Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan rippijuhlat ei kiinnosta ketään :(
13.07.2018 |
Pojalla elokuussa rippijuhlat, ja isovanhemmat (miehen vanhemmat siis, omani ovat kuolleet), miehen sisko perheineen ja pojan aikuinen isosisko kaikki ovat jo ilmoittaneet, etteivät aio tulla, koska haluavat olla mökillä. Kummeista yksi ei pääse, koska hänellä on oman lapsensa juhlat samaan aikaan. Toinen kummi onneksi pääsee.
Ymmärrän toki, että rippijuhlat eivät kaikille ole mikään jeejee, etenkin kun emme ole kuin tapauskovaisia, mutta luulisi silti, että edes isovanhemmat ja sisko voisivat asettaa pojalle tärkeät juhlat jonkun mökkireissun edelle. Kuitenkin ihan läheisiä ollaan ja tapana on toisten juhlissa käydä... eikä sieltä mökiltä aja kuin tunnin, että ei luulisi päiväseltään olevan niin hankalaa käydä.
En tiedä, on kyllä kurja olo pojan puolesta.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)
Veikkaan et suurin osa kostajamammoista ei tee näin. Keskiössä on AINA se mamman oma loukkaantuminen, paha olo ja paha mieli kuitenkin, joten todennäköisempää on, et haukutaan suku (välittämättä siitä miten lapsi asian kokee) Samaa ilmentää se, et minen mielestä on täysin ok esim olla menemättä suvun pienten lasten juhliin enää, ja mikäs sen herkullisempaa, jos tilanne olis se, ettei muutkaan tule: av-mamman mieltä hellii ajatus itkevästä 4-vuotiaasta:hahhahhaaa! Saivatpa mitä tilasivat!!! (Joo, ap sanoo ettei toimisi näin)
Yleensä keskeistä ei ole se edes se oman lapsen tunteiden suojeleminen, vaikka asia kuvitellaan niin. Jos haluais, et lapsi voisi nauttia juhlastaan, siinä on monta valinnan paikkaa. Usein kosto muille vie kuitenkin voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)
Ymmärsin että apn poika oli itse soittanut läpi sukulaiset ja kutsunut. Joten ei tässä mitkään pehmeät selittelyt ehkä toimi, kun on jo kerrottu, että tärkeintä on olla mökillä.
Mitä juhlimista ripillepääsyssä oikein on? Jumaliin ei usko kukaan, kaikkein vähiten se teini. Teinille ne juhlat ovat "tärkeitä" vain siksi, että saisi mahdollisimman paljon rahaa. Itse en ainakaan välitä tuollaisissa "juhlissa" juosta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui jotain sellaista traumaatista, joka vei elämältä pohjan. En ole kunnossa nyt. En osallistu juhliin enkä aio ainakaan tässä vaiheessa selitellä kenellekään. En ainakaan muuta selitystä voi tässä vaiheessa tarjota kuin jotain epämääräistä. Olen kuitenkin vuosikaudet osoittanut välittämistä. Jos joku tästä siinä määrin loukkaantuu vetämällä hätäisiä johtopäätöksiä ja katkaisee tämän takia välit, niin menköön. Itse olen armollisempi. Minulle merkitsee kokonaiskuva ihmisestä.
Ikävää, mutta kyllä sitä silti on läheisilleen velvollinen mielestäni tarjoamaan jonkun uskottavan ja hyväksyttävän selityksen. Ei mitään "en jaksa tulla mökiltä, vaikka olen kuitenkin illalla tulossa". Jos ei syystä tai toisesta pysty totuutta kertomaan ja kuitenkin puhutaan oikeasti läheisistä, sitten pitää vaan olla riittävän uskottava valhe. Kaukaisemmille nyt voikin sanoa jotain epämääräistä tai yksinkertaisesti ettei pääse.
Viettäkää hauskat juhlat pienemmällä porukalla. Ette edes huomaa kaipaavanne niihin mökkiläisiä. Postauksia someen juhlista- niin voi alkaa tuntua tylsältä siellä mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä juhlimista ripillepääsyssä oikein on? Jumaliin ei usko kukaan, kaikkein vähiten se teini. Teinille ne juhlat ovat "tärkeitä" vain siksi, että saisi mahdollisimman paljon rahaa. Itse en ainakaan välitä tuollaisissa "juhlissa" juosta.
No mitä juhlimista synttäreissä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui jotain sellaista traumaatista, joka vei elämältä pohjan. En ole kunnossa nyt. En osallistu juhliin enkä aio ainakaan tässä vaiheessa selitellä kenellekään. En ainakaan muuta selitystä voi tässä vaiheessa tarjota kuin jotain epämääräistä. Olen kuitenkin vuosikaudet osoittanut välittämistä. Jos joku tästä siinä määrin loukkaantuu vetämällä hätäisiä johtopäätöksiä ja katkaisee tämän takia välit, niin menköön. Itse olen armollisempi. Minulle merkitsee kokonaiskuva ihmisestä.
Ikävää, mutta kyllä sitä silti on läheisilleen velvollinen mielestäni tarjoamaan jonkun uskottavan ja hyväksyttävän selityksen. Ei mitään "en jaksa tulla mökiltä, vaikka olen kuitenkin illalla tulossa". Jos ei syystä tai toisesta pysty totuutta kertomaan ja kuitenkin puhutaan oikeasti läheisistä, sitten pitää vaan olla riittävän uskottava valhe. Kaukaisemmille nyt voikin sanoa jotain epämääräistä tai yksinkertaisesti ettei pääse.
Minä en valehtele, ihmiset tietävät sen kyllä. Eikä minulla ole mitään muut velvollisuutta nyt kun priorisoida asiat. Joskus voi tulla sellainen tilanne itsellesikin eteen. Epärehellisyys ja "edes jonkinlainen selitys" vaan herättää lisää kysymyksiä, mahdollisesti myös juoruilua. No, tällaiset asiat ainakin karsii ne epäaidot ihmissuhteet sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)
Veikkaan et suurin osa kostajamammoista ei tee näin. Keskiössä on AINA se mamman oma loukkaantuminen, paha olo ja paha mieli kuitenkin, joten todennäköisempää on, et haukutaan suku (välittämättä siitä miten lapsi asian kokee) Samaa ilmentää se, et minen mielestä on täysin ok esim olla menemättä suvun pienten lasten juhliin enää, ja mikäs sen herkullisempaa, jos tilanne olis se, ettei muutkaan tule: av-mamman mieltä hellii ajatus itkevästä 4-vuotiaasta:hahhahhaaa! Saivatpa mitä tilasivat!!! (Joo, ap sanoo ettei toimisi näin)
Yleensä keskeistä ei ole se edes se oman lapsen tunteiden suojeleminen, vaikka asia kuvitellaan niin. Jos haluais, et lapsi voisi nauttia juhlastaan, siinä on monta valinnan paikkaa. Usein kosto muille vie kuitenkin voiton.
Mä oon itse ollut se, jonka rippijuhliin tuli vain 2 vierasta (eli kummipariskunta, toiset kummitkaan eivät ”päässeet”) ja oma perhe oli tietysti myös. Muistan miten nolotti kun kirkolla muilla oli isot, iloiset seurueet ja paljon ruusuja, touhua ja iloisia sukulaistapaamisia. Ja jälkeenpäin kaverit näytti kuvia juhlistaan, monella oli ollut isoja puutarhajuhlia koska oli hyvä ilma. (Tuohon aikaan kuvat teetettiin filmiltä eli näitä kuvienkatseluja oli pitkin kesää sitä mukaa, kun perheet kuvia saivat teetettyä.) Oli pitkin kesää niin arvoton, paha olo, olinhan itse ollut useana edeltävänä kesänä esim serkkujeni rippijuhlissa ja tiesin millaiset rippijuhlat muilla oli ollut.
Miksi vieraita sitten ei tullut? Varmaan juuri tuo, että useana kesänä oli ollut niitä serkkujen juhlia molemmin puolin sukuja. Olivat kyllästyneet ja ajattelivat, että ei taas on rippijuhlat. Jätetään tänä kesänä väliin. Ja keksivät syitä ja tekosyitä, mutta hups, eivät tajunneet että tekivät niin kaikki, eivätkä tietysti ”eri puolen” sukulaiset toisistaan edes tienneet, että yhtäkkiä ohareita tulikin näin paljon. Tuskin siis olivat mitään boikottia yhdessä suunnitelleet. Mutta siltä se epävarmasta teinistä tuntui. Itkin asiaa salaa monet kerrat. En lopulta siis surrut juhlia tai ruusuja, vaan sitä etten ole sukulaisteni mielestä tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä juhlimista ripillepääsyssä oikein on? Jumaliin ei usko kukaan, kaikkein vähiten se teini. Teinille ne juhlat ovat "tärkeitä" vain siksi, että saisi mahdollisimman paljon rahaa. Itse en ainakaan välitä tuollaisissa "juhlissa" juosta.
Niin Sinä-minäminäkansalainen et välitä, mutta se poika välittää ja äiti välittää. Ja mistä ihmeestä sinä tulkitset toisten uskoa?
Rippikoulu on tärkeä vaihe elämässä.
Sinun käytöksesi on törkeä sellainen örmy...jos saat selvän. Kuulostat sellaiselta, joka ei osaa ajatella, että toiset aattelee toisella lailla ja toisella voisi olla joitakin, mitä hän arvostaa ja johon toivoo jakajia mukaan...jotakin, mitä sinulla...minäminä-kansalainen, ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "rippijuhlat eivät ole tärkeitä" ja "inhoan juhlia" jne huutelijat voisivat edes hetkeksi asettua sen teinin asemaan. Tämä hakee aikuisuuden kynnyksellä omaa paikkaansa maailmassa ja suvun yhteisössä, ja mitä tekevät aikuiset? Inhoavat toisen tärkeää päivää, haukkuvat rahan kärkkyjäksi jne. Taitavat itse olla niitä, jotka pitävät juhlia vain saadakseen lahjoja.
Teini-iässä muodostuu oikeastaan koko maailmankuva melko pitkälle sellaiseksi, millaisena se pysyy läpi elämän. Onko se tosiaan niin kamalaa suoda teinille niitä hyviä kokemuksia, jos nyt jossain määrin tärkeänä häntä pitää?
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui jotain sellaista traumaatista, joka vei elämältä pohjan. En ole kunnossa nyt. En osallistu juhliin enkä aio ainakaan tässä vaiheessa selitellä kenellekään. En ainakaan muuta selitystä voi tässä vaiheessa tarjota kuin jotain epämääräistä. Olen kuitenkin vuosikaudet osoittanut välittämistä. Jos joku tästä siinä määrin loukkaantuu vetämällä hätäisiä johtopäätöksiä ja katkaisee tämän takia välit, niin menköön. Itse olen armollisempi. Minulle merkitsee kokonaiskuva ihmisestä.
Miksi et ilmoita tuota: en ole kunnossa nyt. Jos sinulle oikeasti on sattunut traumaattista, kyllähän läheisesi ymmärtävät asian kun myohemmin kuulevat asian sitten kun pystyt siitä puhumaan. Nyt ei ehkä ole se hetki, mutta tuo ”en aio selitellä” kuulostaa kovin tylyltä. Tai kerro vaikka olevasi sairaana, tämän myös rippilapsi ymmärtää eikä ajattele sun vaan muuten skippaavan juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä oikeudella kukaan sanoo toisen juhlista, että eihän tuo ole tärkeä juhla tai juhlimisen arvoista?
Ennen kutsu juhliin oli kunnia-asia ja ihmiset näkivät vaivaa päästäkseen. Nykyään juhlien pitäjiä haukutaan rahan perässä olijoiksi ja puolen päivän uhraaminen lähisukulaisen juhlien eteen on aivan liikaa. Ja sitten mietitään miksi yksinäisyys lisääntyy ja maailma on ihan viturallaan. Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kutsu juhliin oli kunnia-asia ja ihmiset näkivät vaivaa päästäkseen. Nykyään juhlien pitäjiä haukutaan rahan perässä olijoiksi ja puolen päivän uhraaminen lähisukulaisen juhlien eteen on aivan liikaa. Ja sitten mietitään miksi yksinäisyys lisääntyy ja maailma on ihan viturallaan. Miksiköhän?
No tämä. Itse haluaisin pitää nelikymppiset ensi kesänä (en ole koko aikuisiällä pitänyt yksiäkään synttäreitä), mutta pelottaa että ihmiset kokevat homman vastenmielisenä velvollisuutena. Joten antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui jotain sellaista traumaatista, joka vei elämältä pohjan. En ole kunnossa nyt. En osallistu juhliin enkä aio ainakaan tässä vaiheessa selitellä kenellekään. En ainakaan muuta selitystä voi tässä vaiheessa tarjota kuin jotain epämääräistä. Olen kuitenkin vuosikaudet osoittanut välittämistä. Jos joku tästä siinä määrin loukkaantuu vetämällä hätäisiä johtopäätöksiä ja katkaisee tämän takia välit, niin menköön. Itse olen armollisempi. Minulle merkitsee kokonaiskuva ihmisestä.
Miksi et ilmoita tuota: en ole kunnossa nyt. Jos sinulle oikeasti on sattunut traumaattista, kyllähän läheisesi ymmärtävät asian kun myohemmin kuulevat asian sitten kun pystyt siitä puhumaan. Nyt ei ehkä ole se hetki, mutta tuo ”en aio selitellä” kuulostaa kovin tylyltä. Tai kerro vaikka olevasi sairaana, tämän myös rippilapsi ymmärtää eikä ajattele sun vaan muuten skippaavan juhlia.
Johan sanoin: tuollaiset epämääräiset selitykset lisäävät kysymyksiä ja taatusti spekuloitaisiin selän takana. Nyös juhluen jälkeen. Nyt ei vaan jaksa kaikkea sitä! Joskus pitää juhlan järjestäjän vaan hyväksyä "ikävä kyllä, en pääse tällä kertaa osallistumaan. Hyviä juhlia!" -vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella kukaan sanoo toisen juhlista, että eihän tuo ole tärkeä juhla tai juhlimisen arvoista?
Varmaan samalla oikeudella kun joku sanoo, että kutsu onkin oikeasti velvoite, jonka kieltäytymisen perusteet on oikeus ruotia perin pohjin.
Antakaa olla! Jotkut pelkäävät ja ahdistuvat juhlista ja ihmisillä voi olla mt-ongelmia tai milloin mitäkin, joita ei haluta tuoda päivänvaloon koko suvulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella kukaan sanoo toisen juhlista, että eihän tuo ole tärkeä juhla tai juhlimisen arvoista?
Varmaan samalla oikeudella kun joku sanoo, että kutsu onkin oikeasti velvoite, jonka kieltäytymisen perusteet on oikeus ruotia perin pohjin.
Antakaa olla! Jotkut pelkäävät ja ahdistuvat juhlista ja ihmisillä voi olla mt-ongelmia tai milloin mitäkin, joita ei haluta tuoda päivänvaloon koko suvulle!
No tässä nyt edelleen oli kyse pienestä suvusta, jotka muuten juhlivat yhdessä kyllä. Ja yhtäkkiä puoli sukua ahdistuukin juhlista? Uskottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Nämä "rippijuhlat eivät ole tärkeitä" ja "inhoan juhlia" jne huutelijat voisivat edes hetkeksi asettua sen teinin asemaan. Tämä hakee aikuisuuden kynnyksellä omaa paikkaansa maailmassa ja suvun yhteisössä, ja mitä tekevät aikuiset? Inhoavat toisen tärkeää päivää, haukkuvat rahan kärkkyjäksi jne. Taitavat itse olla niitä, jotka pitävät juhlia vain saadakseen lahjoja.
Teini-iässä muodostuu oikeastaan koko maailmankuva melko pitkälle sellaiseksi, millaisena se pysyy läpi elämän. Onko se tosiaan niin kamalaa suoda teinille niitä hyviä kokemuksia, jos nyt jossain määrin tärkeänä häntä pitää?
Bulllllshit. Lapsesta saakka en ole pitänyt juhlista, ja näin ollen jätin ne väliin (synttärit, riparit, omat yo etc). Ainoa jossain määrin siedettävä oli RUK-kurssijuhla mutta se onkin ainoa oikeasti työllä ja vaivalla ansaittu juhla, edes valmistumiset teku/dippainssiksi eivät ole olleet juhlimisen arvoisia (ja nekin ns hammasta purren pakotettuna läpi...on se kumma kun aikuisen miehen tahtoa ei kuunnella kun sanoo "en halua mitään juhlia" ja silti tupa täynnä sukulaisia etenkin ekoista inssipapereista)
Nyt vaan pitää pakkojuhlia kun tuo saman katon alla asuva nainen tykkää kaikenlaisista kissanristiäisistä. Onneksi tytär ilmoitti ettei mene riparille tms joten ne jää välistä vaikka tuo yrittääkin painostaan tyttöä käymään riparin. Ymmärrän erittäin hyvin tytön fiiliksiä ja sanoinkin että olen hänen puolellaan asiassa jos äiskä alkaa rähjäämään.
Joillakin siis voi olla lapsuudesta asti inho turhia kokoontumisia kohtaan, mutta on se kumma ettei tällaisen ihmisen tahtoa kunnioiteta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin pojalle tilanteesta niin lempeästi kuin osaan, ilman että hänelle tulee olo että juuri HÄNESTÄ ei välitetä. Siis että kesällä kaikki ovat niin kiireisiä... tms. Sitten lähtisin pojan kanssa ideoimaan jotain tosi kivaa päivää perheen kesken. Ja nimenomaan niin, että poika saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Jos hän haluaa carting-radalle niin sitten juhlitaan riparia siellä :)
Veikkaan et suurin osa kostajamammoista ei tee näin. Keskiössä on AINA se mamman oma loukkaantuminen, paha olo ja paha mieli kuitenkin, joten todennäköisempää on, et haukutaan suku (välittämättä siitä miten lapsi asian kokee) Samaa ilmentää se, et minen mielestä on täysin ok esim olla menemättä suvun pienten lasten juhliin enää, ja mikäs sen herkullisempaa, jos tilanne olis se, ettei muutkaan tule: av-mamman mieltä hellii ajatus itkevästä 4-vuotiaasta:hahhahhaaa! Saivatpa mitä tilasivat!!! (Joo, ap sanoo ettei toimisi näin)
Yleensä keskeistä ei ole se edes se oman lapsen tunteiden suojeleminen, vaikka asia kuvitellaan niin. Jos haluais, et lapsi voisi nauttia juhlastaan, siinä on monta valinnan paikkaa. Usein kosto muille vie kuitenkin voiton.
Mä oon itse ollut se, jonka rippijuhliin tuli vain 2 vierasta (eli kummipariskunta, toiset kummitkaan eivät ”päässeet”) ja oma perhe oli tietysti myös. Muistan miten nolotti kun kirkolla muilla oli isot, iloiset seurueet ja paljon ruusuja, touhua ja iloisia sukulaistapaamisia. Ja jälkeenpäin kaverit näytti kuvia juhlistaan, monella oli ollut isoja puutarhajuhlia koska oli hyvä ilma. (Tuohon aikaan kuvat teetettiin filmiltä eli näitä kuvienkatseluja oli pitkin kesää sitä mukaa, kun perheet kuvia saivat teetettyä.) Oli pitkin kesää niin arvoton, paha olo, olinhan itse ollut useana edeltävänä kesänä esim serkkujeni rippijuhlissa ja tiesin millaiset rippijuhlat muilla oli ollut.
Miksi vieraita sitten ei tullut? Varmaan juuri tuo, että useana kesänä oli ollut niitä serkkujen juhlia molemmin puolin sukuja. Olivat kyllästyneet ja ajattelivat, että ei taas on rippijuhlat. Jätetään tänä kesänä väliin. Ja keksivät syitä ja tekosyitä, mutta hups, eivät tajunneet että tekivät niin kaikki, eivätkä tietysti ”eri puolen” sukulaiset toisistaan edes tienneet, että yhtäkkiä ohareita tulikin näin paljon. Tuskin siis olivat mitään boikottia yhdessä suunnitelleet. Mutta siltä se epävarmasta teinistä tuntui. Itkin asiaa salaa monet kerrat. En lopulta siis surrut juhlia tai ruusuja, vaan sitä etten ole sukulaisteni mielestä tärkeä.
Tämä on asia, jossa molempien osapuolten on tultava vastaan. Ei ole kohtuullista sekään et pienten lasten kanssa pitää joka kesäviikonloppu olla matkustamassa jonnekin juhliin. Ihan oikeesti. Kuka on valmis siihenkään? Tuhlaamaan kaikki lomarahat näihin (sori vaan, mut tottahan se on:) stressaaviin matkoihin? Jos tosiaan olis nii
"itsekäs" et olis aina toisella puolella maapalloa, kukaan ei syyllistäis eikä jupisisi selän takana yhtään mitään. Saisi skipata kaikki juhlat vuosikaudet surutta. Mut auta armias, jos haluat mökkiviikonlopun!!!!
Ehkä sukulaiset voisivat hyvissä ajoin hieman neuvotella ja jakautua eri juhliin tms?
Alue: Aihe vapaa
Eikö aikuinen ihminen tajua, että vaikka itse inhoaisi juhlia ja ajattelisi, että on mukavampaa tehdä jotain muuta, se on aika selkeä signaali sille juhlittavalle, jos ilman hyvää syytä jää pois? Pitää sitten olla pokkaa selittää kuinka sosiaalisesti vaikeaa juhlissa käyminen on ja tarjoutua käymään vaikka toisena päivänä, jos ei paria tuntia voi läheisen vuoksi olla läsnä. Enkä nyt tarkoita puolituttuja vaan juuri näitä läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Kaikki muu on erittäin epäkunnioittavaa.