Lue keskustelun säännöt.
Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...
10.07.2018 |
Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.
Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.
Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.
Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.
Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.
Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.
En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(
Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(
Kommentit (501)
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Hoida itse lapsesi ja lakkaa valittamasta
Sinunkin lapsesi on ollut hoidossa ainakin siskollasi ja miehesi vanhemmilla. Mitä jos hoitaisit asian ensin omalla kohdallasi ja tulisit sitten vasta vinkumaan muille? 😂
Vastasin siten miten minulle vastattiin kun olisimme tarvinneet apua
Lapsesi on edelleenkin ollut hoidossa siskollasi ja miehesi vanhemmilla, joten olet apua saanut.
Emme sellaista mitä olisimme halunneet vaan säälittävää kilvenkiillotus paskaa
Minkälaista apua olisitte halunneet ja minkälaista saitte? Pyysittekö apua kertoen millaista tukea tarvitsisitte?
Kyllä kerrottiin että mies tarvitsisi töihin kuskin, talo tarvitsisi maalata ja ikkunat pestä jne. Tuo oli eka kerta kun pyysimme apua. Avuksi saimme pojalle päiväksi johtopaikan ja siinä ajassa ei saa 3 kerroksisesta 350 neliöisestä talosta pestyä kuin ikkunat. No enää on turha haaveilla että saisivat lapsen kylään tai pääsivät katsomaan lasta meille.
No miehesi kuskaaminen töissä (perustyömatkat nyt voisi vielä mennä, jos työpaikat on lähekkäin, mutta olet kertonut että miestä pitäisi kuskata koko päivän ja olla kokoajan paikalla) ei ole enää mitään normaalia perheen kesken annettavaa apua ja tukea.
Sinähän olet muutenkin ennen hoitanut työt, lapsen, hevoset, koirat ja kodin työt ihan hienosti vasemmalla kädellä roikkuessasi useita päiviä putkeen purnaamassa palstalla, miksi nyt ei sujuisi lapsen vahtiminen samalla kun peset ikkuinoita tai maalaat taloa?
Miten minä maalaan taloa jos olen miehen kuskina. Hyvin voisivat kuskata miestä. No sitä saa mitä tilaa ja lapsen lapsiaan eivät tule enää näkemään
Kertomasi mukaan heillä on myös oma yritys, niin miten ehtisivätkään? Hyvin sulla on blogisi mukaan kuitenkin aikaa juosta Suomenlinnassa, ystävän kanssa kahvilla ja shoppailemssa päivät pitkät.
Hyvin ne keksisivät vaikka onkin oma firma. Se että käyn jossakin ei ole pelkkää huvittelua. Siinä sivussa hoituu myös kivasti bisnekset
Sunhan piti lopettaa ne työt että voit kuskata miestä 😂 Huono trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimiiko alueella nuorten 4H? Sieltä saa monenlaista apua edullisella tuntitaksalla. Meillä käy nuori leikkaamassa nurmikon noin 18 euron tuntitaksalla. Varmasti löytyy myös lastenhoitoapua.
Ihan kiva liksa. Omanikaan ei ole noin paljon.
Terv. Kaupan myyjä
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Hoida itse lapsesi ja lakkaa valittamasta
Sinunkin lapsesi on ollut hoidossa ainakin siskollasi ja miehesi vanhemmilla. Mitä jos hoitaisit asian ensin omalla kohdallasi ja tulisit sitten vasta vinkumaan muille? 😂
Vastasin siten miten minulle vastattiin kun olisimme tarvinneet apua
Lapsesi on edelleenkin ollut hoidossa siskollasi ja miehesi vanhemmilla, joten olet apua saanut.
Emme sellaista mitä olisimme halunneet vaan säälittävää kilvenkiillotus paskaa
Minkälaista apua olisitte halunneet ja minkälaista saitte? Pyysittekö apua kertoen millaista tukea tarvitsisitte?
Kyllä kerrottiin että mies tarvitsisi töihin kuskin, talo tarvitsisi maalata ja ikkunat pestä jne. Tuo oli eka kerta kun pyysimme apua. Avuksi saimme pojalle päiväksi johtopaikan ja siinä ajassa ei saa 3 kerroksisesta 350 neliöisestä talosta pestyä kuin ikkunat. No enää on turha haaveilla että saisivat lapsen kylään tai pääsivät katsomaan lasta meille.
Olet kyllä kertonut aiemmin että lapsesi on ollut siskollasi myös yön yli hoidossa.
Se ei riitä!!!!!!
Ei riitä mihin? Etkös sä ollut sitä mieltä, että ihmisten pitää hoitaa itse omat lapsensa?
Jos mun pitää maalata talo ja kuskata miestä niin siihen ei patinpäivän hoito riitä
Ei tietenkään, mutta jos olet noin ylipäätään sitä mieltä, että ihmisen pitää itse hoitaa lapsensa, niin onhan se vähän ristiriitaista.
Sitä toki sopii miettiä, miksi rikkaat ihmiset eivät osta palveluita, mutta ehkäpä kertomukset omaisuudesta taitavatkin olla liioiteltuja.
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Hoida itse lapsesi ja lakkaa valittamasta
Sinunkin lapsesi on ollut hoidossa ainakin siskollasi ja miehesi vanhemmilla. Mitä jos hoitaisit asian ensin omalla kohdallasi ja tulisit sitten vasta vinkumaan muille? 😂
Vastasin siten miten minulle vastattiin kun olisimme tarvinneet apua
Lapsesi on edelleenkin ollut hoidossa siskollasi ja miehesi vanhemmilla, joten olet apua saanut.
Emme sellaista mitä olisimme halunneet vaan säälittävää kilvenkiillotus paskaa
Minkälaista apua olisitte halunneet ja minkälaista saitte? Pyysittekö apua kertoen millaista tukea tarvitsisitte?
Kyllä kerrottiin että mies tarvitsisi töihin kuskin, talo tarvitsisi maalata ja ikkunat pestä jne. Tuo oli eka kerta kun pyysimme apua. Avuksi saimme pojalle päiväksi johtopaikan ja siinä ajassa ei saa 3 kerroksisesta 350 neliöisestä talosta pestyä kuin ikkunat. No enää on turha haaveilla että saisivat lapsen kylään tai pääsivät katsomaan lasta meille.
No miehesi kuskaaminen töissä (perustyömatkat nyt voisi vielä mennä, jos työpaikat on lähekkäin, mutta olet kertonut että miestä pitäisi kuskata koko päivän ja olla kokoajan paikalla) ei ole enää mitään normaalia perheen kesken annettavaa apua ja tukea.
Sinähän olet muutenkin ennen hoitanut työt, lapsen, hevoset, koirat ja kodin työt ihan hienosti vasemmalla kädellä roikkuessasi useita päiviä putkeen purnaamassa palstalla, miksi nyt ei sujuisi lapsen vahtiminen samalla kun peset ikkuinoita tai maalaat taloa?
Miten minä maalaan taloa jos olen miehen kuskina. Hyvin voisivat kuskata miestä. No sitä saa mitä tilaa ja lapsen lapsiaan eivät tule enää näkemään
Kertomasi mukaan heillä on myös oma yritys, niin miten ehtisivätkään? Hyvin sulla on blogisi mukaan kuitenkin aikaa juosta Suomenlinnassa, ystävän kanssa kahvilla ja shoppailemssa päivät pitkät.
Hyvin ne keksisivät vaikka onkin oma firma. Se että käyn jossakin ei ole pelkkää huvittelua. Siinä sivussa hoituu myös kivasti bisnekset
Sunhan piti lopettaa ne työt että voit kuskata miestä 😂 Huono trolli.
Kun aika kerta on enemmän kun luulimme miksi en voisi hoitaa bisneksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen isovanhempien sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi joka hokee tätä "olen omat lapseni jo kasvattanut" mantraa.
Kaikkina aikoina on lasten kasvatuksessa ollut mukana edelliset sukupolvet.
Ilmeisesti sodanjalkoihin syntyneet lapset jäivät henkisesti yksin ja nyt sitä satoa korjataan jo toisessa polvessa.
Syyttäisin itsekkyydeksi mutta kyseessä taitaa olla vain se että eivät parempaan pysty!
Tämän päivän mummot ovat myös ensimmäinen sukupolvi, jotka ovat olleet työelämässä koko ikänsä, toisin kuin aikaisemmin. Samoin jääneet yhä myöhemmin eläkkeelle.
Nuorena kuvittelin saavani omaa aikaa ja paneutua harrastukseeni, kun lapset kasvavat. Ei ollut kunnallista päivähoitoa, äitiysloma 4kk, vaatteet ja ruuat tehtiin alusta lähtien itse.
Toisin kävi, on alati uusiutuva työ, oma ja puolison terveys reistailee, kolottaa ja särkee, iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua arkisissa asioissa, sitten on lastenlapset (5 kpl) joita pitäisi hoitaa ja kun on kolme lasta, niin jokaiselle viikonlopulle riittää jonkun lapsi.Äidit/isät eivät jaksa hoitaa ainokaistaan, mutta mummot jaksavat hoitaa lastensa kaikki lapset joita saattaa usein pyöriä jaloissa 5-7 lasta.
Ja lähes poikkeuksetta mummon tehtävänä on ruuat ja välipalat, petin petaukset ja pyykit, lasten hampaanpesut, ulkoilut ja ruokaa saa kantaa selkävääränä.Mummon tehtävä ei ole helppo, jos haluaisit vapaan viikonlopun, olet kelvoton mummo ja kuulet kunniasi ja vanhemmat ottavat käyttöönsä kiristykset ja uhkaukset.
Molempien mun vanhempien äidit eivät toki "olleet työelämässä", sen sijaan he olivat maatalon emäntiä ja äitejä. Veikkaanpa, että suurimmalla osalla on työelämässä paljon helpompaa kuin maatalon emännällä, joka on töissä koko päivän ja koko viikon. Molemmat kyllä hoitivat lapsenlapsia, toinen hoiti poikansa kaksi lasta niin, etteivät he olleet ollenkaan vieraalla päivähoidossa.
En oikein ymmärrä, mitä ihailtavaa ja ylpeyden aihetta on mummossa, joka raatoi aamu varhaisesta, ilta myöhään raskaissa maataloustöissä, teki yksin kotityöt ja vielä hoiti lapsenlapset, ilman, että olisi edes hetken saanut elää omaa elämäänsä ja huomioida omat tarpeensa ja leponsa. Sen ajan naisen kohtalo oli kova.
Muistan, jo nyt edesmenneen mummini, kuinka viimeisenä elinvuosinaan muisteli työntäyttämään elämäänsä ja halusi istua vain keinutuolissa mitään tekemättä, josta oli unelmoinut koko ikänsä tai harmitteli, kuinka hän olisi halunnut lukea muutaman Kalle Päätalon kirjan, mutta siihen hänellä ei koskaan ollut aikaa ja nyt vanhana ei enää nähnyt lukea, kun sitä aikaa olisi ollut.
Ja ikävä kyllä, ne serkukset joita hän oli lapsena hoitanut, eivät juuri olleet mummin elämässä viimeisinä elinvuosina, kun heillä oli alati kiireinen elämä.Tämäkö on se mitä tämän päivän äidit ihannoivat ja ylpeilevät entisajan naiskohtaloilla ja vaativat samaa äidilleen ja anopilleen.
Minusta se on hyvin surullista, enkä sitä toivo tämän päivän mummoille, enkä myöskään itselleni tai pienelle tyttärelleni.
En ymmärrä, miksi kirjoitit tuollaisen vastauksen viestiini, joka kommentoi mummojen työelämässä olemista. Kysyit, mitä ihailtavaa ja ylpeyden aihetta on tuollaisessa mummossa – en nyt aio vastata kysymykseesi, mutta ihmettelen vain, miksi kysyit sitä minulta. Minähän vain kerroin, miten asiat olivat mummojeni kohdalla. Eivät ne asiat miksikään muutu, vaikka sinä kyseletkin ihailusta ja ylpeilystä.
Sillä mun mummolla, joka hoiti lapsenlapsiaan todella paljon (toinen hoiti vähemmän, mm. siksi, että hän oli parkinsonia sairastavan miehensä omaishoitaja) oli kyllä aikaa lukea ja tehdä kaikenlaista, hän mm. matkusteli esim. Israelissa, eivätkä hänen lapsenlapsensa häntä hylänneet. Ne lapsenlapset, jotka olivat hänellä päivähoidossa, olivat kyllä todella paljon hänen elämässään mukana loppuun asti, eikä häneltä puuttunut auttajia muutenkaan. Hän asui poikansa vieressä elämänsä loppuun asti, joten ihan kaikista asioista huolehdittiin.
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta tässä varmaan on aika merkittävä tekijä, mikä on ollut isovanhempien tulotaso. Mun isovanhemmillani ei ollut koskaan varaa käydä edes Ruotsissa. Muutaman kerran koko elämänsä aikana kävivät Helsingissäkään. Onhan se elämä varmasti ollut erilaista niillä isovanhemmilla, joilla oli enemmän rahaa, mutta meidän tämän päivän mummoikäisten isovanhemmille matkustelu ei ollut kovinkaan tavallista. Vasta meidän vanhempamme ovat sitä sukupolvea, jolla elintaso nousi ja oli rahaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen isovanhempien sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi joka hokee tätä "olen omat lapseni jo kasvattanut" mantraa.
Kaikkina aikoina on lasten kasvatuksessa ollut mukana edelliset sukupolvet.
Ilmeisesti sodanjalkoihin syntyneet lapset jäivät henkisesti yksin ja nyt sitä satoa korjataan jo toisessa polvessa.
Syyttäisin itsekkyydeksi mutta kyseessä taitaa olla vain se että eivät parempaan pysty!
Tämän päivän mummot ovat myös ensimmäinen sukupolvi, jotka ovat olleet työelämässä koko ikänsä, toisin kuin aikaisemmin. Samoin jääneet yhä myöhemmin eläkkeelle.
Nuorena kuvittelin saavani omaa aikaa ja paneutua harrastukseeni, kun lapset kasvavat. Ei ollut kunnallista päivähoitoa, äitiysloma 4kk, vaatteet ja ruuat tehtiin alusta lähtien itse.
Toisin kävi, on alati uusiutuva työ, oma ja puolison terveys reistailee, kolottaa ja särkee, iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua arkisissa asioissa, sitten on lastenlapset (5 kpl) joita pitäisi hoitaa ja kun on kolme lasta, niin jokaiselle viikonlopulle riittää jonkun lapsi.Äidit/isät eivät jaksa hoitaa ainokaistaan, mutta mummot jaksavat hoitaa lastensa kaikki lapset joita saattaa usein pyöriä jaloissa 5-7 lasta.
Ja lähes poikkeuksetta mummon tehtävänä on ruuat ja välipalat, petin petaukset ja pyykit, lasten hampaanpesut, ulkoilut ja ruokaa saa kantaa selkävääränä.Mummon tehtävä ei ole helppo, jos haluaisit vapaan viikonlopun, olet kelvoton mummo ja kuulet kunniasi ja vanhemmat ottavat käyttöönsä kiristykset ja uhkaukset.
Molempien mun vanhempien äidit eivät toki "olleet työelämässä", sen sijaan he olivat maatalon emäntiä ja äitejä. Veikkaanpa, että suurimmalla osalla on työelämässä paljon helpompaa kuin maatalon emännällä, joka on töissä koko päivän ja koko viikon. Molemmat kyllä hoitivat lapsenlapsia, toinen hoiti poikansa kaksi lasta niin, etteivät he olleet ollenkaan vieraalla päivähoidossa.
En oikein ymmärrä, mitä ihailtavaa ja ylpeyden aihetta on mummossa, joka raatoi aamu varhaisesta, ilta myöhään raskaissa maataloustöissä, teki yksin kotityöt ja vielä hoiti lapsenlapset, ilman, että olisi edes hetken saanut elää omaa elämäänsä ja huomioida omat tarpeensa ja leponsa. Sen ajan naisen kohtalo oli kova.
Muistan, jo nyt edesmenneen mummini, kuinka viimeisenä elinvuosinaan muisteli työntäyttämään elämäänsä ja halusi istua vain keinutuolissa mitään tekemättä, josta oli unelmoinut koko ikänsä tai harmitteli, kuinka hän olisi halunnut lukea muutaman Kalle Päätalon kirjan, mutta siihen hänellä ei koskaan ollut aikaa ja nyt vanhana ei enää nähnyt lukea, kun sitä aikaa olisi ollut.
Ja ikävä kyllä, ne serkukset joita hän oli lapsena hoitanut, eivät juuri olleet mummin elämässä viimeisinä elinvuosina, kun heillä oli alati kiireinen elämä.Tämäkö on se mitä tämän päivän äidit ihannoivat ja ylpeilevät entisajan naiskohtaloilla ja vaativat samaa äidilleen ja anopilleen.
Minusta se on hyvin surullista, enkä sitä toivo tämän päivän mummoille, enkä myöskään itselleni tai pienelle tyttärelleni.
En ymmärrä, miksi kirjoitit tuollaisen vastauksen viestiini, joka kommentoi mummojen työelämässä olemista. Kysyit, mitä ihailtavaa ja ylpeyden aihetta on tuollaisessa mummossa – en nyt aio vastata kysymykseesi, mutta ihmettelen vain, miksi kysyit sitä minulta. Minähän vain kerroin, miten asiat olivat mummojeni kohdalla. Eivät ne asiat miksikään muutu, vaikka sinä kyseletkin ihailusta ja ylpeilystä.
Sillä mun mummolla, joka hoiti lapsenlapsiaan todella paljon (toinen hoiti vähemmän, mm. siksi, että hän oli parkinsonia sairastavan miehensä omaishoitaja) oli kyllä aikaa lukea ja tehdä kaikenlaista, hän mm. matkusteli esim. Israelissa, eivätkä hänen lapsenlapsensa häntä hylänneet. Ne lapsenlapset, jotka olivat hänellä päivähoidossa, olivat kyllä todella paljon hänen elämässään mukana loppuun asti, eikä häneltä puuttunut auttajia muutenkaan. Hän asui poikansa vieressä elämänsä loppuun asti, joten ihan kaikista asioista huolehdittiin.
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta tässä varmaan on aika merkittävä tekijä, mikä on ollut isovanhempien tulotaso. Mun isovanhemmillani ei ollut koskaan varaa käydä edes Ruotsissa. Muutaman kerran koko elämänsä aikana kävivät Helsingissäkään. Onhan se elämä varmasti ollut erilaista niillä isovanhemmilla, joilla oli enemmän rahaa, mutta meidän tämän päivän mummoikäisten isovanhemmille matkustelu ei ollut kovinkaan tavallista. Vasta meidän vanhempamme ovat sitä sukupolvea, jolla elintaso nousi ja oli rahaa enemmän.
Mun mummon tulotaso ei ollut kummoinen, koska hän oli tosiaan maatalon emäntä. Hän eli siis kansaneläkkeellä. Olennaista hänellä taisi olla pienet menot, jolloin rahaa jäi säästöön. Mummo söi vähän ja luulenpa, että ainakin lämmityskustannukset ja ehkä myös sähkö ja vesi menivät poikansa pussista. Lämmityskattila taloilla oli yhteinen, joten tuskinpa lämmityksestä maksoi mitään. Hän kuitenkin hoiti poikansa lapset.
Lapseni syntyi 1980-luvun lopulla. Mikrot ja kodinkoneet oli kyllä lähes kaikilla, vauvanruokaa oli kaupoissa valmiina, mutta somessa ei roikuttu joten se aika jäi lapselle ja kodille. Pankki - ja muut asiat piti hoitaa tiskin takana. Itse palkkasin hoitoapua jo 7 kuukauden ikäiselle kun aloin tdhdä muutaman tunnin töitä viikossa. Ja muiden pikkulasten vanhempien kanssa katsottiin hiekkalaatikolla toistemme lapsia että saattoi käydä yksin kaupassa tai siivota. Kummatkin iaovanhemmat asuivat kaukana ja heistä ei juuri apua ollut.
Kännykkä ja tietsikka kiinni niin alkaa löytyä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kukaan ensimmäisenä vastanneista ei ole saanut mitään apua?!
Ja tämäkö on sitten nykyään normaalia, vaikka oman lapsuuden aikaan mummoloissa vietettiin tyyliin viikkoja!
Täällä maalla ainakin tosi monet tuntuvat jättävän lapset isovanhemmille hoitoon tuosta vaan ja jatkuvasti.
Vai näyttääkö se vaan minulle siltä...
Ap
Naurettavaa se on että tungetaan jatkuvasti lapsia hoitoon että pääsee itse tuulettumaan. Kyllä silloin kun ne lapset tehdään mennään heidän ehdoilla. En käsitä mistä tämä kulttuuri oikein tulee että lapset pitäisi aina olla työntämässä jollekin hoitoon. Sinä ne lapset hankit, joten sinä ne myös hoidat. On selvää, ettei pikkulapsiarjessa todellakaan ole aikaa elää niinkuin ennen lapsia. Niin se menee. Tämä realiteetti on kadonnut aivan kokonaan. Eivät ne lapset ole mitään tavaroita jotka voi vain laittaa piiloon ja ottaa takaisin kun taas löytyy jaksamista ja mielenkiintoa.
Älkää hankkiko lapsia jos ette ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Nipo kirjoitti:
Lapseni syntyi 1980-luvun lopulla. Mikrot ja kodinkoneet oli kyllä lähes kaikilla, vauvanruokaa oli kaupoissa valmiina, mutta somessa ei roikuttu joten se aika jäi lapselle ja kodille. Pankki - ja muut asiat piti hoitaa tiskin takana. Itse palkkasin hoitoapua jo 7 kuukauden ikäiselle kun aloin tdhdä muutaman tunnin töitä viikossa. Ja muiden pikkulasten vanhempien kanssa katsottiin hiekkalaatikolla toistemme lapsia että saattoi käydä yksin kaupassa tai siivota. Kummatkin iaovanhemmat asuivat kaukana ja heistä ei juuri apua ollut.
Kännykkä ja tietsikka kiinni niin alkaa löytyä aikaa.
Tässä onkin aika iso ero. Mä sain esikoiseni 1981 ja silloin ei ollut vielä kovin tavallista, että olisi ollut esim mikroaaltouunia tai tiskikonetta. Asuinkin asunnossa, jossa keittiössä ei edes ollut tiskikoneelle paikkaa. Ei myöskään ollut kuivaavia pesukoneita tai pesutorneja. Normipyykki pestiin ja kuivatettiin kotona, isommat kuten lakanat vietiin kerrostalon alakerrassa olevaan kuivaushuoneeseen kuivumaan, koska asunnossa ei vaan ollut tilaa kuivattaa isompia pyykkejä. Nuorin lapsistani on syntynyt 1988 ja silloin oli jo pelit ja vehkeet. Asuinkin jo 70-luvun alussa rakennetun pienen kaksion sijasta uudessa perheasunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Hoida itse lapsesi ja lakkaa valittamasta
Sinunkin lapsesi on ollut hoidossa ainakin siskollasi ja miehesi vanhemmilla. Mitä jos hoitaisit asian ensin omalla kohdallasi ja tulisit sitten vasta vinkumaan muille? 😂
Vastasin siten miten minulle vastattiin kun olisimme tarvinneet apua
Lapsesi on edelleenkin ollut hoidossa siskollasi ja miehesi vanhemmilla, joten olet apua saanut.
Emme sellaista mitä olisimme halunneet vaan säälittävää kilvenkiillotus paskaa
Minkälaista apua olisitte halunneet ja minkälaista saitte? Pyysittekö apua kertoen millaista tukea tarvitsisitte?
Kyllä kerrottiin että mies tarvitsisi töihin kuskin, talo tarvitsisi maalata ja ikkunat pestä jne. Tuo oli eka kerta kun pyysimme apua. Avuksi saimme pojalle päiväksi johtopaikan ja siinä ajassa ei saa 3 kerroksisesta 350 neliöisestä talosta pestyä kuin ikkunat. No enää on turha haaveilla että saisivat lapsen kylään tai pääsivät katsomaan lasta meille.
Olet kyllä kertonut aiemmin että lapsesi on ollut siskollasi myös yön yli hoidossa.
Se ei riitä!!!!!!
Ei riitä mihin? Etkös sä ollut sitä mieltä, että ihmisten pitää hoitaa itse omat lapsensa?
Jos mun pitää maalata talo ja kuskata miestä niin siihen ei patinpäivän hoito riitä
Ei tietenkään, mutta jos olet noin ylipäätään sitä mieltä, että ihmisen pitää itse hoitaa lapsensa, niin onhan se vähän ristiriitaista.
Sitä toki sopii miettiä, miksi rikkaat ihmiset eivät osta palveluita, mutta ehkäpä kertomukset omaisuudesta taitavatkin olla liioiteltuja.
”Parhaat” vastaukset ketjussa on niitä missä raivotaan että jokaisen pitää hoitaa lapset itse ja on törkeää isovanhemmilta odottaa kiinnostusta.
Sit seuraavassa lauseessa sanotaan että minäkään en oo apua saanut, paitsi kun piti kesällä olla töissä, kun lapsi oli sairas, kun olin matkoilla, kun kävin iltaluennolla jne jne
HAH HAH miten tyhmiä vittuilijoita olette, ite kahmitte apua kaksin käsin ja ylevänä sitten haukutaan muita että itse ne lapset pitää ilman apua hoitaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuinen kirjoitti:
Hoida itse lapsesi ja lakkaa valittamasta
Sinunkin lapsesi on ollut hoidossa ainakin siskollasi ja miehesi vanhemmilla. Mitä jos hoitaisit asian ensin omalla kohdallasi ja tulisit sitten vasta vinkumaan muille? 😂
Vastasin siten miten minulle vastattiin kun olisimme tarvinneet apua
Lapsesi on edelleenkin ollut hoidossa siskollasi ja miehesi vanhemmilla, joten olet apua saanut.
Emme sellaista mitä olisimme halunneet vaan säälittävää kilvenkiillotus paskaa
Minkälaista apua olisitte halunneet ja minkälaista saitte? Pyysittekö apua kertoen millaista tukea tarvitsisitte?
Kyllä kerrottiin että mies tarvitsisi töihin kuskin, talo tarvitsisi maalata ja ikkunat pestä jne. Tuo oli eka kerta kun pyysimme apua. Avuksi saimme pojalle päiväksi johtopaikan ja siinä ajassa ei saa 3 kerroksisesta 350 neliöisestä talosta pestyä kuin ikkunat. No enää on turha haaveilla että saisivat lapsen kylään tai pääsivät katsomaan lasta meille.
Olet kyllä kertonut aiemmin että lapsesi on ollut siskollasi myös yön yli hoidossa.
Se ei riitä!!!!!!
Ei riitä mihin? Etkös sä ollut sitä mieltä, että ihmisten pitää hoitaa itse omat lapsensa?
Jos mun pitää maalata talo ja kuskata miestä niin siihen ei patinpäivän hoito riitä
Ei tietenkään, mutta jos olet noin ylipäätään sitä mieltä, että ihmisen pitää itse hoitaa lapsensa, niin onhan se vähän ristiriitaista.
Sitä toki sopii miettiä, miksi rikkaat ihmiset eivät osta palveluita, mutta ehkäpä kertomukset omaisuudesta taitavatkin olla liioiteltuja.
”Parhaat” vastaukset ketjussa on niitä missä raivotaan että jokaisen pitää hoitaa lapset itse ja on törkeää isovanhemmilta odottaa kiinnostusta.
Sit seuraavassa lauseessa sanotaan että minäkään en oo apua saanut, paitsi kun piti kesällä olla töissä, kun lapsi oli sairas, kun olin matkoilla, kun kävin iltaluennolla jne jne
HAH HAH miten tyhmiä vittuilijoita olette, ite kahmitte apua kaksin käsin ja ylevänä sitten haukutaan muita että itse ne lapset pitää ilman apua hoitaa!!!
Miksi minä ostaisin palveluita. Ihan törkeän ylihinnoiteltuja mä en todellakaan tue kenenkään harha kuvitelmia työnsä arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kukaan ensimmäisenä vastanneista ei ole saanut mitään apua?!
Ja tämäkö on sitten nykyään normaalia, vaikka oman lapsuuden aikaan mummoloissa vietettiin tyyliin viikkoja!
Täällä maalla ainakin tosi monet tuntuvat jättävän lapset isovanhemmille hoitoon tuosta vaan ja jatkuvasti.
Vai näyttääkö se vaan minulle siltä...
Ap
Olen jäävi vastaamaan varsinaiseen kysymykseen, koska lapseni ovat jo aikuisia. Mulla ei siis ole enää taaperoita. Lähipiirissäni on kuitenkin perhe, jossa on taaperoita. He saavat varmaan monen mielestä ruhtinaallisesti apua, mutta he eivät saa apua nimenomaan isovanhemmilta vaan ensisijaisesti vanhempien sisaruksilta sekä vanhempien ystäviltä. Vastavuoroisesti he sitten ottavat ystäviensä lapsia hoitoon ja avustavat lapsettomia sisaruksiaan muilla tavoin. Isovanhemmat ja jopa isovanhempien sisarukset ovat joskus lapsenvahteina, mutta pääsääntöisesti nuorempi sukupolvi hoitaa tämän homman. Vaikka vanhempi sukupolvi vaikuttaakin hyväkuntoisilta työssäkäyviltä, heillä kaikilla on kuitenkin jotain kremppaa (nivelreumaa, nivelrikkoa, sydän- ja verisuonisairauksia, univaikeuksia jne). Monet nuoret pitävät vanhempiaan hyväkuntoisina ja reippaina, mutta joskus syy on yksinkertaisesti se, ettei omia lapsiaan halua huolestuttaa krempoillaan. Sen vuoksi me puhumme niistä toistemme kanssa, emme lastemme kanssa. Lapsillamme on omatkin huolensa ja murheensa.
Vierailija kirjoitti:
Nipo kirjoitti:
Lapseni syntyi 1980-luvun lopulla. Mikrot ja kodinkoneet oli kyllä lähes kaikilla, vauvanruokaa oli kaupoissa valmiina, mutta somessa ei roikuttu joten se aika jäi lapselle ja kodille. Pankki - ja muut asiat piti hoitaa tiskin takana. Itse palkkasin hoitoapua jo 7 kuukauden ikäiselle kun aloin tdhdä muutaman tunnin töitä viikossa. Ja muiden pikkulasten vanhempien kanssa katsottiin hiekkalaatikolla toistemme lapsia että saattoi käydä yksin kaupassa tai siivota. Kummatkin iaovanhemmat asuivat kaukana ja heistä ei juuri apua ollut.
Kännykkä ja tietsikka kiinni niin alkaa löytyä aikaa.Tässä onkin aika iso ero. Mä sain esikoiseni 1981 ja silloin ei ollut vielä kovin tavallista, että olisi ollut esim mikroaaltouunia tai tiskikonetta. Asuinkin asunnossa, jossa keittiössä ei edes ollut tiskikoneelle paikkaa. Ei myöskään ollut kuivaavia pesukoneita tai pesutorneja. Normipyykki pestiin ja kuivatettiin kotona, isommat kuten lakanat vietiin kerrostalon alakerrassa olevaan kuivaushuoneeseen kuivumaan, koska asunnossa ei vaan ollut tilaa kuivattaa isompia pyykkejä. Nuorin lapsistani on syntynyt 1988 ja silloin oli jo pelit ja vehkeet. Asuinkin jo 70-luvun alussa rakennetun pienen kaksion sijasta uudessa perheasunnossa.
Mikä ihme on ”astianpesukoneelle rakennettu paikka”? Senhän saa mihin tahansa alakaapåiin tai vaikka pöydälle tai itsenäisesti lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoidon taso on romahtanut 70 -luvulta päivähoidossa.
Päiväkodissa oli kokeneita tätejä, joilla oli ymmärrystä elämästä ja yleensä ollut omia lapsia myös. Heillä oli maalaisjärkeä, eikä teoreettinen, pieleen mennyt psykologian opiskelu ollut sotkenut heidän ajatusmaailmaansa, he kasvattivat lapsia ikiaikaisella viisaudella, kuten tuhansia vuosia aiemmin.
Minä olin 70-luvulla päiväkodissa. Silloin sinne mentiin viimeistään puolivuotiaana, että äidit pääsivät takaisin töihin. Hoitajat eivät viettäneet aikaa lasten kanssa. Lapset jätettiin suureen leikkisaliin tappelemaan leluista. Hoitajat menivät lasikoppiin istuskelemaan. Päiväkoti oli villi paikka. Vahvemmat kiusasivat nuorempia, repivät lelut käsistä, kiskoivat tukasta, rikkoivat hiekka- ja lumileikit. Muistan, että äitienpäiväksi tehtiin kortti, mutta mitään muuta askartelua ei ollut, saati retkiä mihinkään suuntaan.
Päiväkodissa ei saanut olla kuin tarkalleen vanhemman työajan verran. Ei tullut kuuloonkaan, että äiti olisi käynyt kaupassa ennen lapsen hakemista, saati että olisi vienyt lasta hoitoon vaikka hammaslääkärikäynnin tai jumpan ajaksi tai ihan vain huvikseen.
Tänä päivänä päiväkodissa on koulutettu henkilökunta. Jokaiselle lapselle suunnitellaan hänen kehitystään koskeva kasvatussuunnitelma. Lasten kanssa ollaan läsnä koko ajan. Retkiä tehdään viikoittain johonkin suuntaan, pidetään jumppaa ja muskaria ja askarteluja. Pelkäsin etukäteen laittaa lapseni päiväkotiin, koska omat lapsuudenkokemukseni olivat niin karseat. Nykyinen päiväkoti on kuitenkin aivan toisesta ulottuvuudesta. Lapseni rakastaa mennä sinne, hänestä pidetään huolta, hänellä on siellä kavereita, joka päivä tapahtuu jotain kivaa ja jännittävää.
Perheitä ja sukutraditioita on niin erilaisia. Meille isovanhempien ja lasten läheiset suhteet ovat olleet itsestäänselvyys. Jo isäni oli aikoinaan paljon mummolassa ja minä varsinkin isän puolen isovanhemmilla. Meillä molemmat isovanhemmat olivat halustaan aktiivisesti mukana ja tätä traditioita aion jatkaa itsekin jos/kun nuo nyt teinit minusta joskus mummon tekevät. Meillä kyseessä on ollut isovanhempin oma halu, mitään keskusteluja velvollusuuksista ei ole ikinä käyty, tietenkään. Kyllä kateus paistaa näistä "itsehän lapsesi teit" kommenteista. Pahoittelut ap:lle ja kaikille jotka eivät toivomaansa apua saa. Sukupolvien väliset suhteet ovat suuri rikkaus
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni todella onnekkaaksi näitä lukiessani. Kun tulin raskaaksi omat vanhempani muuttivat puolen kilometrin päähän että ovat lähellä. Äitini jäi varhaiseläkkeelle kun halusi hoitaa lapsenlastaan että sen ei tarvitse mennä tarhaan. Lapsemme saamme hoitoon milloin vain ja siitä joskus jopa tapellaan kuka sitä saa hoitaa kun mieheni sisko veljeni ovat (tahtomattaan) lapsettomia.
Tämä onnistuu jos isovanhemmat saavat olla mukana jo siinä vaiheessa kun vanhemmat suunnittelevat lasta. Muuten ei.
Mummot ei noin vain voi jäädä varhaiseläkkeelle, vaikka kuinka haluaisi, ellei ole maksanut vapaaeht.eläkemaksua, asunnon myynnissä ja uuden ostaminen vaatii aikansa. Ja kyllä se on rahastakin kiinni, ei noin vain jäädä tyhjän päälle hoitamaan lapsenlapsia. Ja varhaiseläkkeelle jääminen tekee ison loven työeläkkeeseen, kun nytkin ne ovat pienet eli keskim. 1300€/kk miinus verot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nipo kirjoitti:
Lapseni syntyi 1980-luvun lopulla. Mikrot ja kodinkoneet oli kyllä lähes kaikilla, vauvanruokaa oli kaupoissa valmiina, mutta somessa ei roikuttu joten se aika jäi lapselle ja kodille. Pankki - ja muut asiat piti hoitaa tiskin takana. Itse palkkasin hoitoapua jo 7 kuukauden ikäiselle kun aloin tdhdä muutaman tunnin töitä viikossa. Ja muiden pikkulasten vanhempien kanssa katsottiin hiekkalaatikolla toistemme lapsia että saattoi käydä yksin kaupassa tai siivota. Kummatkin iaovanhemmat asuivat kaukana ja heistä ei juuri apua ollut.
Kännykkä ja tietsikka kiinni niin alkaa löytyä aikaa.Tässä onkin aika iso ero. Mä sain esikoiseni 1981 ja silloin ei ollut vielä kovin tavallista, että olisi ollut esim mikroaaltouunia tai tiskikonetta. Asuinkin asunnossa, jossa keittiössä ei edes ollut tiskikoneelle paikkaa. Ei myöskään ollut kuivaavia pesukoneita tai pesutorneja. Normipyykki pestiin ja kuivatettiin kotona, isommat kuten lakanat vietiin kerrostalon alakerrassa olevaan kuivaushuoneeseen kuivumaan, koska asunnossa ei vaan ollut tilaa kuivattaa isompia pyykkejä. Nuorin lapsistani on syntynyt 1988 ja silloin oli jo pelit ja vehkeet. Asuinkin jo 70-luvun alussa rakennetun pienen kaksion sijasta uudessa perheasunnossa.
Mikä ihme on ”astianpesukoneelle rakennettu paikka”? Senhän saa mihin tahansa alakaapåiin tai vaikka pöydälle tai itsenäisesti lattialle.
Kyllä se astianpesukoneen paikka pitää suunnitella. Itsekin olen asunut asunnossa, missä kone ei sopinut keittiöön. Ei ollut valmista pesukoneenliitäntää, ei poistoputkelle paikkaa. Kaappi olisi pitänyt purkaa jne. Nykyään keittiöissä on jo ko asiat suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nipo kirjoitti:
Lapseni syntyi 1980-luvun lopulla. Mikrot ja kodinkoneet oli kyllä lähes kaikilla, vauvanruokaa oli kaupoissa valmiina, mutta somessa ei roikuttu joten se aika jäi lapselle ja kodille. Pankki - ja muut asiat piti hoitaa tiskin takana. Itse palkkasin hoitoapua jo 7 kuukauden ikäiselle kun aloin tdhdä muutaman tunnin töitä viikossa. Ja muiden pikkulasten vanhempien kanssa katsottiin hiekkalaatikolla toistemme lapsia että saattoi käydä yksin kaupassa tai siivota. Kummatkin iaovanhemmat asuivat kaukana ja heistä ei juuri apua ollut.
Kännykkä ja tietsikka kiinni niin alkaa löytyä aikaa.Tässä onkin aika iso ero. Mä sain esikoiseni 1981 ja silloin ei ollut vielä kovin tavallista, että olisi ollut esim mikroaaltouunia tai tiskikonetta. Asuinkin asunnossa, jossa keittiössä ei edes ollut tiskikoneelle paikkaa. Ei myöskään ollut kuivaavia pesukoneita tai pesutorneja. Normipyykki pestiin ja kuivatettiin kotona, isommat kuten lakanat vietiin kerrostalon alakerrassa olevaan kuivaushuoneeseen kuivumaan, koska asunnossa ei vaan ollut tilaa kuivattaa isompia pyykkejä. Nuorin lapsistani on syntynyt 1988 ja silloin oli jo pelit ja vehkeet. Asuinkin jo 70-luvun alussa rakennetun pienen kaksion sijasta uudessa perheasunnossa.
Mikä ihme on ”astianpesukoneelle rakennettu paikka”? Senhän saa mihin tahansa alakaapåiin tai vaikka pöydälle tai itsenäisesti lattialle.
Astiapesukone vaatii vesiliitänmän ja viemärin, eikä sitä mihin tahansa voi laittaa.
Kaikissa 80-luvun lopun jälkeen rakennetuissa taloissa on "patakaappi" johon voi sijoittaa asianp.koneen, jossa vesiliitäntä ja viemäröinti, sekä sähköpistoke.
Näin ei ole vanhoissa taloissa. Ei edes pesukonetta saa kylpyhuoneeseen asianmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on turha ees oottaa anopin puolelta mitää lastenhoito apua, koska on juurikin näitä "marttyyrianoppeja", jotka huutelee "minä oon jo omat lapset kasvattanu ja hoitanu, enkä minä oo apuja siihen tarvinnu!".
Muutenkin inhoaa minua, kun en pidä hänen tavastaan tulla minun ja mieheni luokse kylään kuin kotiinsa.
Ei kunnioita rajoja tai meidän yksityisyyttä, vaan availee kaikki kirjeet (pelkästään minunkin nimellä tulleet), käy kaikki asiakirjat ja lääkärinpaperit läpi.
On muutenkin todella negatiivinen ja kaikki anopin mielestä minun vikani vaikken liittyisikään asiaan mitenkään.
Olin pitkään neutraali anoppia kohtaan kaikesta huolimatta (4vuotta) ja nyt vain välttelen häntä.Miksi miehesi ei pane äidilleen rajoja? Katse nyt vain sitä omaa kultamussukkaa kohti!
Mies sanoi monesti, anoppi ei ottanut kuuleviin korviin.
Lopulta kun mieheni asiasta korotti ääntä, laittoi anoppi uuden vaihteen silmään "minä en sitte ennää ikinä auta sinua".
Heti syyllisti myös minua, ettei tuollainen penkominen hänen poikaansa voisi ollenkaan haitata vaan kaikki on lähtöisin "ilkeästä miniästä".
Mieheni laittoi välit poikki äitiinsä sillä sekunnilla ja kaikki nyt vaan ihmettelee, että mistä tuulee, jopa anoppi.
Jos mun pitää maalata talo ja kuskata miestä niin siihen ei patinpäivän hoito riitä