Lue keskustelun säännöt.
Exän piti ottaa lapset kahdeksi viikoksi, lähtikin lomalle
11.07.2018 |
"hei sori, voisko lapset tullakin elokuussa viikoksi ennenkuin koulu alkaa kun Maria otti meille äkkilähdön ja lähdetään huomenna"
No ok. Kai se sitten on ookoo, vaikka just nyt raivostuttaa. Onneks viesti tuli aamulla, niin sain peiteltyä raivon lapsilta ennenkuin heräsivät.
Saan varmaan usean viestin siitä että mua harmittaa että joudun perumaan omia menojani. Ja joo, harmittaa se, mutta enemmän harmittaa kun lapset taas odottivat isänsä näkemistä ja pikkusiskon näkemistä, turhaan.
Keväällä peruuntui usea viikonloppu, koska pikkusiskolla oli koliikkia ja perhe ei saanut nukuttua. Kesän alussa lasten piti olla ekat kaksi viikkoa isänsä luona, olivat reilun viikon kun he lähtivät äitipuolen sukulaisiin.
Ja sitten se, saisi edes itse selittää asiat lapsille mutta en vaan oo tarpeeks kova vaatimaan tätä. En halua pelata lapsilla tätä peliä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.
Huudat silkasta huutamisen ilosta, kuinka olisit suhteessa muita äitejä paljon parempi? Parhaassa tapauksessa, mutta entä huononmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.
Olisin, vaatisin...tiedät OIKEASTI asiasta sen verran mitä nenästä suuhun valuu? Minä olin se joka vaati, se joka ei suostunut ja mikä oli lopputulos. Mies käänsi selkänsä kokonaan lapsilleen, teki lastensuojelu ilmoituksia, jne. Löysä hirsi on monta kertaan lapsille parempi, kuin lopullinen kuolema.
Kuten tuossa kirjoitin, niin olen ollut tilanteessa. Ja omalla kohdallani lopputulos oli eri mitä sinun kohdallasi.
Miksi koet olevasi vastuussa ex-puolison toiminnasta?
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.
Lähinvanhenmuuttaa määritellessä yksi kriteeri on kumpi vanhemmista tukee paremmin, että lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa toteutuu. On lähin vastuulla ponnisttella ja tukea näitä tapaamisia.
t. huoltajuus kiistan läpi käynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.
Olisin, vaatisin...tiedät OIKEASTI asiasta sen verran mitä nenästä suuhun valuu? Minä olin se joka vaati, se joka ei suostunut ja mikä oli lopputulos. Mies käänsi selkänsä kokonaan lapsilleen, teki lastensuojelu ilmoituksia, jne. Löysä hirsi on monta kertaan lapsille parempi, kuin lopullinen kuolema.
Kuten tuossa kirjoitin, niin olen ollut tilanteessa. Ja omalla kohdallani lopputulos oli eri mitä sinun kohdallasi.
Miksi koet olevasi vastuussa ex-puolison toiminnasta?
Hmm. sanoinko niin?
Olisin tossa vaiheessa pistänyt viestin, ett se maria varmaan nyt sitten ottaa sen äkkilähdön myös muksuille. Olen sopinut omat menoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.
Olisin, vaatisin...tiedät OIKEASTI asiasta sen verran mitä nenästä suuhun valuu? Minä olin se joka vaati, se joka ei suostunut ja mikä oli lopputulos. Mies käänsi selkänsä kokonaan lapsilleen, teki lastensuojelu ilmoituksia, jne. Löysä hirsi on monta kertaan lapsille parempi, kuin lopullinen kuolema.
Kuten tuossa kirjoitin, niin olen ollut tilanteessa. Ja omalla kohdallani lopputulos oli eri mitä sinun kohdallasi.
Miksi koet olevasi vastuussa ex-puolison toiminnasta?
Puhut kuitenkin miten toimisit, etkä miten toimit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Nimenomaan olen ollut tilanteessa. Toista ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta ei tarvitse myöskään myötäillä. Itse olisin todennut, että ok, tapaaminen jää väliin. En antaisi uutta tilalle. Vaatisin sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. Näin karsitaan vastuuttomalta osapuolelta mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Parhaassa tapauksessa hänessä voi herätä jotain ajatustoimintaa.
Olisin, vaatisin...tiedät OIKEASTI asiasta sen verran mitä nenästä suuhun valuu? Minä olin se joka vaati, se joka ei suostunut ja mikä oli lopputulos. Mies käänsi selkänsä kokonaan lapsilleen, teki lastensuojelu ilmoituksia, jne. Löysä hirsi on monta kertaan lapsille parempi, kuin lopullinen kuolema.
Kuten tuossa kirjoitin, niin olen ollut tilanteessa. Ja omalla kohdallani lopputulos oli eri mitä sinun kohdallasi.
Miksi koet olevasi vastuussa ex-puolison toiminnasta?Puhut kuitenkin miten toimisit, etkä miten toimit.
Ennemmän minäkin haluaisin lukea, miten käytännössä asioita on saatu muuttumaan, enkä tätä iän ikuista nettiuhoa kuinka minä olisi niiin paljon parempi tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen ajatuskuvio: Älä kieltäydy joustamasta sovituista tapaamisista ettei isä kosta asiaa kiukuttelemalla omille lapsilleen. Sovittu tapaaminen perutaan viime hetkellä, ei mitään väliä sillä, että lapsista varmasti tuntuu pahalta ja että ex-puolisokin saattaa joutua perumaan omia suunnitelmiaan.
Kuinka paljon ja lyhyellä varoitusajalla entiseltä puolisolta voi vaatia joustamista?Mitäs jos äidillä olisikin ollut töitä ja lapsille ei hoitopaikkaa varattuna, koska heidän oli tarkoitus oli lomailla isän luona? Entä jos äidilläkin olisi ollut matka varattuna sille ajalle, kun lasten piti olla isällään?
Tuskin "Maria" varasi äkkilähdön ihan tuosta noin vain keskustelematta asiasta sanallakaan etukäteen puolisonsa kanssa. Mies vaan lykkää vastuun suunnitelmien muutoksesta uudelle puolisolle ja vastuun lapsista ex-puolisolle. Kiva, selkärankainen mies. Kohta todennäköisesti kahdesti eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen ajatuskuvio: Älä kieltäydy joustamasta sovituista tapaamisista ettei isä kosta asiaa kiukuttelemalla omille lapsilleen. Sovittu tapaaminen perutaan viime hetkellä, ei mitään väliä sillä, että lapsista varmasti tuntuu pahalta ja että ex-puolisokin saattaa joutua perumaan omia suunnitelmiaan.
Kuinka paljon ja lyhyellä varoitusajalla entiseltä puolisolta voi vaatia joustamista?Mitäs jos äidillä olisikin ollut töitä ja lapsille ei hoitopaikkaa varattuna, koska heidän oli tarkoitus oli lomailla isän luona? Entä jos äidilläkin olisi ollut matka varattuna sille ajalle, kun lasten piti olla isällään?
Tuskin "Maria" varasi äkkilähdön ihan tuosta noin vain keskustelematta asiasta sanallakaan etukäteen puolisonsa kanssa. Mies vaan lykkää vastuun suunnitelmien muutoksesta uudelle puolisolle ja vastuun lapsista ex-puolisolle. Kiva, selkärankainen mies. Kohta todennäköisesti kahdesti eronnut.
Juridisesti olisi ollut lapsen kanssa asuvalla vanhemmalla vastuu järjestää se lastenhoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Lähinvanhenmuuttaa määritellessä yksi kriteeri on kumpi vanhemmista tukee paremmin, että lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa toteutuu. On lähin vastuulla ponnisttella ja tukea näitä tapaamisia.
t. huoltajuus kiistan läpi käynyt
Tarkoittaako tämä sitä, että etävanhempi saa muutella tapaamisia ihan miten haluaa ja miten lyhyellä varoajalla tahansa, ja lähivanhemman pitää suostua ihan kaikkeen vain siksi, että hänen täytyy ponnistella ja tukea tapaamisia? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että lapsi pettyy, kun tapaamiset etävanhempaan peruuntuvat? Kenen vastuulla on lohduttaa lasta ja selitellä asia parhain päin? Saako jo koululaiselle sanoa, että etävanhemmalle tuli parempaa teekemistä mitä oman lapsen tapaaminen?
Sinun kommentista saa sen kuvan, että se, joka ei halua tavata lasta on parempi vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sä tartut siihen hurauttamalla isän pihaan lasten kanssa ja sanomalla, että ”hienoa, että tulit järkiisi!” ”Tainalla on ke hammaslääkäri ja Peralla pe kaverisynttärit. Ostakaa joku lahja ja askarrelkaa kortti. Mukavaa lomaa!” Ja häivyt omiin menoihisi.
Älkää naiset uhriutuko, että pakko on, ettei miehelle vaan tulis paha mieli vaan pidätte kiinni sovituista myös omalta osaltanne. Jessus!!
Isä teki minusta lastensuojuilmoituksen ja sitten oltiinkin sossussa selvittämässä miksi jätin heitteille. Lapsi kun pitää aina luovuttaa käsikäteen periaatteella sopimalla, eikä vain ilmestymällä pihaan. Isällä oli näyttöä, että tapaaminen oli peruttu hyvissä ajoin ja sovittu korvaava tapaaminen. Tuo sovittu korvaava tapaminen oli kysymys kävisikö silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja sopisin tapaamisen, jossa käydään läpi tapaamisen sääntöjä. Laita paperille ylös nämä tapahtuneet jutut, jotta voit pohjautua faktoihin.
Ei ole juridesti säädetty mitään sääntöjä, joka velvottaisi muualla asuvaan vanhempaan sopimusta noudattamaan. Muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja, piste.
Isän käytös on kuitenkin peruste sopimuksen muuttamiselle. Ei kukaan kuvittele, että isää voi pakottaa toimimaan toisin mutta noin törkeällä käytöksellä voi, ja pitäisi, olla seurauksia. Saattaisi myös toimia isän herättelynä. Monet ihmiset käyttävät toisia hyväkseen ilman mitään omantunnontuskia niin kauan kuin heidän annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Lähinvanhenmuuttaa määritellessä yksi kriteeri on kumpi vanhemmista tukee paremmin, että lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa toteutuu. On lähin vastuulla ponnisttella ja tukea näitä tapaamisia.
t. huoltajuus kiistan läpi käynyt
Tarkoittaako tämä sitä, että etävanhempi saa muutella tapaamisia ihan miten haluaa ja miten lyhyellä varoajalla tahansa, ja lähivanhemman pitää suostua ihan kaikkeen vain siksi, että hänen täytyy ponnistella ja tukea tapaamisia? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että lapsi pettyy, kun tapaamiset etävanhempaan peruuntuvat? Kenen vastuulla on lohduttaa lasta ja selitellä asia parhain päin? Saako jo koululaiselle sanoa, että etävanhemmalle tuli parempaa teekemistä mitä oman lapsen tapaaminen?
Sinun kommentista saa sen kuvan, että se, joka ei halua tavata lasta on parempi vanhempi.
Käytännössä se menee juurikin noin. Joku jo heittikin lauseen mitä enemmän valtaa sitä enemmän myös vastuuta ja se ehkä otettiin täällä vähän turhan kirjaimellisesti. Se vanhempi joka on läsnä enemmän sen lapsen arjessa on varmasti myös enemmän valmiuksia niiden lasten tunteiden käsittelyyn. Joten muokkaan vähän tuota valta viestiä koska sillä varmaan ajettiin takaa enemmän sitä, että mitä enemmän saa sitä arkea viettää sen lapsen kanssa sitä vastuutakin on enemmän.
Huoltajuutta määriteltäessä on myös kriteeri kumpi vanhemmista hoitaa roolinsa tapaaja vanhempana parempi. Nämä ei ole kovin mustavalkoisia asiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja sopisin tapaamisen, jossa käydään läpi tapaamisen sääntöjä. Laita paperille ylös nämä tapahtuneet jutut, jotta voit pohjautua faktoihin.
Ei ole juridesti säädetty mitään sääntöjä, joka velvottaisi muualla asuvaan vanhempaan sopimusta noudattamaan. Muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja, piste.
Isän käytös on kuitenkin peruste sopimuksen muuttamiselle. Ei kukaan kuvittele, että isää voi pakottaa toimimaan toisin mutta noin törkeällä käytöksellä voi, ja pitäisi, olla seurauksia. Saattaisi myös toimia isän herättelynä. Monet ihmiset käyttävät toisia hyväkseen ilman mitään omantunnontuskia niin kauan kuin heidän annetaan.
Sopimuksia on äärestä vaikea lähteä muuttamaan jälkikäteen ja varsinkin niin, että tapaamisia ohennetaan. Ne on aina kalliita ja pitkiä prosessaja oikeudessa ja aina kun lähdetään oikeuteen se ei tee ainakaan hyvää vanhempien väleille. Valalla tuntuu olevan käsitys, että lastenvalvoja on joku päättävä elin joka voi määrätä millaisia sopimuksia vanhemmat laatii, mutta he vain vahvistavat vanhempien välisiä sopimuksia.
Lopettakaa se perheiden rikkominen ja huolehtikaa lapsistanne yhdessä.
Päivitystä tilanteeseen ennen kuin jätän tämän tähän, lasten isä haki lapset, n puolen tunnin varoituajalla pakattiin lasten kamat ja passit ja sellaiset ennen isälle lähtöä ja lähtivät lomalle yhdessä.
Ex oli minulle vähän vaikeana, mutta asiallinen kuitenkin.
Toivon että heillä kuitenkin kiva loma yhdessä. Tämä vaihtoehto muuten tapahtui vasta sen jälkeen kun olin sanonut ettå seuraava tapaaminen on sitten silloin ja silloin tapaamissopimuksen mukaisesti, eli viikonloppu, kahden viikon päästä. Tuntui kamalalta sanoa niin, vaikka lapset t eivät tienneet koko riidasta sillä he kuitenkin mielellään aina menevät ja näkevät isäänsä ja heille tämä loma on jättipotti, sillä eivät tienneet pääsevänsä toista kertaa ulkomaille tänä kesänä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen ajatuskuvio: Älä kieltäydy joustamasta sovituista tapaamisista ettei isä kosta asiaa kiukuttelemalla omille lapsilleen. Sovittu tapaaminen perutaan viime hetkellä, ei mitään väliä sillä, että lapsista varmasti tuntuu pahalta ja että ex-puolisokin saattaa joutua perumaan omia suunnitelmiaan.
Kuinka paljon ja lyhyellä varoitusajalla entiseltä puolisolta voi vaatia joustamista?Mitäs jos äidillä olisikin ollut töitä ja lapsille ei hoitopaikkaa varattuna, koska heidän oli tarkoitus oli lomailla isän luona? Entä jos äidilläkin olisi ollut matka varattuna sille ajalle, kun lasten piti olla isällään?
Tuskin "Maria" varasi äkkilähdön ihan tuosta noin vain keskustelematta asiasta sanallakaan etukäteen puolisonsa kanssa. Mies vaan lykkää vastuun suunnitelmien muutoksesta uudelle puolisolle ja vastuun lapsista ex-puolisolle. Kiva, selkärankainen mies. Kohta todennäköisesti kahdesti eronnut.
Samaa mieltä, ei se "Maria " mieheltä kysymättä niille mitään varannut.
Entä jos äidillä olisi ollut itsellä matka tai jotkut liput varattuna? Mulla on juuri noin vastuuton exä. Jos mulla ei ole mitään varattuna, ajattelen että hänen häviö. Jos on, en tietenkään omaa matkaa peru, hän sitten ottaa lapset mukaan matkalleen.
Uuden ajan annan jos se itselleni sopii, jos ei, niin voi voi, hän on itse soppansa keittänyt.
Eihän eroa olisi tullut jos hän ei olisi juurikin noin itsekeskeinen ja vastuuton.
Minun asia on kyllä mahdollistaa että heillä on lapsen kanssa suhde, mutta ei se suhde minun vastuulla ole. Riittää etten estä sitä. En voi edelleenkään hoitaa sekä isän että äidin vastuita, senhän takia erosin alun perinkin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyinen puoliso on ostanut äkkilähdön, johon sovitusti isänsä luokse lomaa viettämään tulossa olevilla puolisonsa edellisen suhteen lapsilla ei ole asiaa kertoo kyllä varsin paljon tuosta nyxästä...
Ei tee minulle tiukkaa myöntää, että en välitä hittojakaan miehen lapsesta. Teen omat suunnitelmani esim. niille viikoille kun lapsi on meillä ja mies ihan ITSE päättää lähteekö mukaan vai jääkö lapsen kanssa kotiin.
Sama mulla. Avokki päättää lähteekö mukaan vai jääkö lapsensa kanssa. Heillä on viikko viikko systeemi ex äijänsä kanssa mikä on aika surkealla pohjalla sinne äijän suuntaan. Silti se äijä itkee mun lomista. Kerran olen sanonut, että mun elämä ei kuulu mitenkään sulle ja pidän lomani silloin kun pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja sopisin tapaamisen, jossa käydään läpi tapaamisen sääntöjä. Laita paperille ylös nämä tapahtuneet jutut, jotta voit pohjautua faktoihin.
Ei ole juridesti säädetty mitään sääntöjä, joka velvottaisi muualla asuvaan vanhempaan sopimusta noudattamaan. Muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja, piste.
Isän käytös on kuitenkin peruste sopimuksen muuttamiselle. Ei kukaan kuvittele, että isää voi pakottaa toimimaan toisin mutta noin törkeällä käytöksellä voi, ja pitäisi, olla seurauksia. Saattaisi myös toimia isän herättelynä. Monet ihmiset käyttävät toisia hyväkseen ilman mitään omantunnontuskia niin kauan kuin heidän annetaan.
Luulen, että tässäkin tapauksessa on jo tehdy standardi joka toisen viikonlopun tapaamiset ja kesällä kaksi viikkoa. Siitä huononpaa sopimusta ei enää voida tehdä, koska se ei olisi lapsen etu.
Olisin, vaatisin...tiedät OIKEASTI asiasta sen verran mitä nenästä suuhun valuu? Minä olin se joka vaati, se joka ei suostunut ja mikä oli lopputulos. Mies käänsi selkänsä kokonaan lapsilleen, teki lastensuojelu ilmoituksia, jne. Löysä hirsi on monta kertaan lapsille parempi, kuin lopullinen kuolema.