Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...
10.07.2018 |
Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.
Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.
Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.
Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.
Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.
Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.
En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(
Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(
Kommentit (501)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vastauksia olet saanut AP. Itselläni on yksi lapsi, äitini ainoa lapsenlapsi, ja aina on mielellään tyttöä hoitanut. Jäi eläkkeelle kun lapsi oli ekaluokkalainen ja kertoi kuinka odottaa sitä että voi kesällä olla tytön kanssa päivät kun vanhemmat töissä. Näin on tehnytkin. Tytöllä ja mummolla on hyvin läheiset välit tämän takia, yhdessä vietetty aika näkyy heissä. Kaikissa tuntemissani lapsiperheissä isovanhemmat auttavat tarvittaessa, ihan että pääsee jumppaan, leffaan tms. Itse olen ollut lapsena myös paljon mummolassa hoidossa, lähinnä kesäisin.
Jos sinusta tuntuu että voimat loppuvat niin hae apua. Puolitoistavuotias ei ole liian nuori hoitoon, vaikka muutamaksi tunniksi viikossa. Isovanhemmat eivät näytä auttavan, eli rahalla hoito varmaan ostettava. Onko kerhoja, avoimia päiväkoteja tms?
Ja niille jotka väittävät että nykyään on niin paljon helpompaa. Pah! Ennen vanhaan ei ehkä ollut kuivureita, mutta lapset olivat paljon enemmän oman onnensa varassa kuin nykyään. Vanhemmat viettivät aivan varmasti paljon vähemmän aikaa lastensa kanssa 70-luvulla kuin nyt. Nykyään lapsilta vaaditaan tietotaitoa, harrastuksia, kokemuksia jne. Koulun aloittavat suunnilleen kaikki osaavat vähintään lukea. Maailma on muuttunut tätiseni.
AP:lle tsemppiä!
Heh, no minä ainakin osasin lukea jo paljon ennen kuin menin ensimmäiselle luokalle vuonna 1986 ja niin osasi moni muukin. Tuskin nykyään oletetaan ekaluokkalaisilta paljon sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Kylläpä on kovia ja ilkeämielisiä kommentteja taas. Ehkä taustalla on joku oma katkeruus tyyliin "minäkin olen kärsinyt niin pitää muidenkin kärsiä! ". Hyvähän se on jos tunnistaa oman jaksamisensa rajat ja ihan inhimillistä toivoa sitä apua ja tukea myös. Oikeasti yököttää välillä millaista sakkia täällä on vastaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä kannata ap avautua kys.aiheesta. Tietysti he jotka eivät apua ole saaneet kääntävät sen niin,etteivät ole apua HALUNNEET. Ovat niin hyviä äitejä,etteivät tarvitse apua jaksamiseensa vaikka näkeehän sen tuosta ilkeästä sävystä että kirjoittajat ovat henkisesti pahoinvoivia/väsyneitä ja olisivat todella sen avun tarpeessa.
On täysin luonnollista ja normaalia,että ihminen odottaa vastavuoroista apua omilta sukulaisiltaan. Ihminen on laumaeläin eikä pärjää yksin. Tämä "yksin se on pärjättävä"-kulttuuri on hyvin nuori ja noh..masennustilastot pullistelevat ja ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Ihmiset ovat kautta aikojen asuneet yhteisöissä ja auttaneet toisiaan.
Valitettavasti kaikki isovanhemmat eivät halua tai pysty lastenlasten kanssa olemaan. Silloin kannattaa hyväksyä se ja koittaa löytää keinoja jaksaa paremmin arjessa sekä yrittää hankkia hoitoapu muualta. Toive lsstenhoitoavusta silloin tällöin on kuitenkin ihan normaali ja kyllä,yksikin lapsi voi uuvuttaa äidin vaikka psykiatriselle osastolle asti. Sitä ei pidä vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on, lapset on rasittavia.
Tuliko yllätyksenä?
Mulla oli mummi ja ukki aina tarjolla hoitamaan. Molemmat eläkkeellä, äitini oli ainoa lapsi. Heilllä riitti aikaa ja rakkautta.
He halusivat olla meidän kanssa.
Nykymummit ei halua. He haluaa elää omaa elämää, kuten kaikki muutkin tänä itsekkyyden aikana.
Sitähän sinäkin, ap, haluat. Haluat että elämäsi olisi helppoa ja kivaa. Raataminen on ikävää.
Ei pidä tehdä lapsia, niin saa lötköttää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kannata ap avautua kys.aiheesta. Tietysti he jotka eivät apua ole saaneet kääntävät sen niin,etteivät ole apua HALUNNEET. Ovat niin hyviä äitejä,etteivät tarvitse apua jaksamiseensa vaikka näkeehän sen tuosta ilkeästä sävystä että kirjoittajat ovat henkisesti pahoinvoivia/väsyneitä ja olisivat todella sen avun tarpeessa.
On täysin luonnollista ja normaalia,että ihminen odottaa vastavuoroista apua omilta sukulaisiltaan. Ihminen on laumaeläin eikä pärjää yksin. Tämä "yksin se on pärjättävä"-kulttuuri on hyvin nuori ja noh..masennustilastot pullistelevat ja ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Ihmiset ovat kautta aikojen asuneet yhteisöissä ja auttaneet toisiaan.
Valitettavasti kaikki isovanhemmat eivät halua tai pysty lastenlasten kanssa olemaan. Silloin kannattaa hyväksyä se ja koittaa löytää keinoja jaksaa paremmin arjessa sekä yrittää hankkia hoitoapu muualta. Toive lsstenhoitoavusta silloin tällöin on kuitenkin ihan normaali ja kyllä,yksikin lapsi voi uuvuttaa äidin vaikka psykiatriselle osastolle asti. Sitä ei pidä vähätellä.
Jokainen normaali osaa hankkia lasten - ja kodinhoitoapua paljon ennen psykiatriselle osastolle joutumista uupumuksen takia. Apua saa rahalla helposti. Edelleenkään, kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta huolehtia toisten lapsista, vaikka moni äityli niin näyttää luulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Lastenruokia toki sai jo silloin. Mutta kyllä kaupoissa ne einekset tuppasivat olemaan makarooni-, maksa-, silakka- ja kaalilaatikkoa, hernekeitto, valmislihapullia, veri- ja pinaattilettuja yms. Juuri tilasin valmisruokia kotiin ja me ei edes syödä lihaa. Silti löytyi kaupan valikoimasta vaikka mitä erilaista vaihtoehtoa. Mutta myös liharuokia on eineksissä ihan valtava määrä verrattuna 80-lukuun... jo pelkästään monenlaisia intialaisia ja thaimaalaisia valmisaterioita. Ei sellaisia ollut vielä 1980-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ketä sinä autat?
Sukua, naapuria, kavereita, tuntematonta?
Niinpä niin. Kaikki välittävät vain itsestään.Täälläkin rutistaan jatkuvasti, miten "raskaista" ihmissuhteista vaan erotaan. Ei toisten huoliin viitsi osallistua, se ei ole kivaa.
Joten hoida omat lapsesi.
Juuri näin. Kuinka monta kertaa olet itse auttanut vanhempiasi? Se on hyvä kysymys, jota harva ikinä edes ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Lastenruokia toki sai jo silloin. Mutta kyllä kaupoissa ne einekset tuppasivat olemaan makarooni-, maksa-, silakka- ja kaalilaatikkoa, hernekeitto, valmislihapullia, veri- ja pinaattilettuja yms. Juuri tilasin valmisruokia kotiin ja me ei edes syödä lihaa. Silti löytyi kaupan valikoimasta vaikka mitä erilaista vaihtoehtoa. Mutta myös liharuokia on eineksissä ihan valtava määrä verrattuna 80-lukuun... jo pelkästään monenlaisia intialaisia ja thaimaalaisia valmisaterioita. Ei sellaisia ollut vielä 1980-luvulla.
Onko ap ollut eineksiä vailla? Miten ne edes liittyy nyt tähän? Samat piltit ja muut lastenruoat sieltä sai kuin nykyäänkin.
Appivanhemmat alkoholisoituneita ja omat vanhemmat kuolleet, joten ei ole apua ollut tarjolla. En luonnollisesti uskalla luottaa lapsia alkoholiongelmaisten hoitoon. Se apu mitä on saanut, on ostettu. Pienituloisena siihen ei ole ollut kovinkaan usein varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Lastenruokia toki sai jo silloin. Mutta kyllä kaupoissa ne einekset tuppasivat olemaan makarooni-, maksa-, silakka- ja kaalilaatikkoa, hernekeitto, valmislihapullia, veri- ja pinaattilettuja yms. Juuri tilasin valmisruokia kotiin ja me ei edes syödä lihaa. Silti löytyi kaupan valikoimasta vaikka mitä erilaista vaihtoehtoa. Mutta myös liharuokia on eineksissä ihan valtava määrä verrattuna 80-lukuun... jo pelkästään monenlaisia intialaisia ja thaimaalaisia valmisaterioita. Ei sellaisia ollut vielä 1980-luvulla.
Onko ap ollut eineksiä vailla? Miten ne edes liittyy nyt tähän? Samat piltit ja muut lastenruoat sieltä sai kuin nykyäänkin.
Ei vaan pointtini oli siinä, että nykyisin ei ole mikään pakko laittaa ruokaa silloin, jos on kiire. Eli monia asioita, joita tehtiin aiemmin, ei tarvitse tehdä nykyisin lainkaan tai ainakin aikaa menee vähemmän kuin ennen. Ts kun kotihommiin menee vähemmän aikaa, aikaa vapautuu enemmän lapsen kanssa olemiseen. Mutta tässä on varmaankin sukupolviero eli aiemmin lapsiperheen arjessa kotihommat koettiin raskaimmiksi ja nykyisin raskainta on lapsen kanssa oleminen.
Ja vielä tiskikoneisiin... monissa 1960-luvulla ja 1970-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa ei ollut edes paikkaa tiskikoneelle. Sellainen tehtiin näihin asuntoihin vasta keittiöremonttien myötä, joten ei todellakaan ollut arkipäivää, että kotitalouksissa olisi ollut tiskikone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Pötyä! Olet vaan tottunut, että kaikki tulee nappia painamalla.
80-luvulla ei ollut kahta autoa eikä matkakortteja. Äiti kävi töiden jälkeen kaupassa ja käveli 2 kilsaa kantaen ruokakasseja. Sitten hän laittoi ruoan, eikä mitään eineksiä. Pyykit ripustettiin narulle ja liinavaatteet mankeloitiin. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia. Elämä oli töitä ja kotitöitä. Siinä se, sit nukkumaan.
Lapset teki läksyt ja oli pihalla, kunnes tuli pimeä. Ei harrastuksia kuin harvoilla. Eikä vanhemmat hääränneet joka asiassa mukana.
Valintakysymys, miten elää ja mitä tekee.
Nyt mummoiässä olevat on kyllikseen raataneet ja huoltaneet. Nauttikoot nyt vapaudesta ja tehkööt mitä huvittaa. Suon sen heille. He ovat omansa aikuiseksi saatelleet, se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Lastenruokia toki sai jo silloin. Mutta kyllä kaupoissa ne einekset tuppasivat olemaan makarooni-, maksa-, silakka- ja kaalilaatikkoa, hernekeitto, valmislihapullia, veri- ja pinaattilettuja yms. Juuri tilasin valmisruokia kotiin ja me ei edes syödä lihaa. Silti löytyi kaupan valikoimasta vaikka mitä erilaista vaihtoehtoa. Mutta myös liharuokia on eineksissä ihan valtava määrä verrattuna 80-lukuun... jo pelkästään monenlaisia intialaisia ja thaimaalaisia valmisaterioita. Ei sellaisia ollut vielä 1980-luvulla.
Onko ap ollut eineksiä vailla? Miten ne edes liittyy nyt tähän? Samat piltit ja muut lastenruoat sieltä sai kuin nykyäänkin.
Ei vaan pointtini oli siinä, että nykyisin ei ole mikään pakko laittaa ruokaa silloin, jos on kiire. Eli monia asioita, joita tehtiin aiemmin, ei tarvitse tehdä nykyisin lainkaan tai ainakin aikaa menee vähemmän kuin ennen. Ts kun kotihommiin menee vähemmän aikaa, aikaa vapautuu enemmän lapsen kanssa olemiseen. Mutta tässä on varmaankin sukupolviero eli aiemmin lapsiperheen arjessa kotihommat koettiin raskaimmiksi ja nykyisin raskainta on lapsen kanssa oleminen.
Ja vielä tiskikoneisiin... monissa 1960-luvulla ja 1970-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa ei ollut edes paikkaa tiskikoneelle. Sellainen tehtiin näihin asuntoihin vasta keittiöremonttien myötä, joten ei todellakaan ollut arkipäivää, että kotitalouksissa olisi ollut tiskikone.
Oliko ap:lla kiire? Ei minusta.
Eikä hän valittanut myöskään ettei olisi aikaa olla lapsen kanssa.
Mitä ihmettä sinä nyt sössötät?
Ja mihin se tiskikonekaan nyt liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kannata ap avautua kys.aiheesta. Tietysti he jotka eivät apua ole saaneet kääntävät sen niin,etteivät ole apua HALUNNEET. Ovat niin hyviä äitejä,etteivät tarvitse apua jaksamiseensa vaikka näkeehän sen tuosta ilkeästä sävystä että kirjoittajat ovat henkisesti pahoinvoivia/väsyneitä ja olisivat todella sen avun tarpeessa.
On täysin luonnollista ja normaalia,että ihminen odottaa vastavuoroista apua omilta sukulaisiltaan. Ihminen on laumaeläin eikä pärjää yksin. Tämä "yksin se on pärjättävä"-kulttuuri on hyvin nuori ja noh..masennustilastot pullistelevat ja ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Ihmiset ovat kautta aikojen asuneet yhteisöissä ja auttaneet toisiaan.
Valitettavasti kaikki isovanhemmat eivät halua tai pysty lastenlasten kanssa olemaan. Silloin kannattaa hyväksyä se ja koittaa löytää keinoja jaksaa paremmin arjessa sekä yrittää hankkia hoitoapu muualta. Toive lsstenhoitoavusta silloin tällöin on kuitenkin ihan normaali ja kyllä,yksikin lapsi voi uuvuttaa äidin vaikka psykiatriselle osastolle asti. Sitä ei pidä vähätellä.
Jokainen normaali osaa hankkia lasten - ja kodinhoitoapua paljon ennen psykiatriselle osastolle joutumista uupumuksen takia. Apua saa rahalla helposti. Edelleenkään, kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta huolehtia toisten lapsista, vaikka moni äityli niin näyttää luulevan.
Masennus ja uupumus on siitä katala tauti että se iskee pikkuhiljaa,niille ihan normaaleille ihmisille. Pian et enää itse huomaa todellista tilannetta.
Eikä kaikilla ole varaa ostaa lastenhoitopalveluita.
Tietenkään kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa,missäs niin sanoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhempiesi ikäluokkaa, vaikka mulla ei vielä olekaan lapsenlapsia. Kun omat lapseni olivat taaperoita, olisin ollut ikionnellinen kaikesta siitä kehityksestä, mikä nykyisin helpottaa lasten ja kodin hoitoa. On tiskikoneet, kuivausrummut tai kuivaavat pesukoneet, silittämättä siistit vaatemateriaalit jne. Kaupoista saa valmiita ruokia, jotka voi vain heittää mikroon. On pakastimet, joihin tehdä kerralla isompia annoksia ja sieltä ottaa kiireisimpinä päivinä. Ja myös monet asiat pystyy hoitamaan mihin tahansa aikaan vuorokaudesta omalta kotisohvaltaan eikä jonottamalla taaperoiden kanssa pankeissa ja virastoissa eikä tarvitse edes yrittää pitää taaperoita tyytyväisinä soittaakseen jonkun tärkeän puhelun. Sen vuoksi osasta meistä tuntuu, että tehän pääsette aivan älyttömän helpolla lastenne kanssa, joten mihin te sitä apua oikeasti tarvitselle? Varsinkin, jos lapsia on vain yksi tai kaksi.
Maailma tietysti on muuttunut ja nykyvanhemmat kodin ja lasten hoidon muututtua helpommaksi haluavat elämäänsä asioita, joita aiemmin pienten lasten vanhemmat eivät tehneet juuri lainkaan. Ei tarvinnut käydä kuntosalilla, kun päivittäin lykki lasta vaunuissa tai rattaissa kauppaan ja painavien kauppakassien kanssa takaisin kotiin. Ei kyllä oikeasti olisi jaksanutkaan. Tämä voi siis olla syy, miksi nykyisin isovanhemmat eivät näe teidän arkeanne kovinkaan raskaana. Siis ainakaan niin raskaana, että tarvitsisitte apua. Mä hoidan oikein mielelläni siskoni pojan taaperoita, mutta en auttaakseni vanhempia vaan siksi, että ne teletapit ovat riemastuttavan lystikkäitä ja mulla on aina heidän kanssaan hauskaa.
Minä vuonna olet syntynyt? 1910?
1961. Ja usko huviksesi, 1980-luvulla ei ollut vielä kuivaavia pesukoneita, webbipalveluita tai kosteussuojattuja välikausihaalareita. Ihan ripusteltiin pyykit naruille, silitettiin vaatteita ja liinavaatteita, hoidettiin asiat pankeissa ja virastoissa sekä kiskottiin rimpuileville taaperoille ulkovaatteiden päälle kurahousut, kurarukkaset ja sadetakit. Ja tehtiin paljon muutakin. Ensimmäinen mikroaaltouunikin mulle ja useimmille kavereilleni tuli vasta 80-luvun loppupuolella eli aika vasta sen jälkeen, kun lapseni olivat ohittaneet taaperoiän. Monille ei vielä silloinkaan, koska lapsiperheillä oli varsin usein sen verran tiukkaa, että moista vempainta pidettiin rahanhaaskauksena.
Olen syntynyt vuonna 1960 enkä näe minkäänlaista ratkaisevaa eroa kodinkoneissa enkä kauppojen einestarjonnassa.
Minä kyllä näen. Mutta olet ilmeisesti sen verran varakas, että teillä oli kaikki hienoudet tiskikoneista kuivausrumpuihin jo 1980-luvulla. Ja mitä tulee einesruokiin, niin ihan mielettömän paljon suuremmat valikoimat nykyisin kuin 35 vuotta sitten. Tosin jos asuit silloin esim USAssa, niin siellä varmasti olikin erilaisia einesruokia paljon enemmän kuin Suomessa.
Tiskikone oli kyllä jo ihan normivaruste 80-luvulla. Kuivausrumpua en itse käytä edelleenkään kuin lakanoile.
Kaupasta sia kyllä jo 80-luvulla esim lastenruoat ja eineksiä oli ihan hyvä valikoima.
Saat nyt jostain syystä 80-luvun kuulostamaan pula-ajalta ennen sotia. Ei se sitä ollut.
Se missä on eroa on siinä mitä ns hyvä vanhemmuus on. 80-luvun normilapsuus olisi nykyään lastensuojeluasia.
Pötyä! Olet vaan tottunut, että kaikki tulee nappia painamalla.
80-luvulla ei ollut kahta autoa eikä matkakortteja. Äiti kävi töiden jälkeen kaupassa ja käveli 2 kilsaa kantaen ruokakasseja. Sitten hän laittoi ruoan, eikä mitään eineksiä. Pyykit ripustettiin narulle ja liinavaatteet mankeloitiin. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia. Elämä oli töitä ja kotitöitä. Siinä se, sit nukkumaan.
Lapset teki läksyt ja oli pihalla, kunnes tuli pimeä. Ei harrastuksia kuin harvoilla. Eikä vanhemmat hääränneet joka asiassa mukana.Valintakysymys, miten elää ja mitä tekee.
Nyt mummoiässä olevat on kyllikseen raataneet ja huoltaneet. Nauttikoot nyt vapaudesta ja tehkööt mitä huvittaa. Suon sen heille. He ovat omansa aikuiseksi saatelleet, se saa riittää.
Minä olen elämyt 80-luvun. Ihan turha tulla nyt maalailemaan näitä muisteluksia! 😂😂😂
Silloin oli muuten koulut, päiväkodit, terveysasemat jne lähellä. Nykyään ei ole. Ja lastenhoitostandardi oli se että lapsi pysyi hengissä. Ei sillpin kukaan kytännyt, onko äiti LÄSNÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisia vastauksia olet saanut AP. Itselläni on yksi lapsi, äitini ainoa lapsenlapsi, ja aina on mielellään tyttöä hoitanut. Jäi eläkkeelle kun lapsi oli ekaluokkalainen ja kertoi kuinka odottaa sitä että voi kesällä olla tytön kanssa päivät kun vanhemmat töissä. Näin on tehnytkin. Tytöllä ja mummolla on hyvin läheiset välit tämän takia, yhdessä vietetty aika näkyy heissä. Kaikissa tuntemissani lapsiperheissä isovanhemmat auttavat tarvittaessa, ihan että pääsee jumppaan, leffaan tms. Itse olen ollut lapsena myös paljon mummolassa hoidossa, lähinnä kesäisin.
Jos sinusta tuntuu että voimat loppuvat niin hae apua. Puolitoistavuotias ei ole liian nuori hoitoon, vaikka muutamaksi tunniksi viikossa. Isovanhemmat eivät näytä auttavan, eli rahalla hoito varmaan ostettava. Onko kerhoja, avoimia päiväkoteja tms?
Ja niille jotka väittävät että nykyään on niin paljon helpompaa. Pah! Ennen vanhaan ei ehkä ollut kuivureita, mutta lapset olivat paljon enemmän oman onnensa varassa kuin nykyään. Vanhemmat viettivät aivan varmasti paljon vähemmän aikaa lastensa kanssa 70-luvulla kuin nyt. Nykyään lapsilta vaaditaan tietotaitoa, harrastuksia, kokemuksia jne. Koulun aloittavat suunnilleen kaikki osaavat vähintään lukea. Maailma on muuttunut tätiseni.
AP:lle tsemppiä!
Heh, no minä ainakin osasin lukea jo paljon ennen kuin menin ensimmäiselle luokalle vuonna 1986 ja niin osasi moni muukin. Tuskin nykyään oletetaan ekaluokkalaisilta paljon sen enempää.
10+ vuotiaat ei osaa kunnolla lukea eikä kirjoittaa. Opet on ihmeissään. Lasten pinna riittää 3 minuuttia, sit pitää jo räplätä puhelinta tai ottaa selfie. Kirjoja ei jakseta lukea.
Loistava sukupolvi kasvamassa. lol, omg, käty....
Alue: Aihe vapaa
Itse oon taaperoajan hoitanu, isovanhemmat työelämässä ja asuvat kauempana. En kyllä henk.koht. ite kehtais ketään pyytää hoitamaan lapsiani 1-2 kertaa kuussa. Tuun varmaan sit iteki olemaan iha hirvee isovanhempi, mut musta kohtuullista on ottaa lapsenlapsia hoitoon muutamana kertana vuodessa, jos yökyläilystä on kyse.