Lue keskustelun säännöt.
Exän piti ottaa lapset kahdeksi viikoksi, lähtikin lomalle
11.07.2018 |
"hei sori, voisko lapset tullakin elokuussa viikoksi ennenkuin koulu alkaa kun Maria otti meille äkkilähdön ja lähdetään huomenna"
No ok. Kai se sitten on ookoo, vaikka just nyt raivostuttaa. Onneks viesti tuli aamulla, niin sain peiteltyä raivon lapsilta ennenkuin heräsivät.
Saan varmaan usean viestin siitä että mua harmittaa että joudun perumaan omia menojani. Ja joo, harmittaa se, mutta enemmän harmittaa kun lapset taas odottivat isänsä näkemistä ja pikkusiskon näkemistä, turhaan.
Keväällä peruuntui usea viikonloppu, koska pikkusiskolla oli koliikkia ja perhe ei saanut nukuttua. Kesän alussa lasten piti olla ekat kaksi viikkoa isänsä luona, olivat reilun viikon kun he lähtivät äitipuolen sukulaisiin.
Ja sitten se, saisi edes itse selittää asiat lapsille mutta en vaan oo tarpeeks kova vaatimaan tätä. En halua pelata lapsilla tätä peliä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävää, mutta niinhän se on, että etällä on tapaamisoikeus, ei -velvollisuus. Tuohon toivoin lainsäädännöltä muutosta minäkin lasten ollessa pieniä. Tiedän tunteesi ap, otan osaa.
Ja siihen että sitä muutosta ei tule, on oikein hyvä syy. Se on se, että lapsella on oikeus viettää aikaansa sellaisessa paikassa jossa hän on haluttu. Tämän takia on lapselle edullisempaa ettei etää pakoteta ottamaan lasta luokseen. Äitien voi olla vaikea ymmärtää tätä, koska se "oma aika" on niin tärkeää, että menee tässä tapauksessa lasten hyvinvoinnin edelle. Ja sitten ollaan kuin ei huomattaisi sitä että itse kiusaa niitä omia lapsia rankaisemalla lasten toista vanhempaa sillä että sinähän otat lapset että minä pääsen lomalle niistä, tai muuten!!
Muuten jees, mutta apn tapauksessahan (ja mitä ilmeisemmin monessa muussakin tapauksessa) äiti nimenomaan on vanhemmista se, joka luopuu sovitusta lasten edun vuoksi. Siitäkin huolimatta, että isän lapselle tekemät oharit merkitsevät sitä, että äidinkin on mahdollisesti peruttava omia menojaan. Ap:n miehellä jos kenellä on tässä se asenne, että sinähän otat lapset, että minä pääsen lomalle.
Muuten hyvä, mutta kysymys olikin siitä MIKSI ei etää ei pakoteta olemaan lasten kanssa vasten tahtoaan, ja siitä, että äidillä jää näkemättä omassa raivonpuuskassaan myös se lasten etu, tai oltaisiin valmiita siihen että etä uhkaillaan olemaan lastensa kanssa. siinä ei äiti näe sitä että tämä uhkailu satuttaa lapsia kun joutuvat sitten seuraan jossa heitä ei haluta.
Mutta tällä, että "etää ei saa pakottaa" lähivanhempi tulee pakotetuksi. Pidät siis itsestään selvänä, että etä välittää lapsistaan vähemmän ja on vähemmän lasten vanhempi kuin lähi?
Kuinka typerä ja nurinkurinen täytyy ajatuksen olla että pystyy kääntämään noin? Jotain neurologista ehkä? Jos molempien vanhempien on mielestään _pakko_ olla lapsen kanssa, niin ehkä lapsen olisi parempi sellaisessa perheessä jossa kukaan ei koe hänen kanssaan olemista pakoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Mies on itse päättänyt suostua sovittuihin tapaamisiin, eihän tässä exä yritä miehen ajankäytöstä päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostuit?
Mä sanoisin, et tää suunnitelma oli ensin ja lapset tulee nyt. Hommaa niille sitten hoitajan jos ei itse pysty olemaan läsnä. Äkkilähdöille ei lähdetä, jos on lapset tulossa lomalle. Menköön uusi naikkonen yksinään, jos on just tuolloin pakko päästä reissuun. Tuntuu, et tahallaan tulee noita äitipuolen järkkäämiä menoja isäviikoille. Se on ok, mut silloin isä ei osallistu niihin vaan hoitaa lapsiaan. Piste!
Simple as that.
:D :D :D Meillä miehen lasten äiti yritti tuota kiukkuamista, ja voivoi kuinka pelotti! Not. :D
Totuus on se, että etävanhempi saa tavata lapsiaan silloin kun häntä sattuu huvittamaan, ja tapaamissopimuksilla voi pyyhkiä peräreikäänsä. Oikeastaan ainoa asia johon etällä on oikeus, on oikeus olla tapaamatta lapsiaan.
Itse asiassa etä saa tavata lapsiaan silloin kun sopimus niin sanoo, saa toki jättää tapaamisen väliinkin, eikä silloin kun "sattuu huvittamaan". Tämä on kyllä selkeä epäkohta koska ei lähivanhemmalla ole oikeutta olla pitämättä huolta lapsestaan ilman, että sillä on merkittäviä seurauksia.
Okei, jos oli noin vaikea ymmärtää mitä tarkoitin, niin voin assille selvittää, että ei ole pakko tavata jos ei huvita.
Vaikka sinä et eroa ymmärräkään niin se on silti merkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on maksanut lapsille matkan etelään kanssamme monta kertaa elarien lisäksi extrana.
Mitä extraa se on, että mies maksaa omien lastensa etelänmatkat heidän matkustaessaan teidän kanssanne? Extraa se olisi, jos äiti lähtisi lasten kanssa reissuun ja isä kustantaisi lasten osuuden matkasta.
Tuostakin voi näköjään joku keksiä valituksenaihetta. Ei voi jättää siihen, että on hyvä etäisä ja huono lähiäiti ja että mies pitää kiinni sopimuksista ja äiti ei, ja että mies maksaa enemmän kuin on sovittu ja äiti vaatii yhä lisää ja lastenvalvojakin torppaa äidin vaatimukset. Ei. Kyllä pitää saaada vähän haukuttua sitä isää jostain, vaikka siitä, että kokee maksavansa extraa, kun ottaa lapset aina mukaan kaikille lomamatkoilleen, vaikkei olisi mikään pakko.
N44
Ei maailma ole joko tai. Lähiäiti voi olla kieroilija eikä se silti tee etäisästä pyhimystä. Hienoa, että hän pitää kiinni sopimuksista, ja hienoa, että lapset pääsevät lomamatkalle, niin normaalit isät toimivat. Kitinä siitä että maksaa ylimääräistä kertoo vain, että hän on vielä kiinni kaupankäynnissä exänsä kanssa eikä osaa sjatella itseään lastensa kasvattajana ecästä erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen jossa äiti 12 vuotta yritti saada isää osallistumaan lapsen asioihin enemmän kuin kaksi viikkoa kuukaudessa. Isällä ei kuitenkaan ollut tähän resursseja ja tämä äiti jaksoi aina muistuttaa kuinka huono tämä isä on. Sitten lapsen täytettyä 12 isän työtilanne oli juuri parantunut ja isä olisi ottanut täyden vastuun tyttärestään ja tytärkin toivoi pääsevänsä isänsä luo asumaan. Äiti raivostui ajatuksesta eikä päästänyt tytärtään enää kuin muutaman kerran kuukaudessa isän luo ja haastoi tämän oikeuteen jotta saisi mahdollisimman paljon elatusapua. 12 vuotta jankkasi tuosta vastuun ottamisesta (isä oli siis jo täysin vastuussa tytöstä puolet kuukaudesta) ja kun lopulta isä siihen suostui, käänsi äiti samantien kelkkansa. Äiti hävisi oikeudessa, muttta isä ei ole nähnyt tytärtään sen jälkeen. Tällä halusin vain kertoa, etteä isän asema on järjettömän vaikea tämän hetken suomessa ja isä usein tuntee muualla asuvat lapset vieraiksi. Tämän vuoksi menoja on helppo perua, kun sitä kiintymystä ei ehdi muodostumaan viikonloppuvierailujen aikana. Tässä siis vaan yksi näkökulma asiaan.
En käsittänyt yhtään mitä tässä yritettiin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyinen puoliso on ostanut äkkilähdön, johon sovitusti isänsä luokse lomaa viettämään tulossa olevilla puolisonsa edellisen suhteen lapsilla ei ole asiaa kertoo kyllä varsin paljon tuosta nyxästä...
Ei tee minulle tiukkaa myöntää, että en välitä hittojakaan miehen lapsesta. Teen omat suunnitelmani esim. niille viikoille kun lapsi on meillä ja mies ihan ITSE päättää lähteekö mukaan vai jääkö lapsen kanssa kotiin.
Tämä on minusta lapsen kannalta tosi ikävä asia, kun ihmiset eivät enää ajattele, että kumppanin kanssa tulee koko paketti eli myös lapset.
Jos nyxä kiristää miestä ja käyttäytyy huonosti, niin se ei ole missään tapauksessa lasten etu. Ei mies saa olla rennosti hyvällä mielellä lasten kanssa.
Miten ajattelit käyttäytyä, kun teillä on joskus yhteisiä lapsia? Haluaisitko oman lapsesi kasvavan tällaisessa ilmapiirissä? Ja he ovat myös puolisisaruksia. Ajattelitko jatkaa samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se että lähtee joskus matkalle silloin kun lapset olisivat tulossa tarkoita sitä ettei välittäisi lapsistaan. Ihan typerää puhetta. Tainnut vain tässäkin käydä niin että äiti on sen eron isästa halunnut, ehkä ensin uhkaillut että miehen tulee muuttua äidille mieleiseksi, tai ero tulee ja äiti vie lapset. sitten uhakus on toteutettu, hahhah, siitäs sai! mutta lopulta asiat menivätkin niin ettei siinä miehessä vikaa ollutkaan, vaan hän kykenikin toisen, sen uuden naisen kanssa tasapainoiseen parisuhteeseen, ja olemaan hyvä myös siihen syntyneelle uudelle lapselleen, ja sekös äitiä harmittaa! Ei pitänyt mennä näin! Piti mennä niin että äiti löytää rakkauden, ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti, ja mies, mokomakin paskkakasa jää yksin itkemään menetetyn perheensä perään, ja VIHDOIN muuttuisi äitille mieleiseksi, mutta sittenpä olisi liian myöhäistä! Että olisi kannattanut silloin muuttua kun äiti uhkaili erolla, että silloin meni se isän mahdollisuus!
Toki harmitus puretaan vauvapalstalle tsemppien toivossa, ja verhotaan "lasten etuun", niin kuin aina. Huoh...
Kyllä ne lapset kasvaa, ja sinäkin voit löytää vielä uuden parisuhteen. Älä katkeroidu sillä välin.
Tarkoitatko että lasten isä peruu tapaamisen kostaakseen eksälleen sen, että tämä halusi erota? Ja tarkoitatko, että sun mielestä se on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyinen puoliso on ostanut äkkilähdön, johon sovitusti isänsä luokse lomaa viettämään tulossa olevilla puolisonsa edellisen suhteen lapsilla ei ole asiaa kertoo kyllä varsin paljon tuosta nyxästä...
Voihan tosin olla, että mies ei ole muistanut nykyiselle ruusulleen muistanut kertoa, että lapset on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä. Sitä rakastuu ja haaveilee yhteisestä vanhuudesta, lapsista ja lapsenlapsista, tulee onnellisesti raskaaksi, saa ihanan vauvan ja ehkä toisen, ja sitten sen jälkeen elämä on yhtä etää ja lähiä ja velvollisuutta ja elaria ja tapaamisoikeuksia.
Ihan kamalaa. Miten eroperheissä voi elää normaalia arkea, vai meneekö se niin ettei voi mutta pakko on?
Äkkilähtöreissu elokuussa ennen koulujen alkua? Siihenhän on vielä kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyinen puoliso on ostanut äkkilähdön, johon sovitusti isänsä luokse lomaa viettämään tulossa olevilla puolisonsa edellisen suhteen lapsilla ei ole asiaa kertoo kyllä varsin paljon tuosta nyxästä...
Ei tee minulle tiukkaa myöntää, että en välitä hittojakaan miehen lapsesta. Teen omat suunnitelmani esim. niille viikoille kun lapsi on meillä ja mies ihan ITSE päättää lähteekö mukaan vai jääkö lapsen kanssa kotiin.
Tämä on minusta lapsen kannalta tosi ikävä asia, kun ihmiset eivät enää ajattele, että kumppanin kanssa tulee koko paketti eli myös lapset.
Jos nyxä kiristää miestä ja käyttäytyy huonosti, niin se ei ole missään tapauksessa lasten etu. Ei mies saa olla rennosti hyvällä mielellä lasten kanssa.
Miten ajattelit käyttäytyä, kun teillä on joskus yhteisiä lapsia? Haluaisitko oman lapsesi kasvavan tällaisessa ilmapiirissä? Ja he ovat myös puolisisaruksia. Ajattelitko jatkaa samoin?
Totta kai ajattelin, että se on koko paketti. Mutta en osannut edes hurjinmissa ajatuksissa kuvitella, että joku lapsi voi olla niin raskas. Miehenkin pitää hyväksyä koko paketti, johon kuuluu lapsi "inhoni"
Kävikö mielessä, että kaikilla ei ole tarvetta sitä ankkurilasta tehdä tai lasta ylipäätänsä? Ajattelin ihan olla tekemättä niitä lapsia.
Elarit tulee suorittaa ajallaan mutta mitään tapaamispakkoa ei oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että surkeiden etäisien lisäksi tiedän surkeita lähiäitejä. Äitejä, jotka joko estää tapaamiset ilman syytä (esim. kosto uudesta parisuhteesta) tai käyttää lasta välineenä isän alistamiseen hyppimään oman pillinsä mukaan. Esimerkiksi isä on tilivelvollinen äidille kaikesta isäaikoina ilman mitään syytä ja muutenkin määräilee lasten kautta isän elämää joka sektorilla. Vedetään aina kortti pöytään, että lapset kärsii. Paras oli mamma, joka nosti viimeisen metelin lapsen ollessa 20-vuotias, kun isä vihdoin alkoi elämään 10 vuotta eron jälkeen omaa elämäänsä ja löysi naisystävän. Äiti huusi ja raivosi siitä, kuinka lapsi kärsii ja isä on itsekäs... Siis lapsi, joka oli jo työelämässä ja kaksi vuotta yli täysi-ikäinen. Lapsi oli hommassa mukana ja kiukutteli isälleen tilanteesta, ja vaati, että isän pitäisi valita hänen ja uuden seurustelukumppanin välillä. Seurustelukumppani ei tehnyt mitään pahaa, mutta tämä lapsi asettui äidin puolelle asiassa ja käytti kaiken aikansa isän uuden kumppanin haukkumiseen ja kiristämiseen. Äidillä tietysti oli eron jälkeen ollutkin useita miesystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä. Sitä rakastuu ja haaveilee yhteisestä vanhuudesta, lapsista ja lapsenlapsista, tulee onnellisesti raskaaksi, saa ihanan vauvan ja ehkä toisen, ja sitten sen jälkeen elämä on yhtä etää ja lähiä ja velvollisuutta ja elaria ja tapaamisoikeuksia.
Ihan kamalaa. Miten eroperheissä voi elää normaalia arkea, vai meneekö se niin ettei voi mutta pakko on?
No kyllä se kamalaa onkin. Ero vaan siinä onko jotenkin siedettävää vai täysin helvetillistä. Ensinnäkin joutuu sietämään ex puolison uutta kumppania joka ajaa omaa etuaan ja monesti kiusaa lapsia. Jos ei tätä kestä niin voi yrittää katkoa välit kokonaan mutta silloin lapsista tulee isättömiä. Voi joutua myös oikeuteen huoltajuudesta. Pahimpia tapauksia on esim 4-vuotias lapsi jonka isä ja äiti asuu 400 km päässä toisistaan. Lapsi pakotetaan viikko-viikko systeemiin ja matkustamaan tätä väliä. Tai että menettää lapsen kokonaan kun toinen vanhempi vieraannuttaa.
Vaatisin sopimuksia, joita on noudatettava. Traumatisoivaa lapsille. Ne on nuo uudet naiskuviot isillä yleensä, jotka etäännyttävät lapset heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Miksi monissa kommenteissa vastuutetaan vain äitiä lasten mielipahasta, vaikka sovitun rikkoja on isä? Pitäisikö äidin vain niellä ja hyväksyä kaikki isän toimet? Miksi isällä ei ole vastuuta?
Kaikkien kannalta tapaamisasioissa sovitun noudattaminen on erittäin tärkeää ja luo luottamusta osapuolten välille.
Itse toimisin niin, että ohareita ei korvattaisi tapaamisaikoja muuttamalla (yhdessä sovitut muutokset on täysin eri asia). Tapaaminen saisi jäädä kokonaan väliin. Etä voisi sitten miettiä arvojaan ihan tykönään.
Täälläkin on todettu satoja kertoja, että etää ei voi pakottaa tapaamaan. Joten jos ei tapaaminen kiinnosta, niin jääköön tapaamatta. On etän omalla vastuulla, millainen suhde lapsiin tulee. Ei lähin vastuulla.
Miksi mahdollistaa toisen vastuuttomuus?!
Jos ohareita alkaisi olla enemmänkin, niin alkaisin vaatia sopimuksen muuttamista toteutuneita tapaamisia vastaavaksi. En suostuisi elämään löysässä hirressä sen suhteen haetaanko lapset vai ei, ja paikkailemaan jatkuvaa lasten mielipahaa ja epävarmuutta.
Epävarmuus on monesti henkisesti pahempi kestää, kuin tieto siitä että toinen ei tule.
Lapsille voi kertoa neutraalisti, että etä ei nyt päässyt hakemaan omien menojensa takia.
Minun eksä yritti kaikenlaista myös, mutta en antanut siimaa. Se kannatti. Nykyään sovitusta pidetään kiinni.Et siis ole koksaan ollut tilanteessa jossa toinen ei vain tee niin kuin sinä sanot, vaikka kuinka sanoisit?? Silloin et tiedä mistä puhut.
Kun vanhemmat eroavat, kannattaa miettiä kummaksi itse haluaa. Lähiksi, vai etäksi. Lähillä on velvollisuudet silloinkin, kun etä ei omiaan viitsi hoitaa. Hyvät äitykäiset siis, mitäpä jos seuraavan kerran erotessanne jättäisittekin ne lapset isälle asumaan? Vai nakertaako se, että sitten ei saakaan itse päättää sekä yhteisten lasten asioista, että sen exänkin ajankäytöstä hamaan tappiin asti.
Mies on itse päättänyt suostua sovittuihin tapaamisiin, eihän tässä exä yritä miehen ajankäytöstä päättää.
Eihän tuossaniin sanottukaan. Aika paljon täällä on luetunymmärtämisrajoitteisia, mutta tosiaan, tämähän on palsta jolle saavat kaikki kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostuit?
Mä sanoisin, et tää suunnitelma oli ensin ja lapset tulee nyt. Hommaa niille sitten hoitajan jos ei itse pysty olemaan läsnä. Äkkilähdöille ei lähdetä, jos on lapset tulossa lomalle. Menköön uusi naikkonen yksinään, jos on just tuolloin pakko päästä reissuun. Tuntuu, et tahallaan tulee noita äitipuolen järkkäämiä menoja isäviikoille. Se on ok, mut silloin isä ei osallistu niihin vaan hoitaa lapsiaan. Piste!
Simple as that.
:D :D :D Meillä miehen lasten äiti yritti tuota kiukkuamista, ja voivoi kuinka pelotti! Not. :D
Totuus on se, että etävanhempi saa tavata lapsiaan silloin kun häntä sattuu huvittamaan, ja tapaamissopimuksilla voi pyyhkiä peräreikäänsä. Oikeastaan ainoa asia johon etällä on oikeus, on oikeus olla tapaamatta lapsiaan.
Itse asiassa etä saa tavata lapsiaan silloin kun sopimus niin sanoo, saa toki jättää tapaamisen väliinkin, eikä silloin kun "sattuu huvittamaan". Tämä on kyllä selkeä epäkohta koska ei lähivanhemmalla ole oikeutta olla pitämättä huolta lapsestaan ilman, että sillä on merkittäviä seurauksia.
Okei, jos oli noin vaikea ymmärtää mitä tarkoitin, niin voin assille selvittää, että ei ole pakko tavata jos ei huvita.
Vaikka sinä et eroa ymmärräkään niin se on silti merkittävä.
Tekstistä oli täysin pääteltävissä se, että etä voi temputtaa miten haluaa, joten lukutaitoinen ja normaaliälyllä varustettu pointin kyllä löytää etsimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykyinen puoliso on ostanut äkkilähdön, johon sovitusti isänsä luokse lomaa viettämään tulossa olevilla puolisonsa edellisen suhteen lapsilla ei ole asiaa kertoo kyllä varsin paljon tuosta nyxästä...
Ei tee minulle tiukkaa myöntää, että en välitä hittojakaan miehen lapsesta. Teen omat suunnitelmani esim. niille viikoille kun lapsi on meillä ja mies ihan ITSE päättää lähteekö mukaan vai jääkö lapsen kanssa kotiin.
Tämä on minusta lapsen kannalta tosi ikävä asia, kun ihmiset eivät enää ajattele, että kumppanin kanssa tulee koko paketti eli myös lapset.
Jos nyxä kiristää miestä ja käyttäytyy huonosti, niin se ei ole missään tapauksessa lasten etu. Ei mies saa olla rennosti hyvällä mielellä lasten kanssa.
Miten ajattelit käyttäytyä, kun teillä on joskus yhteisiä lapsia? Haluaisitko oman lapsesi kasvavan tällaisessa ilmapiirissä? Ja he ovat myös puolisisaruksia. Ajattelitko jatkaa samoin?
Mun mielestä taas on tosi ikävä asia lapsen kannalta että vanhemmat eivät viitsineet pysyä yhdessä, jolloin siinä olisi ollut se koko paketti, eli myös lapset. Turha sitä on yrittää nyksien niskaan vierittää, maito on jo maassa, ja vanhemmat ITSE eronneet. Jos haluavat elää perhe-elämää, menkööt takaisin yhteen. Ei voi vaatia keneltäkään että pitää uuden puolison alkaa vanhemmaksi sille omalle muksulle. Jos sellaista haluaa, niin ei muuta kuin lapsen toisen vanhemman kanssa takaisin yhteen.
Okei, jos oli noin vaikea ymmärtää mitä tarkoitin, niin voin assille selvittää, että ei ole pakko tavata jos ei huvita.