2018 |
Yrjöttää ajatuskin. Heikottaa. Ahdistaa. Masentaa. Itsetuhoisia ajatuksia.
Miksi, kysyt?
Ero. Minä rakastan, hän ei enää. 15v takana. 3 lasta.
Kirjoitin eilen tähän tuntemuksiani, jos jotakin kiinnostaisi lukea ja lähetysnappia painettua sivu ilmoitti, liian paljon tekstiä. Yritän pitää suppeampana.
Aina on keskusteltu, seksi on ollut hyvää ja sitä on ollut tarpeeksi. Aiemmin on sovittu että jos toisella on paha olla niin puhutaan ja tarvittaessa vaikka erotaan mieluummin kuin kituutetaan pahoinvoivina.
Toukokuussa juteltiin. "Tarvin tilaa", hän sanoi. Saat tilaa. Säikähdin kovaa.
2vk myöhemmin.
"En enää tiedä, onko paluuta entiseen."
Tuntui todella pahalta. Miksi?
"En enää kiihotu sinusta. En pysty ajattelemaan sinua romanttisesti."
Mennään neuvojalle.
"Se ei varmaan enää auta. Ehkä? En minä tiedä. Mennään vaan."
Maaliskuusta asti oli tunkattu ystäväämme X ylös parisuhde vaivoista.
"Vaimosi on minulle tärkeä. Hän pelasti minut tuholta."
Tiedän. Tunnen hänet hyvin. Hän on ihana.
Samaan aikaan kipuilin kovin, aiheesta. Itkin paljon.
Tuli aika nähdä neuvojaa, kuluvalla viikolla. Illalla hän haluaa jutella. Mutta mehän mennään juttelemaan. No jutellaan vaan.
"En tiedä miten tämän sanoisin. Olen vähän ihastunut X.ään. Ja hän minuun. Mutta mitään ei ole tapahtunut."
Sekosin täysin. En tehnyt pahaa, tuntui vain kuin pommi olisi räjähtänyt sisälläni. Kipu moninkertaistui ja muuntui. Mieleeni tulvi kuvia hänestä ja X.sästä. Meinasin oksentaa. Voin niin pahoin.
Kipuiluni oli ohuesti helpottamaan päin, eron suhteen mutta se otti täyskäänteen...
Tästä nyt muutama päinä. Itken koko ajan, kun lapset eivät ole paikalla. Ja ohutkin ajatus heistä yhdessä, saa minut oksentamaan.
Haluaisin lähteä jonkun kanssa pois. Jonkun joka toimisi laastarina. Paluuta vanhaan ei ole. Onko se oikein.
Tai hukuttaa itseni pulloon. Se helpottaa. Mutta en voi. Lapset.
Tai hakea lääkäriltä lääkkeitä. Turtuakseni.
Tänään latasin Tinderin. Asennettu mutta avaamatta.
Mitä teen. Kipu on liikaa.....
Kommentit (91)
Anna itsellesi aikaa surra. Lääkäriltäkin voi saada vähän saikkua, onhan sulla edessä nyt elämänmuutos, jota et olisi halunnut, etkä voi vaikuttaa. Tsemppiä, kyllä se aika helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rapsutan mukavaa koti-iltaa viettäen kissaani ja teen illemmalla namipyttipannua.
Katson ehkä jonkun leffan tai pelaan pleikkarilla pikkutunneille.
Joo kyllä se koskee jonkun aikaa mutta sitten tule auvoisaa. Tsemppiä.
t. jätetty mies
Menkää terapiaan, johonkin eroryhmiin vertaistuen pariin tai tukeutukaa luotettaviin ystäviin - kyllä se akuutti ahdistus siitä jo helpottaa, kun aikaa kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsellesi seksisuhde mahdollisimman nopeasti. Tee kuitenkin selväksi, ettet hae muuta kuin seksiä, ettet sinä vahingossa särje kenenkään sydäntä. Ja sitten siitä eteenpäin päivä kerrallaan. Yleensä kai jätetyt pärjää lopulta jättäjiä paremmin.
Ihastukset on toisaalta ohimeneviä. Älä syöksy suuna päänä jonkun randomin syliin. -m36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt mitään laastaria ota ja hanki toiselle ihmiselle huonoa kokemusta! Olet liian varhain menossa Tinderiin. Ensin pitää käydä läpi jutut vaimon kanssa. Kosto on lapsellista ja sinulle tulee vain entistä pahempi olo.
Puhumattakaan mitä tuskaa aiheutat sille laastarille.
Ikävä kuulla että tuollainen sattui kohdallesi. Anna itsellesi aikaa surra, kipu lieventyy ajan kanssa ja useimmilla hiipuu kokonaan poiskin. Pulloon tarttuminen ei tosiaan ole kovin fiksu keino, asiat menee vaan pahemmin solmuun ja ryyppäämisen jälkeen se sama tuska odottaa kuitenkin. Voitko tehdä jotain fyysistä ja uuvuttavaa?
Juoksulenkit, halkojen hakkaus (jos on, tai kysy vaikka pääsetkö jollekin tutulle talkoisiin), lihaskuntoliikkeet, tms. Fyysinen toimiminen on aika tehokas keino purkaa oloa ja tyhjentää ajatuksia, lisäksi ruoka ja unikin maistuu sen jälkeen paremmin. Lääkärillä käyntikin on varsin viisas neuvo jos ahdistaa ihan ylitsepääsemättömästi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan tuollaista dramaattista havaintoja parisuhteesta-tyyppistä kirjoitustyyliä. Kokoa itses, iso mies.
Olen läpikäynyt saman. Tiedän, kuinka kipeää tekee, tuntuu ettei saa henkeä, ei pysty syömään, ajatukset pyörii samaa rataa. Huusin tuskaani kirjaimellisesti ulos. Laihduin muutamassa viikossa kymmenen kiloa.
Silti jouduin yksin huolehtimaan lapsista. Ex hymyissä suin jatkoi elämää toisen kanssa.
Kaikesta selvinneenä, tunnen olevani vahva ihminen. Laastari ei auta vaikka läheisyyttä kaipaa hullun lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuollaista dramaattista havaintoja parisuhteesta-tyyppistä kirjoitustyyliä. Kokoa itses, iso mies.
Mene sinä vaikka tutustumaan noihin "rakastan vaaleaa sisustusta, kysyttävää?"-ketjuihin. Niitä täällä riittää ja on varmaan tarpeeksi kevyttä sulle. Jotkut haluaa keskustella oikeista asioista ja ehkä jopa saada tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Minä ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Omasta erosta on jo 17v aikaa ja lapsetkin jo aikuisia, uusi avioliitto ollut jo vuosia ja kaikki hyvin elämässä. Silti en koskaan tule unohtamaan sitä tuskaa jonka jouduin käymään läpi kun mieheni jätti minut yksin kahden pienen lapsen kanssa toisen naisen vuoksi. Ajattelen sinua ap lämmöllä ja uskon vakaasti että sinunkin kohdallasi kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Nyt on vaan kestettävä ja puskettava läpi tuskan päivä kerralla.
Pisteet vastaajalle numero 15! Ja tosiaan tsemppiä ap:lle ja kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuollaista dramaattista havaintoja parisuhteesta-tyyppistä kirjoitustyyliä. Kokoa itses, iso mies.
Siis tälle nauran.
Tämä tuntuu hieman helpottavan. Kiitos kaikille tuen sanoista.
Turvaverkko on vuosien varrella kuivunut olemattomaksi. Oikeiden ystävien suhteen. Kavereita on, mutta kuuntelijoita.. Rakastamisen lisäksi olemme olleet myös hyviä ystäviä. Ja puhuneet paljon.
Toivottavasti aika parantaa. En ihan vielä sitä pysty näkemään...
Sydämmeen :DDD
Jos ihan ensi töiksesi opettelisit alkeellisia kirjoitussääntöjä, niin nainenkin voi viehättyä sinusta.
Anna niiden epätoivoisten ajatusten (viina, lääkkeet, seksi kaikkien kanssa, laastarisuhde) virrata päässäsi, mutta suosittelen, että pitäytyisit niiden toteuttamisesta.
Netissä on tällaisia, joiden kuunteleminen oikeasti rauhoittaa kehoa ja mieltä
Osaan hyvin sisäistää tunteesi.
Ymmärrän tuskasi. Minulla vaimo oli kaiken muun lisäksi paras ja oikeastaan ainoa tosiystävä. Nyt on helv**in vaikeata.
Alue: Aihe vapaa
I feel you. Erohakemus pistetty vaimon aloitteesta 7kk sitten ja olen edelleen löysässä hirressä. Elämäni kamalinta aikaa. En ole etsinyt uutta naista mutta toisinaan mietin pitäisikö minun laittaa se toinen hakemus. Lapset alun toistakymmentä.