Lue keskustelun säännöt.
Exän piti ottaa lapset kahdeksi viikoksi, lähtikin lomalle
11.07.2018 |
"hei sori, voisko lapset tullakin elokuussa viikoksi ennenkuin koulu alkaa kun Maria otti meille äkkilähdön ja lähdetään huomenna"
No ok. Kai se sitten on ookoo, vaikka just nyt raivostuttaa. Onneks viesti tuli aamulla, niin sain peiteltyä raivon lapsilta ennenkuin heräsivät.
Saan varmaan usean viestin siitä että mua harmittaa että joudun perumaan omia menojani. Ja joo, harmittaa se, mutta enemmän harmittaa kun lapset taas odottivat isänsä näkemistä ja pikkusiskon näkemistä, turhaan.
Keväällä peruuntui usea viikonloppu, koska pikkusiskolla oli koliikkia ja perhe ei saanut nukuttua. Kesän alussa lasten piti olla ekat kaksi viikkoa isänsä luona, olivat reilun viikon kun he lähtivät äitipuolen sukulaisiin.
Ja sitten se, saisi edes itse selittää asiat lapsille mutta en vaan oo tarpeeks kova vaatimaan tätä. En halua pelata lapsilla tätä peliä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä. Sitä rakastuu ja haaveilee yhteisestä vanhuudesta, lapsista ja lapsenlapsista, tulee onnellisesti raskaaksi, saa ihanan vauvan ja ehkä toisen, ja sitten sen jälkeen elämä on yhtä etää ja lähiä ja velvollisuutta ja elaria ja tapaamisoikeuksia.
Ihan kamalaa. Miten eroperheissä voi elää normaalia arkea, vai meneekö se niin ettei voi mutta pakko on?
Meillä ei ainakaan eletä. Koko ajan oon musta varjo yläpuolella. Minä kasvatin yh:na lapseni 2-vuotiaasta täysi-ikäiseksi, kun lapsen isä kuoli. Pari seurustelukumppania oli, mutta ei niistä sitten mitään tullut. Koskaan ikinä en olettanut että kukaan muu olisi vastuussa minun lapsestani, vaan hoidin hänet itse, ja kun tarvitsin vapaata, tai kun lapsi itse halusi mennä, niin isovanhemmilleen meni (minun puolelta) hoitoon, ja myöhemmin tietysti kavereille, ja leireille jne.
Nykyisellä miehelläni, jonka kanssa olemme pari vuotta asuneet yhdessä, ja sitä kauemmin seurustelleet, on kaksi lasta edellisestä suhteestaan, ja voi että voikin olla hankalaa. Jatkuvaa puhelin/viestirumbaa, vaatteita siellä, kumppareita täällä, isä ei välitä lapsistaan tarpeeksi kun ei tee juuri niin kuin käsketään, syyttelyä, solvauksia, äidinpuolelta isää kohtaan, tapaamisten muuttamisia, rahankerjäämistä, syyllistämistä, aivan kamalaa, ja siinä välissä sitten lapset sompailevat.
Koen että itselläni oli täydellisenä yh:na paljon helpompi polku, kun ei tarvinnut kenenkään kanssa asioista "sopia", eli käskyttää tai olla käskytettävänä, pahoittaa kenenkään mieltä, loukata lasta.
Jos minä saisin päättää niin lapset tulisivat meille asumaan, josko se lopettaisi tällaisen shown, ei tarvitsisi sitten riidellä rahasta eikä ajasta ikinä enää. Se vain ei käy toiseen päähän. Välillä mietin että onko koko homman taroitus tämä meidän kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni etävanhemmille pitäisi antaa enemmän vastuuta omien lastensa hoidosta esimerkiksi siten, että laiminlyödyistä tapaamisista voisi tehdä lastensuojeluilmoituksen nimenomaan ja määrätä korvauksia lapselle maksettavaksi. Ylipäätään tapaamissopimusten rikkomisista pitäisi määrätä korvaukset, mieluiten lapselle, joka on se suurin kärsijä vanhempien välisissä riidoissa. On ihan käsittämätöntä, että etävanhemmalla ei ole muuta velvollisuutta kuin pienen rahallisen korvauksen maksaminen.
Samat fiilikset täällä. Inhosn mieheni lapsia, mutten ole estänyt tapaamisia vaan kannustanut niihin. Mieheni on hyvä isä ja arvostan sitä hänessä. Yritän itse olla poissa kotoa mahdollisimman psljon, kun lapsensa ovat meillä. Snkkurilapsi vasta hullu idea olisi. Onko mitään nopeampaa ja tehokkaampaa tapaa pilata hyvä parisuhde kuin alkaa hankkia lapsia... just. Siitähän se seksirlämä varsinkin paranee ja riidat vähenevät. Eiku...