Pojan rippijuhlat ei kiinnosta ketään :(

Yleensä epäsuosittu sukulainen tai tämän puoliso on hankala. Ei sellaisen kemuihin viitsi varsinkaan lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)

Veikkaan et suurin osa kostajamammoista ei tee näin. Keskiössä on AINA se mamman oma loukkaantuminen, paha olo ja paha mieli kuitenkin, joten todennäköisempää on, et haukutaan suku (välittämättä siitä miten lapsi asian kokee) Samaa ilmentää se, et minen mielestä on täysin ok esim olla menemättä suvun pienten lasten juhliin enää, ja mikäs sen herkullisempaa, jos tilanne olis se, ettei muutkaan tule: av-mamman mieltä hellii ajatus itkevästä 4-vuotiaasta:hahhahhaaa! Saivatpa mitä tilasivat!!! (Joo, ap sanoo ettei toimisi näin)

Yleensä keskeistä ei ole se edes se oman lapsen tunteiden suojeleminen, vaikka asia kuvitellaan niin. Jos haluais, et lapsi voisi nauttia juhlastaan, siinä on monta valinnan paikkaa. Usein kosto muille vie kuitenkin voiton.

Mä oon itse ollut se, jonka rippijuhliin tuli vain 2 vierasta (eli kummipariskunta, toiset kummitkaan eivät ”päässeet”) ja oma perhe oli tietysti myös. Muistan miten nolotti kun kirkolla muilla oli isot, iloiset seurueet ja paljon ruusuja, touhua ja iloisia sukulaistapaamisia. Ja jälkeenpäin kaverit näytti kuvia juhlistaan, monella oli ollut isoja puutarhajuhlia koska oli hyvä ilma. (Tuohon aikaan kuvat teetettiin filmiltä eli näitä kuvienkatseluja oli pitkin kesää sitä mukaa, kun perheet kuvia saivat teetettyä.) Oli pitkin kesää niin arvoton, paha olo, olinhan itse ollut useana edeltävänä kesänä esim serkkujeni rippijuhlissa ja tiesin millaiset rippijuhlat muilla oli ollut.

Miksi vieraita sitten ei tullut? Varmaan juuri tuo, että useana kesänä oli ollut niitä serkkujen juhlia molemmin puolin sukuja. Olivat kyllästyneet ja ajattelivat, että ei taas on rippijuhlat. Jätetään tänä kesänä väliin. Ja keksivät syitä ja tekosyitä, mutta hups, eivät tajunneet että tekivät niin kaikki, eivätkä tietysti ”eri puolen” sukulaiset toisistaan edes tienneet, että yhtäkkiä ohareita tulikin näin paljon. Tuskin siis olivat mitään boikottia yhdessä suunnitelleet. Mutta siltä se epävarmasta teinistä tuntui. Itkin asiaa salaa monet kerrat. En lopulta siis surrut juhlia tai ruusuja, vaan sitä etten ole sukulaisteni mielestä tärkeä.

Tämä on asia, jossa molempien osapuolten on tultava vastaan. Ei ole kohtuullista sekään et pienten lasten kanssa pitää joka kesäviikonloppu olla matkustamassa jonnekin juhliin. Ihan oikeesti. Kuka on valmis siihenkään? Tuhlaamaan kaikki lomarahat näihin (sori vaan, mut tottahan se on:) stressaaviin matkoihin? Jos tosiaan olis nii

"itsekäs" et olis aina toisella puolella maapalloa, kukaan ei syyllistäis eikä jupisisi selän takana yhtään mitään. Saisi skipata kaikki juhlat vuosikaudet surutta. Mut auta armias, jos haluat mökkiviikonlopun!!!!

Ehkä sukulaiset voisivat hyvissä ajoin hieman neuvotella ja jakautua eri juhliin tms?

Kuinka vaikeaa on käsittää, että tässä ketjussa puhutaan isovanhemmista ja lapsettomasta siskosta? Ei sinun perheestäsi.

Sun kirjoitustyylistä vähän kuultais läpi, että tulisivat kyllä pojan rippijuhliin jos sinä et olisi paikalla? Oletko mahdollisesti niin negatiivinen ihminen, ettei juhliminen kanssasi onnistu? Ihan vaan ajatuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ap:n appivanhemmilla tapana ryypätä mökillä niin ankarasti, ettei sunnuntaiaamupäiväksi voi sopia mitään, etenkään kirkonmenoja ja autolla ajoa. Meidän pojan sylikummit peruivat tulonsa yksivuotissynttäreille, kun juhlat olivat jo alkaneet. Syynä oli, että kumpikin oli niin krapulassa, etteivät uskaltaneet ajaa. Kyse siis pariskunnasta.

Aa okei, tähän siis pitäis suhtautua sun mielestä tyyliin "ai voi että, no sitten ymmärrän, kun teillä on tollanen ihan itsestä riippumaton syy". Tätä ryyppyvammaisten ymmärtämistä on vaikea jaksaa. Jos on tollainen tapa, niin mitäpä jos aikuiset sen kerran olis dokaamatta.

En tiedä, ehkä paljonkin tapahtuu sellaista, että aseella pakottaen ihmisten kurkkuun kaadetaan viinaa. Sellaiselta vaikuttaa, kun juopot aina valittamassa, miten vaikeaa heillä on. Koskaan en ole nähnyt letään pakotettavan känniin. Ihan omin pikku kätösin sitä tehdään. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin oman elämänsä vaikeutta (ja kalleutta) mariseva juoppo ja näiden juoppojen ymmärtelijät. Alkoholismi ei ole mikään sairaus vaan oma, itsekäs ja saa...nan typerä valinta, josta kärsii aina läheiset enemmän kuin itse.

Mitä sä meuhkaat? En mä sanonut ymmärtäväni tuollaista! Olin hyvinkin käärmeissäni kummien käytöksestä, mutta ei kai mun tarvii tänne juurta jaksain siitä kertoa.

Meillä lasten rippijuhlissa on ollut paikalla vain kummit ja oma perhe. Todella lämminhenkiset 8-9 hengen juhlat. Meillä on pitkät matkat sukulaisiin. Isoäitikään ei tullut nuoremman ristiäisiin, kun oli ulkomaan matka just silloin. Pakottamalla ei onnistu, halukkaat tulevat ja silloin on kaikilla kivaa.

Itse olin viime sunnuntaina perheeni kanssa rippijuhlia joihin meidät oli kutsuttu klo 17 eteenpäin. Meidän lisäksi paikalla tällöin oli toinen ystäväperheen, suku tmv olivat olleet aikaisemmin. Rippilapsi oli aluksi meidän kanssa ja sitten lähti omille menoilleen. Eipä tuo meitä häirinnyt, mukavaa oli iltaa istua rauhassa. Minusta olivat fiksusti mitä pyytäneet pitkin päivää. Onnistuneet juhlat olivat näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "rippijuhlat eivät ole tärkeitä" ja "inhoan juhlia" jne huutelijat voisivat edes hetkeksi asettua sen teinin asemaan. Tämä hakee aikuisuuden kynnyksellä omaa paikkaansa maailmassa ja suvun yhteisössä, ja mitä tekevät aikuiset? Inhoavat toisen tärkeää päivää, haukkuvat rahan kärkkyjäksi jne. Taitavat itse olla niitä, jotka pitävät juhlia vain saadakseen lahjoja.

Teini-iässä muodostuu oikeastaan koko maailmankuva melko pitkälle sellaiseksi, millaisena se pysyy läpi elämän. Onko se tosiaan niin kamalaa suoda teinille niitä hyviä kokemuksia, jos nyt jossain määrin tärkeänä häntä pitää?

Bulllllshit. Lapsesta saakka en ole pitänyt juhlista, ja näin ollen jätin ne väliin (synttärit, riparit, omat yo etc). Ainoa jossain määrin siedettävä oli RUK-kurssijuhla mutta se onkin ainoa oikeasti työllä ja vaivalla ansaittu juhla, edes valmistumiset teku/dippainssiksi eivät ole olleet juhlimisen arvoisia (ja nekin ns hammasta purren pakotettuna läpi...on se kumma kun aikuisen miehen tahtoa ei kuunnella kun sanoo "en halua mitään juhlia" ja silti tupa täynnä sukulaisia etenkin ekoista inssipapereista)

Nyt vaan pitää pakkojuhlia kun tuo saman katon alla asuva nainen tykkää kaikenlaisista kissanristiäisistä. Onneksi tytär ilmoitti ettei mene riparille tms joten ne jää välistä vaikka tuo yrittääkin painostaan tyttöä käymään riparin. Ymmärrän erittäin hyvin tytön fiiliksiä ja sanoinkin että olen hänen puolellaan asiassa jos äiskä alkaa rähjäämään.

Joillakin siis voi olla lapsuudesta asti inho turhia kokoontumisia kohtaan, mutta on se kumma ettei tällaisen ihmisen tahtoa kunnioiteta...

Ja jos ripari juhlineen olisi tytölle tärkeää, olisit varmaan ihan hyvillä mielin siitä, että suurin osa suvusta päättää olla tulematta? Koska onhan kyseessä vain turha kokoontuminen.

Ne jos jotka ovatkin täysin turhat kekkerit, joten olen vain tyytyväinen jos pitää sanansa.

Miksi ylipäätään juhlia jotain täysin turhaa muinaisjäännettä, jossa pyritään vaikuttamaan satuolennon varjolla muutenkin herkässä iässä olevien teinien ajatusmaailmaan - jossain muualla tuota voisi kutsua aivopesuksi.

Voiko joku oikeasti olla näin typerä? Toki minustakin ateistina ja kirkosta eronneena rippijuhlat ovat *minun* näkökulmastani turhat, mutta ei se estä minua ymmärtämästä, että ne voivat jonkun 15-vuotiaan mielestä olla tärkeät, ja jos se 15-vuotias on minun lapsenlapseni tai kummilapseni, niin kyllä minun on oikein sinne juhliin mennä. Se mitä sinä tai tyttäresi ajattelette rippikoulusta ja juhlista on olennaista vain ja ainoastaan tyttäresi koulun ja juhlien kannalta.

Ja havaintojeni mukaan ne juhlat ovat useimmille teineille tärkeät nimenomaan meidän kulttuuriin kuuluvana aikuistumisriittinä, ei uskonnollisena eikä lahjojenkerjuutilaisuutena. Rippikoulu nyt vaan on tähän saakka ollut suht normatiivinen aikuistumisriitti suomalaiselle nuorelle. On hyvä, että sitä ei ole enää pakko käydä, mutta on täysin ymmärrettävää, että moni nuori haluaa käydä sen tavan vuoksi.

Bullshit mitä tulee riparille menemisen motiiveihin. Kirkon oma tutkimuskeskus julkaisi noin 10 vuotta sitten tutkimuksen, jossa teinit kertoivat yksiselitteisesti (raha)lahjojen olevan tärkein syy mennä riparille. Niukkana kakkosena tuli "koska kaveritkin" eli sosiaalinen paine.

Aika raadollistakurkon oma tutkimus kertoo tuollaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)

Veikkaan et suurin osa kostajamammoista ei tee näin. Keskiössä on AINA se mamman oma loukkaantuminen, paha olo ja paha mieli kuitenkin, joten todennäköisempää on, et haukutaan suku (välittämättä siitä miten lapsi asian kokee) Samaa ilmentää se, et minen mielestä on täysin ok esim olla menemättä suvun pienten lasten juhliin enää, ja mikäs sen herkullisempaa, jos tilanne olis se, ettei muutkaan tule: av-mamman mieltä hellii ajatus itkevästä 4-vuotiaasta:hahhahhaaa! Saivatpa mitä tilasivat!!! (Joo, ap sanoo ettei toimisi näin)

Yleensä keskeistä ei ole se edes se oman lapsen tunteiden suojeleminen, vaikka asia kuvitellaan niin. Jos haluais, et lapsi voisi nauttia juhlastaan, siinä on monta valinnan paikkaa. Usein kosto muille vie kuitenkin voiton.

Mä oon itse ollut se, jonka rippijuhliin tuli vain 2 vierasta (eli kummipariskunta, toiset kummitkaan eivät ”päässeet”) ja oma perhe oli tietysti myös. Muistan miten nolotti kun kirkolla muilla oli isot, iloiset seurueet ja paljon ruusuja, touhua ja iloisia sukulaistapaamisia. Ja jälkeenpäin kaverit näytti kuvia juhlistaan, monella oli ollut isoja puutarhajuhlia koska oli hyvä ilma. (Tuohon aikaan kuvat teetettiin filmiltä eli näitä kuvienkatseluja oli pitkin kesää sitä mukaa, kun perheet kuvia saivat teetettyä.) Oli pitkin kesää niin arvoton, paha olo, olinhan itse ollut useana edeltävänä kesänä esim serkkujeni rippijuhlissa ja tiesin millaiset rippijuhlat muilla oli ollut.

Miksi vieraita sitten ei tullut? Varmaan juuri tuo, että useana kesänä oli ollut niitä serkkujen juhlia molemmin puolin sukuja. Olivat kyllästyneet ja ajattelivat, että ei taas on rippijuhlat. Jätetään tänä kesänä väliin. Ja keksivät syitä ja tekosyitä, mutta hups, eivät tajunneet että tekivät niin kaikki, eivätkä tietysti ”eri puolen” sukulaiset toisistaan edes tienneet, että yhtäkkiä ohareita tulikin näin paljon. Tuskin siis olivat mitään boikottia yhdessä suunnitelleet. Mutta siltä se epävarmasta teinistä tuntui. Itkin asiaa salaa monet kerrat. En lopulta siis surrut juhlia tai ruusuja, vaan sitä etten ole sukulaisteni mielestä tärkeä.

Tämä on asia, jossa molempien osapuolten on tultava vastaan. Ei ole kohtuullista sekään et pienten lasten kanssa pitää joka kesäviikonloppu olla matkustamassa jonnekin juhliin. Ihan oikeesti. Kuka on valmis siihenkään? Tuhlaamaan kaikki lomarahat näihin (sori vaan, mut tottahan se on:) stressaaviin matkoihin? Jos tosiaan olis nii

"itsekäs" et olis aina toisella puolella maapalloa, kukaan ei syyllistäis eikä jupisisi selän takana yhtään mitään. Saisi skipata kaikki juhlat vuosikaudet surutta. Mut auta armias, jos haluat mökkiviikonlopun!!!!

Ehkä sukulaiset voisivat hyvissä ajoin hieman neuvotella ja jakautua eri juhliin tms?

Kuinka vaikeaa on käsittää, että tässä ketjussa puhutaan isovanhemmista ja lapsettomasta siskosta? Ei sinun perheestäsi.

Katsopa mihin minä vastasin. Kyllä täällä valittaa muutkin kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat ovat konfirmaatiopäivänä ja sillä selvä. Silloin nuori on puettu ja puleerattu juhlakuntoon. Ne tulevat paikalle, ketkä arvostavat. Erottuupa jyvät akanoista. Pösilöt eivät tarvitse edes valokuvaa. Ihmetelkööt sitten kiikkustuolissa, kun ei kukaan käy moikkaamassa.

Ei kukaan siellä vanhainkodissa käy kuitenkaan moikkaamassa. Itse olen viisikymppinen enkä ainakaan tähän mennessä ole käynyt moikkaamassa ketään rippijuhlissani ollutta (lukuunottamatta omia vanhempia tietysti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä siellä juhlissa on myös toisen vanhemman/puolison sukua... ja kyllä olen jokaikisessä juhlassa kuullut kun käydään läpi avoimesti kuka ei tullut mistäkin syystä. Kaukomaan matkailijoiltahan kukaan ei enää edes odota mitään: on vaan positiivinen yllätys, jos joskus saapuvat paikalle. Kiitellään ja ihastellaan. Jos k.i.l.t.t.iperhe, joka on vuodesta toiseen ravannut kaikki läpi, päättää jättäytyä pois, kun eivät enää yksinkertaisesti JAKSA, niin on se niin v$&@n kummallista, et saadaan päivän puheenaihe ja välit poikki. Jotain suhteellisuudentajua toivois ihmisiltä.

Voihan se mennä sitten niinkin että on juuri sinun lapsesi vuoro juhlia, kun kukaan ei vaan JAKSA. Miltä tuntuisi? Entä lapsestasi?

Miten ihmeen isoja sukuja ihmisillä muuten on? Kun näännyksiin asti pitää kyläillä kakkua syömässä?

No olen kasvattanut lapset siten, että ei voi aina tietää toisten tilanteesta ja että toisen asemaan pitää voida asettua. Olisihan se ikävä tilanne ja todella onneton sattuma. Varmaan yrittäisin kysyä vielä siitä näkökulmasta kun kukaan ei ole tulissa, että voisiko jonkun mieli muuttua tai ehdottaisin teinille juhlien siirtämistä tai jotain muuta. En kylläkään katkaisisi mitään välejä tai alkaisi kostotoimenpiteisiin, toivon ettei lapsikaan katkeroituisi.

Meillä on suvussa näitä maailmanmatkaajia, jotka ovat samalla rahalla maailmalla kun muut juhlivat. Mikä sinun kantasi on tällaiseen? Onko hyväksyttävä syy? Miksi on hyväksyttävämpää lähteä ulkomaille kun mökille?

Ei rippijuhlia voi siirtää! Tai siis voi kotona pidettävät osuudet, mutta ihan oleellinen osuus tästä juhlasta on siellä kirkossa... Hyvä että sä et katkeroidu mutta vaikka kuinka olin empaattinen lapsi, kyllä mua silti rippijuhlieni muistaminen vieläkin vihlaisee. (Oli siis vain 2 vierasta, vaikka serkuilla edellisinä kesinä koko suvut.) Toki perheiden lepo ja matkat yms on tärkeämpiä kuin yhden teinin juhlat, mutta vaikka tämän tajusin jo silloin ja tajuan nytkin, jostain syystä silti se minua sattuu ettei minulle vieraita tullutkaan.

Minä minä minää...... Olen huomannut, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän ihmiset odottavat sulta. Kyllä tässä pitää ajatella myös sitä toista osapuolta ja sen lähtökohtia.

Nimenomaan sitä kotona olevaa osuutta voi aivan hyvin siirtää! Ja ei kai koko suku sinne kirkkoon tunge? Kaikki rippijuhlat, joissa olen ollut, on paikalla vain kummit ja vanhemmat kirkossa. Luovuutta voi käyttää, jos haluaa oikeasti lapselle kivat juhlat

Harmi että mun äiti ei ollut niin luova, että olisi siirtänyt rippujuhlani. Todennäköisesti jos tuohon lähtee, että pitää tilausjuhlia tyylillä ”tulkaa kun haluatte”, saa olla juhlavalmiudessa koko kesän. Yhdelle sopii tuolloin, toiselle tällöin. Mitkä juhlat ne on? Kyläilyä, sanoisin.

Ja kun se juhlieni lätsähtäminen minua teininä satutti, olenko oikeasti ja todella minä se ”minäminä”-ihminen...

Kyllä sä kaikesta valitat ja marttyroit. Juhlien lätsähtäminen voi satuttaa, siinä ei ole kyse itsekkyydestä, mutta sinä et asetu noiden poisjääneiden asemaan ollenkaan. Se on itsekästä. Itsekin sanoit, että paljon oli kaikkea päällekäin. Ei kenenkään pidä joutua koko lomaansa mihinkään velvollisuusjuhliin käyttää. Ikävä sattuma, että ihmiset valitsivat nyt sillä tavalla, etteivät tulleet sinun juhliin. Mut on kyllä itsekästä syyttää ihmisiä siitä. Syytä olosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat ovat konfirmaatiopäivänä ja sillä selvä. Silloin nuori on puettu ja puleerattu juhlakuntoon. Ne tulevat paikalle, ketkä arvostavat. Erottuupa jyvät akanoista. Pösilöt eivät tarvitse edes valokuvaa. Ihmetelkööt sitten kiikkustuolissa, kun ei kukaan käy moikkaamassa.

Tai sitten olette olleet itse oikea Pösilöiden perhe, jota ei kiinnosta tulla juhlimaan. Voi se olla hyvin niinkin... two way street.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kutsu juhliin oli kunnia-asia ja ihmiset näkivät vaivaa päästäkseen. Nykyään juhlien pitäjiä haukutaan rahan perässä olijoiksi ja puolen päivän uhraaminen lähisukulaisen juhlien eteen on aivan liikaa. Ja sitten mietitään miksi yksinäisyys lisääntyy ja maailma on ihan viturallaan. Miksiköhän?

No tämä. Itse haluaisin pitää nelikymppiset ensi kesänä (en ole koko aikuisiällä pitänyt yksiäkään synttäreitä), mutta pelottaa että ihmiset kokevat homman vastenmielisenä velvollisuutena. Joten antaa olla.

Kummasti unohtuu ihmisiltä, että juhlien järjestäminen aiheuttaa myös kuluja: juhlista riippuen vieraat vähintään kahvitetaan, monesti tarjotaan myös ruokaa. Saattaa olla juomaa ja ohjelmaa, esiintyjäkin. Kaikista näistä tulee sen verran kuluja, että on hiukan erikoista, että monet leimaavat juhlien järjestämisen ahneudeksi. Itsellä ainakin tavoitteena on ollut pelkästään juhlistaa tärkeitä hetkiä läheisten ihmisten kanssa, siten, että kutsutut nauttivat tilaisuudesta ja viihdytään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ap:n appivanhemmilla tapana ryypätä mökillä niin ankarasti, ettei sunnuntaiaamupäiväksi voi sopia mitään, etenkään kirkonmenoja ja autolla ajoa. Meidän pojan sylikummit peruivat tulonsa yksivuotissynttäreille, kun juhlat olivat jo alkaneet. Syynä oli, että kumpikin oli niin krapulassa, etteivät uskaltaneet ajaa. Kyse siis pariskunnasta.

Aa okei, tähän siis pitäis suhtautua sun mielestä tyyliin "ai voi että, no sitten ymmärrän, kun teillä on tollanen ihan itsestä riippumaton syy". Tätä ryyppyvammaisten ymmärtämistä on vaikea jaksaa. Jos on tollainen tapa, niin mitäpä jos aikuiset sen kerran olis dokaamatta.

En tiedä, ehkä paljonkin tapahtuu sellaista, että aseella pakottaen ihmisten kurkkuun kaadetaan viinaa. Sellaiselta vaikuttaa, kun juopot aina valittamassa, miten vaikeaa heillä on. Koskaan en ole nähnyt letään pakotettavan känniin. Ihan omin pikku kätösin sitä tehdään. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin oman elämänsä vaikeutta (ja kalleutta) mariseva juoppo ja näiden juoppojen ymmärtelijät. Alkoholismi ei ole mikään sairaus vaan oma, itsekäs ja saa...nan typerä valinta, josta kärsii aina läheiset enemmän kuin itse.

Millainen ihminen alapeukuttaa tätä? Harvinaisen totta tässä puhutaan. Ei alkoholiongelma mitään sattumaa ole. Ei se ole mikään syöpä, mille ei voi mitään. Se on sarja omia valintoja, joiden jälkeen tehdä.n lisää omia valintoja. Jokaisella on tiedossa, kuinka epäterveellistä alkoholin liikakäyttö on ja tyhmempikin tajuaa, mitä se tekee vaikkapa juopon lapsille. Aivan kauheaa, miten sitä suvaitaankin suomessa. Pitäis ehkä olla rangaistavaa tuhota oma terveytensä. Pitäis puuttua ongelmajuomiseen lain varjolla jo nuorenA, en tosin osaa sanoa miten se parhaiten onnistuisi.

Kyllä mäkin tunnen todella paljon ihmisoä, jotka juovat ihan liikaa ja näyttävästi uhriutuvat siitä. Aina valitus rahan loppumisesta tai jaksamisesta duunissa. Mitäpä jos joisit vähemmän? Tai et lainkaan? Vaikeaa? Hae apua, yritä, opettele, etsi tukea äläkä marise ja ryyppää.

Todella ohi nyt aiheesta,

Mun linja on, että isovanhempien pitää tulla paikalle. Paitsi jos todella paha rahapula tai sairautta tai sitten toisaalta vaikka pitkällä maailmanympärimatkalla. Noissakin tilanteissa on huomioitva juhlapäivänä tavalla tai toisella.

Kukaan ap:n puolustaja ei ole väittänyt, että kaikkien kuuluu mennä kaikkien rippijuhliin jokaisess mahdollisessa tilanteessa. Kummien ja isovanhemoien ja sisrusten pitää parhansa mukaan yritää päästä paikalle.

Kuulostaa kuin olisi jotain hampaankolossa teitä kohtaan.

Meillä rippijuhla meni hyvin, oli pojalle äärimmäisen tärkeä tilaisuus kun on ollut murrosiästä johtuvia itsetunto-ongelmia.

Sai paljon kehuja hyvästä todistuksesta jota katsottiin samalla.

Rahaakin useampi satanen kaikki aikuisemmat laittoin 50e pottiin kukin.

Poika oli reippaasti mukana vaikka taipumusta vetäytyä huoneeseen jos liikaa porukkaa.

Jälkeen päin ollut tosi onnellinen, positiivinen palaute muilta on tärkeää tuossa iässä, tärkeämpää kuin omien vanhempien palaute.

Soittaisin erityisesti isovanhemmille, ja kertoisin asian tärkeydestä lapselle, jos ei auta niin tekisin selväksi että ei sitten tarvitse muutoinkaan pitää yhteyttä, laittaisin välit pokki vähintään vuodeksi täysin tuollaisten täydellisten itsekkäiden narsisti kusipäiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ap:n appivanhemmilla tapana ryypätä mökillä niin ankarasti, ettei sunnuntaiaamupäiväksi voi sopia mitään, etenkään kirkonmenoja ja autolla ajoa. Meidän pojan sylikummit peruivat tulonsa yksivuotissynttäreille, kun juhlat olivat jo alkaneet. Syynä oli, että kumpikin oli niin krapulassa, etteivät uskaltaneet ajaa. Kyse siis pariskunnasta.

Aa okei, tähän siis pitäis suhtautua sun mielestä tyyliin "ai voi että, no sitten ymmärrän, kun teillä on tollanen ihan itsestä riippumaton syy". Tätä ryyppyvammaisten ymmärtämistä on vaikea jaksaa. Jos on tollainen tapa, niin mitäpä jos aikuiset sen kerran olis dokaamatta.

En tiedä, ehkä paljonkin tapahtuu sellaista, että aseella pakottaen ihmisten kurkkuun kaadetaan viinaa. Sellaiselta vaikuttaa, kun juopot aina valittamassa, miten vaikeaa heillä on. Koskaan en ole nähnyt letään pakotettavan känniin. Ihan omin pikku kätösin sitä tehdään. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin oman elämänsä vaikeutta (ja kalleutta) mariseva juoppo ja näiden juoppojen ymmärtelijät. Alkoholismi ei ole mikään sairaus vaan oma, itsekäs ja saa...nan typerä valinta, josta kärsii aina läheiset enemmän kuin itse.

Millainen ihminen alapeukuttaa tätä? Harvinaisen totta tässä puhutaan. Ei alkoholiongelma mitään sattumaa ole. Ei se ole mikään syöpä, mille ei voi mitään. Se on sarja omia valintoja, joiden jälkeen tehdä.n lisää omia valintoja. Jokaisella on tiedossa, kuinka epäterveellistä alkoholin liikakäyttö on ja tyhmempikin tajuaa, mitä se tekee vaikkapa juopon lapsille. Aivan kauheaa, miten sitä suvaitaankin suomessa. Pitäis ehkä olla rangaistavaa tuhota oma terveytensä. Pitäis puuttua ongelmajuomiseen lain varjolla jo nuorenA, en tosin osaa sanoa miten se parhaiten onnistuisi.

Kyllä mäkin tunnen todella paljon ihmisoä, jotka juovat ihan liikaa ja näyttävästi uhriutuvat siitä. Aina valitus rahan loppumisesta tai jaksamisesta duunissa. Mitäpä jos joisit vähemmän? Tai et lainkaan? Vaikeaa? Hae apua, yritä, opettele, etsi tukea äläkä marise ja ryyppää.

Todella ohi nyt aiheesta,

Mun linja on, että isovanhempien pitää tulla paikalle. Paitsi jos todella paha rahapula tai sairautta tai sitten toisaalta vaikka pitkällä maailmanympärimatkalla. Noissakin tilanteissa on huomioitva juhlapäivänä tavalla tai toisella.

Kukaan ap:n puolustaja ei ole väittänyt, että kaikkien kuuluu mennä kaikkien rippijuhliin jokaisess mahdollisessa tilanteessa. Kummien ja isovanhemoien ja sisrusten pitää parhansa mukaan yritää päästä paikalle.

Sun tapa nähdä asia, ei ole mikään ainoa oikea. Sori vaan. Maailmassa pitää tehdä kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, että aikuisten juhlista voi kieltäytyä vähän huonommallakin syyllä, jos ei oikeasti yhtään huvita. Mutta rippijuhlat, ensimmäiset valmistujaiset jne nuoren merkkipaalut ovat kyllä sellaisia, että lähisuvulla oikeasti olisi velvollisuus niihin mennä, jos terveys vaan sallii.

Miten kenelläkään olisi velvollisuuksia jonkun muun lapsia kohtaan?

Ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan ja sitten ne velvollisuudet, jotka on itse itselleen ottanut: työ, puoliso, omat lapset, lemmikit. Mutta jonkun muun valinnat (lapsenteko) EIVÄT voi tuoda minulle velvollisuutta.

Tosi surullista :( 

En tiedä lohduttaako yhtään, mutta täällä lapsen serkut (tai lähinnä siis serkkujen vanhemmat) eivät juuri koskaan tule lapsemme synttäreille. Viimeisin syy oli juurikin mökkiviikonloppu! Tosin, emme itsekään nyt sitten ajatelleet mennä heidän lapsensa synttäreille.. en jaksa enää tätä, että he eivät tule, mutta me (tähän asti) olemme aina menneet...

Meillä tilanne sukulaiset lapseni ei asu täällä joten vaikka konfirmaatio tapahtuu täällä juhlimme niitä varkaudessa koko suku pääsisi paikalle. Jos ei vuori tule minun luokse on mentävä vuoren luokse. Siellä on pieniä lapsia ja yöpaikkaa meillä ei ole joten siirrämmw varkauteen juhlat. No big deal.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, että aikuisten juhlista voi kieltäytyä vähän huonommallakin syyllä, jos ei oikeasti yhtään huvita. Mutta rippijuhlat, ensimmäiset valmistujaiset jne nuoren merkkipaalut ovat kyllä sellaisia, että lähisuvulla oikeasti olisi velvollisuus niihin mennä, jos terveys vaan sallii.

Miten kenelläkään olisi velvollisuuksia jonkun muun lapsia kohtaan?

Ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan ja sitten ne velvollisuudet, jotka on itse itselleen ottanut: työ, puoliso, omat lapset, lemmikit. Mutta jonkun muun valinnat (lapsenteko) EIVÄT voi tuoda minulle velvollisuutta.

Näin isovanhempana ajattelen myös, että minun velvollisuuteni on mennä lapsenlapsen rippijuhliin, aivan kuten olin mukana kastejuhlassakin.

Tietysti myös yo-juhlat, valmistujaiset ovat tärkeitä mennä mukaan. Pikkulasten synttäreillä olen myös aina käynyt, teinit eivät enää niinkään ole synttäreitään juhlineet. Aina kyllä olen lahjan isommillekin hankkinut( paketti tai seteli) terv mummi

Vierailija kirjoitti:

fluuge kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fluuge kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta rippijuhlat on kyllä vieraiden kannalta yksi turhimmista ajan- ja rahankuluista. Tajuan jotkut yo-juhlat, siinä sentään on opiskeltu ja valmistuttu jostain, mutta ripillepääsy? Varsinkin jos on pelkkä tapauskovaisten rituaali ilman mitään sen kummempaa vakaumusta tai muuta. Vieraan kannalta äärettömän tylsää istua kirkossa tuijottamassa vieraiden teinien selkiä ja kuuntelemassa virrenveisuuta. Ja mitä se ripillepääsy näille teineille on? Ollaan viikko heiluttu jossain rippileirillä kavereiden kanssa läppää heittämässä, sitten vedetään vastentahtoisesti valkoinen kaapu päälle ja kökitään tunti rippikirkossa, ja ihan vain sen takia koska muutkin ja koska äiti käski. Ja koska siitä saa rahaa. Sitä vartenhan niitä vieraita sinne halutaan, eikö? Näyttäkää mulle joku 15-vuotias rippikoululainen, joka oikeasti menee uskonnon takia sinne leirille ja kirkkoon, ja haluaa vieraita mutta ei lahjoja tai rahaa. MOT.

Tämä. Todennäköisesti vielä eroavat kirkosta heti täysi-ikäistyttyään, kun ymmärtävät ettei koko jutussa ole mitään järkeä ja verojakin pitäisi maksaa. Onneksi nykynuoret eivät ole niin säälittäviä kuin aikaisemmat sukupolvet, joilla ei ole ollut selkärankaa erota kerhosta, jonka oppeihin eivät edes usko. "Kun niin on aina ollut tapana ja mummo haluaa nähdä Pirkko-Annastiinan kirkkohäät..."

Kai tiedät, että kirkkohäät voi pitää vaikkei kumpikaan kuuluisi kirkkoon?

No et kyllä saa kirkkoa hääpaikaksi jos kumpikaan ei kuulu kirkkoon.

Saatiinpa hyvinkin, vaikka kumpikaan ei ole eläessään kirkkoon kuulunut. Pikku maksu piti tosin maksaa, mitä käsittääkseni kirkkoon kuuluvien ei tarvitse. Muistan jo rippikouluiästä kun riparille menevät pelotteli sillä ettei ikinä voi mennä naimisiin käymättä riparia. Vähänpä tiesivät, ja ilmeisesti vielä aikuiset ihmisetkin tänä päivänä.

Kyseessä oli kirkollinen siunaus avioliitolle, jonka kaava on niin lähellä vihkikaavaa, ettei sitä välttämättä tule ajatelleeksi. Kävitte varmaan sitten maistraatissa lisäksi? (Harvoissa maissa ylipäätään saa kirkollisen vihkimisen: erityisesti katolisissa maissa siviilivihkiminen on se virallinen muoto, kirkossa sitten juhlistetaan lisäksi jos halutaan.)