Exän piti ottaa lapset kahdeksi viikoksi, lähtikin lomalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Aika jännä, että sinä syytät lähivanhempaa ja nimenomaan äitiä lasten hyvinvoinnin yli menevästä itsekkyydestä ja toisen vanhemman kiusaamisesta tilanteessa, jossa se on nimenomaan se toinen vanhempi, jolle oma aika on lastensa hyvinvointia tärkeämpää ja joka kiusaa paitsi lähivanhempaa myös lapsiaan perumalla lupauksiaan.

Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös velvollisuuksia.

Mitäs lisävaltaa yhteishuoltajuudessa lähivanhemmalla on suhteessa etävanhempaan?

Kaikki muu valta paitsi nimenvaihto, ulkomaille muutto, ympärileikkaus ja kaikki isot leikkaukset+verenvaihto jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Aika jännä, että sinä syytät lähivanhempaa ja nimenomaan äitiä lasten hyvinvoinnin yli menevästä itsekkyydestä ja toisen vanhemman kiusaamisesta tilanteessa, jossa se on nimenomaan se toinen vanhempi, jolle oma aika on lastensa hyvinvointia tärkeämpää ja joka kiusaa paitsi lähivanhempaa myös lapsiaan perumalla lupauksiaan.

Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös velvollisuuksia.

Mitäs lisävaltaa yhteishuoltajuudessa lähivanhemmalla on suhteessa etävanhempaan?

Älä jaksa olla lapsellinen. 

Niin, mikä se lisävalta on, vastaisitko kysymykseen? Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat lastensa huoltajia ihan samalla lailla ja samoin oikeuksin.

Etävanhempi saa esim. lapsilisän, yksinhuoltaja korotuksen tililleen? Hän voi päättää, että lapsi ei saa muutaa esim. 10km kauemmas etävanhemmastaan? Mihin päiväkotiin / kouluun lapsen menee? Mitä lapsi harrastaa? Mitä lapsi syö, keiden kanssa leikkii, ketä tapaa? Hän voi vaan päättää, että nyt lapsi tulee hänelle viikonlopuksi? 

Vierailija kirjoitti:

Niin mä en vaan tajuu, että miksi on niin vaikee kertoa tälle isälle että no se ei sovi?

(Vaikka sillä ei tällä kertaa olisi vaikutusta)

Mulle tuli aloittajan kirjoituksesta ihan mielikuva, että tää äitee sanoo "vaan", että okei, kai se sitten sopii... Ja esittää lasten isälle superäitiä, jonka jälkeen tulee marisemaan tänne palstalle isän käytöksestä.

Onko jollekin yllätys se, että ei mies todellakaan tajua tekevänsä mitään väärää, jos nainen on aina alistunut hiljaisesti hänen tahtoonsa ja hänen ehdotuksiinsa???

Miehet ei ymmärrä sellaista, että jos niille sanoo, että ok, sopii, niin sitten se ei olisikaan ok.

Hohhoijaa.

Hohhoijaa. Mitä siitä tulisi, jos molemmat vanhemmat alkaisivat käymään sitä sotaa, että en ota, ota sinä, ei käy, jne...viisaampi vanhempi on se, joka asettuu niiden lasten asemaan. Vanhempien välisessä sodassa häviäjä ei ole koskaan kumpikaan vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Aika jännä, että sinä syytät lähivanhempaa ja nimenomaan äitiä lasten hyvinvoinnin yli menevästä itsekkyydestä ja toisen vanhemman kiusaamisesta tilanteessa, jossa se on nimenomaan se toinen vanhempi, jolle oma aika on lastensa hyvinvointia tärkeämpää ja joka kiusaa paitsi lähivanhempaa myös lapsiaan perumalla lupauksiaan.

Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös velvollisuuksia.

Mitäs lisävaltaa yhteishuoltajuudessa lähivanhemmalla on suhteessa etävanhempaan?

Älä jaksa olla lapsellinen. 

Niin, mikä se lisävalta on, vastaisitko kysymykseen? Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat lastensa huoltajia ihan samalla lailla ja samoin oikeuksin.

Etävanhempi saa esim. lapsilisän, yksinhuoltaja korotuksen tililleen? Hän voi päättää, että lapsi ei saa muutaa esim. 10km kauemmas etävanhemmastaan? Mihin päiväkotiin / kouluun lapsen menee? Mitä lapsi harrastaa? Mitä lapsi syö, keiden kanssa leikkii, ketä tapaa? Hän voi vaan päättää, että nyt lapsi tulee hänelle viikonlopuksi? 

Etuudet eivät ole valtaa, lasten elatukseen liittyvät asiat ratkaistaan vanhempien elatuskyvyn mukaan oikeudenmukaisesti. Lasten koulu määräytyy kotiosoitteen mukaan, sillä ei ole lähivanhemmuuden kanssa mitään tekemistä. Myös etävanhempi voi hoitaa lasten asioita ja hakea päiväkoti-/koulupaikkoja lapsilleen (jos esim. ei halua lasta lapsen osoitteen mukaiseen lähikouluun). Jostain syystä sinä et ilmeisesti ollenkaan osallistu vanhemmuuteen liittyvään paperinpyöritykseen? Tapaamissopimuksen tekwvät vanhemmat yhdessä ja sen noudattamattajättämisestä sanktioidaan vain lähivanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin mä en vaan tajuu, että miksi on niin vaikee kertoa tälle isälle että no se ei sovi?

(Vaikka sillä ei tällä kertaa olisi vaikutusta)

Mulle tuli aloittajan kirjoituksesta ihan mielikuva, että tää äitee sanoo "vaan", että okei, kai se sitten sopii... Ja esittää lasten isälle superäitiä, jonka jälkeen tulee marisemaan tänne palstalle isän käytöksestä.

Onko jollekin yllätys se, että ei mies todellakaan tajua tekevänsä mitään väärää, jos nainen on aina alistunut hiljaisesti hänen tahtoonsa ja hänen ehdotuksiinsa???

Miehet ei ymmärrä sellaista, että jos niille sanoo, että ok, sopii, niin sitten se ei olisikaan ok.

Hohhoijaa.

ARGH! Kuinkakohan monta kertaa tämäkin on jo kerrottu, että se ei maksa vaivaa. Ja vielä eron jälkeekin pitäisi ryhtyä sille miehelle äidiksi? Riitelemällä asiasta se parisuhde tavallaan jatkuu. Mutta siitä olen samaa mieltä, että ei siitä pidä marista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Aika jännä, että sinä syytät lähivanhempaa ja nimenomaan äitiä lasten hyvinvoinnin yli menevästä itsekkyydestä ja toisen vanhemman kiusaamisesta tilanteessa, jossa se on nimenomaan se toinen vanhempi, jolle oma aika on lastensa hyvinvointia tärkeämpää ja joka kiusaa paitsi lähivanhempaa myös lapsiaan perumalla lupauksiaan.

Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös velvollisuuksia.

Mitäs lisävaltaa yhteishuoltajuudessa lähivanhemmalla on suhteessa etävanhempaan?

Älä jaksa olla lapsellinen. 

Niin, mikä se lisävalta on, vastaisitko kysymykseen? Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat lastensa huoltajia ihan samalla lailla ja samoin oikeuksin.

Etävanhempi saa esim. lapsilisän, yksinhuoltaja korotuksen tililleen? Hän voi päättää, että lapsi ei saa muutaa esim. 10km kauemmas etävanhemmastaan? Mihin päiväkotiin / kouluun lapsen menee? Mitä lapsi harrastaa? Mitä lapsi syö, keiden kanssa leikkii, ketä tapaa? Hän voi vaan päättää, että nyt lapsi tulee hänelle viikonlopuksi? 

Etuudet eivät ole valtaa, lasten elatukseen liittyvät asiat ratkaistaan vanhempien elatuskyvyn mukaan oikeudenmukaisesti. Lasten koulu määräytyy kotiosoitteen mukaan, sillä ei ole lähivanhemmuuden kanssa mitään tekemistä. Myös etävanhempi voi hoitaa lasten asioita ja hakea päiväkoti-/koulupaikkoja lapsilleen (jos esim. ei halua lasta lapsen osoitteen mukaiseen lähikouluun). Jostain syystä sinä et ilmeisesti ollenkaan osallistu vanhemmuuteen liittyvään paperinpyöritykseen? Tapaamissopimuksen tekwvät vanhemmat yhdessä ja sen noudattamattajättämisestä sanktioidaan vain lähivanhempaa.

Se ei ole valtaa, että niiden rahojen käytöstä saa vapaasti lähivanhempi päättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nyt tilanne? Ottaako mies ne lapset kuitenkin vai ostaako myös heille matkan?

Oma mieheni oli erinnut tavatessamme ja on hyvä isä. Äitinsä muutti toiselle puolelke Suomea, eikä noudata tapaamissopimusta. Hän saattaa yhtäkkiä todeta, ettei lapset nyt voikaan tulla. Sopimuksen mukaan kummankin pitäisi kuljettaa lapaia ja se oli äiti, joka muutti kauas. Äiti ei ole kuljettanut heitä yhtä ainoaa kertaa monien vuosien aikana. Mies hakee heidät joka ikinen kerta tai maksaa bussilipun.

Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana. Kaiken lisäksi äiti yritti korotuttaa elareita, mutta niitä alennettiinkin... Lasten isä on lisäksi pienituloisempi kuin äiti.

Että menee se joskus näinkin päin, että se hankala on ex-vaimo.

Ap:n pitää nyt pysyä tiukkana ja todeta, että sovitusta pidetään kiinni. Ellei pidetä, mennään lastenvalvojan luo keskustelemaan, että mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan.

Olipa uniikki tarina aihe vapaalla äitipuolen kertomana, kuinka miehen raskas entinen puolisiso on hankala.

Ps. laitetaan miehelle mitali postiin, kun oiken EXTRAA maksaa.

Tätä uniikimpi on vain tarina pahasta äitipuolesta, joka vain kiusaa äitiä rakastamalla tämän entistä miestä. Nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Aika jännä, että sinä syytät lähivanhempaa ja nimenomaan äitiä lasten hyvinvoinnin yli menevästä itsekkyydestä ja toisen vanhemman kiusaamisesta tilanteessa, jossa se on nimenomaan se toinen vanhempi, jolle oma aika on lastensa hyvinvointia tärkeämpää ja joka kiusaa paitsi lähivanhempaa myös lapsiaan perumalla lupauksiaan.

Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on myös velvollisuuksia.

Mitäs lisävaltaa yhteishuoltajuudessa lähivanhemmalla on suhteessa etävanhempaan?

Älä jaksa olla lapsellinen. 

Niin, mikä se lisävalta on, vastaisitko kysymykseen? Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat lastensa huoltajia ihan samalla lailla ja samoin oikeuksin.

Etävanhempi saa esim. lapsilisän, yksinhuoltaja korotuksen tililleen? Hän voi päättää, että lapsi ei saa muutaa esim. 10km kauemmas etävanhemmastaan? Mihin päiväkotiin / kouluun lapsen menee? Mitä lapsi harrastaa? Mitä lapsi syö, keiden kanssa leikkii, ketä tapaa? Hän voi vaan päättää, että nyt lapsi tulee hänelle viikonlopuksi? 

Etuudet eivät ole valtaa, lasten elatukseen liittyvät asiat ratkaistaan vanhempien elatuskyvyn mukaan oikeudenmukaisesti. Lasten koulu määräytyy kotiosoitteen mukaan, sillä ei ole lähivanhemmuuden kanssa mitään tekemistä. Myös etävanhempi voi hoitaa lasten asioita ja hakea päiväkoti-/koulupaikkoja lapsilleen (jos esim. ei halua lasta lapsen osoitteen mukaiseen lähikouluun). Jostain syystä sinä et ilmeisesti ollenkaan osallistu vanhemmuuteen liittyvään paperinpyöritykseen? Tapaamissopimuksen tekwvät vanhemmat yhdessä ja sen noudattamattajättämisestä sanktioidaan vain lähivanhempaa.

Se ei ole valtaa, että niiden rahojen käytöstä saa vapaasti lähivanhempi päättää?

Siis lähivanhempi saa vapaasti päättää rahojen sijoituksesta esim. päivähoitomaksuihin ja lukiolaisten koulukirjoihin?

Mulla on on lapset eksän kanssa vuoroviikoin eikä elatusmaksuja makseta. Hoitomaksut olen maksanut yksin, vaikka niihen on kuussa mennyt enemmän rahaa kuin lapsilisät ovat... tietenkin olisin voinut päättää niiden menevän myös ulosottoon... mikä ihana valta.

Mä voin kertoa: Se uusi nainen tekee sen tahallaan. Ei ole yksi tai kaksi uutta puolisoa, jotka kummallisesti sopii aina menoja lasten tulemisten tai vaikka rippijuhlien päälle. Se on yksi tapa myös etäännyttää ja korostaa sitä oman elämän elämistä, jossa miehen lapset ei ole osa elämää.

Mistä tiedän? Koska olen itsekin ollut äitipuoli ja tahalleni buukannut risteilyn isäviikonlopulle meille ja yhteisille lapsille. Hävettää, siitä on aikaa jo 20 vuotta ja onneksi en tehnyt tuollaista montaa kertaa... Mutta tunnistan ajatusketjun hyvin. Se on sitä alhaisinta toimintaa, mihin ihminen kykenee. Olen jälkikäteen miettinyt, mistä se tuli. Siinä oli mukana väsymystä omiin lapsiin (lisätaakka tökki), toisaalta mustasukkaisuutta miehen aiempaan elämään (ei ollut omia lapsia ennestään) ja halua näyttää eksälle kaapin paikka. OIin myös aika nuori tuohon aikaan ja maailmankuva kovin egosentrinen. Korostan nyt, että välit on nykyään hyvät ja on olleet viimeiset 18 vuotta. Alkuvuodet oli vaan hankalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nyt tilanne? Ottaako mies ne lapset kuitenkin vai ostaako myös heille matkan?

Oma mieheni oli erinnut tavatessamme ja on hyvä isä. Äitinsä muutti toiselle puolelke Suomea, eikä noudata tapaamissopimusta. Hän saattaa yhtäkkiä todeta, ettei lapset nyt voikaan tulla. Sopimuksen mukaan kummankin pitäisi kuljettaa lapaia ja se oli äiti, joka muutti kauas. Äiti ei ole kuljettanut heitä yhtä ainoaa kertaa monien vuosien aikana. Mies hakee heidät joka ikinen kerta tai maksaa bussilipun.

Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana. Kaiken lisäksi äiti yritti korotuttaa elareita, mutta niitä alennettiinkin... Lasten isä on lisäksi pienituloisempi kuin äiti.

Että menee se joskus näinkin päin, että se hankala on ex-vaimo.

Ap:n pitää nyt pysyä tiukkana ja todeta, että sovitusta pidetään kiinni. Ellei pidetä, mennään lastenvalvojan luo keskustelemaan, että mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan.

Olipa uniikki tarina aihe vapaalla äitipuolen kertomana, kuinka miehen raskas entinen puolisiso on hankala.

Ps. laitetaan miehelle mitali postiin, kun oiken EXTRAA maksaa.

Tätä uniikimpi on vain tarina pahasta äitipuolesta, joka vain kiusaa äitiä rakastamalla tämän entistä miestä. Nyyh.

Hyväntahtoisuutta tuossa äitipuolen toiminnassa saa kyllä hakemalla hakea ja miehensä entisen suhteen lapsiahan hän toiminnallaan eniten kiusaa. Miksi hänen piti yllättäen itsekkäästi hankkia äkkilähtö reissuun juuri sille viikolle, minkä ajaksi lapset olivat tulossa isänsä luokse tai miksi edullista äkkilähtöä ei samalla voinut ottaa myös näille lapsille?

Varsin läpinäkyvää.

-eri-

Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?

Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.

Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.

Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.

Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!

Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.

Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.

Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.

Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nyt tilanne? Ottaako mies ne lapset kuitenkin vai ostaako myös heille matkan?

Oma mieheni oli erinnut tavatessamme ja on hyvä isä. Äitinsä muutti toiselle puolelke Suomea, eikä noudata tapaamissopimusta. Hän saattaa yhtäkkiä todeta, ettei lapset nyt voikaan tulla. Sopimuksen mukaan kummankin pitäisi kuljettaa lapaia ja se oli äiti, joka muutti kauas. Äiti ei ole kuljettanut heitä yhtä ainoaa kertaa monien vuosien aikana. Mies hakee heidät joka ikinen kerta tai maksaa bussilipun.

Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana. Kaiken lisäksi äiti yritti korotuttaa elareita, mutta niitä alennettiinkin... Lasten isä on lisäksi pienituloisempi kuin äiti.

Että menee se joskus näinkin päin, että se hankala on ex-vaimo.

Ap:n pitää nyt pysyä tiukkana ja todeta, että sovitusta pidetään kiinni. Ellei pidetä, mennään lastenvalvojan luo keskustelemaan, että mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan.

Olipa uniikki tarina aihe vapaalla äitipuolen kertomana, kuinka miehen raskas entinen puolisiso on hankala.

Ps. laitetaan miehelle mitali postiin, kun oiken EXTRAA maksaa.

Tätä uniikimpi on vain tarina pahasta äitipuolesta, joka vain kiusaa äitiä rakastamalla tämän entistä miestä. Nyyh.

Hyväntahtoisuutta tuossa äitipuolen toiminnassa saa kyllä hakemalla hakea ja miehensä entisen suhteen lapsiahan hän toiminnallaan eniten kiusaa. Miksi hänen piti yllättäen itsekkäästi hankkia äkkilähtö reissuun juuri sille viikolle, minkä ajaksi lapset olivat tulossa isänsä luokse tai miksi edullista äkkilähtöä ei samalla voinut ottaa myös näille lapsille?

Varsin läpinäkyvää.

-eri-

Onko sinulla mitään ymmärrystä siitä mikä on äkkilähtö? Se ei tarkoitta kuukausiksi eteenpäin sovittua matka-aikaa, vaan nimensä mukaisesti äkkilähtöä, joka on yleensä paljon halvempi, eikä niitä lähtöä ole rajattomasti koko suvulle, vaan voi olla esimerkiksi vain pari paikkaa jäljellä.

-eri-

kirjoitti:

Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?

Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.

Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.

Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.

Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!

Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.

Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.

Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.

Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.

Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.

Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nyt tilanne? Ottaako mies ne lapset kuitenkin vai ostaako myös heille matkan?

Oma mieheni oli erinnut tavatessamme ja on hyvä isä. Äitinsä muutti toiselle puolelke Suomea, eikä noudata tapaamissopimusta. Hän saattaa yhtäkkiä todeta, ettei lapset nyt voikaan tulla. Sopimuksen mukaan kummankin pitäisi kuljettaa lapaia ja se oli äiti, joka muutti kauas. Äiti ei ole kuljettanut heitä yhtä ainoaa kertaa monien vuosien aikana. Mies hakee heidät joka ikinen kerta tai maksaa bussilipun.

Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana. Kaiken lisäksi äiti yritti korotuttaa elareita, mutta niitä alennettiinkin... Lasten isä on lisäksi pienituloisempi kuin äiti.

Että menee se joskus näinkin päin, että se hankala on ex-vaimo.

Ap:n pitää nyt pysyä tiukkana ja todeta, että sovitusta pidetään kiinni. Ellei pidetä, mennään lastenvalvojan luo keskustelemaan, että mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan.

Olipa uniikki tarina aihe vapaalla äitipuolen kertomana, kuinka miehen raskas entinen puolisiso on hankala.

Ps. laitetaan miehelle mitali postiin, kun oiken EXTRAA maksaa.

Tätä uniikimpi on vain tarina pahasta äitipuolesta, joka vain kiusaa äitiä rakastamalla tämän entistä miestä. Nyyh.

Hyväntahtoisuutta tuossa äitipuolen toiminnassa saa kyllä hakemalla hakea ja miehensä entisen suhteen lapsiahan hän toiminnallaan eniten kiusaa. Miksi hänen piti yllättäen itsekkäästi hankkia äkkilähtö reissuun juuri sille viikolle, minkä ajaksi lapset olivat tulossa isänsä luokse tai miksi edullista äkkilähtöä ei samalla voinut ottaa myös näille lapsille?

Varsin läpinäkyvää.

-eri-

Kerroinkin jo aiemmin, että en hittojaan välitä miehen lapsesta ja varaan matkoja ja keksin niille viikoille ja päiville muuta tekemistä kun lapsi on meillä. Ja mies ITSE päättää mitä itse silloin tekee.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?

Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.

Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.

Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.

Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!

Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.

Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.

Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.

Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.

Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.

Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.

Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.

Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!

Tuohon pitäisi tehdä kylmästi sellainen lakimuutos, että se vanhempi, jota ei kiinnosta ottaa lapsia luokseen, maksaa sitten huomattavasti enemmän elareita koska lähivanhempi joutuu palkkaamaan lapsenvahdin vapaalle lähtiessään yms. Ja ei, valtio/kunta ei näitä maksuja kustantaisi. Jos ininää tulee, että "ei mulla ole rahaa nönnönnöö", niin sitten vain viettämään viikonloppua tai lomaa lasten kanssa, ja viranomaiselle tehtävä kirjallinen raportti siitä, mitä tehtiin, missä ja oliko lapsilla kivaa - tai sitten vuorokaudeksi putkaan, niinhän sakkorangaistuksia ennenkin hoidettiin. Nykysysteemi on ihan liian pehmeä ja paapoo lusmuilijoita.

Itselläni ei ole lapsia (eikä tule), mutta kaverina on yksi yh, jonka ex-mies teki juuri tuollaisia ohareita, varsinkin kännätessään. Joskus soitti paria tuntia ennen poikien hakemista, että nyt ei onnistu kun tuli dokattua koko edellisilta ja seuraava aamu, joskus kaverini joutui soittamaan itse perään, että missä mies viipyy kun lapset ovat odottaneet jo puoli tuntia isäänsä.

Nykysysteemi päästää nämä tällaiset jätösläjät (joita ei voi isiksi sanoa) kuin koirat veräjästä. Ei ihme, että sitä käytetään hyväksi koko ajan.

Joo, ja tämän voisi kattaa koskemaan myös avio/avoliittoa. Jos isä ei hoida lapsia, kun äiti haluaa jumppaan tai rilluttelemaan, niin Suomen valtio maksaa lapsenvahdin. Yleensä isä-ihmisillä on kuitenkin oikeus niihin menoihin.

(Vakavasti ottaen joku lapsenvahtipalvelu olisi valtiolta/kunnilta tosi hyvä satsaus, koska perheet eivät hajoaisi ja vanhempien jaksaminen paranisi. Tämä on oikeasti iso asia ja tuo sitten kuluja, koska perheet ja lapset voivat huonosti!)

kirjoitti:

Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?

Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.

Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.

Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.

Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!

Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.

Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.

Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.

Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.

Niinhän tuo tapaamissopimuskin taitaa määrittää, jos tapaaminen ei sovittuna ajankohtana käy se vaan jää välistä ja seuraava tapaaminen on sovittuna ajankohtana. Ja ainahan sitä voi vaatia, mutta harvoin asiat menee niiden vaatimusten mukaisesti.

Onko todella vielä 2018 ihmisillä ajatus, että erotessa etävanhemman vastuu lapsistaan katoaa kuin taikaiskusta, ei tarvitse välittää sopimuksista tai lapsista ja voi tehdä mitä mieleen juolahtaa? Tämäkö on mielestänne moraalisesti oikein? Saa käyttäytyä miten vaan, "koska mä voin"? Miksi nämä idiootit ovat ikinä edes lisääntyneet, jotka eivät kanna mitään vastuuta...

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nyt tilanne? Ottaako mies ne lapset kuitenkin vai ostaako myös heille matkan?

Oma mieheni oli erinnut tavatessamme ja on hyvä isä. Äitinsä muutti toiselle puolelke Suomea, eikä noudata tapaamissopimusta. Hän saattaa yhtäkkiä todeta, ettei lapset nyt voikaan tulla. Sopimuksen mukaan kummankin pitäisi kuljettaa lapaia ja se oli äiti, joka muutti kauas. Äiti ei ole kuljettanut heitä yhtä ainoaa kertaa monien vuosien aikana. Mies hakee heidät joka ikinen kerta tai maksaa bussilipun.

Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana. Kaiken lisäksi äiti yritti korotuttaa elareita, mutta niitä alennettiinkin... Lasten isä on lisäksi pienituloisempi kuin äiti.

Että menee se joskus näinkin päin, että se hankala on ex-vaimo.

Ap:n pitää nyt pysyä tiukkana ja todeta, että sovitusta pidetään kiinni. Ellei pidetä, mennään lastenvalvojan luo keskustelemaan, että mikä on ongelma ja miten se ratkaistaan.

Minkä ikäinen miehesi on, jos hänellä on vielä tapaamissopimus äitiinsä?

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?

Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.

Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.

Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.

Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!

Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.

Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.

Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.

Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.

Niinhän tuo tapaamissopimuskin taitaa määrittää, jos tapaaminen ei sovittuna ajankohtana käy se vaan jää välistä ja seuraava tapaaminen on sovittuna ajankohtana. Ja ainahan sitä voi vaatia, mutta harvoin asiat menee niiden vaatimusten mukaisesti.

Kun etä pääsee selittelemään ensin lastenvalvojalle ja lopulta jopa käräjätuomarille kiireitään, miksi ei ole ehtinyt tavata ja miksi ei noudata sopimusta, niin saattaa hänen pääköpassaan liikahtaa joku aivosolu ja tapahtua pieni herääminen. Tai sitten ei, ja sopimus muutetaan kyllä vastaamaan tapaamisia.