Pojan rippijuhlat ei kiinnosta ketään :(

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmteteli, että miten ulkomailla olo parempi syy kuin mökki. No, sinänsä tylyä sekin, mutta on siinä nyt se, että jos olet kauan sitten varannut. Tai ylipäänsä ennen juhlakutsua. Ja sitten siinä on se ennen kaikkea, että ethän sä pääse lontoosta rippijuhliin, mutta tunnin päästä mökiltä pääset.

Ei minustakaan kaikkien rippijuhliin tartte menmä, mutta löhisuvun lapsille tärkeää.

Kuka sanoi, et ne matkat on kauan sitten varattu??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ulkomaille meno on hyväksyttävä syy, jos matka on ollut varattu jo ennen kutsuja. Peruminen/vaihtaminen harvoin onnistuu ilman kustannuksia ja voi olla työvuorojen tms kannalta myös mahdotonta. Lähellä oleva mökki, jonne pääsee ns koska vaan on hieman eri asia. Pääsääntöisesti ihmiset käyvät rakkaidensa juhlissa aika paljon kauempaakin.

Niinpä niin. Eli nyt kannattaa joka kesälle alkaa varaamaan niitä kaukomatkoja. Saa lomailla lomansa täysin rauhassa ja rentoutua ilman tilivelvollisuutta. Sit kun joskus jää Suomeen ja tuleekin juhliin, niin saa oikein kuninkaallisen kohtelun. (Röyhkeämpien kannattaa esittää vaan menevänsä kauas ja painella sinne mökille.)

Noh en teidän suvusta tiedä, mutta kyllä me nyt suurinpiirtein tiedämme, koska vanhemmat tai sisarukset ovat oikeasti ulkomailla. Meillä se on ihan turvallisuusjuttukin, että jutellaan, kerrotaan hotellit/majapaikan osoite jne edes jollekin sukulaiselle, jos nyt jotain tapahtuisi.

Olisiko ap:n appivanhemmilla tapana ryypätä mökillä niin ankarasti, ettei sunnuntaiaamupäiväksi voi sopia mitään, etenkään kirkonmenoja ja autolla ajoa. Meidän pojan sylikummit peruivat tulonsa yksivuotissynttäreille, kun juhlat olivat jo alkaneet. Syynä oli, että kumpikin oli niin krapulassa, etteivät uskaltaneet ajaa. Kyse siis pariskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ei rippijuhlia voi siirtää! Tai siis voi kotona pidettävät osuudet, mutta ihan oleellinen osuus tästä juhlasta on siellä kirkossa... Hyvä että sä et katkeroidu mutta vaikka kuinka olin empaattinen lapsi, kyllä mua silti rippijuhlieni muistaminen vieläkin vihlaisee. (Oli siis vain 2 vierasta, vaikka serkuilla edellisinä kesinä koko suvut.) Toki perheiden lepo ja matkat yms on tärkeämpiä kuin yhden teinin juhlat, mutta vaikka tämän tajusin jo silloin ja tajuan nytkin, jostain syystä silti se minua sattuu ettei minulle vieraita tullutkaan.

Minä minä minää...... Olen huomannut, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän ihmiset odottavat sulta. Kyllä tässä pitää ajatella myös sitä toista osapuolta ja sen lähtökohtia.

Nimenomaan sitä kotona olevaa osuutta voi aivan hyvin siirtää! Ja ei kai koko suku sinne kirkkoon tunge? Kaikki rippijuhlat, joissa olen ollut, on paikalla vain kummit ja vanhemmat kirkossa. Luovuutta voi käyttää, jos haluaa oikeasti lapselle kivat juhlat

Ap taisi sanoa, että se paikalle pääsevä kummi tulee pidemmän matkan päästä. Sekö sitten on kohtuullista, että hän tulisi pidemmän matkan kirkkoon ja joskus viikon päästä kahveille, koska muutama pölkky ei voi tulla mökiltä kotiin päivää aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kutsu juhliin oli kunnia-asia ja ihmiset näkivät vaivaa päästäkseen. Nykyään juhlien pitäjiä haukutaan rahan perässä olijoiksi ja puolen päivän uhraaminen lähisukulaisen juhlien eteen on aivan liikaa. Ja sitten mietitään miksi yksinäisyys lisääntyy ja maailma on ihan viturallaan. Miksiköhän?

No tämä. Itse haluaisin pitää nelikymppiset ensi kesänä (en ole koko aikuisiällä pitänyt yksiäkään synttäreitä), mutta pelottaa että ihmiset kokevat homman vastenmielisenä velvollisuutena. Joten antaa olla.

Ilman muuta järjestät. Mietit itsesi näköiset juhlat missä sinä, juhlakalu, viihdyt. Pidät hyvän fiiliksen, kutsut ihmiset ja oikeasti pidät ihanat ja hyvät juhlat josta itse nautit. Sehän se päivän tarkoitus on eikä vieraiden miellyttäminen. Ja tarkoitan tätä kaikella positiivisuudella ja hyvällä, arvostuksen kautta. Ihana nähdä tuttuja, napostella herkkuja, syödä kakkua ja nauttia kasari (?) musasta tai vaikka Kake Randelinista. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ulkomaille meno on hyväksyttävä syy, jos matka on ollut varattu jo ennen kutsuja. Peruminen/vaihtaminen harvoin onnistuu ilman kustannuksia ja voi olla työvuorojen tms kannalta myös mahdotonta. Lähellä oleva mökki, jonne pääsee ns koska vaan on hieman eri asia. Pääsääntöisesti ihmiset käyvät rakkaidensa juhlissa aika paljon kauempaakin.

Niinpä niin. Eli nyt kannattaa joka kesälle alkaa varaamaan niitä kaukomatkoja. Saa lomailla lomansa täysin rauhassa ja rentoutua ilman tilivelvollisuutta. Sit kun joskus jää Suomeen ja tuleekin juhliin, niin saa oikein kuninkaallisen kohtelun. (Röyhkeämpien kannattaa esittää vaan menevänsä kauas ja painella sinne mökille.)

Noh en teidän suvusta tiedä, mutta kyllä me nyt suurinpiirtein tiedämme, koska vanhemmat tai sisarukset ovat oikeasti ulkomailla. Meillä se on ihan turvallisuusjuttukin, että jutellaan, kerrotaan hotellit/majapaikan osoite jne edes jollekin sukulaiselle, jos nyt jotain tapahtuisi.

Niin, en tekisi itse noin. En ole epärehellinen, mut kyllä nämä loukkaantujat ovat niin epäreiluja etten ehkä enää ihan niin jyrkästi tuomitsis heitä, jotka tuollaiseen "sortuisivat". Minä asetan rajat aika suoraan. Ei ole reilua joutua käyttämään koko lomaa juhlissa juoksemiseen. Täytyy vähän valikoida. Jos joku tästä suuttuu, niin siinäpähän suuttuu.

Mut eipä olis pöllömpää alkaa tästä lähtien häipyä ulkomaille hyväksyttävän syyn lomalle... Olis varmaan joka sentin arvoista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ei rippijuhlia voi siirtää! Tai siis voi kotona pidettävät osuudet, mutta ihan oleellinen osuus tästä juhlasta on siellä kirkossa... Hyvä että sä et katkeroidu mutta vaikka kuinka olin empaattinen lapsi, kyllä mua silti rippijuhlieni muistaminen vieläkin vihlaisee. (Oli siis vain 2 vierasta, vaikka serkuilla edellisinä kesinä koko suvut.) Toki perheiden lepo ja matkat yms on tärkeämpiä kuin yhden teinin juhlat, mutta vaikka tämän tajusin jo silloin ja tajuan nytkin, jostain syystä silti se minua sattuu ettei minulle vieraita tullutkaan.

Minä minä minää...... Olen huomannut, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän ihmiset odottavat sulta. Kyllä tässä pitää ajatella myös sitä toista osapuolta ja sen lähtökohtia.

Nimenomaan sitä kotona olevaa osuutta voi aivan hyvin siirtää! Ja ei kai koko suku sinne kirkkoon tunge? Kaikki rippijuhlat, joissa olen ollut, on paikalla vain kummit ja vanhemmat kirkossa. Luovuutta voi käyttää, jos haluaa oikeasti lapselle kivat juhlat

Ap taisi sanoa, että se paikalle pääsevä kummi tulee pidemmän matkan päästä. Sekö sitten on kohtuullista, että hän tulisi pidemmän matkan kirkkoon ja joskus viikon päästä kahveille, koska muutama pölkky ei voi tulla mökiltä kotiin päivää aiemmin?

Onpa hirveää keittää kaksi kertaa kahvia kesässä! :D Meillä on koko ajan joku kestitettävä. Vähän oikeesti mielikuvitusta. Tai sit käydään kummin kans syömässä oikeana päivänä tai jotain. Ei voi olla noin vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ulkomaille meno on hyväksyttävä syy, jos matka on ollut varattu jo ennen kutsuja. Peruminen/vaihtaminen harvoin onnistuu ilman kustannuksia ja voi olla työvuorojen tms kannalta myös mahdotonta. Lähellä oleva mökki, jonne pääsee ns koska vaan on hieman eri asia. Pääsääntöisesti ihmiset käyvät rakkaidensa juhlissa aika paljon kauempaakin.

Niinpä niin. Eli nyt kannattaa joka kesälle alkaa varaamaan niitä kaukomatkoja. Saa lomailla lomansa täysin rauhassa ja rentoutua ilman tilivelvollisuutta. Sit kun joskus jää Suomeen ja tuleekin juhliin, niin saa oikein kuninkaallisen kohtelun. (Röyhkeämpien kannattaa esittää vaan menevänsä kauas ja painella sinne mökille.)

Noh en teidän suvusta tiedä, mutta kyllä me nyt suurinpiirtein tiedämme, koska vanhemmat tai sisarukset ovat oikeasti ulkomailla. Meillä se on ihan turvallisuusjuttukin, että jutellaan, kerrotaan hotellit/majapaikan osoite jne edes jollekin sukulaiselle, jos nyt jotain tapahtuisi.

Niin, en tekisi itse noin. En ole epärehellinen, mut kyllä nämä loukkaantujat ovat niin epäreiluja etten ehkä enää ihan niin jyrkästi tuomitsis heitä, jotka tuollaiseen "sortuisivat". Minä asetan rajat aika suoraan. Ei ole reilua joutua käyttämään koko lomaa juhlissa juoksemiseen. Täytyy vähän valikoida. Jos joku tästä suuttuu, niin siinäpähän suuttuu.

Mut eipä olis pöllömpää alkaa tästä lähtien häipyä ulkomaille hyväksyttävän syyn lomalle... Olis varmaan joka sentin arvoista :)

Onko pienessä suvussa yksi kesäsunnuntai mielestäsi koko loma? Etenkin jos silloin ollaan muutenkin illalla tulossa kotiin?

Ymmärrän tavallaan ne kesät, kun on useat ylppärit, muutamat häät ja rippijuhlat + ehkä vielä jotain synttäreitäkin, mutta niitäkin vuosia useimmilla on muutama kesä elämässä, kun mennään tietyssä sukupolvien rytmissä kuitenkin.

Voihan se olla, että silloin onkin huono sää. Mitäs sitten tapahtuu? Tulevat esittämään rakastavia isovanhempia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ei rippijuhlia voi siirtää! Tai siis voi kotona pidettävät osuudet, mutta ihan oleellinen osuus tästä juhlasta on siellä kirkossa... Hyvä että sä et katkeroidu mutta vaikka kuinka olin empaattinen lapsi, kyllä mua silti rippijuhlieni muistaminen vieläkin vihlaisee. (Oli siis vain 2 vierasta, vaikka serkuilla edellisinä kesinä koko suvut.) Toki perheiden lepo ja matkat yms on tärkeämpiä kuin yhden teinin juhlat, mutta vaikka tämän tajusin jo silloin ja tajuan nytkin, jostain syystä silti se minua sattuu ettei minulle vieraita tullutkaan.

Minä minä minää...... Olen huomannut, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän ihmiset odottavat sulta. Kyllä tässä pitää ajatella myös sitä toista osapuolta ja sen lähtökohtia.

Nimenomaan sitä kotona olevaa osuutta voi aivan hyvin siirtää! Ja ei kai koko suku sinne kirkkoon tunge? Kaikki rippijuhlat, joissa olen ollut, on paikalla vain kummit ja vanhemmat kirkossa. Luovuutta voi käyttää, jos haluaa oikeasti lapselle kivat juhlat

Ap taisi sanoa, että se paikalle pääsevä kummi tulee pidemmän matkan päästä. Sekö sitten on kohtuullista, että hän tulisi pidemmän matkan kirkkoon ja joskus viikon päästä kahveille, koska muutama pölkky ei voi tulla mökiltä kotiin päivää aiemmin?

Onpa hirveää keittää kaksi kertaa kahvia kesässä! :D Meillä on koko ajan joku kestitettävä. Vähän oikeesti mielikuvitusta. Tai sit käydään kummin kans syömässä oikeana päivänä tai jotain. Ei voi olla noin vaikeaa

Niinno tapaustahan en tunne, mutta useimmille varmaan ne "kunnon juhlat" kakkuineen ja herkkuineen oikeana päivänä on se juttu. Ei ehkä tunnu ihan samalta joka porukan kanssa keitellä kahveja ja syödä jotain pakastepullaa, kun ei ihan voileipäkakkua ehkä kolmen hengen porukalle viitsi vääntää. Mutta mistäpä minä tietäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ulkomaille meno on hyväksyttävä syy, jos matka on ollut varattu jo ennen kutsuja. Peruminen/vaihtaminen harvoin onnistuu ilman kustannuksia ja voi olla työvuorojen tms kannalta myös mahdotonta. Lähellä oleva mökki, jonne pääsee ns koska vaan on hieman eri asia. Pääsääntöisesti ihmiset käyvät rakkaidensa juhlissa aika paljon kauempaakin.

Niinpä niin. Eli nyt kannattaa joka kesälle alkaa varaamaan niitä kaukomatkoja. Saa lomailla lomansa täysin rauhassa ja rentoutua ilman tilivelvollisuutta. Sit kun joskus jää Suomeen ja tuleekin juhliin, niin saa oikein kuninkaallisen kohtelun. (Röyhkeämpien kannattaa esittää vaan menevänsä kauas ja painella sinne mökille.)

Noh en teidän suvusta tiedä, mutta kyllä me nyt suurinpiirtein tiedämme, koska vanhemmat tai sisarukset ovat oikeasti ulkomailla. Meillä se on ihan turvallisuusjuttukin, että jutellaan, kerrotaan hotellit/majapaikan osoite jne edes jollekin sukulaiselle, jos nyt jotain tapahtuisi.

Niin, en tekisi itse noin. En ole epärehellinen, mut kyllä nämä loukkaantujat ovat niin epäreiluja etten ehkä enää ihan niin jyrkästi tuomitsis heitä, jotka tuollaiseen "sortuisivat". Minä asetan rajat aika suoraan. Ei ole reilua joutua käyttämään koko lomaa juhlissa juoksemiseen. Täytyy vähän valikoida. Jos joku tästä suuttuu, niin siinäpähän suuttuu.

Mut eipä olis pöllömpää alkaa tästä lähtien häipyä ulkomaille hyväksyttävän syyn lomalle... Olis varmaan joka sentin arvoista :)

Onko pienessä suvussa yksi kesäsunnuntai mielestäsi koko loma? Etenkin jos silloin ollaan muutenkin illalla tulossa kotiin?

Ymmärrän tavallaan ne kesät, kun on useat ylppärit, muutamat häät ja rippijuhlat + ehkä vielä jotain synttäreitäkin, mutta niitäkin vuosia useimmilla on muutama kesä elämässä, kun mennään tietyssä sukupolvien rytmissä kuitenkin.

Puhuinkin nyt omasta näkökulmasta. Meillä on isompi suku. Täällä muutkin ovat käyneet keskustelua yleisemmästä näkökulmasta kuin ap:n. Ja vaikka ap:n oma suku ois pieni, niin eihän välttämättä muilla suvun jäsenillä ole niin! Siskon puolisollahan voi olla vaikka 12 sisarusta lapsineen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ulkomaille meno on hyväksyttävä syy, jos matka on ollut varattu jo ennen kutsuja. Peruminen/vaihtaminen harvoin onnistuu ilman kustannuksia ja voi olla työvuorojen tms kannalta myös mahdotonta. Lähellä oleva mökki, jonne pääsee ns koska vaan on hieman eri asia. Pääsääntöisesti ihmiset käyvät rakkaidensa juhlissa aika paljon kauempaakin.

Niinpä niin. Eli nyt kannattaa joka kesälle alkaa varaamaan niitä kaukomatkoja. Saa lomailla lomansa täysin rauhassa ja rentoutua ilman tilivelvollisuutta. Sit kun joskus jää Suomeen ja tuleekin juhliin, niin saa oikein kuninkaallisen kohtelun. (Röyhkeämpien kannattaa esittää vaan menevänsä kauas ja painella sinne mökille.)

Noh en teidän suvusta tiedä, mutta kyllä me nyt suurinpiirtein tiedämme, koska vanhemmat tai sisarukset ovat oikeasti ulkomailla. Meillä se on ihan turvallisuusjuttukin, että jutellaan, kerrotaan hotellit/majapaikan osoite jne edes jollekin sukulaiselle, jos nyt jotain tapahtuisi.

Niin, en tekisi itse noin. En ole epärehellinen, mut kyllä nämä loukkaantujat ovat niin epäreiluja etten ehkä enää ihan niin jyrkästi tuomitsis heitä, jotka tuollaiseen "sortuisivat". Minä asetan rajat aika suoraan. Ei ole reilua joutua käyttämään koko lomaa juhlissa juoksemiseen. Täytyy vähän valikoida. Jos joku tästä suuttuu, niin siinäpähän suuttuu.

Mut eipä olis pöllömpää alkaa tästä lähtien häipyä ulkomaille hyväksyttävän syyn lomalle... Olis varmaan joka sentin arvoista :)

Onko pienessä suvussa yksi kesäsunnuntai mielestäsi koko loma? Etenkin jos silloin ollaan muutenkin illalla tulossa kotiin?

Ymmärrän tavallaan ne kesät, kun on useat ylppärit, muutamat häät ja rippijuhlat + ehkä vielä jotain synttäreitäkin, mutta niitäkin vuosia useimmilla on muutama kesä elämässä, kun mennään tietyssä sukupolvien rytmissä kuitenkin.

Useimmilla, mutta ei kaikilla. Just tän takia kannattaa ajatella toisen näkökulmasta. Meillä on miehen kans useampi sisarus ja toinen on vanhin ja toinen nuorin. Ja ikäeroakin meillä on. Joten ei ole tarkkaa sukupolvirajaa, kun näitä juhlijoita on vauvasta vaariin. Meillä on onneks ydinperhe, mut myös olen huomannut et uusperheellisillä on usein monimutkaisia juhlakuvioita olosuhteiden pakosta. On monenlaista tapausta. Ei pidä ajatella aina kaavamaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi ap, onhan tuo kurjaa.

Minusta kuitenkin rippijuhlat on nykyään menettäneet arvonsa. Sillä ei haeta mitään muuta kuin rahaa. Ripille mennään koska muutkin menee ja saa rahaa. Ei kukaan 15-kesäinen mene ripille uskonnon takia eikä heille merkitse mitään se miksi ripille oikeasti mennään. Poikkeuksena uskovaiset nuoret, mutta heitä on mahtuu juuri ja juuri yksi tusinaan. Tämän varjolla pidän aika tekopyhänä sitä kun sanotaan että nuorelle tärkeä juhla. Se on vain siksi tärkeä että saa rahaa. Mitään syytä ei ole juhlille itsessään. Kummitkin ovat pitkälti vain perinne nykyään, eivät hoida nykyään sitä tehtävää mihin se kummi on tarkoitettu.

Onpa kyyninen ja kylmä asenne.

Se, että sinulle ei merkkaa mitään, ei tarkoita etteikö muille merkkaisi. Moni miettii uskon ja filosofian asioita, ei välttämättä toitota niitä.

Se on teinille iso juhla, kaikkien muiden suvut tulee ja on ylpeinä ja ykkösissään ja sitten jonkun suku ei välitä. Mieti siltä kannalta, jos et muuta käsitä. Olla siinä uusien kavereiden edessä pitää pokkaa "joo mun suku ei välitä musta".

Pointti tässä ei ole siinä etteikö rippikoulun käynnistä olisi hyötyä nuorelle. Tottakai se kasvattaa nuorta henkisesti ja opitaan ajattelemaan asioita eri näkökulmista, kun siihen perehdytään ja se on vähän niinkuin niiden oppituntien ideakin.

Minun pointtini koski tätä juhlimista. Ei tarvitse mennä montaa vuotta takaperin kun olin itse rippileirillä (4 vuotta sitten). Ei siellä porukka todellakaan kiinnostunut niistä uskontoon liittyvistä asioista, muutama ihminen osallistui keskusteluun. Tärkeintä siellä rippileirillä oli vain vapaa-ajat ja ruoka sekä ne juhlat.

En koskaan ymmärtänyt sitä, miksi sitä ripille pääsyä pidetään niin ihmeellisenä, kaikki sen "kokeen" kuitenkin läpäisee. Menisikö porukka riparille enää, jos ei enää sitä juhlittaisi erikseen? Veikaanpa että suurin osa jäisi pois koko hommasta. Rippitodistuksella joo saat olla kummi. Sitä tuskin kuitenkaan juhlitaan. Ei se ripille pääsy loppujen lopuksi ole minkäänlainen asia. Toki sitä odotetaan kun tiedetään että saa olla huomion keskipiste ja kaikkien ihailtavana. Miksi rippijuhlat ovat syy panostaa nuoreen? Valmistujaiset ymmärrän, siihen on tehty hommia eikä se ole itsestäänselvyys. Syntymäpäivää juhlitaan, koska minusta se on juhlimisen aihe että on olemassa ja on elämässä kulunut jälleen yksi vuosi. Mitä rippijuhlissa juhlitaan? Ei oikeastaan mitään. Nuori pääsee vaiheeseen jonka läpäisee kaikki halukkaat ja hän voi olla kummi.

Nyt olin kesällä siskoni rippileirillä tapaamisessa, jonne siis perheenjäsenet sai tulla katsomaan. Valehtelematta suurin osa oli naama mutrulla, ei osallistuttu yhteislauluun eikä mihinkään siihen toimintaan jota oli järjestetty. Siskoni myös kertoi että monet istuivat koko rippileirin vain huoneissaan, eivät suostuneet tulemaan edes oppitunneille. Juhlapäivänä kyllä oltiin hymyssä ja ruusut kädessä. Eli ei sillä riparilla siis ollut mitään muuta virkaa kuin ne juhlat näille nuorille.

Toki poikkeuksia on, joillekin se juhla on tärkeä ja se ripille pääsy oikeasti merkitsee jotain muuta kuin rahaa. Fakta on kuitenkin se, että niitä juhlia monet odottaa vain rahankiilto silmissä. Jos ripille pääsyä ei juhlittaisi, ei olisi rippileirillekään samaa määrää tulijoita.

Ap:n poika kuuluu ilmeisesti näihin joille on oikeasti merkitystä ripille pääsyllä ja hän haluaa mielummin olla osa kirkkoa kuin ei ja siksi on surullista kun periaatteessa olisi jo jotain juhlittavaa ja sitten ei sukulaisia kiinnosta. Mutta jos nuori on käynyt rippikoulun vain rahan takia, on pettymys vain siinä että tulee vähemmän rahaa.

Anna mokomien pösilöiden olla, mutta eipä teidän tarvitse ikinä heitä enää muistaakaan. Itse en enää olisi moisten sukulaisten kanssa tekemisissä.

Eikö teillä ole muita läheisiä ihmisiä? Siis ystäviä, omia kummeja ym.? Meillä oli pojan rippijuhlat pari viikkoa sitten ja siellä oli 40 henkeä juhlimassa. Oli ystäväperheitä, joiden kanssa vuosikymmeniä pidetty yhteyksiä, aivan mahtavat naapurit, mun omat kummit, joille oli tärkeää tulla jne. Veri ei aina ole vettä sakeampaa, se kannattaa muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ei rippijuhlia voi siirtää! Tai siis voi kotona pidettävät osuudet, mutta ihan oleellinen osuus tästä juhlasta on siellä kirkossa... Hyvä että sä et katkeroidu mutta vaikka kuinka olin empaattinen lapsi, kyllä mua silti rippijuhlieni muistaminen vieläkin vihlaisee. (Oli siis vain 2 vierasta, vaikka serkuilla edellisinä kesinä koko suvut.) Toki perheiden lepo ja matkat yms on tärkeämpiä kuin yhden teinin juhlat, mutta vaikka tämän tajusin jo silloin ja tajuan nytkin, jostain syystä silti se minua sattuu ettei minulle vieraita tullutkaan.

Minä minä minää...... Olen huomannut, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän ihmiset odottavat sulta. Kyllä tässä pitää ajatella myös sitä toista osapuolta ja sen lähtökohtia.

Nimenomaan sitä kotona olevaa osuutta voi aivan hyvin siirtää! Ja ei kai koko suku sinne kirkkoon tunge? Kaikki rippijuhlat, joissa olen ollut, on paikalla vain kummit ja vanhemmat kirkossa. Luovuutta voi käyttää, jos haluaa oikeasti lapselle kivat juhlat

Harmi että mun äiti ei ollut niin luova, että olisi siirtänyt rippujuhlani. Todennäköisesti jos tuohon lähtee, että pitää tilausjuhlia tyylillä ”tulkaa kun haluatte”, saa olla juhlavalmiudessa koko kesän. Yhdelle sopii tuolloin, toiselle tällöin. Mitkä juhlat ne on? Kyläilyä, sanoisin.

Ja kun se juhlieni lätsähtäminen minua teininä satutti, olenko oikeasti ja todella minä se ”minäminä”-ihminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "rippijuhlat eivät ole tärkeitä" ja "inhoan juhlia" jne huutelijat voisivat edes hetkeksi asettua sen teinin asemaan. Tämä hakee aikuisuuden kynnyksellä omaa paikkaansa maailmassa ja suvun yhteisössä, ja mitä tekevät aikuiset? Inhoavat toisen tärkeää päivää, haukkuvat rahan kärkkyjäksi jne. Taitavat itse olla niitä, jotka pitävät juhlia vain saadakseen lahjoja.

Teini-iässä muodostuu oikeastaan koko maailmankuva melko pitkälle sellaiseksi, millaisena se pysyy läpi elämän. Onko se tosiaan niin kamalaa suoda teinille niitä hyviä kokemuksia, jos nyt jossain määrin tärkeänä häntä pitää?

Bulllllshit. Lapsesta saakka en ole pitänyt juhlista, ja näin ollen jätin ne väliin (synttärit, riparit, omat yo etc). Ainoa jossain määrin siedettävä oli RUK-kurssijuhla mutta se onkin ainoa oikeasti työllä ja vaivalla ansaittu juhla, edes valmistumiset teku/dippainssiksi eivät ole olleet juhlimisen arvoisia (ja nekin ns hammasta purren pakotettuna läpi...on se kumma kun aikuisen miehen tahtoa ei kuunnella kun sanoo "en halua mitään juhlia" ja silti tupa täynnä sukulaisia etenkin ekoista inssipapereista)

Nyt vaan pitää pakkojuhlia kun tuo saman katon alla asuva nainen tykkää kaikenlaisista kissanristiäisistä. Onneksi tytär ilmoitti ettei mene riparille tms joten ne jää välistä vaikka tuo yrittääkin painostaan tyttöä käymään riparin. Ymmärrän erittäin hyvin tytön fiiliksiä ja sanoinkin että olen hänen puolellaan asiassa jos äiskä alkaa rähjäämään.

Joillakin siis voi olla lapsuudesta asti inho turhia kokoontumisia kohtaan, mutta on se kumma ettei tällaisen ihmisen tahtoa kunnioiteta...

Ja jos ripari juhlineen olisi tytölle tärkeää, olisit varmaan ihan hyvillä mielin siitä, että suurin osa suvusta päättää olla tulematta? Koska onhan kyseessä vain turha kokoontuminen.

Ne jos jotka ovatkin täysin turhat kekkerit, joten olen vain tyytyväinen jos pitää sanansa.

Miksi ylipäätään juhlia jotain täysin turhaa muinaisjäännettä, jossa pyritään vaikuttamaan satuolennon varjolla muutenkin herkässä iässä olevien teinien ajatusmaailmaan - jossain muualla tuota voisi kutsua aivopesuksi.

Voiko joku oikeasti olla näin typerä? Toki minustakin ateistina ja kirkosta eronneena rippijuhlat ovat *minun* näkökulmastani turhat, mutta ei se estä minua ymmärtämästä, että ne voivat jonkun 15-vuotiaan mielestä olla tärkeät, ja jos se 15-vuotias on minun lapsenlapseni tai kummilapseni, niin kyllä minun on oikein sinne juhliin mennä. Se mitä sinä tai tyttäresi ajattelette rippikoulusta ja juhlista on olennaista vain ja ainoastaan tyttäresi koulun ja juhlien kannalta.

Ja havaintojeni mukaan ne juhlat ovat useimmille teineille tärkeät nimenomaan meidän kulttuuriin kuuluvana aikuistumisriittinä, ei uskonnollisena eikä lahjojenkerjuutilaisuutena. Rippikoulu nyt vaan on tähän saakka ollut suht normatiivinen aikuistumisriitti suomalaiselle nuorelle. On hyvä, että sitä ei ole enää pakko käydä, mutta on täysin ymmärrettävää, että moni nuori haluaa käydä sen tavan vuoksi.

Juhlat ovat konfirmaatiopäivänä ja sillä selvä. Silloin nuori on puettu ja puleerattu juhlakuntoon. Ne tulevat paikalle, ketkä arvostavat. Erottuupa jyvät akanoista. Pösilöt eivät tarvitse edes valokuvaa. Ihmetelkööt sitten kiikkustuolissa, kun ei kukaan käy moikkaamassa.

Pojan kannattaisi soittaa kaikki paikalle tulemattomat sukulaiset läpi ja kertoa iloisesti että saavun hautajaisiinne virtsaamaan arkullenne.

Meilläkin kävi rippikouluryhmässä tällainen, ettei läheisiä kiinnostaneet rippijuhlat. Äiti sitten pyysi isoset ja työntekijät juhlaan, kävimme paikalla laulamassa ja vietimme hetken aikaa siellä. Juhlat olivat pelastettu ja rippilapsikin ihan tyytyväinen meidän paikalle tuloon. 

Voisiko aloittaja pyytää isosia ja työntekijöitä käymään?

t.nuorisotyöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ap:n appivanhemmilla tapana ryypätä mökillä niin ankarasti, ettei sunnuntaiaamupäiväksi voi sopia mitään, etenkään kirkonmenoja ja autolla ajoa. Meidän pojan sylikummit peruivat tulonsa yksivuotissynttäreille, kun juhlat olivat jo alkaneet. Syynä oli, että kumpikin oli niin krapulassa, etteivät uskaltaneet ajaa. Kyse siis pariskunnasta.

Aa okei, tähän siis pitäis suhtautua sun mielestä tyyliin "ai voi että, no sitten ymmärrän, kun teillä on tollanen ihan itsestä riippumaton syy". Tätä ryyppyvammaisten ymmärtämistä on vaikea jaksaa. Jos on tollainen tapa, niin mitäpä jos aikuiset sen kerran olis dokaamatta.

En tiedä, ehkä paljonkin tapahtuu sellaista, että aseella pakottaen ihmisten kurkkuun kaadetaan viinaa. Sellaiselta vaikuttaa, kun juopot aina valittamassa, miten vaikeaa heillä on. Koskaan en ole nähnyt letään pakotettavan känniin. Ihan omin pikku kätösin sitä tehdään. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin oman elämänsä vaikeutta (ja kalleutta) mariseva juoppo ja näiden juoppojen ymmärtelijät. Alkoholismi ei ole mikään sairaus vaan oma, itsekäs ja saa...nan typerä valinta, josta kärsii aina läheiset enemmän kuin itse.